Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,
Tokmannilta oli ostanut krääsää: jotain koristeita, valoja ja pöytäliinaa, joulumukitkin ihan 6kpl. Kyseli innoissaan mihin aion mitäkin koristetta sijoitella ja sitten jouluna on mukava joulutunnelma, kun hekin tulevat käymään, kun tavanomaisesti ei ole kuin yksi kynttelikkö ikkunalla, elävä kynttilä pöydässä ja kuusi.
Voi huoh sanon minä. Mitä mä teen, mä EN halua tuota roskaa kotiimme. Ollaan sanottu tuhat kertaa että meillä on minimalistinen koti ja emme halua tavaraa. Mitä voin tehdä??? Mies vaan sanoo että antaa sen tuoda, mutta mun vastuulle jää niiden rojujen vienti pois. Entä kun meillä ei todellakaan ole edelleenkään jouluna kuin se minimalistinen joulu, noita en aio esille laittaa.
Kommentit (722)
Ei onnostuisi meillä! Takaisin lähtisi anopin matkaan hetkessä jokainen tavara minkä tuo.
Laittaisin siksi aikaa esille, kun ovat käymässä, sen jälkeen antaisin seuraavalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei onnostuisi meillä! Takaisin lähtisi anopin matkaan hetkessä jokainen tavara minkä tuo.
Annatko muutenkin aina kaikki lahjat takaisin antajalle jos et pidä niistä? Miksi pahoittaa tahallaan toisen mieli, kun ajatellut vain hyvää?
Mikset siinä vaiheessa sanonut suoraan mielipidettäsi, että ette tarvitse niitä, kiitos vaan? Jos aina otat kaikkea krääsää avosylin vastaan "oi että, kiitos paljon, ihanaa!", niin silloin sitä myös saat, koska anoppisi luulee, että tulet niistä onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin siksi aikaa esille, kun ovat käymässä, sen jälkeen antaisin seuraavalle.
Joo paitsi tamahan johtaa siihen, etta ensi vuonna anoppi tuo kraasaa kaksinkertaisen maaran. Tunnen ihmistyypin (mun aiti on tuommoinen), jos nakee etta on esilla kodissa, se tulkitaan siten, etta "arvasinhan etta teilla oli tarvetta sille, ette vain tienneet sita itse".
Eli tassa tilanteessa jattaisin koristeet alkuperaiseen tokmannin kassiin ja antaisin ensi visiitin yhteydessa anopin mukaan.
Ota vastaan ja vie seuraavalla vierailulla anopille.
Anna kassi hänelle takaisin sellaisenaan kun jouluna tulee.
Mä en tajua mistä näitä tarinoita riittää ihmisistä jotka tuhlaavat rahojaan (ilmeisesti vielä vähiä) kiittämättömiin ja nyrpeisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin siksi aikaa esille, kun ovat käymässä, sen jälkeen antaisin seuraavalle.
Tässä on se huono puoli, että tällöin tulee annettua anopille "lupa" tuoda tavaraa ja itselle aiheutetaan pois viennin vaiva.
Sanotte vielä toisen tuhannen verran niin kauan että menee perille.
Vierailija kirjoitti:
Mikset siinä vaiheessa sanonut suoraan mielipidettäsi, että ette tarvitse niitä, kiitos vaan? Jos aina otat kaikkea krääsää avosylin vastaan "oi että, kiitos paljon, ihanaa!", niin silloin sitä myös saat, koska anoppisi luulee, että tulet niistä onnelliseksi.
Mä en tiedä miten mä anopille sanoisin ettei hän pahoittaisi mieltään. En mä sanonut mitenkään sillain että "oi että kiitos paljon..." vaan kiitos, mutta meillä on jo joulukoristeet ja nämä ovat meille kyllä ylimääräisiä. Siihen anoppi sanoi että pitäähän sitä teilläkin olla tällaisia. ap
Mun mielestä sun miehesi tulee tehdä selväksi äitinsä kanssa, millaisista lahjoista tykkäätte ja mitä voi tuoda. Ei toi anoppi noin vain voi tuollain tehdä. Ei himskatti soikoon joulu ei ole teidän näköinen, jos siellä teidän kodissa on jotain krääsää ja pöytäliinoja, joulumukeja yms ja itte tykkäätte ihan erilaisesta!
Oi että joulumukit olisi ihanat jouluksi.
Viimeistään siinä vaiheessa kun kodista löytyy tuholaisia, tilanne hoidetaan huonosti, siitä, mistä kotiin ilmestyivät ei ole mitään tietoa (millekään riskitelijälle ei altistumista) alkaa toivotaan, että kodissa olisi vain vähän tavaraa. Tällaistä ei tietenkään toivo kenellekään, sillä tällaisen kokeminen jättää myös hirveät traumat, josta on oikeastaan mahdoton päästä yli. Lisäksi kun asuu toisen kanssa ei myöskään saa elää niin minimalisesti kun haluaisi, vaikka tämä toinen on samalla koko ajan valittamassa kodin sotkuisuudesta. Itse ei kuitenkaan koskaan siivoa, eikä anna heittää tavaraa pois. Ei se tavara tee onnelliseksi, vaan puhdas koti tekisi. Sitä ei aina saa, vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset siinä vaiheessa sanonut suoraan mielipidettäsi, että ette tarvitse niitä, kiitos vaan? Jos aina otat kaikkea krääsää avosylin vastaan "oi että, kiitos paljon, ihanaa!", niin silloin sitä myös saat, koska anoppisi luulee, että tulet niistä onnelliseksi.
Mä en tiedä miten mä anopille sanoisin ettei hän pahoittaisi mieltään. En mä sanonut mitenkään sillain että "oi että kiitos paljon..." vaan kiitos, mutta meillä on jo joulukoristeet ja nämä ovat meille kyllä ylimääräisiä. Siihen anoppi sanoi että pitäähän sitä teilläkin olla tällaisia. ap
Anna pahoittaa.
Vie anopille jotain tosi järkyttävää vastalahjaksi, kuten seinälle laitettavaa, mistä hän ei varmasti tykkää ja sano että tämä käy tähän niin vallan hyvin ja alat naulaamaan naulaa jo seinään ja laittamaan sitä seinälle.
No, meillä toi neljä kassillista lahjoja. Ainoatakaan toivetta ei ole kysynyt (olisin toivonut vaikka kakun). Mulla kyrsii jo valmiiksi, kun meillä on tavaran vähentäminen menossa muutenkin ensi vuonna tulevan muuton vuoksi. Ja ahdistaa nuo kiiltävät paperit, joihin tuo kaikki on kääritty. Kymmenen vuoden jälkeenkään ei toinen hoksaa, että me ei tätä tavaraa tarvittaisi. Jouluaatolta odotan vain sitä hetkeä, kun saan kerätä kaikki nuo lahjapaperit, muovilaatikot ja muun pakkausjätteen ja saan sen vietyä roskikseen. Ainoa, mitä toivoisin on, että joskus kysyttäisiin etukäteen niitä toiveita. Olisi niitäkin (käyttötavaraa) löytynyt. Nyt epäilen, että juurikin tuota oman maun mukaan ostettua mm. astiaa pantu pakettiin. Viime vuonna tuli joulupöytään tabletteja ja pörrösukat, jotka ei mahtunu edes jalkaan eikä kelvannu lapsillekaan.
Riittäiskö joskus vähempi? Mietin myös, että aukoisin ainakin omat pakettini jo etukäteen ja laittaisin aattona kiertoon. Jos niille olisi ottaja, jolla olisi oikeasti tarvetta.
Meiltä lähti anoppilaan ruokapaketti. Kerättiin sellaista "vähän parempaa", mitä eivät välttämättä itse hoksaa ostaa. Voi olla, että nekin oli turhaa, mutta miehen mielestä tyhjin käsin ei voinut päästää lähtemään.
Antaisin anopin härrätä joulujutskineen mielin määrin huushollissa niin paljon kuin sielu sietää.
Sanoisin että anna palaa anoppi ja pistä joulukoristeet suhisemaan jos siitä saat hyvän mielen.
Pelkästä rakkaudesta mieheeni.
Ja joulu on kerran vuodessa vaan.
Koristeet otetan sitten pois kuin joulu on ohi.
Mä rakastan niitä Tokmannin joulutavaroita, ne on ihania. <3 Mutta ei ole kiva, jos te ette tykkää sellaisista ja tuollain anoppi väkisin tuo niitä.