Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin siksi aikaa esille, kun ovat käymässä, sen jälkeen antaisin seuraavalle.

Mieluummin noin.

Toisen mieltä ei tule pahoittaa kun voi olla fiksu ja toimia esim noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma että pelkästään, siitä näkee kellä on onnellinen avioliitto kuinka jaksetaan kohdella kumppanin vanhhempia vaikka olisvat millaisia epeleitä.

Kyllä se kumppani tietää miten rasittavia voivat ne omat vanhemmat olla ja arvostaa että puoliso pitää nassunsa kiinni hienotunteisuudesta puolisoaan kohtaan.

Kiukuttelevat ja pikkumaiset pikkurouvat pilaa monet joulufiilikset.

Haluavat loukata miestään valittamalla anopista.

Minusta tällaisessa tavaran väkisin tuomisesta anopin toimesta on minijän pikkumaisuus kaukana: Anoppi menee ja tekee mitä lystää eikä kunnioita poikansa perheen sisustusmakua ja tyyliä! Anopissakin vikaa.

No jos anopin poika on sitä mieltä että mamma tuokoon roinaa kassikaupalla, heitetään ne sitten vaan vaivihkaa mäkeen niin tässä kyllä tutka kääntyy anopin toiminnasta pois. Mistä ähmätistä se anoppi voi tietää että miniä kiristelee hampaitaan että ei nämä meidän minimalistiseen tupaan sovi jos kukaan ei sitä hänelle suoraan sano?

Mun mummoni oli aikoinaan tällainen "krääsän" tuoja, varsinkin jouluna. Kaiken maailman kummallista kippoa ja kuppia, epäsopivia vaatteita ym. tuli aina joulun alla kassikaupalla. Ja aina vanhemmat otti ne hymyillen ja kiitos kiitos, ei sun olisi tarvinnut-hokemalla vastaan. Ja mummo oli niin aidosti onnellinen kun oli saanut ilahduttaa muita (oli siis oikeasti todella kiltti ja herttainen). Sitten varsinkin äiti purnasi siinä vaiheessa kun mummon ja ukin auton perävalot vaan näkyi että taas tämmöistä krääsää ja mihin nämäkin taas tunkee. Olisi sanonut suoraan että ei kiitos, ei tarvita eikä aina vaan kiitellyt!

Toki näitä rajattomia anoppeja ym. on mutta jos ei saa itse suutaan auki anopille niin itseään saa syyttää. Ja tuossakin tilanteessa jos poika äidilleen viestii tuota kiitos kiitos, tuo vaan kaikki romut tänne vapaasti-viestiä niin aloittaja keskustelee ihan vaan sen miehensä kanssa siitä että jos ei mies niitä romuja itsekään oikeasti halua, silloin hän sanoo äidilleen että ei kiitos. Mutta jos pojalle ne tokmannin koristeet joita äiti raahaa, olisi ihan jees niin silloin AP raivaa tilaa siitä minimalistisesta sisustuksestaan myös miehen mieleisille joulukoristeille. On se varmaan nimittäin miehenkin koti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma että pelkästään, siitä näkee kellä on onnellinen avioliitto kuinka jaksetaan kohdella kumppanin vanhhempia vaikka olisvat millaisia epeleitä.

Kyllä se kumppani tietää miten rasittavia voivat ne omat vanhemmat olla ja arvostaa että puoliso pitää nassunsa kiinni hienotunteisuudesta puolisoaan kohtaan.

Kiukuttelevat ja pikkumaiset pikkurouvat pilaa monet joulufiilikset.

Haluavat loukata miestään valittamalla anopista.

Minusta tällaisessa tavaran väkisin tuomisesta anopin toimesta on minijän pikkumaisuus kaukana: Anoppi menee ja tekee mitä lystää eikä kunnioita poikansa perheen sisustusmakua ja tyyliä! Anopissakin vikaa.

No jos anopin poika on sitä mieltä että mamma tuokoon roinaa kassikaupalla, heitetään ne sitten vaan vaivihkaa mäkeen niin tässä kyllä tutka kääntyy anopin toiminnasta pois. Mistä ähmätistä se anoppi voi tietää että miniä kiristelee hampaitaan että ei nämä meidän minimalistiseen tupaan sovi jos kukaan ei sitä hänelle suoraan sano?

Mun mummoni oli aikoinaan tällainen "krääsän" tuoja, varsinkin jouluna. Kaiken maailman kummallista kippoa ja kuppia, epäsopivia vaatteita ym. tuli aina joulun alla kassikaupalla. Ja aina vanhemmat otti ne hymyillen ja kiitos kiitos, ei sun olisi tarvinnut-hokemalla vastaan. Ja mummo oli niin aidosti onnellinen kun oli saanut ilahduttaa muita (oli siis oikeasti todella kiltti ja herttainen). Sitten varsinkin äiti purnasi siinä vaiheessa kun mummon ja ukin auton perävalot vaan näkyi että taas tämmöistä krääsää ja mihin nämäkin taas tunkee. Olisi sanonut suoraan että ei kiitos, ei tarvita eikä aina vaan kiitellyt!

Toki näitä rajattomia anoppeja ym. on mutta jos ei saa itse suutaan auki anopille niin itseään saa syyttää. Ja tuossakin tilanteessa jos poika äidilleen viestii tuota kiitos kiitos, tuo vaan kaikki romut tänne vapaasti-viestiä niin aloittaja keskustelee ihan vaan sen miehensä kanssa siitä että jos ei mies niitä romuja itsekään oikeasti halua, silloin hän sanoo äidilleen että ei kiitos. Mutta jos pojalle ne tokmannin koristeet joita äiti raahaa, olisi ihan jees niin silloin AP raivaa tilaa siitä minimalistisesta sisustuksestaan myös miehen mieleisille joulukoristeille. On se varmaan nimittäin miehenkin koti?

No siitä että anopille on sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laskin että ton kassin arvo on takuulla yli 50e. Olisi antanut lahjakorttina, niin oltaisi voitu sentään ostaa sillä vaikka kuivaelintarvikkeita. ap

Mutta hän itse ei olisi ilahtunut siitä. Sä et ehkä ymmärrä mutta lahjojen antajakin ilahtuu siitä kun hän antaa toiselle lahjan, jonka arvelee ilahduttavan. Sille nyt ei voi mitään, ettei anoppisi tunne sinua, eikä tiedä mistä sä oikeasti ilahdut. Hän kuvittelee, että ilahdut samanlaisista asioista kuin hänkin kun kerran olet hänen poikansakin kelpuuttanut.

Joo en vaan ymmärrä. Mä annan kohteliaasti tavarat anopille takaisin ja kerron että satsaa mieluummin shoppailurahansa ja shoppailuaikansa muihin. Mä olen kertonut jo useita kertoja että jouluruokia voi tuoda, mutta anoppi näköjään "haluaa ilahduttaa" ja nyt toi romukasa ärsyttää vaan tossa nurkassa. ap

Ei hän osaa/jaksa laittaa ruokia. Vaadit mahdottomia. Laita itse ruokasi ja tyydy siihen, että anoppisi kuitenkin yrittää hyvää. Huonomminkin voisi olla.

Osaa hän. Tätä on turha jankuttaa. Ei tää krääsä nyt vaan hyvää joulumieltä tuo. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset siinä vaiheessa sanonut suoraan mielipidettäsi, että ette tarvitse niitä, kiitos vaan? Jos aina otat kaikkea krääsää avosylin vastaan "oi että, kiitos paljon, ihanaa!", niin silloin sitä myös saat, koska anoppisi luulee, että tulet niistä onnelliseksi.

Mä en tiedä miten mä anopille sanoisin ettei hän pahoittaisi mieltään. En mä sanonut mitenkään sillain että "oi että kiitos paljon..." vaan kiitos, mutta meillä on jo joulukoristeet ja nämä ovat meille kyllä ylimääräisiä. Siihen anoppi sanoi että pitäähän sitä teilläkin olla tällaisia. ap

Tätä asiaa ei ole mahdollista tehdä selväksi muuta kuin anopin mielen pahoittamalla. Jos ihminen on niin itsekeskeinen että tuo toisen tyyliin sopimatonta krääsää, asia ei herkin keinoin jakeluun mene.

Minun kälyni on ratkaissut anopin krääsäntuontiongelmat sanomalla viileästi: "Tuo kukkaruukku ei jää tänne." Anoppi siis sai kantaa jokaisen tuomansa krääsän mennessään mukanaan. Taisi oppia kolmella kerralla. Kyläilee kyllä edelleen ja kerjää lapsia hoidettavakseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, miksi sun mies ei ota kantaa tähän, jos hän nimenomaan tykkää minimalistisesta joulusta eikä halua krääsää. Eikö hän uskalla sanoa äidilleen vastaan?

Ehkäpä mies pitää niistä äidin tavaroista. Ne on kuitenkin äidiltä.

Mun mies muistaa vieläkin 20 vuoden jälkeen mitkä tavarat ovat hänen äidiltään. Niillä on merkitystä varsinkin kun äidistä aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, miksi sun mies ei ota kantaa tähän, jos hän nimenomaan tykkää minimalistisesta joulusta eikä halua krääsää. Eikö hän uskalla sanoa äidilleen vastaan?

Ei uskalla. Mieheni välttelee kaikenlaisia sellaisia asioita että pitäisi pikkuisenkin sanoa äidilleen omia mielipiteitään tai sanoisi vastaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, miksi sun mies ei ota kantaa tähän, jos hän nimenomaan tykkää minimalistisesta joulusta eikä halua krääsää. Eikö hän uskalla sanoa äidilleen vastaan?

Ei uskalla. Mieheni välttelee kaikenlaisia sellaisia asioita että pitäisi pikkuisenkin sanoa äidilleen omia mielipiteitään tai sanoisi vastaan. ap

Sitten sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kiittää kauniisti ja laittaa tavaroita esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnostuisi meillä! Takaisin lähtisi anopin matkaan hetkessä jokainen tavara minkä tuo.

Annatko muutenkin aina kaikki lahjat takaisin antajalle jos et pidä niistä? Miksi pahoittaa tahallaan toisen mieli, kun ajatellut vain hyvää?

Ajatellut kenen hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset joulumukit ne on?

Perusmukit, ihan nätit. Sydämiä, mutta kun me ei tarvita, meillä on jo kahdeksan valkoista teema mukia. ap

Mikä siinä on että nuo krääsänrakastajat tykkää aina sydämistä? Minä en voi sietää sydämiä (enkä tähtiä) missään tavarassa, mutta niitä pitää toisten kiusaksi raahata. Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän että jos tahtoisin sohvalleni jonkun mauttoman tähtityynyn, osaisin ostaa sellaisen itsekin.

Ja jokainen varmaan ymmärtää että myöskään mieheni ei pidä sydämistä ja tähdistä, koska sellaista miestä ei ole vielä syntynytkään joka niistä pitäisi.

Silti äitinsä yritti niitä meille raahata.

Vierailija kirjoitti:

Mä laskin että ton kassin arvo on takuulla yli 50e. Olisi antanut lahjakorttina, niin oltaisi voitu sentään ostaa sillä vaikka kuivaelintarvikkeita. ap

Anoppi ei tiennyt että olisit tykänny mieluummin pussista kuivaelintarvikkeita kuin koristeista.

Halusi ilahduttaa teitä kun tykkää teistä, eikä muuta keksiny kuin koristeet kun arveli että ne  nyt ainakin sopii jouluun ja kehtaa siksi tuoda.

Etukäteen fiilisteli mummeli Tokmannilla kun katseli ja valitsi mielestään kauniita jouluhörhelöitä, kuinka teille tulis hyvä mieli.

Mut olisi tuonu toki muuta jos vaan olisi tienny että muu olisi ollut paljon mieluisampi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin siksi aikaa esille, kun ovat käymässä, sen jälkeen antaisin seuraavalle.

Mieluummin noin.

Toisen mieltä ei tule pahoittaa kun voi olla fiksu ja toimia esim noin.

Miksi anoppi saa pahoittaa ap:n mielen tuomalla hänen kotiinsa tavaroita, joita ap ei tarvitse eikä halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laskin että ton kassin arvo on takuulla yli 50e. Olisi antanut lahjakorttina, niin oltaisi voitu sentään ostaa sillä vaikka kuivaelintarvikkeita. ap

Anoppi ei tiennyt että olisit tykänny mieluummin pussista kuivaelintarvikkeita kuin koristeista.

Halusi ilahduttaa teitä kun tykkää teistä, eikä muuta keksiny kuin koristeet kun arveli että ne  nyt ainakin sopii jouluun ja kehtaa siksi tuoda.

Etukäteen fiilisteli mummeli Tokmannilla kun katseli ja valitsi mielestään kauniita jouluhörhelöitä, kuinka teille tulis hyvä mieli.

Mut olisi tuonu toki muuta jos vaan olisi tienny että muu olisi ollut paljon mieluisampi juttu.

Hänhän itse sanoi että itsensä takia osti että itse voi nauttia omasta joulustaan enemmän itse. Itse, itse, itse. Itseään ilahdutti. Itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset siinä vaiheessa sanonut suoraan mielipidettäsi, että ette tarvitse niitä, kiitos vaan? Jos aina otat kaikkea krääsää avosylin vastaan "oi että, kiitos paljon, ihanaa!", niin silloin sitä myös saat, koska anoppisi luulee, että tulet niistä onnelliseksi.

Mä en tiedä miten mä anopille sanoisin ettei hän pahoittaisi mieltään. En mä sanonut mitenkään sillain että "oi että kiitos paljon..." vaan kiitos, mutta meillä on jo joulukoristeet ja nämä ovat meille kyllä ylimääräisiä. Siihen anoppi sanoi että pitäähän sitä teilläkin olla tällaisia. ap

Tätä asiaa ei ole mahdollista tehdä selväksi muuta kuin anopin mielen pahoittamalla. Jos ihminen on niin itsekeskeinen että tuo toisen tyyliin sopimatonta krääsää, asia ei herkin keinoin jakeluun mene.

Minun kälyni on ratkaissut anopin krääsäntuontiongelmat sanomalla viileästi: "Tuo kukkaruukku ei jää tänne." Anoppi siis sai kantaa jokaisen tuomansa krääsän mennessään mukanaan. Taisi oppia kolmella kerralla. Kyläilee kyllä edelleen ja kerjää lapsia hoidettavakseen.

Tämä itsekeskeisyys tässä nyt kolahti (anoppi ja itsekeskeisyys hänessä). Sitä tämä juuri on! Hän on ollut milloin mitäkin sisustusta aiemminkin meillä muuttamassa, kuten verhoja vaihtamassa makunsa mukaiseksi ja mattojakin. Jos hän olisi halunnut oikeasti ilahduttaa nyt, niin olisi kuunnellut toiveemme eikä tuollain vaan tullut jouluyllätyskassinsa kanssa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laskin että ton kassin arvo on takuulla yli 50e. Olisi antanut lahjakorttina, niin oltaisi voitu sentään ostaa sillä vaikka kuivaelintarvikkeita. ap

Anoppi ei tiennyt että olisit tykänny mieluummin pussista kuivaelintarvikkeita kuin koristeista.

Halusi ilahduttaa teitä kun tykkää teistä, eikä muuta keksiny kuin koristeet kun arveli että ne  nyt ainakin sopii jouluun ja kehtaa siksi tuoda.

Etukäteen fiilisteli mummeli Tokmannilla kun katseli ja valitsi mielestään kauniita jouluhörhelöitä, kuinka teille tulis hyvä mieli.

Mut olisi tuonu toki muuta jos vaan olisi tienny että muu olisi ollut paljon mieluisampi juttu.

Eli anoppi osti hyvän mielen itselleen, ja ap:n kotiin vietiin sen vuoksi turhaa tavaraa. Ei näin ihmiset!

Vierailija kirjoitti:

"meillä on minimalistinen koti" :D

Sen takia se ei tajua, kun teillä on ruma, tyhjä koti. Sitähän nää minimalisti kodit ovat. Sohva olkkarissa, ei muuta. Pöytä keittiössä liian vähän tuoleja. Lapsella kolme puista lelua, joista saa leikkiä yhdellä kerrallaan. Loput ovat kaapissa ylähyllyllä, ettei tule sotkua.

anoppi nyt rakkaudella yrittää täyttää sun tyhjää sieluas. Niin, sun ideashan tää minimalistinen sisustus on, ei miehes ja mahdollisten lasten.

Juuri näin. Nyt ap pelkää, että joku pitää häntä tyylittömänä, epämuodikkaana, rahvaana ja elämänhallintansa menettäneenä, jos kotona onkin pari sydänmukia kuuden valkoisen teemamukin lisäksi. Kamala paikka.

Valitettavasti tiedän tämän ihmistyypin. Äidissäni on vähän samaa: hän siivoaa huusholliansa kantamalla minun luokseni kaiken ylimääräisen kun "eihän sinulla nuorena voi olla kaikkeen varaa". Käytännössä siis kaapit pursuilee ukin vanhoja pyyhkeitä ja liinavaatteita joita en minäkään kyllä tarvitse. Lisäksi äitini rakastaa shoppailua, etenkin halvalla, mikä tarkoittaa että hän nimenomaan ostaa nuhjuisia nylon-yöpukuja tuliaisena ulkomailta koska sehän on suoraa säästöä! Onneksi äidilleni kehtaan sanoa nykyään jo aika suoraan etten tahdo tavaraa.

Entinen anoppi oli pahempi. Hän koki jonkinlaista turvattomuutta ellei saanut päsmäröidä muitten luona. Hän ihan oikeasti yritti sisustaa uusiksi kämppäämme, järjestellä kaappeja yms vaikka sanoimme suoraan ettei tarvitse/saa. Lisäksi hän toi kirppareilta bongaamiaan romuja meille "lahjana" ja kun sanoin ettei valitettavasti ole tilaa ja että hän voi viedä sen vaikka kotiinsa, löysin nämäkin romut piilotettuina huonekasvien taakse. Siis ihan älytöntä! :D

Mä just muutossa heitin pois isän tuomat ”kertakäyttötabletit” kamalalla joulukuviolla. En hennonut sanoa, ettei nyt sovi meidän pöytään. Kiireessä jäivät laittamatta, olisin kyllä laittanut.

En näe syytä pahottaa antajan mieltä millään tavalla, ei se anoppi ikuisesti elä, älä tollasesta stressaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen sitä, miksi sun mies ei ota kantaa tähän, jos hän nimenomaan tykkää minimalistisesta joulusta eikä halua krääsää. Eikö hän uskalla sanoa äidilleen vastaan?

Ei uskalla. Mieheni välttelee kaikenlaisia sellaisia asioita että pitäisi pikkuisenkin sanoa äidilleen omia mielipiteitään tai sanoisi vastaan. ap

Sitten sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kiittää kauniisti ja laittaa tavaroita esille.

On vaihtoehto, jonka toteutan. Kysyn mitä mieltä oikeasti mies niistä on (mä tiedän jo että hän sanoo; ei esille niitä), ja mä en laita myöskään esille. Kerron anopille, että meillä mies koristelee tänä vuonna joulun! ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin hyvin pienisukuisena, ilahtuisin kovasti, jos joku ilmestyisi tuomaan lahjan, vaikkei se itse lahja olisikaan täysin mieleinen. Ihan hyvin voisin jotain rumia esineitä katsella sukulaisen käynnin ajan, huumorilla vähän pidempäänkin. Jotenkin tuntuu, että monilla ihmisviha ja minä minä -asenne on mennyt täysin överiksi nykyään, kun tuollaisesta pikkuasiastakin vedetään herne nenään.

Minustakin joululahjoissa juuri on se idea, että toinen haluaa ilahduttaa. Onnistui se sitten nappiin tai ei. Se pyrkimys hyvään on se pointti ja siitä pitää kiittää ja iloita.

Tuollaisten lahjojen antaja tahtoo ilahduttaa vain ja ainoastaan itseään.

Jos tahtoo ilahduttaa toista, miettii tarkkaan mistä se toinen mahtaisi tykätä. Ei osta sitä, mistä itse tykkäisi.

Jos anoppi-ikään ehtinyt ihminen ei vielä tajua, että kaikki ei tykkää siitä mistä itse, täytyy olla aivan pohjattoman itsekeskeinen ihminen.

Tämän palstan logiikan mukaan olisi ihan okei että ostaisin 10-vuotiaalle veljentyttärelleni Fjälldukkenin koska minulle se olisi mieleinen lahja. Taidankin mennä palauttamaan nuo Sleich-hevoset joista tiedän tytön tykkäävän. Mitäpä siitä mistä lahjan saaja tykkää, tärkeintä että minulla on kivaa!