Ikisinkku Minna, 50, löysi miehen hylättyään kriteerinsä: ”Ihannemieheni voikin olla duunari, jolla on nuuska huulessa”
Pitkään sinkkuna ollut mentaalivalmentaja Minna Marsh löysi kumppanin, kun alkoi ajatella toisin. – Olen tajunnut, että ei sen tarvitse olla se pukua käyttävä toimitusjohtaja, joka sitoo minut kravatilla.
Jos voisin antaa yhden neuvon parisuhdetta haluavalle, se oli tämä: Unohda kaikki ajatukset siitä, millainen on sinulle se oikeanlainen kumppani. Kiinnitä vain huomiota siihen, miltä hänen lähellään tuntuu vaikkapa treffeillä. Älä ajattele järjellä – kuuntele tunnetta ja seuraa sitä. Mutta jos olet epätoivoinen tai yli-innokas kumppanin etsijä, odota. Et ole silloin valmis.
Näin kirjoittaa mentaalivalmentaja Minna Marsh, 50, tuoreessa blogipostauksessaan. Marshin mukaan oivallus on omakohtainen. Se tapahtui alkuvuonna, kun hän teki listaa siitä, milainen miehen pitäisi olla.
– Ihannemieheni on ollut sellainen pukutyyppi, joka seksin aikana sitoo minut kravatilla. Mutta oli jääkylmä suihku tajuta, että eivät sentyyppiset miehet yleensä halua minun tyyppistä naista. Olen aika vapaa sielu ja räväkkä. En välttämättä pane rintsikoita, kun lähden yökerhoon. Nyt olen ymmärtänyt, että eihän miehen tarvitse olla se pukua käyttävä toimitusjohtaja, joka sitoo minut kravatilla, vaan saman kokemuksen voi saada duunarin kanssa, jolla on nuuska huulessa, ikisinkkuna itseään pitänyt Marsh kertoo.
Marshin oivallus on tuottanut myös tulosta. Hän on nyt toimivassa suhteessa miehen kanssa. Ensimmästä kertaa vuosiin.
SOPIMUS MÄÄRÄAIKAISESTA SUHTEESTA HELPOTTAA
Marsh uskoo, että monet parisuhteesta haaveilevat sinkut jäävät helposti jumiin omiin ajatusmalleihinsa. Odotuksiin ja vaatimukseen siitä, millainen kumppanin pitäisi olla. Niin kävi hänelle itselleenkin.
– Olen ajatellut, että miehen pitää olla minua pidempi. Mutta 180-senttisenä olen huomannut, että ei niitä pidempiä ole kovin paljoa. Nyt olen oppinut olemaan välittämättä tällaisista asioista. Kiinnitän huomiota siihen, miltä tuntuu, kun mies koskee, saako hän minut nauramaan ja miten hän minua kohtelee. Toki on myös tärkeää, onko meillä riittävän samanlaiset arvot.
Marsh on ajatellut olevansa ikisinkku monesta syystä. Hänelle parisuhde on tarkoittanut vankilaa. Marshilla on ollut kaksi vakavaa suhdetta, joissa molemmissa hän on tuntenut olevansa panttivanki. Sittemmin hän on luokitellut itsensä sitoutumiskammoiseksi.
– Myös menettämisen pelko on juurtunut minuun tosi syvään.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kiva, että joku tykkää duunarista, jolla on nuuska huulessa. Itse jätän mieluummin väliin.
Ainoat nuuskapellet, joita olen nähnyt ovat olleet pukumiehiä.
Duunarimies on ihan ok, mielellään ottaisin rehdin duunarimiehen. Mutta sen verran fiksun, että ei polta. Eikä edes nuuskaa.
Olen saman ikäinen kuin tuo Minna ja olen huomannut sen, että kiinnostuksen kohteet muuttuu elämän varrella.
En missään tapauksessa kiinnittäisi huomiota mahdollisen kumppanin varallisuuteen, ulkonäköön, mihinkään pinnalliseen. Itseasiassa tässä iässä innokas suhtautuminen omaisuuteen ja rahaan on jotenkin luontaantyötävää. Duunari olisi parasta mitä rinnalleen voisi löytää. Joku tavallinen, jolla onnea on olut saunan jälkeen lauantaina. Joku jonka seurassa voisi vain olla oma itsensä ilman mitään yritystä olla jotain. Ei mitään sijoittajaa enää mun elämään, kiitos.
Juttu tiivistettynä ja suomen kielellä:
"Nainen piti kiinni hypergamiasta 50-vuotiaaksi asti ja tavoitteli vain top 5% miehiä, kunnes vihdoin tunnusti itselleen tosiasiat, ja hyväksyi miehekseen omalta tasoltaan olevan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kiva, että joku tykkää duunarista, jolla on nuuska huulessa. Itse jätän mieluummin väliin.
Ainoat nuuskapellet, joita olen nähnyt ovat olleet pukumiehiä.
Miespuoliset sairaanhoitajat käyttävät yllättävän paljon nuuskaa.
Sitä en tiedä, miksi miehen pitäisi olla pukumies. Tietysti olisi kiva, jos mies nyt vaikka mummon 90-v juhliin tajuaa laittaa puvun päälle eikä verskahousuja, jos ne juhlat ei ole tyyliin metsälaavulla. Mutta mielestäni sillä ei ole merkitystä, mitä sillä miehellä on arkena päällään. Kunhan nyt tekee sellaista työtä, mitä ylipäänsä on tapana tehdä vaatteet päällä eikä ilman.
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kuin tuo Minna ja olen huomannut sen, että kiinnostuksen kohteet muuttuu elämän varrella.
En missään tapauksessa kiinnittäisi huomiota mahdollisen kumppanin varallisuuteen, ulkonäköön, mihinkään pinnalliseen. Itseasiassa tässä iässä innokas suhtautuminen omaisuuteen ja rahaan on jotenkin luontaantyötävää. Duunari olisi parasta mitä rinnalleen voisi löytää. Joku tavallinen, jolla onnea on olut saunan jälkeen lauantaina. Joku jonka seurassa voisi vain olla oma itsensä ilman mitään yritystä olla jotain. Ei mitään sijoittajaa enää mun elämään, kiitos.
Eli huomasit ettet kelpaa korkeamman tason miehille, ja nyt viimein olet valmist ottamaan duunarin?
Kuinka kylmät pakit sait? Pelottaako yksinäinen vanhuus, ja on pakko ottaa joku kun se on vielä mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kuin tuo Minna ja olen huomannut sen, että kiinnostuksen kohteet muuttuu elämän varrella.
En missään tapauksessa kiinnittäisi huomiota mahdollisen kumppanin varallisuuteen, ulkonäköön, mihinkään pinnalliseen. Itseasiassa tässä iässä innokas suhtautuminen omaisuuteen ja rahaan on jotenkin luontaantyötävää. Duunari olisi parasta mitä rinnalleen voisi löytää. Joku tavallinen, jolla onnea on olut saunan jälkeen lauantaina. Joku jonka seurassa voisi vain olla oma itsensä ilman mitään yritystä olla jotain. Ei mitään sijoittajaa enää mun elämään, kiitos.
Se ihan tavallinen duunari, joka iloitsee ihan tavallisesta elämästä voi myös sijoittaa rahansa fiksusti.
Usein sellaisella on enemmän, mitä sijoittaa, kuin tällaisella akateemisella opettajalla.
Vierailija kirjoitti:
Juttu tiivistettynä ja suomen kielellä:
"Nainen piti kiinni hypergamiasta 50-vuotiaaksi asti ja tavoitteli vain top 5% miehiä, kunnes vihdoin tunnusti itselleen tosiasiat, ja hyväksyi miehekseen omalta tasoltaan olevan."
Väärin. Tiivistettynä:
Nainen piti kiinni siitä ”miltä asiat näyttää muille” ja ”miten elämä pitää elää” 50-vuotiaaksi asti, ja siksi hän tavoitteli miehiä, jotka muut naiset luokittelevat top 5% kuuluviksi. Kunnes vihdoin opetteli kuuntelemaan omia tunteitaan ja omaa sieluaan.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se kiva, että joku tykkää duunarista, jolla on nuuska huulessa. Itse jätän mieluummin väliin.
Ainoat nuuskapellet, joita olen nähnyt ovat olleet pukumiehiä.
Miespuoliset sairaanhoitajat käyttävät yllättävän paljon nuuskaa.
Sitä en tiedä, miksi miehen pitäisi olla pukumies. Tietysti olisi kiva, jos mies nyt vaikka mummon 90-v juhliin tajuaa laittaa puvun päälle eikä verskahousuja, jos ne juhlat ei ole tyyliin metsälaavulla. Mutta mielestäni sillä ei ole merkitystä, mitä sillä miehellä on arkena päällään. Kunhan nyt tekee sellaista työtä, mitä ylipäänsä on tapana tehdä vaatteet päällä eikä ilman.
Taisit missata blogistin pointin täysin... Pukumiehellä haetaan ja tarkoitetaan varakasta toimitusjohtajaa - ei siistiä pukeutujaa. Kuitenkin viisaasti itsekin oli tajunnut, että kyseiset miehet etsivät erilaisia naisia kuin hän itse on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu tiivistettynä ja suomen kielellä:
"Nainen piti kiinni hypergamiasta 50-vuotiaaksi asti ja tavoitteli vain top 5% miehiä, kunnes vihdoin tunnusti itselleen tosiasiat, ja hyväksyi miehekseen omalta tasoltaan olevan."
Väärin. Tiivistettynä:
Nainen piti kiinni siitä ”miltä asiat näyttää muille” ja ”miten elämä pitää elää” 50-vuotiaaksi asti, ja siksi hän tavoitteli miehiä, jotka muut naiset luokittelevat top 5% kuuluviksi. Kunnes vihdoin opetteli kuuntelemaan omia tunteitaan ja omaa sieluaan.
N51
On sinkku taas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu tiivistettynä ja suomen kielellä:
"Nainen piti kiinni hypergamiasta 50-vuotiaaksi asti ja tavoitteli vain top 5% miehiä, kunnes vihdoin tunnusti itselleen tosiasiat, ja hyväksyi miehekseen omalta tasoltaan olevan."
Väärin. Tiivistettynä:
Nainen piti kiinni siitä ”miltä asiat näyttää muille” ja ”miten elämä pitää elää” 50-vuotiaaksi asti, ja siksi hän tavoitteli miehiä, jotka muut naiset luokittelevat top 5% kuuluviksi. Kunnes vihdoin opetteli kuuntelemaan omia tunteitaan ja omaa sieluaan.
N51
melkoista itsepetosta. No, voihan ne asiat noinkin valehdella itselleen jos siitä tulee parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kuin tuo Minna ja olen huomannut sen, että kiinnostuksen kohteet muuttuu elämän varrella.
En missään tapauksessa kiinnittäisi huomiota mahdollisen kumppanin varallisuuteen, ulkonäköön, mihinkään pinnalliseen. Itseasiassa tässä iässä innokas suhtautuminen omaisuuteen ja rahaan on jotenkin luontaantyötävää. Duunari olisi parasta mitä rinnalleen voisi löytää. Joku tavallinen, jolla onnea on olut saunan jälkeen lauantaina. Joku jonka seurassa voisi vain olla oma itsensä ilman mitään yritystä olla jotain. Ei mitään sijoittajaa enää mun elämään, kiitos.
On ihan luonnollista, että kiinnostuksen kohteet muuttuvat iän myötä. Sitä kutsutaan kypsymiseksi ja kehittymiseksi. Omalla kohdallani suunta on ollut kuitenkin koko lailla toinen kuin sinulla. Ulkonäkö on ollut tärkeä "speksi", koska haluan elämänkumppanini olevan myös seksikumppanini. Varallisuus ei itsessään ole tärkeää, koska en aio laittaa rahoja yhteen kumppanini kanssa, mutta samanlainen elintaso ja elämäntapa olivat. Ennen kaikkea minulle oli tärkeää löytää ihminen, jota voin arvostaa ja "katsoa ylöspäin" (kuten myös hän minua, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin) eli ihminen, joka on älykäs, fiksu, nokkela, sivistynyt, paljon lukenut, kielitaitoinen ja sosiaalinen.
Hänen kanssaan on kiva ottaa olut saunan jälkeen mutta myös jakaa yhteinen sänky, lukea sunnuntain Hesari, matkustella, käydä klubeilla ja keikoilla ja konserteissa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu tiivistettynä ja suomen kielellä:
"Nainen piti kiinni hypergamiasta 50-vuotiaaksi asti ja tavoitteli vain top 5% miehiä, kunnes vihdoin tunnusti itselleen tosiasiat, ja hyväksyi miehekseen omalta tasoltaan olevan."
Väärin. Tiivistettynä:
Nainen piti kiinni siitä ”miltä asiat näyttää muille” ja ”miten elämä pitää elää” 50-vuotiaaksi asti, ja siksi hän tavoitteli miehiä, jotka muut naiset luokittelevat top 5% kuuluviksi. Kunnes vihdoin opetteli kuuntelemaan omia tunteitaan ja omaa sieluaan.
N51
Olisi hienoa, jos naiset oppisivat kuuntelemaan omaa sydäntään hieman aikaisemmin kuin vasta yli 50-vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu tiivistettynä ja suomen kielellä:
"Nainen piti kiinni hypergamiasta 50-vuotiaaksi asti ja tavoitteli vain top 5% miehiä, kunnes vihdoin tunnusti itselleen tosiasiat, ja hyväksyi miehekseen omalta tasoltaan olevan."
Väärin. Tiivistettynä:
Nainen piti kiinni siitä ”miltä asiat näyttää muille” ja ”miten elämä pitää elää” 50-vuotiaaksi asti, ja siksi hän tavoitteli miehiä, jotka muut naiset luokittelevat top 5% kuuluviksi. Kunnes vihdoin opetteli kuuntelemaan omia tunteitaan ja omaa sieluaan.
N51
melkoista itsepetosta. No, voihan ne asiat noinkin valehdella itselleen jos siitä tulee parempi mieli.
Väärin taas. Been there, done that. Se vaati 20 vuotisen hyväksikäyttöavioliiton, jotta oppi priorisoimaan asiat, mitkä puolisossa on loppupeleissä tärkeitä.
N51
Miten kukaan mies jaksaisi elää tuollaisten ylianalysoivien mentaalivalmentajien kanssa?Hyi olkoon kun miettii minkälaista analysointia tuollaisten kanssa olisi elää.
Varmaan kaupassa käyntikin olisi yhtä analyysiä mitä mies tarkoitti sillä kun osti possua kanan sijasta.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu tiivistettynä ja suomen kielellä:
"Nainen piti kiinni hypergamiasta 50-vuotiaaksi asti ja tavoitteli vain top 5% miehiä, kunnes vihdoin tunnusti itselleen tosiasiat, ja hyväksyi miehekseen omalta tasoltaan olevan."
Väärin. Tiivistettynä:
Nainen piti kiinni siitä ”miltä asiat näyttää muille” ja ”miten elämä pitää elää” 50-vuotiaaksi asti, ja siksi hän tavoitteli miehiä, jotka muut naiset luokittelevat top 5% kuuluviksi. Kunnes vihdoin opetteli kuuntelemaan omia tunteitaan ja omaa sieluaan.
N51
Olisi hienoa, jos naiset oppisivat kuuntelemaan omaa sydäntään hieman aikaisemmin kuin vasta yli 50-vuotiaina.
Niinpä. Jostain syystä se on kovin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotain kriteerejä on kuitenkin hyvä olla. Niin ei päädy yhteen nuuskahuulen kanssa. Yök.
Samoin on varottava räväkkiä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kuin tuo Minna ja olen huomannut sen, että kiinnostuksen kohteet muuttuu elämän varrella.
En missään tapauksessa kiinnittäisi huomiota mahdollisen kumppanin varallisuuteen, ulkonäköön, mihinkään pinnalliseen. Itseasiassa tässä iässä innokas suhtautuminen omaisuuteen ja rahaan on jotenkin luontaantyötävää. Duunari olisi parasta mitä rinnalleen voisi löytää. Joku tavallinen, jolla onnea on olut saunan jälkeen lauantaina. Joku jonka seurassa voisi vain olla oma itsensä ilman mitään yritystä olla jotain. Ei mitään sijoittajaa enää mun elämään, kiitos.
On ihan luonnollista, että kiinnostuksen kohteet muuttuvat iän myötä. Sitä kutsutaan kypsymiseksi ja kehittymiseksi. Omalla kohdallani suunta on ollut kuitenkin koko lailla toinen kuin sinulla. Ulkonäkö on ollut tärkeä "speksi", koska haluan elämänkumppanini olevan myös seksikumppanini. Varallisuus ei itsessään ole tärkeää, koska en aio laittaa rahoja yhteen kumppanini kanssa, mutta samanlainen elintaso ja elämäntapa olivat. Ennen kaikkea minulle oli tärkeää löytää ihminen, jota voin arvostaa ja "katsoa ylöspäin" (kuten myös hän minua, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin) eli ihminen, joka on älykäs, fiksu, nokkela, sivistynyt, paljon lukenut, kielitaitoinen ja sosiaalinen.
Hänen kanssaan on kiva ottaa olut saunan jälkeen mutta myös jakaa yhteinen sänky, lukea sunnuntain Hesari, matkustella, käydä klubeilla ja keikoilla ja konserteissa jne.
Minun duunarini on tuollainen, minkä juuri kuvailit. Ja hän pääsisi heittämällä mensaan.
Eri
Minna puhuu asiaa. Ongelma pätee kyllä molempiin sukupuoliin. Etsitään kumppania liian kovin kriteerein, kriteerein jotka ovat selkeästi oman itsensä yläpuolella!
Tunnen eräänkin naispuoleisen henkilön, jolla on juurikin tämä ongelma. Deittailua on harrastettu mutta aina tuntuu jokaisesta löytyvän jokin vika. Milloin ammatti, milloin väärän muotoinen nenä, yms. Nainen itse ei ole kovinkaan innokas pitämään huolta itsestään mutta ei ole valmis joustamaan kriteereistään. Ei tarvitse olla älykkö tai matemaatikko ratkaistaakseen että mistä "iki-sinkkuus" johtuu.
Olen samaa mieltä tuon haastateltavan kanssa. Minä luovuin eron jälkeen kaikista ulkoisista kriteereistäni. Pidin kriteereistäni vain tunne-elämän tasapainon yms.
Päätin keskittyä siihen, miltä minusta TUNTUU miehen lähellä. Löysin sen nuuskahuulisen... ja muitakin asioita oli, joista olin ajatellut no-no.
Olemme olleet vuosia jo naimisissa ja kun jälleen suljen silmäni ja keskityn, miltä minusta _tuntuu_, niin tiedän, että meidät on tarkoitettu yhteen.