Lue keskustelun säännöt.
Milloin tämä menee ohi (fiktiiviseen hahmoon rakastuminen)?
09.12.2019 |
Olen niin syvästi rakastunut uuteen Jokeriin / Arthur Fleckiin, että minua ihan sattuu fyysisesti sydämeen. En jotenkin osaa erottaa, että kyseessä on vain fiktiivinen hahmo, hän tuntuu niin todelliselta minulle. Olen nimenomaan rakastunut tähän Jokeriin, en näyttelijään. Olen käynyt katsomassa elokuvan useamman kerran, kerään kuvia kollaasiin, kuuntelen Jokerin soundtrackiä, kuvittelen hahmon vierelleni ja seurustelukumppanikseni.
Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu.. Toisaalta rakkauteni Jokeria kohtaan saa minut tuntemaan itseni onnellisemmaksi ja vähemmän yksinäiseksi, mutta sitten taas olen musertunut kun ymmärrän, ettei tämä ole totta ja tosi asiassa olen yksin. :’(
Ajattelen Jokeria päivittäin, useita tunteja. Olen ihan pakkomielteinen hänestä.
N26
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Toimii suhteen välttämiskeinona.
Jep. Tämä on siitä hauska lause, että voi tarkoittaa toisille ihan eri asioita kuin toisille. Minulle se on positiivinen asia: en halua tosielämän parisuhteita tai seksiä, joten fantasiamaailma on loistava keino välttää sellaisiin sekaantumista. Toisaalta joku toinen voisi nähdä lauseen niin, että suhteen välttäjällä on jokin vakava ongelma, että ikään kuin kuuluisi haluta suhteeseen ja fantasialla suhteen korvaaminen on lähes sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa keino on ettet enää vilkasekkaan siihen näyttelijään päin. Et googlaile kuvia ym. Unohtuu alle kuukaudessa.
Itse jouduin aikanaan jättämään Housen ja Dexterin kesken niin hullulta kun se tuntukin. Housen viimisen kauden uskalsin katsoa vuosia myöhemmin eikä enää sydän särkynyt. Dexteriä en ole katsellut mutta näin Michael C Hallin The Crownissa eikä enää hetkauttanut.
Nykyään lyön heti pelinpoikki jos huomaan että meinaa kehittyä julkkisihastus. Täys nollatoleranssi, ovat meinaan niin ahdistavia!
Vierailija kirjoitti:
Etsit vaan itsellesi jonkun mukavan joukkoammujan joko vankilasta tai darknetin mutanttipalstoilta. Kyllä se siitä.
Kyllä minä lähtisin navetasta etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvitusystävään ihastumisessa on myös hyvät puolensa. Hän on aina paikallaa, kun vain niin haluat. Hän antaa sinulle huomiota ja sinulla on ystävä, jonka kanssa voit jutella kaikesta ja viettää yhteistä aikaa. Win-win tilanne. :D
Tämä. Ja aivan normaalia, kaikki me ihastumme mielikuvitusihmisiin.. ainakin jossain vaiheessa elämää.
Oikeestaan kaikki ihastumiset on mielikuvituksellisia, eikä realistisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsit vaan itsellesi jonkun mukavan joukkoammujan joko vankilasta tai darknetin mutanttipalstoilta. Kyllä se siitä.
Kyllä minä lähtisin navetasta etsimään.
:D Hyvin bongattu, meni multa ihan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sinulle löydettäisiin oma jokeri? :)
Eiköhän noita pelimiehiä löydy.
Ne joiden mielestä sairasta, niin miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sinulle löydettäisiin oma jokeri? :)
Eiköhän noita pelimiehiä löydy.
::D eihän tuo Joker 2019 ole mikään pelimies ollenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sinulle löydettäisiin oma jokeri? :)
Eiköhän noita pelimiehiä löydy.
::D eihän tuo Joker 2019 ole mikään pelimies ollenkaan!
Ei se ilmeiseti mikään naurattajakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsit vaan itsellesi jonkun mukavan joukkoammujan joko vankilasta tai darknetin mutanttipalstoilta. Kyllä se siitä.
Kyllä minä lähtisin navetasta etsimään.
:D Hyvin bongattu, meni multa ihan ohi.
Mutta rehut osu syöttökaukalon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimii suhteen välttämiskeinona.
Jep. Tämä on siitä hauska lause, että voi tarkoittaa toisille ihan eri asioita kuin toisille. Minulle se on positiivinen asia: en halua tosielämän parisuhteita tai seksiä, joten fantasiamaailma on loistava keino välttää sellaisiin sekaantumista. Toisaalta joku toinen voisi nähdä lauseen niin, että suhteen välttäjällä on jokin vakava ongelma, että ikään kuin kuuluisi haluta suhteeseen ja fantasialla suhteen korvaaminen on lähes sairasta.
No niinpä tosiaan on. Tarkoitin sitä tuolla minkä mainitsit ensin. Itse aktiivisesti vältän parisuhdetta tuon avulla ja ihan tietoisesti käytän sitä hyödyksi. Voihan tätäkin pitää "sairaana", vähän syistä riippuen miksi toimii näin.
Jos valinta ei ole ollut tietoinen, hyödyllisintä olisi löytää ne juurisyyt taustalta. Ap:n syyhän taisi olla yksin olo, ja hän oli jo itsehuijauksen itsekin tiedostanut. Mielikuvitus poistaa yksinäisyyttä, mutta samalla se vähentää tarvetta lähteä hakemaan tietä pois yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alapeukut apn aloitukseen? Minulla on ollut mielikuvitusrakkauksia lapsesta asti ja olen jo reilusti yli aikuisiän. Olen aina ajatellut sen olevan täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvitusystävään ihastumisessa on myös hyvät puolensa. Hän on aina paikallaa, kun vain niin haluat. Hän antaa sinulle huomiota ja sinulla on ystävä, jonka kanssa voit jutella kaikesta ja viettää yhteistä aikaa. Win-win tilanne. :D
Tämä. Ja aivan normaalia, kaikki me ihastumme mielikuvitusihmisiin.. ainakin jossain vaiheessa elämää.
Oikeestaan kaikki ihastumiset on mielikuvituksellisia, eikä realistisia.
Word.
Siitä, mitä ei alunperinkään ollut olemassa, sen tietää alusta lähtien. Todellisen ihmisen kohdalla on tarjolla yllätyksiä ja pettymyksiä. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn samastumaan tähän, sillä olin itsekin "varattu" noin viiden vuoden ajan eräälle mielikuvitushahmolle. Se hiipui sitten vähitellen, kun elämään tuli liikaa henkistä painetta ja masennusta. Tunnemaailma kuoli. Mutta nautittava kokemus siitä huolimatta, ja kyllä nuo kaikilla muutenkin tasoittuvat ajan kanssa. Kannattaa vain nauttia tunteista ja "suhteesta" silloin kun ovat olemassa, sillä niistä tulee oikeasti hyvä olo.
Omalla kohdallani ihastumiskokemuksesta tekee ehkä hieman nolon se, että miesystäväni oli itse luomani hahmo. Kirjoitan fiktiota, ja rakkauteni kohde oli kokonaan oma luomukseni. Rakastuin häneen siinä vaiheessa, kun aloin kirjoittaa häntä enemmän tekstiin ja jouduin miettimään hänen persoonaansa ja historiaansa enemmän kuin ennen. Se tapahtui vaivihkaa aivan kuten tosielämässäkin, kun ihastuu sen seurauksena, että oppii tuntemaan jonkun paremmin ja viettää aikaa tämän henkilön seurassa. Tunteiden ollessa intensiivisimmillään en olisi voinut kuvitellakaan kehenkään tosielämän henkilöön ihastumista. Ikävuodet 25-30 menivätkin niin, että olin emotionaalisesti täysin sitoutunut tähän hahmooni kuin oikeaan miesystävään.
Itselläni tuohon vaikutti varmasti se, että olin tuolloin paljon yksin ja voin henkisesti huonosti. Opinnot olivat päättyneet, pitkä työttömyys ja sellaista. Tuohon ajautuminen oli varmasti jokin henkinen selviytymismekanismi. Ajoi kyllä asiansa, sillä sain suhteesta paljon lohtua ja motivaatiotakin jaksaa eteenpäin.
Kun näin jälkeenpäin olen lukenut niitä tekstinkohtia, joissa tuo hahmo esiintyy ja jotka olen kirjoittanut tunteiden ollessa päällä, on aina tullut lämmin olo. Teksti on todella vetävää ja siinä on innostunut flow. Tunteet selvästi myös kehittivät minua kirjoittajana.
Joka tapauksessa näitä sattuu ja tapahtuu aivan kaikenlaisille ihmisille eri elämäntilanteissa. Ihan normaalia. Kannattaa nauttia ja ottaa kaikki irti, kun osuu omalle kohdalle!
Yllättäen taas pahis kyseessä. Sairasta.
No minun mielestä ei ole sairasta jos on pahamieli ihastuttuaan johonkin satuhahmoon mutta se että nauttii siitä ja uhraa sille puolivuosikymmentä elämästään ja nuoruusvuosistaan ei ole enää normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Yllättäen taas pahis kyseessä. Sairasta.
:D oletko nähnyt Joker 2019 elokuvan?
Vierailija kirjoitti:
Pystyn samastumaan tähän, sillä olin itsekin "varattu" noin viiden vuoden ajan eräälle mielikuvitushahmolle. Se hiipui sitten vähitellen, kun elämään tuli liikaa henkistä painetta ja masennusta. Tunnemaailma kuoli. Mutta nautittava kokemus siitä huolimatta, ja kyllä nuo kaikilla muutenkin tasoittuvat ajan kanssa. Kannattaa vain nauttia tunteista ja "suhteesta" silloin kun ovat olemassa, sillä niistä tulee oikeasti hyvä olo.
Omalla kohdallani ihastumiskokemuksesta tekee ehkä hieman nolon se, että miesystäväni oli itse luomani hahmo. Kirjoitan fiktiota, ja rakkauteni kohde oli kokonaan oma luomukseni. Rakastuin häneen siinä vaiheessa, kun aloin kirjoittaa häntä enemmän tekstiin ja jouduin miettimään hänen persoonaansa ja historiaansa enemmän kuin ennen. Se tapahtui vaivihkaa aivan kuten tosielämässäkin, kun ihastuu sen seurauksena, että oppii tuntemaan jonkun paremmin ja viettää aikaa tämän henkilön seurassa. Tunteiden ollessa intensiivisimmillään en olisi voinut kuvitellakaan kehenkään tosielämän henkilöön ihastumista. Ikävuodet 25-30 menivätkin niin, että olin emotionaalisesti täysin sitoutunut tähän hahmooni kuin oikeaan miesystävään.
Itselläni tuohon vaikutti varmasti se, että olin tuolloin paljon yksin ja voin henkisesti huonosti. Opinnot olivat päättyneet, pitkä työttömyys ja sellaista. Tuohon ajautuminen oli varmasti jokin henkinen selviytymismekanismi. Ajoi kyllä asiansa, sillä sain suhteesta paljon lohtua ja motivaatiotakin jaksaa eteenpäin.
Kun näin jälkeenpäin olen lukenut niitä tekstinkohtia, joissa tuo hahmo esiintyy ja jotka olen kirjoittanut tunteiden ollessa päällä, on aina tullut lämmin olo. Teksti on todella vetävää ja siinä on innostunut flow. Tunteet selvästi myös kehittivät minua kirjoittajana.
Joka tapauksessa näitä sattuu ja tapahtuu aivan kaikenlaisille ihmisille eri elämäntilanteissa. Ihan normaalia. Kannattaa nauttia ja ottaa kaikki irti, kun osuu omalle kohdalle!
Tämä on itse asiassa aika ideaalinen, sillä kukaan muu ei voisi varastaa rakasta sinulta tai päättää hänen kohtalostaan. Ei tarvitsisi tuntea mustasukkaisuutta ja pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
No minun mielestä ei ole sairasta jos on pahamieli ihastuttuaan johonkin satuhahmoon mutta se että nauttii siitä ja uhraa sille puolivuosikymmentä elämästään ja nuoruusvuosistaan ei ole enää normaalia.
Entä jos asialle ei voi mitään? Tai no, ehkä jos yhtäkkiä elämäni rakkaus ilmestyisi, mutta enpä usko..
- nuori nainen, jolla myös mielikuvitusrakas
Jep ja sillä se seksipuoli on aina tyydyttävää! <3