Lue keskustelun säännöt.
Milloin tämä menee ohi (fiktiiviseen hahmoon rakastuminen)?
09.12.2019 |
Olen niin syvästi rakastunut uuteen Jokeriin / Arthur Fleckiin, että minua ihan sattuu fyysisesti sydämeen. En jotenkin osaa erottaa, että kyseessä on vain fiktiivinen hahmo, hän tuntuu niin todelliselta minulle. Olen nimenomaan rakastunut tähän Jokeriin, en näyttelijään. Olen käynyt katsomassa elokuvan useamman kerran, kerään kuvia kollaasiin, kuuntelen Jokerin soundtrackiä, kuvittelen hahmon vierelleni ja seurustelukumppanikseni.
Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu.. Toisaalta rakkauteni Jokeria kohtaan saa minut tuntemaan itseni onnellisemmaksi ja vähemmän yksinäiseksi, mutta sitten taas olen musertunut kun ymmärrän, ettei tämä ole totta ja tosi asiassa olen yksin. :’(
Ajattelen Jokeria päivittäin, useita tunteja. Olen ihan pakkomielteinen hänestä.
N26
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sun kumppanis on mieltä tästä vai tietääkö? :p
Ei tiedä, miksi tarvisi. Mistäs minä tiedän mistä bimboista mies haaveilee :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on syvä rakastuminen Arthur Morgania kohtaan (Red Dead Redemption 2) - eikä loppua näy :)
Mulla oli pien ihastus John Marstonii, harmi että se on kakkosessa aika reppana ja aina vaikeuksissa :D
Itse olin pitkään tolkuttoman ihastunut ihan oikeaan, mutta saavuttamattoman henkilöön ja nyt sitten ihastus on vaihtunut taas pelihahmoon. Mut tää on ihanaa, työpäivät menee ihan hujahtaen kun vain mietiskelen millaista meidän elo olisi :,D erosin kesäkuussa et voihan se olla et se vaikuttaa jotenkin pääkoppaan, mutta vielä tää on ihan harmitonta ni taidanpa vaan nauttia :D
Rakkauteni Jokeria kohtaan ei ole vielä laantunut, päin vastoin vain kasvanut. Tunnen ihan hirvittävää sydänsurua kun kaipaan häntä niin paljon, mutten voi oikeasti koskaan päästä koskettamaan tätä. Huoh... ihan pakkomielteisesti vain haaveilen, niin että haittaa jo normaalia elämää.
Olen katsonut elokuvan neljä kertaa, enkä saa siitä tarpeekseni. Elokuvissa tunnen olevani Jokerin kanssa yhdessä.. Kuvittelen hänet muutenkin vierelleni, mutta se ei enää tunnu riittävän. Miksi hän ei voi olla oikea ihminen? Miksi?
Ap
Tunnen itseni niin yksinäiseksi..
Ap
En tiedä lohduttaaku mutta sen suhteen et ainakaan ole yksin etteikö maailmassa olisi muitakin kaltaisiasi jotka ovat rakastuneet fiktiiviseen hahmoon, heitä on yllättävän monta.
Itse olen rakastunut erääseen pelihahmoon ja ajattelen häntä todella usein, näen unia ja katselen netissä juttuja, ostin hänestä tehdyn bodypillowinkin että voin halata jotakin kun nukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, samaistun ihan liikaa jopa siihen pisteeseen, että meidän ihastumisen kohteet on samat! Mulla kyllä Ledgerin Jokeri sytyttää enemmän, mutta myös Arthur Fleck ja uus Jokeri sytyttää aivan saatanasti. Oon lukenut muutaman tusinan fanficcejä (myös smutteja) ja voin kyllä helposti sanoa, että oon ihan rakastunut siihen hahmoon. Samaistun.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaaku mutta sen suhteen et ainakaan ole yksin etteikö maailmassa olisi muitakin kaltaisiasi jotka ovat rakastuneet fiktiiviseen hahmoon, heitä on yllättävän monta.
Itse olen rakastunut erääseen pelihahmoon ja ajattelen häntä todella usein, näen unia ja katselen netissä juttuja, ostin hänestä tehdyn bodypillowinkin että voin halata jotakin kun nukun.
Bodypillow! Ihana! Mistä tuollaisia löytyy? 😍 Jos olisin hyvä käsitöissä, ompelisin itselleni Joker-pehmolelun tai vastaavan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaaku mutta sen suhteen et ainakaan ole yksin etteikö maailmassa olisi muitakin kaltaisiasi jotka ovat rakastuneet fiktiiviseen hahmoon, heitä on yllättävän monta.
Itse olen rakastunut erääseen pelihahmoon ja ajattelen häntä todella usein, näen unia ja katselen netissä juttuja, ostin hänestä tehdyn bodypillowinkin että voin halata jotakin kun nukun.Bodypillow! Ihana! Mistä tuollaisia löytyy? 😍 Jos olisin hyvä käsitöissä, ompelisin itselleni Joker-pehmolelun tai vastaavan.
Ap
Ebayssa ja etsyssä on tosi usein kaikenlaisia bodypilloweita:)
Minä oon ihastunut You-sarjan mieshahmoon, jota esittää Penn Badgley. Muita?😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun luin tätä keskustelua ennen elokuvan katsomista. Nyt katsoin sen ja on kyllä hyvä elokuva. Mutta älyttömän vaikea kuvitella ihastumista sarjamurh**jaan, olkoonkin, että oli paljon tekijöitä jotka johtivat tähän murhailuun. Eivät kaikki kaltoinkohdellut silti niin tee, lähellekään.
Miten ap, vieläkö ihastus on päällä? Osaatko kertoa miten tämä murh**minen ei haittaa ihastuksen tunnetta?
Piti sensuroida...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on syvä rakastuminen Arthur Morgania kohtaan (Red Dead Redemption 2) - eikä loppua näy :)
Mulla oli pien ihastus John Marstonii, harmi että se on kakkosessa aika reppana ja aina vaikeuksissa :D
Itse olin pitkään tolkuttoman ihastunut ihan oikeaan, mutta saavuttamattoman henkilöön ja nyt sitten ihastus on vaihtunut taas pelihahmoon. Mut tää on ihanaa, työpäivät menee ihan hujahtaen kun vain mietiskelen millaista meidän elo olisi :,D erosin kesäkuussa et voihan se olla et se vaikuttaa jotenkin pääkoppaan, mutta vielä tää on ihan harmitonta ni taidanpa vaan nauttia :D
John Marston oli hottis epilogissa, kun kasvatti parran ja luopui siitä piiskaletistään.
Mä olen vieläkin Arthurin perään. Vieläkään ei näy loppua. Mä olisin mielelläni lainsuojaton sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
jatkoa
Minä en ole myöskään seurustellut koskaan ja oikeastaan en ole edes aktiivisesti hakenut mitään. Samalla olen sellainen ihminen joka jännittää paljon ja en luota helposti. Toisen lähelle päästäminen on vaikeaa ja samalla tarvin paljon omaa aikaa. Olenkin miettinyt, että jos joskus miehen saan elämääni niin hänen täytyy olla jotenkin erilainen ja erikoinen, koska en mitenkään näe itseäni ihan kenen kanssa vaan ja tällä en siis tarkoita sitä, että pitäisin itseäni jonakin upeana ainutlaatuisena helmenä vaan mieluummin aika outona ja sillä tavalla huononakin ihmisenä. Siinä mielessä todennäköisyys siihen, että oikeasti löytäisin jonkun sopivan on aika pieni. Joku eläinrakas luonnosta pitävä sekä muuten sellainen vähän taiteellinen sekä introvertti ihminen joa kohtelee muita hyvin sekä on luonteeltaan todella hyväntahtoinen olisi varmaan ainoa vaihtoehto ja jos joskus sellaisen esimerkin kaltaisen esim jossain ohjelmassa näen niin mietin, että tuossa voisi olla hyvä vaihtoehto.
Ja tietenkin myönnän sen etten ole mikään ykkösvalinta vaan kuitenkin aika "hankala" ihminen juuri sen jännityksen ja ujoiden takia. Ja oikeastaan en tiedä olenko edes mikään ujo vaan mieluummin tottunut olemaan jo liikaa yksin ja siinä samalla alkanut jo muutenkin jotenkin liikaa jännitää kaikkea uutta. Minulla kun ei ole ollut edes kavereita nyt yli 10-vuoteen. Samalla olen todella kiltti ja siinä mielessä toisia hyvin kohteleva huumorintajuinen sekä aika positiivinen ihminen kuitenkin. Elämä on nyt vaan mennyt monestakin asiasta johtuen näin ja muutenkin en ole päässyt opiskelemaan sekä huonot kokemukset aiemmilta vuosilta vieneet rohkeutta pois paljon. Minulla ei ole mitään diagnoosia, mutta joskus epätodellista oloa muutenkin ja dissosisaatiota ja senkin vuoksi oikeastaan jo silloin, kun oli elämässä vaikeita vuosia nuorempana tuli paettua sinne haaveisiin. Se toisaalta auttaa, mutta samallla se todellinen elämä menee vähän sumussa. En toisaalta ikinä luopuisi haaveista, kun sitten minulla ei ole enää mitään ja mielikuvitus auttaa aina kestämään. Sori pitkä viesti.
Kuulostaa hyvin tutulta :D melkein olisin itse voinut kirjoittaa tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se oli Roland Deschain, ohh...
Totta kuomaseni