Lue keskustelun säännöt.
Mikä on mielestänne kaikkein epämukavin ongelma tutkituttaa lääkärillä?
Rapu
09.12.2019 |
Siis mietin, että mikä teidän mielestänne aiheuttaa lääkärillä eniten jännitystä, stressiä tai pelkoa.
Itse pelkään hammaslääkäriä, tukehtumisen tunnetta ja herkkää oksennusrefleksi
Mulla on tosi pieni suu
Esim. Silmiin liittyvät tutkimukset ei ahista ja joillekin voi olla iso juttu
Tai gynellä käynti on ollu aina ok. Joillekin se on kova pala
Kommentit (61)
Ei enää nykyisin mikään. Vielä reilu vuosi sitten pelkäsin spinaalipuudutusta, mutta nyt en enää sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin keliakiatutkimuksen, tk-lääkäri halusi työntää sormet perseeseeni. En tiedä miksi annoin tehdä niin, varmaan siksi että olin aika tokkurassa univajeen takia. En usko että hän sai kovin tarpeellista informaatiota tuosta asiaan liittyen. Ja taas luotan lääkäreihin vähemmän. Jos nyt olen niihin joskus luottanutkaan.
Eihän sormen työntäminen peräaukkoon tunnu miltään, vähän nolottaa korkeintaan, sen sijaan letku kurkussa voi aiheuttaa paniikkia silloin kun hädissäsi nostat itse sen kitalakeen, koska siitä aiheutuu automaattinen oksennusrefleksi.
No miksi tuotakin pitää lähteä vertailemaan? Eiköhän tuo ikävin asia tuossa ole nimenomaan psykologinen. Eihän sormien tai tutkimusvehkeiden työntäminen pilluunkaan yleensä sinänsä mikään fyysinen ongelma ole, mutta voi luoja miten hirveää noin muuten. Ja olen samaa mieltä tuosta gastrosta.
Jos nyt oikein ymmärsin niin olisi halunnut gastrokopian, mutta sai tuseerauksen.
Gastroskopia on ollut ehdottomasti epämukavin toimenpide. Papa-seulonnassa oli myös hoitsu, jonka ottamana papa oli ihan älyttömän kivulias, muulloin se ei ole sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin keliakiatutkimuksen, tk-lääkäri halusi työntää sormet perseeseeni. En tiedä miksi annoin tehdä niin, varmaan siksi että olin aika tokkurassa univajeen takia. En usko että hän sai kovin tarpeellista informaatiota tuosta asiaan liittyen. Ja taas luotan lääkäreihin vähemmän. Jos nyt olen niihin joskus luottanutkaan.
Eihän sormen työntäminen peräaukkoon tunnu miltään, vähän nolottaa korkeintaan, sen sijaan letku kurkussa voi aiheuttaa paniikkia silloin kun hädissäsi nostat itse sen kitalakeen, koska siitä aiheutuu automaattinen oksennusrefleksi.
No miksi tuotakin pitää lähteä vertailemaan? Eiköhän tuo ikävin asia tuossa ole nimenomaan psykologinen. Eihän sormien tai tutkimusvehkeiden työntäminen pilluunkaan yleensä sinänsä mikään fyysinen ongelma ole, mutta voi luoja miten hirveää noin muuten. Ja olen samaa mieltä tuosta gastrosta.
No gastroskopiassa se keliakia löytyy, ei tuseerauksessa. Täysin turha nöyryytys siis.
Jos nyt oikein ymmärsin niin olisi halunnut gastrokopian, mutta sai tuseerauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin keliakiatutkimuksen, tk-lääkäri halusi työntää sormet perseeseeni. En tiedä miksi annoin tehdä niin, varmaan siksi että olin aika tokkurassa univajeen takia. En usko että hän sai kovin tarpeellista informaatiota tuosta asiaan liittyen. Ja taas luotan lääkäreihin vähemmän. Jos nyt olen niihin joskus luottanutkaan.
Eihän sormen työntäminen peräaukkoon tunnu miltään, vähän nolottaa korkeintaan, sen sijaan letku kurkussa voi aiheuttaa paniikkia silloin kun hädissäsi nostat itse sen kitalakeen, koska siitä aiheutuu automaattinen oksennusrefleksi.
No miksi tuotakin pitää lähteä vertailemaan? Eiköhän tuo ikävin asia tuossa ole nimenomaan psykologinen. Eihän sormien tai tutkimusvehkeiden työntäminen pilluunkaan yleensä sinänsä mikään fyysinen ongelma ole, mutta voi luoja miten hirveää noin muuten. Ja olen samaa mieltä tuosta gastrosta.
Jos nyt oikein ymmärsin niin olisi halunnut gastrokopian, mutta sai tuseerauksen.
No gastroskopiassa se keliakia löytyy, ei tuseerauksessa. Joten ihan turha nöyryytystutkimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäreillä on kielteinen asenne mt-asioihin, joten niitä olisi ikävä käydä vastaanotolla läpi.
Lääkärit haukkuu ja estoitta halveksii mt-potilaita. Potilaat on "kaheleita" ja "sekopäitä". Esim. tk:ssa lääkäreillä saattaa olla yhteisiä inhokkipotilaita, joiden puheilla ja oireilla revitään julmaa huumoria.
Nimim. terveisiä taukohuoneesta vanhaan työpaikkaan
Ensimmäinen kerta gynellä oli nolo ja kivulias. Olin neitsyt ja menossa hakemaan e-pillereitä, en tiennyt päätyväni tutkimukseen. En ole ujo tai häveliäs, mutta en jostain syystä kehdannut sanoa lääkärille, että ole hellä. Hän tuikkasi isomman metallipuikon sisääni, ja hetken kiemurreltuani sanoi, että taitaa olla parempi hakea pienempi työväline. Hän haki sen, mutta sekin oli liian iso. Olen alapäästä kapearakenteinen, eikä kokemattomuuteni helpottanut asiaa yhtään. Lopuksi gyne totesi, että eihän siihen reseptiin oikeastaan sisätutkimusta tarvita.
Lääkäri oli mukava ja asiallinen, oli toki ihan oma mokani etten kertonut hänelle asiasta ennen työkalujen käyttöä.
Yleisesti ottaen alapääjutut ovat sellaisia, minkä takia mietin tarkkaan, pärjäänkö ilman lääkärissä käyntiä. Hammaslääkärissä ja silmätutkimuksissa käyminen on suorastaan mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paise. Varsinkin alapäässä. Se asento on muutenkin häiritsevä, ja paiseet on aivan sssaaaat.... kipeitä. Sit vielä leikellään ja puristellaan tulehtunutta kohtaa.
Huimaus. On yksi pyhä ihme, jos siihen saa jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gynekologi ahdistavin ehdottomasti. Onkin ainoa mun lisäkseni joka on mun värkkeihin koskenut, jos vauva-aikaa ei lasketa.
Virtsarakon tähystys urologilla, koska rakko piti olla ihan täpötäynnä. Olin siellä koska oli muutenkin ongelmia ja pelkäsin että jos lääkäri satuttaa minua, pissaan se päälle. Onneksi ei sattunut pahemmin. Ensi vuonna sitten kolonoskopia. Toivottavasti nukuttavat niinkuin täällä on näköjään tapana.
Toinen usalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vain sen jälkeen, kun on diagnosoitu yksikin mt-ongelma.
En kyllä oikein ymmärrä miten tämä niin kovasti kuulemma vaikuttaa niin monen somaattisen puolen lääkärikokemuksiin. Mulla on yli 10 vuotta ollut kaikenlaisia erilaisia vaikeita mt-diagnooseja, olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä yksikään lääkäri ole ikinä edes antanut sellaista kuvaa, että olisi tästä tietoinen, jollen itse ota sitä puheeksi. Aina kaikki on hoitunut ihan normaalisti. Jotenkin vaan hämmentävää lukea niin usein tällaisista.
Gastroskopia oli muuten ok, mutta hillitön yökkäysrefleksi päällä koko ajan. Kolonoskopia taas kivuliain tutkimus, kunnes sain sellaiset kipulääkkeet etten tajunnut enää mitään. Niitäkin piti vinkua erikseen, kunnes kuivakka elämäänsä kyllästynyt sairaalalääkäri antoi.
Muita ei niin kivoja, kondyloomien jäädytys, kohdun sisäiset tutkimukset myooman määrittämiseksi, ulkoisia pukamiakin poistettu pariin kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gastroskopia ilman esilääkitystä oli ihan hirveä. Itkin ja yökkäsin suonet päässä pullistellen koko tutkimuksen ajan, jäi hirveä pelko tukehtumisen tunteesta. Siinä toinen hoitsu piti tukevasti kylkiasennossa ja toinen työnsi letkua kurkkuun. Poski oli ihan kyyneleistä ja oksennuksesta märkä kun sain nousta ylös. Opinpahan ainakin että sitä esilääkitystä pitää etukäteen (jo aikaa sopiessa) ponnekkaasti pyytää ja korostaa ettei ilman sitä kykene toimenpiteeseen.
Uudelleen vatsalaukun tähystykseen joutuessa pyysin esilääkitystä monta kertaa etukäteen kun pelotti niin paljon. Tuuppasivat kanyylista sellaisen annoksen suonensisäistä rauhoittavaa että operaatio tuntui kestävän minuutin verran ja sekin meni pilvilinnoissa liidellen. Jälkikäteen jäi hirveästi aukkoja muistiin koko sairaalakäynnistä, mutta enpä yksityiskohtia kaivannutkaan. Nyt rukoilen mielessäni että saan samaa lääkettä suoneen kun joudun paksusuolen tähystykseen.
Vierailija kirjoitti:
Gastroskopia ilman esilääkitystä oli ihan hirveä. Itkin ja yökkäsin suonet päässä pullistellen koko tutkimuksen ajan, jäi hirveä pelko tukehtumisen tunteesta. Siinä toinen hoitsu piti tukevasti kylkiasennossa ja toinen työnsi letkua kurkkuun. Poski oli ihan kyyneleistä ja oksennuksesta märkä kun sain nousta ylös. Opinpahan ainakin että sitä esilääkitystä pitää etukäteen (jo aikaa sopiessa) ponnekkaasti pyytää ja korostaa ettei ilman sitä kykene toimenpiteeseen.
Uudelleen vatsalaukun tähystykseen joutuessa pyysin esilääkitystä monta kertaa etukäteen kun pelotti niin paljon. Tuuppasivat kanyylista sellaisen annoksen suonensisäistä rauhoittavaa että operaatio tuntui kestävän minuutin verran ja sekin meni pilvilinnoissa liidellen. Jälkikäteen jäi hirveästi aukkoja muistiin koko sairaalakäynnistä, mutta enpä yksityiskohtia kaivannutkaan. Nyt rukoilen mielessäni että saan samaa lääkettä suoneen kun joudun paksusuolen tähystykseen.
Kannattaa soittaa polille ja rukoilla ihan ääneen. Mikään automaatio se ei ole, ja luultavasti yrittävät ensimmäisellä kerralla kevyemmällä setillä. - se crohnikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kolonoskopia, sairastan tulehduksellista suolistosairautta ja tuohon toimenpiteeseen on mentävä vuosittain. Lääkäri on mukava ja asiallinen mutta on se silti nöyryyttävä kokemus.
Minusta tuo on yksi helpoimpia. Suolen tyhjennys edellisena iltana on vahan epamukavaa mutta sairaalassa paasen sankyyn, laitetaan kanyyli ja saan jotain esilaakitysta. Sitten karrataan toimenpidehuoneeseen ja sanotaan etta nyt saat kevyen nukutuksen.
Seuraavaksi heraan samassa paikassa mista vietiin, laakari tulee ja selittaa mita tapahtui ja antaa valokuvan suolestani, ei kylla tarvitsisi. :D
Saan kirjalliset jalkihoito-ohjeet ja mies ajaa kotiin.
t. usalainen
Suomessa ei ainakaan vielä muutama vuosi sitten tehty mitään tähystyksiä nukutuksessa. Olisi pitäny minullekin sellainen tehdä mutta kieltäydyin, koska pelkään niitä.
Vierailija kirjoitti:
Halusin keliakiatutkimuksen, tk-lääkäri halusi työntää sormet perseeseeni. En tiedä miksi annoin tehdä niin, varmaan siksi että olin aika tokkurassa univajeen takia. En usko että hän sai kovin tarpeellista informaatiota tuosta asiaan liittyen. Ja taas luotan lääkäreihin vähemmän. Jos nyt olen niihin joskus luottanutkaan.
Siksi että limakalvot oireilee, jos on hoitamaton keliakia. Yleensä katsotaan myös suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vain sen jälkeen, kun on diagnosoitu yksikin mt-ongelma.
En kyllä oikein ymmärrä miten tämä niin kovasti kuulemma vaikuttaa niin monen somaattisen puolen lääkärikokemuksiin. Mulla on yli 10 vuotta ollut kaikenlaisia erilaisia vaikeita mt-diagnooseja, olen työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä yksikään lääkäri ole ikinä edes antanut sellaista kuvaa, että olisi tästä tietoinen, jollen itse ota sitä puheeksi. Aina kaikki on hoitunut ihan normaalisti. Jotenkin vaan hämmentävää lukea niin usein tällaisista.
Minulla taas ei ole koskaan ollut mt-ongelmia, mutta sain joskus vuosia vuosia sitten jotain lääkettä muistaakseni unettomuuteen tai allergisiin oireisiin ja samaa lääkettä ilmeisesti määrätään johonkin mt-häiriöön. En enää edes muista minkä vaivan vuoksi menin lääkärille mutta kun luki tuon lääkkeen nimen tiedoistani, asenne muuttui heti ja mitään apua en saanut en edes tutkimuksia ja vaiva oli jokin verikokeella selvitettävä. Kysyin että mikä se lääke on, kun en muista koskaan syöneeni sen nimistä ja milloin se on määrätty. En saanut vastausta. Heti luokitteli minut eikä mieli muuttunut sen käynnin aikana. Todella ikävä asenne ja usko lääkäreiden ammattitaitoon on sen jälkeen horjunut todella pahasti. Kannattaa muuten lukea niitä omia lääkärikäyntejä sieltä omakannasta, niissä on usein virheellisiä tietoja ja niitähän ei saa muutettua mitenkään. Lääkärit kun ei myönnä virheitään. Potilas on aina heikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kolonoskopia, sairastan tulehduksellista suolistosairautta ja tuohon toimenpiteeseen on mentävä vuosittain. Lääkäri on mukava ja asiallinen mutta on se silti nöyryyttävä kokemus.
Minusta tuo on yksi helpoimpia. Suolen tyhjennys edellisena iltana on vahan epamukavaa mutta sairaalassa paasen sankyyn, laitetaan kanyyli ja saan jotain esilaakitysta. Sitten karrataan toimenpidehuoneeseen ja sanotaan etta nyt saat kevyen nukutuksen.
Seuraavaksi heraan samassa paikassa mista vietiin, laakari tulee ja selittaa mita tapahtui ja antaa valokuvan suolestani, ei kylla tarvitsisi. :D
Saan kirjalliset jalkihoito-ohjeet ja mies ajaa kotiin.
t. usalainen
Suomessa ei mielellään nukuteta potilasta, edes kipulääkitystä en ole aikaisemmin saanut. Hankala ja työläs tutkimus myös lääkärin mielestä mun kohdalla. En nyt jaksa jankata yksityiskohdista, on sen verran traumaattinen tutkimus.
No miksi tuotakin pitää lähteä vertailemaan? Eiköhän tuo ikävin asia tuossa ole nimenomaan psykologinen. Eihän sormien tai tutkimusvehkeiden työntäminen pilluunkaan yleensä sinänsä mikään fyysinen ongelma ole, mutta voi luoja miten hirveää noin muuten. Ja olen samaa mieltä tuosta gastrosta.