Mikä on mielestänne kaikkein epämukavin ongelma tutkituttaa lääkärillä?
Siis mietin, että mikä teidän mielestänne aiheuttaa lääkärillä eniten jännitystä, stressiä tai pelkoa.
Itse pelkään hammaslääkäriä, tukehtumisen tunnetta ja herkkää oksennusrefleksi
Mulla on tosi pieni suu
Esim. Silmiin liittyvät tutkimukset ei ahista ja joillekin voi olla iso juttu
Tai gynellä käynti on ollu aina ok. Joillekin se on kova pala
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaista kokemusta koska otan vastuuta itsestäni, mutta jos joutuisin joskus menemään lääkäriin jonkin suht perusongelman takia ja olisin tosi pahasti ylipainoinen, minua hävettäisi. Tuskin edes kehtaisin mennä vastaanotolle. Tietäisin ihan itse, missä vika on.
Sehän on kiva, että hoidat itse omat syöpäsi ja luunmurtumat. Useimmat ihmiset on niin laiskoja, että menevät muille hoidattamaan kaikki pikkuvaivat.
Kaikki vaginan ja perseen ronkkimiset. Niihin verrattuna kaikki hammasoperaatiot (ihan vaikka juurihoito tai viisurien leikkaaminen tai leukaluun hiominen) ovat ihan piece of kake randelin.
Peräsuolen tähystys oli aika karmeaa. Olo oli kuin rais.... pidemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tutkittiin mielenterveysjuttuja. Mulla oli sellainen nuorehko miespsykiatri, joka oli ihan mielettömän komea. Oli ihan kauheaa, kun se kyseli, että olenko koskaan pakottanut ketään seksiin. Hyvä, etten sanonut, että en vielä. :D Oli tosi kiva kertoa sille itsemurhasuunnitelmista ja muista. Lääkärissä ei siis ollut mitään vikaa, mutta omat ajatukset hävetti.
Mitäh?! :D Miksi se tuollaista kysyi? Minkälaisia ongelmia sinulla on? En siis millään pahalla tätä kysy, psykiatrikäynnit ovat itsellenikin tuttuja.
Minulta tutkittiin ADHD:tä, mutta sen vaihtoehtona oli myös epävakaapersoonallisuushäiriö, koska minulla on esimerkiksi hyvin voimakkaita ja nopeita mielialanvaihteluja. Siinä ekalla kerralla siis pyrittiin sulkemaan pois ne muut mahdolliset diagnoosit. En ole satavarma mihin häiriöön tuo kysymys liittyi, mutta ehkä siihen epävakaisuuteen. ADHD-diagnoosi sieltä sitten tuli.
Kolonoskopia (vaikka jalat ovat samaan suuntaankin). i.v. -kipulääkityksellä päästään maaliin ilman että itken ja huudan. - Tänä vuonna päätyivät tutkimaan ohutsuolenkin, joten nielaisin kapselikameran, Juhlin kivuttomuutta, mutta helvetin ärsyttävää sekin lopulta oli, paastolta ja tyhjennykseltä ei välttynyt.
Crohnikko
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kolonoskopia, sairastan tulehduksellista suolistosairautta ja tuohon toimenpiteeseen on mentävä vuosittain. Lääkäri on mukava ja asiallinen mutta on se silti nöyryyttävä kokemus.
Minusta tuo on yksi helpoimpia. Suolen tyhjennys edellisena iltana on vahan epamukavaa mutta sairaalassa paasen sankyyn, laitetaan kanyyli ja saan jotain esilaakitysta. Sitten karrataan toimenpidehuoneeseen ja sanotaan etta nyt saat kevyen nukutuksen.
Seuraavaksi heraan samassa paikassa mista vietiin, laakari tulee ja selittaa mita tapahtui ja antaa valokuvan suolestani, ei kylla tarvitsisi. :D
Saan kirjalliset jalkihoito-ohjeet ja mies ajaa kotiin.
t. usalainen
Miksi Suomessa raakataan potilaita kun helpommallakin paasisi?
Jouduin autokolariin 1977 Pohjois-Karjalassa, Ambulanssi vei silloiseen PKKS:aan.
Olkaluu, solisluu ja nilkat operoitiin. Sitten siteissä makasin sairaalan potilassängyllä. Tohtori kyseli voinnista ja suolen toiminnasta, että "onko toemina?"
Vastasin paikallisella murteella: "Eepä oo toemina parriin päevään , vuan jos kohta piäsen vessaan, niin toemii takkuuvarmaan!"
Lääkäri määräsi peräruiskeen suoritettavaksi. Säästän lukijat yksityiskohdilta, mutta ruiske annettiin.
Olin jo lähdössä könkkäämään vessaan, kun hoitaja tuli RST-alusastian kanssa ja kysyi: "Minne, se herra on mänössä?" Vastasin, että vessaan mänen. Hoitsu tähän, että: "Et sie kerkiä!"
Hoitsu oli oikeassa en kerinnyt.
Peräpukamat.
Gynellä käynti ok, mutta pyllyreiän esittely.... ei.
Kuopiossa, KYS:issä käyn reumapotilaana muutaman kerran vuodessa, ns. turvatarkastuksissa, joissa mitataan munuais- ja maksa-arvot salazopyrin-lääkityksen takia. Salazopyrin saattaa vaikuttaa noihin arvoihin heikentävästi.
Reumalääkärini on keski-ikäinen nainen, jonka kutsumus on toimia kaikenmaailmanparantajana.
Lääkärini kysyi terveyteni yleistilanteesta, miten voin? Vastasin, että eihän tässä mitään, hyvinhän tässä menee, mutta pissillä pitää käydä pari kertaa yössä.
- Sehän voi johtua eturauhasen liikakasvusta, asia voidaan tutkia nyt heti tai sitten KYS:in ultrakuvauksessa
- Nooh, katsotaan, taidan mennä sinne kuvaukseen.
Lääkärini teki loput tutkimusensa loppuun normaalisti, mutta sitten komensi minut kyljelleen potilasvuoteelle, veti siniset kumihanskat käsiinsä ja kaski vetämään kalsarit kinttuihin.
Sitten se lääkäri peukutti minua.
Sen ainoan kerran minua on peukutettu!
Vierailija kirjoitti:
Noloin ainakin on peräpukama.
Joo, samaa mieltä. Oli hyvin epämukavaa esitellä työterveyslääkärille peräpeiliään. Mutta pakko oli ja pukamat totesi ja lääkettä sain. Ei kannattaisi tuota yhtään häpeillä, sillä verentulo peräpäästä voi olla myös vakavan sairauden oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kolonoskopia, sairastan tulehduksellista suolistosairautta ja tuohon toimenpiteeseen on mentävä vuosittain. Lääkäri on mukava ja asiallinen mutta on se silti nöyryyttävä kokemus.
Minusta tuo on yksi helpoimpia. Suolen tyhjennys edellisena iltana on vahan epamukavaa mutta sairaalassa paasen sankyyn, laitetaan kanyyli ja saan jotain esilaakitysta. Sitten karrataan toimenpidehuoneeseen ja sanotaan etta nyt saat kevyen nukutuksen.
Seuraavaksi heraan samassa paikassa mista vietiin, laakari tulee ja selittaa mita tapahtui ja antaa valokuvan suolestani, ei kylla tarvitsisi. :D
Saan kirjalliset jalkihoito-ohjeet ja mies ajaa kotiin.
t. usalainen
Niin - koska sait nukutuksen. En tiedä asutko myös tuolla USAssa, mutta Suomessahan ei tosiaan edes asiallinen kivunlievitys ole itsestäänselvyys. Useissa maissa ilmeisesti ohutsuolen tähystyskin tehdään rutiinista nukuttamalla, minkä itsekin rankkaan heittämällä epämukavimmaksi toimenpiteeksi minkä olen kokenut. Mutta joo ei Suomessa muuta kuin letkua kurkkuun.
Kaikki pimppiin kohdistuvat tutkimukset. Pyllyä ei ole onneksi tarvinnut ikinä rokkia, mutta se olisi yhtä paha asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kolonoskopia, sairastan tulehduksellista suolistosairautta ja tuohon toimenpiteeseen on mentävä vuosittain. Lääkäri on mukava ja asiallinen mutta on se silti nöyryyttävä kokemus.
Minusta tuo on yksi helpoimpia. Suolen tyhjennys edellisena iltana on vahan epamukavaa mutta sairaalassa paasen sankyyn, laitetaan kanyyli ja saan jotain esilaakitysta. Sitten karrataan toimenpidehuoneeseen ja sanotaan etta nyt saat kevyen nukutuksen.
Seuraavaksi heraan samassa paikassa mista vietiin, laakari tulee ja selittaa mita tapahtui ja antaa valokuvan suolestani, ei kylla tarvitsisi. :D
Saan kirjalliset jalkihoito-ohjeet ja mies ajaa kotiin.
t. usalainen
Niin - koska sait nukutuksen. En tiedä asutko myös tuolla USAssa, mutta Suomessahan ei tosiaan edes asiallinen kivunlievitys ole itsestäänselvyys. Useissa maissa ilmeisesti ohutsuolen tähystyskin tehdään rutiinista nukuttamalla, minkä itsekin rankkaan heittämällä epämukavimmaksi toimenpiteeksi minkä olen kokenut. Mutta joo ei Suomessa muuta kuin letkua kurkkuun.
Letku kurkkuun eli gastroskopia ylttyy vain mahalaukkuun ja pohjukaissuoleen. Suomessa kuuluu kärsiä, koska perinne, luther, sisu ja käypä hoito.
Halusin keliakiatutkimuksen, tk-lääkäri halusi työntää sormet perseeseeni. En tiedä miksi annoin tehdä niin, varmaan siksi että olin aika tokkurassa univajeen takia. En usko että hän sai kovin tarpeellista informaatiota tuosta asiaan liittyen. Ja taas luotan lääkäreihin vähemmän. Jos nyt olen niihin joskus luottanutkaan.
Herpespatin esittäminen nuorelle mieslääkärille (yleislääkäri), jotta saan tarvittavat lääkkeet. Ja sille joka kysyy miksen mennyt gynelle, niin eipä sattunut pienellä paikkakunnalla just silloin olemaan gyneä paikalla.
Voi luoja kuinka nöyryyttävä kokemus!
Vierailija kirjoitti:
Halusin keliakiatutkimuksen, tk-lääkäri halusi työntää sormet perseeseeni. En tiedä miksi annoin tehdä niin, varmaan siksi että olin aika tokkurassa univajeen takia. En usko että hän sai kovin tarpeellista informaatiota tuosta asiaan liittyen. Ja taas luotan lääkäreihin vähemmän. Jos nyt olen niihin joskus luottanutkaan.
Eihän sormen työntäminen peräaukkoon tunnu miltään, vähän nolottaa korkeintaan, sen sijaan letku kurkussa voi aiheuttaa paniikkia silloin kun hädissäsi nostat itse sen kitalakeen, koska siitä aiheutuu automaattinen oksennusrefleksi.
Silmien ronkkiminen itselläni on se pahin, laserleikkaus tai muu ei onnistuisi mitenkään. Onneksi olen tähän asti selvinnyt vain optikon näöntarkastuksella, sekin tosin niin että sanon optikolle ettei liikuta liian äkkinäisesti käsiään silmieni lähistöllä. Gynekologi, hammaslääkäri tai vaikka se lääkärin "sormi persuksiin" ei pelota vaikka olenkin sen kokenut. :D