Auttakaa ratkaisemaan minun ja mieheni välinen riita!! Mitä minun pitäisi tehdä?

Kun mies tulee töistä kuuluisi vaimon saada edes hetki levähtää lapsen ja kodin hoidosta. Hermot voi olla riekaleina kun ei ole saanut hetken rauhaa. Mies sentään saa käydä töissä yksin vessassa ja syödä ja juoda ym ihan rauhassa. Vaimon lahkeessa roikutaan ja vessaan joko tullaan mukaan tai sitten ovan takana hakataan ovea ja huudetaan. Ruokaa ei saa syödä raauhassa ja suihkussa ei saa käydä rauhassa jne jne....



Ymmärrän kyllä aloittajaa enemmän kuin miestä!

Mäkin hermostun miehelle, jos se nukkuu tai nukkuu liikaa tai nukkuu väärässä paikassa, kuten olohuoneen sohvalla, jolloin minusta tuntuu, että minun ja lasten pitää hipsutella ja olla hiljaa (vaikka mies on sanonut, ettei tarvitse). Mies on myös sanonut mulle, että saan vastaavasti itse levätä, kun olen sitä vailla, mutta minusta itsestä tuntuu, että minulla ei kuitenkaan ole siihen oikeutta, kun koko ajan kuitenkin on niin paljon hommia hoideltavana.



Siis myönnän, ongelma on suurimmaksi osaksi oman pääni sisällä. Olen miettinyt, miksi minun on niin vaikea hyväksyä toisen lepoa. Vaadin itseltäni paljon (aivan liikaa), mutta odotan samaa muiltakin. Lepo kuuluu mielestäni yöhön ja minua ärsyttää, jos mies esim. valittaa väsymystä ja silti kukkuu illalla TV:n ääressä puolilleöin, vaikka itse huutelen häntä jo sänkyyn siirryttyäni mukaan nukkumaan. Tarvitsen itse valtavasti unta ja jos en sitä tarpeeksi saa, pinna kiristyy kovasti. Olen kateellinen miehelle siitä, että hän pärjää vähemmällä ja vihainen, kun hän ei näin monen vuoden tuntemisen jälkeenkään ymmärrä tätä puolta minussa. Vietimme lapsena paljon aikaa mökillä, jossa vanhemmat loikoilivat päikkäreillä terassilla, jota kautta oli sisäänkulku mökkiin -> vanhempien levätessä meidän lapsien piti olla hiljaa, pois heitä häiritsemästä, mikä oli mielestäni supertylsää - olen miettinyt, onko tästä jäänyt mulle jonkin sortin trauma. Samoin viikonloppuaamuina vanhemmat nukkuivat pitkään ja kiittivät meitä sitä vuolaammin, mitä hiljempaa me lapset oltiin oltu - enkö siis vieläkään usko, että toisen nukkuessa saa pitää ääntä, etenkin silloin, jos siihen on vartavasten annettu lupa.



Meillä ainakin siis nämä uniasiat ovat tosi monisyinen juttu ja saamme niistä helposti riidan aikaiseksi. Lasten kasvaessa tilanne tulee helpommaksi, kun on pikkuisen paremmat mahdollisuudet lepoon eikä enää väsymystään laske joka minuuttia ja niiden tasan menoa.



Mutta siis toi on hyvä idea, että tekstaat, että juttelette sitten lisää, kun molemmat on rauhoittuneet ja sovitte pelisäännöistä.

ei hyvää päivää, jos mun mies lähtisi tolla lailla menemään ja sanoisi ettei tule kotiin, kun hänelle oltiin ilkeitä (= törkeää vallankäyttöä jättää toinen umpiväsyneenä pienen lapsne kanssa yksin) mies voisi olla varma, että seuraavana päivänä hän jäisi yksin kotiin, ja mä en vastaisi puhelimeen kahteen päivään. Siis perkele että suuttuisin noin törkeästä toiminnasta.



Ja toisekseen, eipä tuo mies nyt mitenkään ihmeellisen paljoa kotitöitä tee. Vai onko se teidän naisten mielestä aina plussaa, jos nyt mies edes jotain pientä auttelee? Että sitten pitäisi saada ihan hirveästi kiitoksia ja haleja ja päiväunia sun muita, kun on niiiiin raskasta?



Kyllähän se varmasti riippuu työstäkin kuinka paljon se rasittaa, mutta silti mä olen myös sitä mieltä, että töissä käyminen on lepoa verrattuna kotona lapsen/lasten kanssa olemiseen. Töissä kun on ne tauot, aikuista seuraa jne. eikä koko ajan jotensakin arvaamaton kaaos käynnissä.



Mutta joo ap. mä olen sitä mieltä, että pidä sinäkin kiinni oikeuksistasi. Todella naurettavaakäytöstä mieheltäsi tuokin lässytys, että haluat tehdä hänestä sinulle mieleisen isän... enemmänkin sä mun mielestä hait hänestä tukea puolisona. Ja kävisikö miehellesikin se, että sinä käyttäytyisit samalla lailla? Miksi ne on muka aina miehet, joilla on oikeus käyttäytyä kakaramaisesti ja ottaa just sen verran vastuuta lapsesta kun sattuu huvittamaan????

Itsekin aikoinani monet riidat mieheni kanssa samaisista asioista riideltyäni tiedän tasan tarkkaan mistä hän puhuu.



Muistan vieläkin sen käsittämättömän epäreiluuden tunteen, kun mies nukkui yöt, päikkärit töiden jälkeen ja lisäksi harrasti sataa eri asiaa, ja itse heräilin lasten kanssa yöt ja omaa aikaa ei ollut juuri koskaan.



Minun kallooni ei mennyt, miksi miehellä pitäisi saada aina olla helpompaa kuin naisella ja kaikki pitäisi sietää, jos mies tekee kotitöitä.(edes joskus)

Haloo, teinhan niitä minäkin!!! Huomattavasti enemän vielä!!



Nyt lapset ovat jo isompia, mutta mieheni lähtiessä reteästi "ihan itse" (wau!)lasten kanssa kaupungille, harrastamaan tai vaikka omien vanhempiensa luona käymään, ajattelen pikkuisen katkerasti, että kyllähän noiden kanssa nyt menee vaikka minne kun ovat isoja, olisi mennyt silloinkin kun omaa aikaa todella tarvitsin heidän pieninä ollessaan!!



En tiedä kumpi on oikeassa ap:n tapauksessa ja mitä pitäisi tehdä, mutta sen vain sanon että ymmärrän ap:tä täysin! Tee tilanteelle kuitenkin jotain, ettet katkeroidu...se tunne hiipii niin salakavalasti sisuksiin. :(

Hän on jo sen ikäinen, että se onnistuu varmasti. Ja sille, joka sanoi, ettei kaikki lapset nuku, vaikka mitä tekisi, niin vastauksena että kyllä varmasti nukkuu, kun osaa vaan nukuttaa.



Toisekseen, teillä on miehen kanssa valtataistelu käynnissä (tod. näköisesti ensimmäinen lapsi teillä), tyyliin kummanko elämä on rankempaa.

Kyllä minäkin miehen puolelle tässä menisin, ja ihan vaan siksi, että tiedän kotiäidin roolin, mitä se on ja sen raskauden, mutta tiedän myös sen , että me kaikki kotiäidit voidaan nukkua ne päikkärit silloin kun lapsi nukkuu. Kotityöt voi tehdä myös lapsen (varsinkin tuonikäisen) valvoessa.

Vähän provolta tuntuu koko aloitus, mutta tässäpä kuitenkin mielipiteeni.

En vaan pysty lähettämään sille mitään järkevää. Korkeintaan tekisi mieli ladella sille kaikkea sellaista, mitä en tähän viitsi edes kirjoittaa.



Mieheni ärsyttää minua valtavasti tällä hetkellä. Ärsyttää se, että hän luuhaa jossain muualla, eikä ole kantamassa vastuuta perheestään.



Olen umpikujassa..



t:ap

Ja kaksi kertaa herääminen per yö tuon ikäisen kanssa on jo omakohtainen valinta, itse olet tiesi valinnut, älä siis valita.

Eikös niin ap =)

Vaikka olenkin sitä mieltä, että olisi hyvä pyrkiä olemaan asiallinen, kerron omasta miehestäni, ehkä saat jotain selkärankaa omille toiveillesi:

-vauva herää neljän maissa, mies hakee vauvan viereeni rintaa syömään

-mies lähtee töihin seitsemältä

-sitä ennen herättää koululaisen ja tekee puuron koko perheelle, kattaa aamiaisen

-työpäivän jälkeen (klo 17) hengähtää hetken ja syömme, olen tehnyt ruuan valmiiksi

-sitten teemme yhdessä kotiaskareita, käymme uimassa, kaupassa, kirjastossa.... jne laitamme lapset nukkumaan, yhdessä aina

-jos lapset ovat valvoneet yöllä, mies on varmaan hoitanut heitä enemmän kuin minä

-minä voin käydä jumpassa tai missäpä haluan aina kun haluan, yleensä kerran kaksi viikossa

-mies ei käy milloinkaan ravintoloissa tsm, liikuntaa harrastaa yms asiallisia kuvioita hänelläkin kerran kaksi viikossa

kun vain oikein tassuttelee tms!



Me käytiin aikanaan a i k a monella terveydenhoitajalla ja lääkärillä ja joka paikassa viesti oli, että osa lapsista oppii nukkuman koko yön vasta n. 5-vuotiaaksi mennessä, ja se on vielä normaalin variaation sisällä!



meidän esikoinen oppi nukkumaan koko yön 2,5-vuotiaana.

Mutta eikö se lapsi ole yhteinen, siis jos sen voi valita, että lapsi ei nuku koko yötä (kuten ehdotat) valinta on kai sekä äidin että isän. Vai? Jos isä on päättänyt, että lapsi voi valvoskella yöllä, eikös sen isän tulisi myös kantaa siitä vastuu.



Sinänsä en osaa sanoa tähän valvomiseen mitään, meillä ei ole lapset yöllä valvottaneet muuta kuin sairaana.

kun vain oikein tassuttelee tms!

Me käytiin aikanaan a i k a monella terveydenhoitajalla ja lääkärillä ja joka paikassa viesti oli, että osa lapsista oppii nukkuman koko yön vasta n. 5-vuotiaaksi mennessä, ja se on vielä normaalin variaation sisällä!

meidän esikoinen oppi nukkumaan koko yön 2,5-vuotiaana.

oman miehen haukkuminen laiskaksi paskaksi vastaa loukkauksena naisen haukkumista vitun huoraksi.

kuin ap miehelleen.

Mutta eikö se lapsi ole yhteinen, siis jos sen voi valita, että lapsi ei nuku koko yötä (kuten ehdotat) valinta on kai sekä äidin että isän. Vai? Jos isä on päättänyt, että lapsi voi valvoskella yöllä, eikös sen isän tulisi myös kantaa siitä vastuu.

Sinänsä en osaa sanoa tähän valvomiseen mitään, meillä ei ole lapset yöllä valvottaneet muuta kuin sairaana.

Mutta minun pointtini on se, että jos isä tekee pitkää raskasta työpäivää, ja kotiäiti valittaa silti väsymystään ja nalkuttaa illat pitkät miehelleen ja pitää lastaan tekosyynä väsymykselleen. Ja tuonikäisen pitäisi osata nukkua jo yönsä, eli valtataisteluhan tässä on.

Mutta eikö se lapsi ole yhteinen, siis jos sen voi valita, että lapsi ei nuku koko yötä (kuten ehdotat) valinta on kai sekä äidin että isän. Vai? Jos isä on päättänyt, että lapsi voi valvoskella yöllä, eikös sen isän tulisi myös kantaa siitä vastuu.

Sinänsä en osaa sanoa tähän valvomiseen mitään, meillä ei ole lapset yöllä valvottaneet muuta kuin sairaana.

Mutta minun pointtini on se, että jos isä tekee pitkää raskasta työpäivää, ja kotiäiti valittaa silti väsymystään ja nalkuttaa illat pitkät miehelleen ja pitää lastaan tekosyynä väsymykselleen. Ja tuonikäisen pitäisi osata nukkua jo yönsä, eli valtataisteluhan tässä on.

Jos AP kertoisi, että lapsi olisi pari päivää hoidossa, jotta hän saisi nukkua edes tunnin päikkärit AP olisi AV:n mielestä "laiska paska".

MInusta on ihan oikeutettua, että mies saa nukkua yön heräämättä, koska käy töissä. Kaikki muut nukkumiset on luksusta, jota ei useinkaan ole tarjolla pienen lapsen vanhemmille. Jos mies lähtee töihin aikaisin, hänen pitää mennä aikaisin nukkumaan. Todella lapsellista käytöstä lähteä karkuun minusta tuollainen käytös olisi anteeksiantamatonta!

AP: yritä miettiä, millä lailla et olisi niin katkera miehelle. Ehkä joku säännöllinen meno, jotta saisit omaa aikaa? Annat lapsen miehelle ilman ohjeita, ja lähde tekemään jotain, mistä itse pidät. Ei kannata jäädä odottamaan, että mies tajuaisi, vaan ole sinäkin itsekkäämpi. Jos mies on yksin lapsesta vastuussa, hän kyllä tajuaa, kuinka rankkaa lapsen hoitaminen on. On tärkeää, että annat kokonaisvastuun lapsesta miehelle, sillä se pakottaa miehen opettelemaan lapsenhoitoa "kantapään kautta".

Parisuhteessa toiselle ei puhuta tuolla tavoin.

tarvitsi toinen sitten enemmän unta tai ei niin parisuhteessa pitää puhua toista arvostavaan sävyyn. Ei kukaan halua tulla haukutuksi kotonaan laiskakaksi paskaksi tai miksikään muuksikaan. Mikään ei oikeuta siihen.

Joten mitä te sitä asiaa enää jauhatte??



Jos ap:n mies saa nukkua yönsä heräämättä ja töiden jälkeen vielä 2 tunnin päikkärit niin eikös miehellä asiat ole hyvin?



Joten sitten tulemmekin varsinaiseen kysymykseen: miksi ap ei saa nukkua väsymystään pois? Miksi ap:n mies ei voi olla lapsen kanssa ilman lapsen äitiä?