Auttakaa ratkaisemaan minun ja mieheni välinen riita!! Mitä minun pitäisi tehdä?

meillä samainen ongelma ratkesi sillä, että pyysin anoppini kolmeksi päiväksi meille hoitamaan lasta. Ja seuraavalla viikolla oman äitini. Eipä mies ole sen jälkeen paljoa päikkäreitä vedelly. Kannattaa kokeilla. Munkin univelat katosi sen siliän tiän. Meillä on nyt 1v 9 kk kaksoset.

jossain on vikaa jos kolme tuntia pitää aina töiden päälle nukkua ja sit siirtä sohvalle loikoilemaan. Pikku tirsat on ihan paikallaan, niinkuin ap ja miehensä oli alunperin sopineet.

Ja kuten hyvin huomaa ei se mies ole sen pirteämpi vaikka on kolme tuntia nukkunut töiden päälle. Menee päivä rytmi ihan sekaisin.

sitä en ymmärrä että anteeksipyynnön ja asian sopimisen jälkeenkään ap:lla ei ole oikeutta levätä kuten miehellään on. Todella, todella itsekästä mieheltä.



Oletko ap kokeillut sellasta ettet kysele mieheltä lupia vaan ilmoitat ikäänkuin itsestään selvyytenä (ystävällisesti) miehelle (kun on hyvä hetki) että menet nyt nukkumaan päiväunet kun niin väsyttää/menet nyt käväisemään jossain (kaverilla, kaupassa, lenkillä...ja ilman lasta tietysti)?

Pidätte miehen kanssa palaverin..ja sovitte nukkumis asiat selviksi,koska kumpikin on väsyneitä teidän tarvii saada nukkua..esim.viikonloppuna la toinen nukkuu pitkää ja su toinen.Ja kerran viikossa kun mies tulee kotiin saat sinä nukkua vaikka koko illan,mies voi lähtee vaikka äitilleen tai johonkin lapsen kanssa.samoin miehesi annat nukkua yhtenä iltana niin paljon kun haluaa..muut illat sinnittelette yhdessä lasta hoitaen=)

Haukkua ei saa toista, se on väärin..



Levätä saa ja pitääkin silloin kun on väsynyt! Mutta aikuiselle riittää puolen tunnin, max tunnin unet! Ja vastavuoroin sinä olet myös unen tarpeessa, levon tarpeessa!! Yhtälailla kuin mies!! En minä antaisi tuossa periksi.



Ei sinun tarvitse luetella mitä hän siivoa, ruokaa laittaa jne. ne kuuluvat teille molemmille, kuka niin sanoo että vain sinä tekisit ne, te molemmat kai kuitenkin syötte ja sotkette siinä samassa taloudessa? Ja eikö se lapsi ole teidän yhteinen vai vain sinun? Sinunko siitä pitää vain huolehtia? -silloin on sama olla yh ;)



Minulla mies herää myös klo 5.00 joka ikinen arki aamu ja on takaisin kotona noin 15.00, joskus myöhemminkin, hän ei nuku juuri koskaan tai max 15min. hän ei halua menettää siitä lyhyestä illasta aikaa lastensa kanssa. Hän ei laita ruokaa, mutta siivoaa siis tiskikoneen laittoa, imurointia.. ruokaa laittaisi kyllä mutta se on niin aikaa vievää että minä laitan sen siiheksi kun hän tulee kotiin ja saamme yhdessä heti syödä, miksi en laittaisi..

Kun minä menen töihin, vaihdamme lennosta "vuoroja" ja hän jatkaa kotona kaiken yksin, iltatoimet ja muut siinä kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Minä jatkan sitten taas aamusta :)



Ei sellaisesta tule mitään että täytyy luetella kumpi mitäkin tekee, kumpi on oikeutettu mihinkin, molemmat ovat yhtälailla.. Mutta jos illat menee vuoroin nukkuessa niin onko siinä mitään järkeä?



Minä lähtisin sinuna jumppaan, kaverin kanssa kahville tms. sitten kun mies tulee kotiin..



Mutta miksi se mies ei tullut kotiin? Epäkypsää.. ei noin voi tehdä, tuohan nyt luo jo turvattomuutta lapselle, että isä vain häipyy. Jättää ja lähtee, noinko ne asiat hoidetaan. Silloin voi lähteä kokonaan ja jättää tulematta ollenkaan, saat paremmin apujakin kun ei ole moista riesaa roikkumassa!



Oisko syy nyt jossain muualla mutta ottanut nyt tuosta vain vähän enemmän kuin tarvis ja vähän kuin syyn suuttua kunnolla ja tuuletella tuolla teillä tietämättömillä? ..outoa käytöstä joka tapauksessa mieheltä jolla on lapsi kotona..

Teidän miehet pyyhkii lattiat teillä mennen tullen. Entäs jos ap: kin suuttuu ja häippäsee päiväksi, ai niin jonkunhan on hoidettava lapsi.

Miehesi on todella itsekäs ja lapsellinen. Ymmärrän myös katkeruutesi. Kukas kotia hoitaa jos sinäkin olet töissä?

Tosiaankin älä anna periksi!

Ihan sama, kumpi on enemmän oikeassa tai väärässä. Ratkaisua pitäisi päästä etsimään YHDESSÄ, jotta siitä tulisi toteuttamiskelpoinen. Ja ihan ensiksi pitäisi saada taistelevat päreidenpolttajat samaan neuvottelupöytään.



Sillä ei puhelimessa ja tekstareilla mitään neuvotteluja käydä! Sillä lailla sovitaan vain pahin riita pois alta, jotta päästään neuvottelemaan. On AP:n intresseissä saada mies sieltä kotiin hinnalla millä hyvänsä, vaikka sitten maassa matelemalla anoen. Eli nyt lusikka kauniiseen käteen ja lepyttelemään miestä, ei sanaakan poikkiteloin, ei yhtään vaatimusta.



Kun mies on saatu kotiin, edelleen suupielet korvia kohti, lempeyttä, armoa, rakkautta ja seksiä. Tämän jälkeen sovitaan, milloin pidetään perheneuvottelu. Perheneuvottelussa sovitaan ensin menettelytavoista, esim. että kumpikaan ei saa keskeyttää toista ja aluksi molemmille varataan kellosta katsoen samanpituiset puheenvuorot. Sitten neuvotellaan tavoitteesta, joka tässä tapauksessa voisi olla esim. että molemmat saisivat levätä riittävästi päivittäin. Sitten ideoidaan ratkaisuja, eikä hylätä mitään heti. Tehdään vaikka lista ratkaisuehdotuksista, ja niistä keskustellaan. Valitaan ratkaisu, joka tyydyttää molempia. Sovitaan, miten toimitaan jatkossa.



Mies ei ehdi edes tajuta, mikä häneen iski, kun hänet on jo sitoutettu huolehtimaan ap:n riittävästä vapaa-ajasta.

Nyt on taas valitettavasti pinna palanut mieheen kunnolla, enkä edes halua nähdä koko idioottia!Mieheni on kyllä siis todella osallistuva kodin hoitoon, imuroi, pesee ikkunat, tekee ruokaa ym.Olenko siis kohtuuton vai en? Mitä minä teen?t:ap

Jos mies osallistuu oikeasti, hän osaa myös ilmoittaa, milloin ei ole käytettävissä. Mniä en kestä yhtään sitä, että mies yhtäkkiä alkaa vaikka pesemään ikkunoita kysymättä ensin minulta, onko se ok. Sillä ikkunoiden pesun ajaksi lapset jäävät täysin minun kontolla. Yleistä on myös se, että jos teemme yhtäaikaa jotain, on minun keskeyttettävä hommani, jos lapset tarvitsevat jotain. Mies tekee eikä keskeytä. Sitten se ihmettelee, miksi minä en saa hommia loppuun... Toisekseen minusta on kohteliasta ilmoittaa myös, jos menee yhtäkkiä suihkuun, paskalle tai pihalle. Että se toinen osapuoli TIETÄÄ että vastuu lapsista on nyt yksin sillä eikä sitä jaeta. Joskus on käynyt niin, että lapsi on loukannut itsensä keittiössä ja minä olen esim. silittämässä ja oletan että mies on edelleen keittiössä ja lohduttaa lasta. Mutta mies onkin hävinnyt autotalliin tai suihkuun. Enää tätä ongelmaa ei ole, mutta aikaisemmin oli. Jouduin sanomaan siitä monta kertaa. Että haluan jaetun vanhemmuuden. En jaettuja kotitöitä pelkästään. Molempien on oltava vetovastuussa. Ei vain minun. Lisäksi me käymme molemmat jo nykyään töissä. Ei voi edes olettaa että minä "kotonaolevana" olisin enemmän kotivastuussa, kun en kerran sitä ole.Ja mitä tulee alkuperäiseen ongelmaan. Minä en jaksaisi myöskään tuota. Jos mies saa täydet yöunet (ja ne varmasti on riittävät), en millään jaksaisi kolmen tunnin päiväunia siinä vaiheessa. Miten muuten miehellä voi olla näin monen mielestä "oikeus" marssia ulos ja olla tulematta kotiin? Jos tuon tempun olisi tehnyt nainen, moniko täällä ois syyllistänyt naisen? Aika moni.Hengessä olen mukana ap.

Olen pohtinut asiaa koko yön ja yöllä myös lähetin miehelleni sovintoviestin, johon hän aamulla vastasi, että sovitaan vaan, tulen töistä suoraan kotiin.MUTTA, mieltäni painaa edelleen tämä riita ja monet epäkohdat suhteessamme. Ykkösasiana vastuun jakaminen LAPSESTA! Sinä joka kirjoitit loistavasti siitä, kuinka et pidä jos mies yht´äkkiä alkaa pesemään ikkunoita, menee suihkuun ym. en voisi olla enää enempää kanssasi samaa mieltä!! Asian ydin on juuri se, että minäkin haluan nimenomaan jaetun VANHEMMUUDEN.Toinen asia, mikä kalvaa mieltäni ja pahasti on se, että mieheni on nyt yöpynyt vanhemmillaan nämä kaksi yötä ja siellä keskustellut isänsä kanssa tästä tilanteesta. Mieheni tyyli kertoa asioista on "vaimo ei anna minun levätä töiden jälkeen, hän ei ymmärrä että tarvitsen lepoa. Voi minua poloista, kun minä olen niin hyvä aviomies ja isä ja vaimo vaan nalkuttaa.." Ikäänkuin hänessä ei olisi mitään vikaa ja saa minut näyttämään kauhealta tyrannilta :( En siis halua nähdä appivanhempiani kovin mieluusti tämän jälkeen.Minä en itse KOSKAAN hauku miestäni vanhemmilleni, se ei mielestäni kuulu todellakaan parisuhteeseen, jos toista arvostaa edes hitusen.Joten miten nyt toimin tässä tilanteessa? Olen asiasta jo miehelleni sanonut, mutta hän ei todellakaan ymmärrä pointtiani.t:ap

Niin minä ainakin tein, kun oli univelkaa kaksosista. Sitten me sovittiin miehen kanssa, että se saa nukkua lauantaisin pitkään ja minä sunnuntaisin. Ettekö te voisi tehdä myös niin? Oletkos muuten itse koskaan herännyt viideltä töihin? Kyllä kummasti kuule väsyttää työpäivän jälkeen, kun pääsee kotiin, joten pienet päikkärit ovat mielestäni täysin oikeutetut. Jos miehesi alkaa vetämään liian pitkiä tirsoja, niin kohtuu ajan jälkeen et enää liiku varpaisillaan, vaan saa kuulua normaalit elämisen äänet. Omaa aikaa saadaksesi voisitte sopia vaikka, että sitä olisi muutamana iltana viikossa ja/tai sitten että saat käydä edes kaupassa ilman muksua (Ah, sitä luksusta). Kotiäideistä tuntuu monesti siltä, että se työssäkäyvä puoliso pääsee helpommalla, vaikka itseasiassa lapsi haittaa puolisonkin unta ja puoliso tekee lisäksi raskaan työpäivän. Huomaat kyllä, mitä tarkoitan, kun menet hoitovapaalta töihin. Miehesi kuitenkin osallistuu kotitöihin kiitettävästi. Sitä eivät kaikki miehet tee.

Miehen pitäis saada nukkua, mutta eikö kyllä sunkin. Ei se nyt niin mee, että toinen tulee kotiin ja sammuu siihen, ja toinen on aropupuna pystyssä koko ajan, hei haloo naiset... Oikein teit, että soitit ja pyysit anteeksi (vähän rumasti sanoit) mutta ihan idiootti se miehes oli, (jaksoin lukee vaan ekan sivun viestit) siis lähtikö se yöksi jonnekkin? Ymmärsinkö oikein? Siis mitä vi**ua? Tai siis ylipäätään - lähtee vaan jonnekkin sanomatta mitään, onko se ees aikuinen? Ja sitten vielä tinttailee sulle, väsynythän säkin oot, missäs se sun päikkäriaika on? Jos se sieltä palaa, istukaa alas, jutelkaa rauhassa, sopikaa että hän saa töistä tullessaan mennä nukkumaan, nukuttuaan maatkoon vartin sohvalla HERÄÄMÄSSÄ kunnolla, mutta sitten on noustava, ei se mikään pikkuvauva oo? Ja olisko sitten sun vuoro hengähtää? Ja kun sinä oot hengähtäny, niin sitten ootte yhdessä koko perhe...?

Anoppisi varmaankin ymmärtää tilanteenne hieman paremmin. Onhan hänkin äiti. MIeheltäsi puuttuu mielestäni täysin selkäranka, jos kerran pitää lähteä karkuun selvittämättä asioita (olkoonkin, että sanoit TODELLA pahasti hänelle). Suhteenne ei tule olemaan kovin pitkäikäinen, jos asiat hoidetaan tuolla tavoin!

Minä en ikinä lähtisi kahdeksi yöksi tuosta noin vaan pois ja jättäisi lastani!! Saatika olisi soittamatta, miten lapsi voi.Tästä eilen puhelimessa miehelleni sanoin, ja hän sanoi puolustukseksi, että on parempi että hän lähtee pois, koska hän ei pysty hillitsemään itseään ja huutaa lapsen kuullen ja lapsi pelkää.En tiedä mikä siis olisi parasta tilanteessa. Mies todella huutaa, saattaa jopa heittää jonkun tavaran ja tulee uhkaaavsti minua kohti. Katsoo näin ollen parhaaksi lähteä pois. Onko parempi niin?t:ap

Mun mies on raskaassa fyysisessä työssä ja ei todellakaan nuku tuollaisia päikkäreitä, kuin silloin, jos on ollut yön töissä. Tuo nukkumisasia on järjestelykysymys. mikäli miehelläsi on aikainen herätys, niin silloin on mentävä aikaisin nukkumaan. Esim. yhdeksältä, viim. kymmeneltä. Jos miehesi haluaa katsoa yömyöhään telkkaria, niin kysy kumpi on tärkeämpää, telkkarinkatselu illalla vai lapsen kanssa vietetty aika töiden jälkeen.Siis oikeasti, nyt et anna periksi. Oikea mammanpoika sun miehesi, kun pitää mennä mana äiskän ja iskän luo pakoon. Sano, että vastaisuudessa menee lapsuudenkotiinsa myös nukkumaan ne päikkärit, tuskinpa oma äitinsä jaksaa kovin kauaa aikiusta miestä siellä nukkumassa katsella.Kunnon yöunet ja sillä siisti. Menee unirytmi sekaisin ja illalla ei saa unta jos päivällä nukkuu noin paljon.Tai sitten lähetät lääkäriin, josko olisi anemiaa.

Mihin aikaan menette nukkumaan? Jo miehesi tarvitsee enemmän lepoa, auta häntä löytämään unirytmi jolla nukahtaa aikaisemmin illalla. Opettakaa myös lapsenne nukkumaan koko yö, jotta tekin saisitte levättyä paremmin. Millaiset unitottumukset lapsella on nyt, (nukkumaanmenoaika, herätys, nukkuuko päikkäreitä? Päikkärit pois, jos haluaa että nukkuu kunnolla öisin!)"Mun ja sun" aika ei ole jokapäiväisesti hyvä idea, sillä se erottaisi teitä perheenä.

Ratkaisu asiaan ei ole kinastelu! Yrittäkää miettiä mitä jokainen teistä oikeasti tarvitsee, ja miten saatte sen yhteensovitettua järkevästi. Yritä keskustella rakentavasti, jotta mieskin leppyy ja pystyy tulemaan vastaan.Teidän tilanteenne kannalta ei ole mitään väliä, miten jonkun muun mies nukkuu tai ei nuku - kyse on vain teidän tarpeistanne ja rytmin luomisesta yksilöllisten tarpeidenne mukaan. Älä vaan tee sitä virhettä, että sotket asiaan ulkopuolisia ja vertaat miten pitäisi olla.

Lepo työpäivän jälkeen on OK ja suotavaa, mutta jos mies kieltäytyy hakemasta poikaa ja tulemasta kotiin kostoksi sinulle, silloin hän on kakara enkä kyllä kauan tuollaista katselisi.

se nyt tarkoittaa HETKEÄ ehkä 1 min ..10 min.. ei vuorokausia!!!Näinhän neuvotaan jos olet yksin taaperon kanssa ja hermot menee, lähdet pois ennemmin kuin ehkä käyt käsiksi, pyörähdät parvekkeella mutkan tai vessassa mutta ei tuota nyt voi kyllä minään syynä tai apu keinona parisuhteen hoidossa käyttää, ei!Ja olisin erittäin loukkaantunut jos minusta olisi appivanhemmilleni tai meidän suhteesta ja ongelmista olisi heille kerrottu. EN voisi kyllä sitä hyväksyä. Sitten jos ollaan jo eroamassa niin asia on erikseen mutta ei näin, ei. Jokainen hoitaa omat juttunsa!Mutta ole niiden appivanhempien kanssa tästä asiasta kuin et olisikaan, älä välitä, unohda koko juttu.. Tuskin he kuitenkaan sinua pahana pitävät jos lapsensa tuntevat, aikuisia ovat ja tietävät että suhteessa on aina kaksi osapuolta.

Päikkärit pois, jos haluaa että nukkuu kunnolla öisin!)"Mun ja sun" aika ei ole jokapäiväisesti hyvä idea, sillä se erottaisi teitä perheenä.

Varsinkin pienempi lapsi vain valvoo kahta kauheammin, ellei saa rauhassa nukuka päivällä. Isommalta voi jo rajoittaa päiväunia (isompi = 3½v tai enemmän).

mies tekee pitkaa paivaa ja raskasta hommaa. Kotiin tullessa haluaa levata ja nukkuukin tirsoja. herattyaan alkaa vaimon ainainen nalkutus kuinka vasynyt on. Vaimo voisi tassa vaiheessa ottaa ja lahtea jonnekin tai menna nukkumaan ja jattaa miehen laspen kanssa. Mutta vaimo kiertaa huushollia ja nalkuttaa ja kertoo miehelle kuinka tama ei kuitenkaan tee asioita lapsen kanssa niinkun vaimo haluaisi.Mies nielee ja nielee ja oppii pikkuhiljaa etta turha tarjota apua koska ei kuitenkaan osaa olla lapsen kanssa niinkun pitaisi. Eika se vaimo nukkumaan mene vaikka mies olisikin kotona. Arvasinko oikein?Vasymys on ihan hirveaa mutta sille pitaa ratkaisu ei ongelmassa rypeminen. Jos kertran se anoppila on noin lahella niin miksette voi veida lasta sinne ja ottaa itse kokonaisen yon ja pitkan aamun nukkuen? Kylla se anoppi ymmartaa mita univelka teetta ja nain saatte molemmat suhteellisuudentajua peliin.Toi syyttely ja unentarpeen kyseenalaistaminen ei johda mihinkaan. Mulla-sulla, helpompaa-rankempaa jaarittelu syo miesta ja naista, ei se mikaan marttyyrikisa ole vaan oikeasti kannattaa miettia ratkaisuja ja kuinka saada ulkopuolista apua jos ei omat voimat riita. Ja ap, vakavasti, opi luopumaan kontrollista ja ota vastaan apu ilman etta se pitaa tarjoilla sulle.