Miksi jotkut ihmiset soittavat puhelimella toistamiseen, mutta eivät laita viestiä

Viestien kirjoittelu on vajakkien hommaa.

Kyllä se on aina kohteliasta soittaa takaisin, vaikka viestiä ei olisikaan tullut, mutta itse oletan, että soittajan asia ei ole ollut mitään hirmutärkeää, jos tämä ei ole katsonut tarpeelliseksi laittaa viestiä. Niissä tapauksissa soittelen takaisin sitten, kun kiinnostaa.

1. Viestin kirjoitus voi olla vaikeaa, koska näppäimistö pieni tai viestinlähetysominaisuus ei toimi (eräässä puhelinmallissa). 2. Sähköpostia lähetetään joskus lyhyesti, jos on pakko toimittaa joku asia. 3. Henkilö olisi halunnut jutella rauhassa jostain.

Soitan, kun on sen verran asiaa, etten jaksa kirjoittaa tai jos on jotain tärkeää. Jos en saa henkilöä kiinni, laitan lyhyen viestin, jossa kerron mitä asia koskee ja pyydän soittamaan takaisin. En pommita monella puhelulla.

Mielestäni on erittäin ahdistavaa, että puhelimesta löytyy 20 missattua puhelua joltain, ei viestiä, ja kun paniikissa soitat takaisin niin ei ole edes mitään asiaa, kunhan vain halusi soitella.

Tai sitten sen 20 missatun puhelun jälkeen viesti "soitellaanko?". Menee melkein jo vainoamisen puolelle.

Jaa-a. Ensimmäistä kertaa kuulen tapauksesta, joka ei soita takaisin, jos huomaa jonkun läheisen ihmisen tavoitelleen.

Toki laitan silti usein myös tekstarin.

Mutta ikäisissäni on paljon minun kaltaisiani ihmisiä, jotka eivät pidä koko ajan kännykkää käsillä - minulla se on useinmiten kotona itse asiassa käsilaukussa eteisessä, joten en kuule lyhyitä viestiääniä välttämättä lainkaan. Voi siten mennä päiväkin, ennen kuin huomaan wa-viestin tai tekstarin.

Siksi itse ainakin soitan perään uudestaan ja toivon myös, että minulle soitetaan, jos on kiireellistä asiaa. Soittoäänen kuulen helpommin. Läheiseni tämän onneksi tietävät, ml. aikuiset lapseni.

Toivoisin, että ihmisillä riittäisi näissä asioissa ymmärrystä ja hyvää tahtoa. Minä joustan laittamalla viestin, joustakaa tekin soittamalla.

Ystävällisin terveisin

N52

Minulla on ystävä  jolle soittaessa menee aina vastaajaan.   Minusta läheinen ystävyys ei ole enää sitä mitä ennen jos ei koko päivänä vastaa eikä soita.   Jokaisella pitäisi olla ihminen jolle voi soittaa kun todella tarvitsee apua. Minä vastaan kaikille paitsi ulkomaisille vieraille soittajille. Myös mesetän, että olen saanut viestin, ja laitan takaisin vastauksen kun ehdin. Uudet ystävät ovat nyt haussa.

Vajaa kolmekymppinen ihminen täällä. 

Lähipiiristäni ei onneksi löydy näitä huvikseen joka asiasta soittelevia. Valtaosan asioista kavereiden kanssa hoidan viestittelemällä, viralliset asiat puhelimitse. Aikanaan harrastin satunnaisia puhelutreffejä ihmisten kanssa, yleensä sellaisten, jotka asuivat joko toisella paikkakunnalla tai joita tuli harvemmin nähtyä. Nämä puhelut ovat jääneet, lukuunottamatta äitini kanssa käytyjä puheluita, jonka kanssa näemme noin pari kertaa vuodessa. Yleensä sovimme etukäteen, milloin toiselle on sopiva hetki puhua. Toisinaan hän saattaa soittaa joko muuten vain jutellakseen tai kertoakseen/kysyäkseen jotain tärkeää. Jos en vastaa, hän yleensä laittaa viestiä perään kertoaakseen, mitä asiaa koskee. Tapa on mielestäni hyvä, sillä tarvittaessa tiedän varata aikaa jonkin tärkeän asian hoitamiseen. Toisaalta äitini on myös energiaa vievä ihminen, enkä aina jaksa hänen tapaansa avautua minulle alituisesti siitä, mikä nyt tällä kertaa on huonosti ja v*****aa. Itse harrastin aiemmin enemmän sitä, että saatoin ohimennen rimpauttaa jollekulle ajatuksella, että katsotaan, sattuuko vastaamaan - jos ei, niin eipä tuo haittaa mitään. Teen tätä yhä harvakseltaan erään kaverini kanssa, joka on sekä työ- että opiskeluelämän ulkopuolella. Nykyään tiedostan, että monet ihmiset eivät pidä spontaanista soittamisesta ja/tai se ei sovi heidän elämäntilanteeseensa.

Mikäli saan oudosta numerosta puhelun enkä esimerkiksi odota yhteydenottoa, vastaan harvemmin. Katson numeron aina jälkikäteen ja lähes aina numeroiden takaa paljastuu esimerkiksi Helsingin Sanomien myyjä. En ole kiinnostunut käymään keskustelua heidän kanssaan, jonka tiedän olevan tulokseton. Siinä menee sekä myyjän että minun aikaa turhaan.

Olen havahtunut siihen, kuinka puhelimen ääreen tulee jumiuduttua liian pitkäksi aikaan. Tästä syystä pyrin usein oleskelemaan eri huoneessa kuin puhelimeni. Toisaalta en myöskään halua olla jatkuvasti tavoitettavissa enkä halua "opettaa" muita siihen, että minut saa hetkessä kiinni. Harva asia on niin tärkeä, että se vaatisi välitöntä hoitamista. Ihmiset ovat liian tottuneita ja malttamattomia. Whatsapp-sovellus on valtaosan ajasta pois päältä ja mahdolliset viestit tulevat perille vasta, kun avaan sovelluksen. Tämä siksi, että sovellus vie paljon akkua sekä en halua jatkuvasti saada viestiä, kun ihmiset intoutuvat keskustelemaan jossain ryhmässä. Jotkut ihmiset saattavat myös kertoa asiansa usealla viestillä, vaikka olisi mahdollista ilmaista kaikki yhdessä viestissä. Tällainen jatkuva viestiäänien kuuntelu sitä paitsi syö keskittymiskykyä.

Itse turhaudun välillä viestien näpyttelyyn ja koen, että joissain asioissa on paljon yksinkertaisempaa keskustella asia puhelimitse. Soitan, mikäli olen juuri viestitellyt asiasta vastapuolen kanssa, aihe on ajankohtainen ja vaatii tarkempaa neuvottelua. Soittaminen saattaa toimia myös eräänlaisena "kovisteluna", mikäli vastapuolen vastaukset ovat ympäripyöreitä. Eräs kaverini on juuri tällainen "emmä tiedä, ihan sama".

Eli pitkälti viestittelemällä mennään.

. Aina ei voi laittaa viestiä jos asia on arkaluontoinen tai jopa salattava. Sehän jää sinne muiden luettavaksi vaikka pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Viestien kirjoittelu on vajakkien hommaa.

Sanoo se, joka kirjoittelee viestejä AV:lle :) 

Mulla on ollut menossa lähes pari ihmissuhdetta poikki tuon puheluihin vastaamattomuuden kanssa. Tai siis koska ei soiteta takaisin.

En ikinä soita ilman asiaa ja yleensä luokkaa parin viikon välein. Mut joo, täytyy vielä kokeilla noita viestejä. Kaikki nää vastaamattomat on tosiaan mua nuorempia.

Mun omassa käytöskoodistossa tuollainen välttely tarkoittaisi että on vihainen tai täysin kyllästynyt soittajaan.

Vierailija kirjoitti:

Viestien kirjoittelu on vajakkien hommaa.

Kenet huijasit kirjoittamaan tuon viestin puolestasi?

viestittelen ainoastaan fuck buddyn kanssa siitä mitä tehdään kun tulen ja mitä pitää olla päällä taikka pois päältä

On surullista, että puhelut tuntuvat monelle (nuorelle) ihmiselle nykyisin olevan kuin saatanasta. Ennen puhelut ystäviltä ja tutuilta oli iloinen ja kiva asia elämässä.

Ei minulla ole mitään tekstareita ja pikaviestejä tai ryhmäviestejä vastaankaan, mutta ihmisillä on kai nykyään aikaa hoitaa asiat tehottomasti. Niin moni sanoo, että puhelimessa puhuminen ahdistaa. Minusta tuo ei ole normaalia ja tervettä, ja on aika säälittävää aikuiselta. Ethän silloin pysty edes kunnolla toimimaan monessa työpaikassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi harrastaa tätä. Saattaa pommittaa omituisina aikoina montakin kertaa ja heti perään tulee whatsapissa joku täysin yhdentekevä viesti esim.: "Moneltako se Pirkon neuvola oli huomenna?" tai "Minkä kokoinen jalka Pirkolla on?"vaikka olimme juuri eilen keskustelleet asiasta. Aargh. 

Kaikkein raskainta tuo pommittelu yövuoron jälkeen kun yritän nukkua.

Mun äiti tekee tuota.

Sitten jos siihen viestiin vastaa, niin puhelin alkaa soimaan sekunneissa.

En uskalla enää edes viestitellä hänelle, sillä se triggeröi puhelihäiriköinnin uuteen alkuun. Eikä sen ihmisen kanssa pysty puhumaan alle puolen tunnin puhelua.

Vaikka miten sanoo että nyt pitää lopettaa, hei hei, niin juttu vaan jatkuu ja jatkuu. Ja sitten kun se lopulta päättyy niin eiköhän siellä tule viiden minuutin sisään joku tärkeä asia mieleen ja sehän pitää välittömästi kertoa tyttärelle. Sitten tulee uusi puhelu aiheesta Pirko uudet housut. Pirkkoa en ole koskaan edes nähnyt enkä niitä housuja, mutta silti minulta vaaditaan kommenttia siitä sopiiko Pirkolle juuri sellaiset housut. Siinä sitten pitää keskustella puoli tuntia Pirkon asioista vaikka en edes tunne Pirkkoa.

Vastaajan poistin käytöstä kun se täyttyi viesteistä "miksi sinä et vastaa" tai "vastaa, minulla on tärkeää asiaa". Ja se tärkeä asia on ne Pirkon housut. Enkä edelleenkään tunne ketään Pirkkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan valtapeliä tämäkin.  Kun puheluun ei vastata, se on merkki siitä, että "et ole niin tärkeä", en viitsi vastata/puhua sinun kanssasi.  Eri asia tietysti ihmiset, jotka työn takia eivät voi pitää puhelinta päällä. 

En pidä kauaa tuttavapiirissä ihmisiä, jotka eivät vastaa puhelimeen ilman hyvää syytä, eivätkä soita takaisin.  Minulla ei ole tapana jaaritella, soittaa turhan takia. Soitan, koska asiani voi olla monitahoinen/monimutkainen, vaatii vastausta heti. Se asia hoidetaan heti, eikä kymmenellä viestillä....

Kun puhut puhelimeen, voit myös katsoa eteesi, etkä kävele päin ihmisiä, tai auton alle....ärsyttää nämä näpyttelijät, jotka kävelevät päin ihmisiä jalkakäytävällä :(

Väärin. Puheluun ei vastata, koska ollaan esim. töissä, kaupassa, junassa, kahvilassa, vaihtamassa lapsen vaippaa, ruokapöydässä tai muussa paikalla, missä olisi hankalaa ja/tai epäkohteliasta alkaa kälättää puhelimeen.  Tai sitten ei vaan kuulla puhelimen soittoa. En ymmärrä yhtään, miten joidenkin ihmisten mielestä kaikkien pitäisi vaan lopettaa mitä ovat tekemässä, kun tämä herra ja hidalgo soittaa ja haluaa puhua. Ihan sama mitä olet tekemässä, vastata pitää. Paljon kohteliaampaa on laittaa viestiä, johon toinen voi vastata kun on hyvä hetki. 

Valtapeliähän se jatkuva soittelu ja jaarittelu on. Toisen pitää olla vastaamassa kun herrarouva tärkeä soittaa. Täytyy keskeyttää kaikki muu ja viihdyttää herrarouva tärkeää.

Tutuille numeroille soitan takaisin, kun ehdin. Tuntemattomille numeroille en soita koskaan.

Nimim: Muutamasta kerrasta puhelinmyyjälle soittaneena oppinut

Vierailija kirjoitti:

On surullista, että puhelut tuntuvat monelle (nuorelle) ihmiselle nykyisin olevan kuin saatanasta. Ennen puhelut ystäviltä ja tutuilta oli iloinen ja kiva asia elämässä.

Ei minulla ole mitään tekstareita ja pikaviestejä tai ryhmäviestejä vastaankaan, mutta ihmisillä on kai nykyään aikaa hoitaa asiat tehottomasti. Niin moni sanoo, että puhelimessa puhuminen ahdistaa. Minusta tuo ei ole normaalia ja tervettä, ja on aika säälittävää aikuiselta. Ethän silloin pysty edes kunnolla toimimaan monessa työpaikassakaan.

Erityisesti työpaikalla olisi paikallaan käyttää muita viestimiä, kuten esimerkiksi sähköposti. Sähköposti ei keskeytä töitä, kuten puhelu ja lisäksi siitä jää todiste, mistä on sovittu. On aika vaikea jälkikäteen todistaa jollekin, että joku asia tehtiin juuri näin, koska hän itse sen halusi niin tehtävän, jos se perustuu pelkkään puhelinsoittoon.

Te jotka sanotte ettei tärkeää asiaa voi ilmoittaa viestillä, tuliko yhtään mieleen ettei niitä yksityiskohtia tarvi siihen viestiin laittaa??? Voi kirjoittaa esim "tärkeää asiaa, soita takaisin". Näin esim äitini teko kun mummo kuoli koska tietää että vastaan huonosti puheluihin.

Itsekään en pidä asiaa tärkeänä jos ei puheluyritysten jälkeen vaivauduta laittamaan viestiä tai jättämään vastaajaan viestin.

Mut jos isäs ilmoittaa vail et on just kuallu..😜😜

Mulla on töissä paljon kokouksia ja paljon keskittymistä vaativaa kirjoittamista. Ouhelin on siis äänettömällä, mutta mieheni ja lapsen päiväkotiryhmän hoitajien numerot soivat silti aina. He soittavat vain jos on jokin hätätilanne.

Iltaisin puhelin menee yö-tilaan klo 21-8 väliseksi ajaksi. Tuona aikana viestit tai puhelut eivät tule läpi (paitsi mieheni ja päiväkodin hoitajien).

Töissä soitan takaisin vastaajaviestien ja muiden viestien perusteella. Mieluiten käytän sähköpostia ja wa- tai tekstiviestejä. Niistä jää todisteet sovituista asioista.

Kavereiden kanssa viestittelen, iäkkäille sukulaisille soitan aina tiettyinä päivinä: oma äiti tiistaisin, isä torstaisin, täti perjantaisin. Jos he soittavat muina päivinä, niin soitan takaisin kun huomaan heidän soittaneen. Eivät soita kuinkerran, tietävät että työaikana en ehdi vastaamaan ja soitan takaisin kun pystyn.

Virastoihinkin laitan mieluiten viestiä, se on helpompaa ja vähemmän aikan sidottua.