Lue keskustelun säännöt.
Pukeudutko tulotasosi mukaisesti?
08.12.2019 |
Itse työskentelen matalapalkka-alalla, mutta menot ovat niin pienet ja elän todella nuukasti, että merkkivaatteisiin voisi helposti satsata muutaman satasen kuussa. Olen toki esteetikko ja pidän kivoista vaatteista, mutta ostan tosi vähän ja harkiten vaatteita. Muutaman merkkivaatteen omistan, mutta muuten en merkeistä tai vaatteiden ja laukkujen hintatasosta välitä.
Monet työkaverini pukeutuvat vain ja ainoastaan tasokkaisiin merkkivaatteisiin ja heillä on hienot merkkilaukkukokoelmat. Tunnen olevani vähän outolintu tässä asiassa.
Onko teille muille tärkeää, että tulotaso näkyy ulkonäössä vai onko muita "köyhäilijöitä" kuten minä?
Kommentit (134)
Pukeudun tulotasoni mukaisesti, kun ei ole varaa parempaan. Tai ois, mutta pidän tärkeempänä, että lapsella on mukava lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten olisi tulotasoni mukaista pukeutumista? Tykkään olla farkuissa ja hupparissa, enkä laita älyttömyyksiä vaatteisiin.
Mikä on 2000 euron nettotuloille sopivaa pukeutumista ja vaatemerkkejä?
Mammalomalla pukeudun spurgusti, mutta töissä pukeuduin yli oman tulotason. Fake it until you make it!
Ostin siis laadukkaan jakkupuvun ja läppärilaukun, vaikka olin vastavalmistuneen palkalla. En käyttänyt ikinä farkkuja tai viskoosipaitoja. Kyllä pari ylennystä tuli, mikä ei tietty täysin vaatteista johtunut.
En pukeudu tulotasoni mukaan vaan siitä aika paljonkin ali. Rennosti, mukavasti. Työssäni on suurin osa korkeastikoulutettuja, ehkä hieman boheemeja ihmisiä. Töihin voi mennä lähes missä vaatteissa vaan ja olla myös kokouksissa pönöttämättä. Kukaan ei ole viimeisen päälle vaatteissa tai jakkupuvuissa työpaikallani hienoja iltatilaisuuksia lukuunottamatta. Verkkaritkin siis kelpaa eikä kukaan katso kieroon. Yleensä minulla on farkut, villatakki ja maihari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pukeudu tulotasoni tai edes oman mieltymykseni mukaisesti! Olen ollut vaatealalla ja olen harvinaisen kiinnostunut vaatteista, tyyleistä, kankaista, kuoseista ja kaavoista, mutta energia ei riitä juuri nyt tuohon. Olen toisella alalla ja pääosin puurran työtehtävissä ja nostan palkkaa, mutta en käytä sitä itseeni juuri nyt. Osittain tämä johtuu a) ylipainosta jonka johdosta on vaikeampi löytää hyvää vaatetta kuin ennen, ja osittain b) korkeasta vaatimustasosta jonka takia en hyväksy huonoa laatua, huonoa istuvuutta tai rumuutta ostetulle vaatteelle.
Mieluiten siis joko ompelisin itse vaatteeni, ostaisin vintagea tai teettäisin vaatteita, mutta toki ostovaatteetkin kelpaisivat jos vain keksisin merkin joka tekisi mieleisiäni vaatteita oikeassa koossa, ja ehkä tärkeimpänä laadukkaista kankaista laatutyöllä. Nykykaupat myyvät huonoa puuvillaa joka hapertuu käsiin (esim. hm myy läpikuultavia teepaitoja jotka nyhjääntyvät rikki parissa pesussa) ja akryylineuleita jotka eivät hengitä. Farkuissa on niin paljon elastaania että kangas hajoaa ekojen pesujen jälkeen. Monet kuosittelut tehdään ulkomailla jossa vartalon mittasuhteet voivat olla täysin eri kuin suomessa (esim lyhyempi selkä paidoissa ja takeissa kuin suomalaisilla).
Eli kuljen aika paljon vanhoissa rytkyissä jotka ovat jo kulahtaneita. Jonkun verran ostan kirpparilta vaatteita, ja joskus sitten yksittäiset housut tms. jostain kohtuu ok kaupasta. Ulkoisesti voin näyttää nuhjuiselta työttömyyskorvauksien nostajalta, mutta periaatteessa minulla olisi rahaa ja kiinnostusta näyttää aika paljon paremmaltakin... Toivottavasti löytäisin energiaa tulevaisuudessa tähän!
Tietyt halvat vaatteet, kuten juuri nuo HM ja Prisman halpis T-paidat ovat itsellenikin sellaisia vältettäviä. T-paidasta kun maksaa kolminkertaisen hinnan, esim. 15,- niin laatukin on jotain ihan toista jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se vaatteiden hinta tai merkki, vaan se tyyli ja tapa, kuinka ne kantaa.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostavat vaatteet. Tulotaso on pieni, koska iso osa rahoista menee säästöön. Niinpä säästämisen jälkeen on varaa vain kirpputorivaatteisiin. Koskapa teen töitä kotona, on ihan sama miten pukeudun. Metsälenkeillä kukaan / mikään ei välitä mitä minulla on päällä. Omat lapsetkaan eivät välitä, heille on tärkeämpää että olen lähellä.
Viikonloppuna pukeuduin muutaman euron halpaan mekkoon. En ollut yhtään onnellisempi keekoillessani se mekko päällä. Jotenkin tuntuu, että kun olen jo niin vanha, on ihan sama mikä retku päälläni on. Joskus värit toki piristävät.
Merkkivaatteet, hienot ja kalliit vaatteet, ne eivät kiinnosta minua ollenkaan. Ei, vaikka olisin rikaskin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeudun todellakin alle tulotasoni! Jollakin lailla jopa hieman hävettää. Rahaa olisi ostaa joka päivälle uudet merkkivaatteet ja laukkukokoelma, mutta vaatteeni on rikkikuluneiden tilalle hätäisesti tokmannilta ostettuja. En myöskään käy kampaajalla tai manikyyrissä. En ole koskaan osannut panostaa sellaisiin, mutta kotirouvana ei ole niin väliäkään minkä näköinen on. Toisaalta ajattelen eläväni ekologisesti kun parsin sukat ja korjaan lastenkin vaatteista pienet reiät.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi pukeutua merkkivaatteisiin. Älytöntä maksaa pelkästä merkistä ylisuuria summia. t. insinööriäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen kysymys, siis että mikä on "tulotason mukaan"? Nykyäänhän vaatteet on suhteessa ihmisen tulotasoon halpoja.
Keskituloinen, mutta kyllä kledjut tonne punk -ja heavy suuntaan menee.
Toissa voi pukeutua myös suht pitkälle mihin haluaa.
Eikä kiinnosta vit tuakaan mitä Me Naisoletut tai Miesten Kuppamuoti lehtien plaraajat ajettelee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeudun enimmäkseen markettirytkyihin, jotka eivät yleensä edes sovi minulle.
Lapset vien hoitoon yleisimmin verkkareissa sossupummin näköisenä, likaisella +10 vuotta vanhalla perheautollani.
Sitä en tiedä osaavatko lapset kertoa että viime loma oli hotellin sviitissä vähän paremmalla palvelulla. (tosin hämmennettiin henkilökuntaa saapumalla paikalle bussilla).
Tai osaavatko lapset kertoa äiskän sijoitusasunnoista ja osakkeista. Verotiedot saattaa tietty olla luettu.
Minusta on hienoa että suomalaisena voi mennä ristiin rastiin kun tämä ei ole niin tiukka luokkayhteiskunta.
Ai niin, merkkiliikkeissä en käy kun markettirytkyissä tuppaa saamaan huonoa palvelua. Ja ne loput merkkiliikkeet ovat suorastaan pelottavia, joten en ole edes kokeillut.
Miten pitäisi pukeutua kun nettotulot 1000e?
Vierailija kirjoitti:
Pukeudun todellakin alle tulotasoni! ---- kotirouvana ei ole niin väliäkään minkä näköinen on.
Tarkoitatko omalla tulotasolla miehen antamaa taskurahaa, vai mistä saat tuloa kotirouvana?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi pukeutua merkkivaatteisiin. Älytöntä maksaa pelkästä merkistä ylisuuria summia. t. insinööriäiti
Mua kiinostaisi miten te muut ymmärrätte käsitteen "merkkivaate". Kaikki vaatteethan on oikeastaan jonkun merkkisiä, mutta aika monessa kommentissa on se ajatus, että merkki on se joka merkkivaatteessa maksaa, ja että merkkivaate on jotenkin pröystäilyä tai turhasta maksamista.
Siis kysyn ihan naiivisti, mitä te tarkoitatte merkkivaatteella? Jos mun vaatteistani puolet tulee yhdestä tietystä keskihintaisesta liikkeestä (eli ne on sen merkkisiä) koska pidän niiden tyylistä ja laadusta muttei sitä merkkiä kukaan muu tunne tai tunnista, onko silloin kyseessä merkkivaatteet? Vai onko merkkivaate vain joku Gucci?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeudun todellakin alle tulotasoni! ---- kotirouvana ei ole niin väliäkään minkä näköinen on.
Tarkoitatko omalla tulotasolla miehen antamaa taskurahaa, vai mistä saat tuloa kotirouvana?
Sitä minäkin mietin, että maksetaanko hänelle palkkaa kotityöstä vai onko kenties sijoituksia mistä tuottoa? Miehen rahat on tietysti miehen eikä ne kuulu vaimolle.
Vierailija kirjoitti:
En pukeudu tulotasoni tai edes oman mieltymykseni mukaisesti! Olen ollut vaatealalla ja olen harvinaisen kiinnostunut vaatteista, tyyleistä, kankaista, kuoseista ja kaavoista, mutta energia ei riitä juuri nyt tuohon. Olen toisella alalla ja pääosin puurran työtehtävissä ja nostan palkkaa, mutta en käytä sitä itseeni juuri nyt. Osittain tämä johtuu a) ylipainosta jonka johdosta on vaikeampi löytää hyvää vaatetta kuin ennen, ja osittain b) korkeasta vaatimustasosta jonka takia en hyväksy huonoa laatua, huonoa istuvuutta tai rumuutta ostetulle vaatteelle.
Mieluiten siis joko ompelisin itse vaatteeni, ostaisin vintagea tai teettäisin vaatteita, mutta toki ostovaatteetkin kelpaisivat jos vain keksisin merkin joka tekisi mieleisiäni vaatteita oikeassa koossa, ja ehkä tärkeimpänä laadukkaista kankaista laatutyöllä. Nykykaupat myyvät huonoa puuvillaa joka hapertuu käsiin (esim. hm myy läpikuultavia teepaitoja jotka nyhjääntyvät rikki parissa pesussa) ja akryylineuleita jotka eivät hengitä. Farkuissa on niin paljon elastaania että kangas hajoaa ekojen pesujen jälkeen. Monet kuosittelut tehdään ulkomailla jossa vartalon mittasuhteet voivat olla täysin eri kuin suomessa (esim lyhyempi selkä paidoissa ja takeissa kuin suomalaisilla).
Eli kuljen aika paljon vanhoissa rytkyissä jotka ovat jo kulahtaneita. Jonkun verran ostan kirpparilta vaatteita, ja joskus sitten yksittäiset housut tms. jostain kohtuu ok kaupasta. Ulkoisesti voin näyttää nuhjuiselta työttömyyskorvauksien nostajalta, mutta periaatteessa minulla olisi rahaa ja kiinnostusta näyttää aika paljon paremmaltakin... Toivottavasti löytäisin energiaa tulevaisuudessa tähän!
Mullakin on korkea vaatimustaso, mutteivät omat farkkuni vaan ole hajonneet monienkaan pesujen jälkeen, vaikka niissä on elastaania. Eikä niitä akryylineuleita tarvitse ostaa. Itse ostan vain merinovillaa, silkki-villaa, kasmiria tai joskus jotain sekoitetta, ei mitään ongelmia löytää sopivia. Kannattaa ehkä tehdä ostoksia netistä jos kivijalkakauppojen valikoima ei miellytä. Lisäksi pitää varautua maksamaan enemmän, mutta siitähän sulla ei ole kiinni. Itse ostan mieluummin yhden kalliin vaatteen kuin kolme halpaa.
Oletko kokeillut pyöreämmille suunnattuja vaatemerkkejä? Niitähän alkaa olla nykyään. Mulle tuli nyt mieleen vain Marina Rinaldi, jos hinta ei ole ongelma.
Antaisitteko esimerkkejä niistä laadukkaista merkkivaatteista? Olen oikeasti näistä täysin ulkona, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni sellaisessa tilanteessa nyt nelikymppisenä, että pystyisin taloudellisesti panostamaan pukeutumiseen.