Te tietoisesti lapsettomat: kuka teidät hoitaa vanhana?

Mietin että voisin tehdä jonkun vakavan rikoksen ja pääsisin vankilaan. Japanissa tuota kuulemma jo harrastetaan.

Ja ei, en todellakaan hoida vanhaa äitiäni, joka asuu toisella puolen maata.

Lapsettomia hoitaa ihan ne samat hoitajat kuin lapsellisiakin. Ei ne vanhusten lapset muuta tee kuin hoitaa laskut ym. Kylässä eivät käy juurikaan. Ei se muistisairas nimittäin tunnista lapsiaan tai muista enää hetken päästä, että kukaan on käynytkään koskaan. Muistisairas elää lähinnä omaa lapsuuttaan uudestaan ja huutaa äitiä.

En mä perheellisenäkään oleta, että lapseni hoitaa mut kun olen vanha ja todellakin pidetään yhteyksiä yllä loppuun saakka.

En hoida omia vanhempia, eikä he omiaan. Kyllä pitää sen verran olla pätäkkää pussin pohjalla, että on vara hoidattaa itsensä.

En ole miettinyt asiaa, mutta eiköhän se jonkun muun lapsi joka hoitaa osastollisen muitakin mummoja hoida myös minut. Jos edes elän vanhaksi, mistäpä sitäkään tietää.

Onkos sitten niillä, jotka haluaisivat mutta eivät saa lapsia syystä tai toisesta eri tilanne?

Aika itsekäs kysymys. Vaikka mulla onkin lapsia niin en halua että he käyttävät oman elämän minun hoitamiseen, ei missään tapauksessa. Toivon että lähden täältä jalat suorana, tai jos en , niin lähdetän itseni, jos muuta mahdollisuutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin pisteeseen saakka ap ajatteli hoitaa omat vanhempansa?

Kun kummasti niille vanhuksille tarvittaessa hankitaan sopimus kotihoitoon, tai laitospaikka. Lasten omahoitajuus on varsin harvinaista.

Se ei ole hoitamista, että käy kerran kuussa tai harvemmin katsomassa ja kahvittelemassa.

Meinaatko, että vanhukset itse hommaisivat itsensä hoitoon? Yleensä se on nimenomaan lapset jotka tämän tekevät!

Onhan meillä myös sosiaalitoimisto.

Olet kyllä ihan kuutamolla jos kuvittelet sossujen tulevan hakemaan sinut vanhainkotiin.

Tuota ei taidettu väittää. 

Hyppäät, ap, avausviestissäsi asiasta toiseen. Ensin puhut hoitamisesta, sitten yhteydenpidosta ihan kuin ne olisivat sama asia. Kumpaa nyt sitten tarkoitat? Hoitaminen on todella vaativa tilanne, johon harvalla on mahdollisuuksia oman työn, asunnon koon ym. takia, jaksamisenkin. Yhteyttä pitää voi muutkin sukulaiset ja ystävät. Hoidatko vanhempiasi, ap? En tarkoita yhteydenpitoa. Jos hoidat, miten hoidat työssäkäymisesi ohella?

Missä vaiheessa lapset hoitavat omat lapsensa, jos pitäisi olla pyyhkimässä äitinsä takapuolta ja kuuntelemassa valitusta kuinka on kurjaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en pysty itse huolehtimaan itsestäni, nakkaan lusikan nurkkaan. Miksi pitäisi väkisin kituuttaa, kun ei ole mitään uskonnollista vakaumusta taustalla?

Kovat on puheet nyt, mutta sitten kun se hetki on käsillä niin on vähän eri ääni kellossa :)

Arttu Wiskarin Tuntematon potilas on todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan enkä haluakaan. Toivottavasti lähden saappaat jalassa ja jos en, niin sitten matka maahan jossa saa eutanasian. En todellakaan jää mihinkään laitokseen tai hoitoon mahdollisten vaippojen ja lääkkeiden kanssa hourailemaan.

Sinä et sitä päätä. Olen hoitaja hoivakodissa, jossa asukkaat iältään 50-100. Yhtäkkiä voit saada aivoinfarktin, joka tuo sinut tänne hoidettavaksi. Ei elämää voi suunnitella 100%. Meillä on hoidossa alle 60-vuotiaita jotka ovat täysin vuoteeseen autettavia, eivätkä koskaan parane. Siinä ei varakkuus, status merkitse enää mitään. Samalla tavalla ne vaipat vaihdetaan herralle kuin narrillekin.

Ihmisen päähän ei toimi aina niin kuin itse haluaa.Silloin et tiedä tapatko itsesi tarpeeksi ajoissa ettet ole täysin seniili ja aiheuta esim. naapureillesi tuhoa jota itse et tiedosta.Joten ajattele ajoissa koska muut joutuvat sinua kuitenki jossain vaiheessa hoitamaan itse sitä et välttämättä huomaa.

Sitten kun aikani koittaa kuolen viinaan tai soudan kiinaan. En rupea riesaksi enkä jää kitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyppäät, ap, avausviestissäsi asiasta toiseen. Ensin puhut hoitamisesta, sitten yhteydenpidosta ihan kuin ne olisivat sama asia. Kumpaa nyt sitten tarkoitat? Hoitaminen on todella vaativa tilanne, johon harvalla on mahdollisuuksia oman työn, asunnon koon ym. takia, jaksamisenkin. Yhteyttä pitää voi muutkin sukulaiset ja ystävät. Hoidatko vanhempiasi, ap? En tarkoita yhteydenpitoa. Jos hoidat, miten hoidat työssäkäymisesi ohella?

Vaikka ap hoitaisikin vanhempansa - mitä epäilen - se on nykyaikana niin harvinainen tilanne, että ihmettelen silti tuota keskustelunavausta. Ihan niinkuin yleisesti viis-kuuskymppiset hoitaisivat vanhempiaan. Ihan kuin laitoksissa olisi vain vapaaehtoisesti lapsettomia vanhuksia. Minulla on lapsia, enkä missään nimessä toivo lapsiltani mitään hoitoa, kun olen vanha. Olisi ihanaa, jos pysyttäis yhteydessä, mutta myös muihin sukulaisiin.

Ne jotka ei ole tietoisia lapsettomuudestaan tuskin pärjää muutenkaan omillaan. Ei siis mitään uutta odotettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin pisteeseen saakka ap ajatteli hoitaa omat vanhempansa?

Kun kummasti niille vanhuksille tarvittaessa hankitaan sopimus kotihoitoon, tai laitospaikka. Lasten omahoitajuus on varsin harvinaista.

Se ei ole hoitamista, että käy kerran kuussa tai harvemmin katsomassa ja kahvittelemassa.

Meinaatko, että vanhukset itse hommaisivat itsensä hoitoon? Yleensä se on nimenomaan lapset jotka tämän tekevät!

Vanhukselle voidaan määrätä edunvalvonta, esim terveydenhuollon kautta.

Niitä on jouduttu hoitamaan myös sellaisille vanhuksille, joilla on lapsia. Vanhusten suojaamiseksi omilta lapsiltaan.

Siis oikeastiko nykyvanhemmat luulevat että ne heidän käytöstavattomat lellipennut uhraavat sekuntiakaan aikaansa huolehtimalla vanhemmistaan kun nämä ovat vanhuksia. Siellä vanhusten hoivakodissa ollaan kaikki, sekä lapsettomat että perheelliset. Sillä erolla tosin että minulla on varaa maksaa yksityisen paikan hienoimmasta huoneistosta kun en ole tuhlannut rahojani jälkeläisiin.

Vierailija kirjoitti:

Jo nyt kun katselee oman ikäisiä lapsiperheitä niin mummua ja pappaa käydään katsomassa hyvällä tuurilla kerran pari vuodessa + silloin kun Minna-Petterille on luvassa vähän isompi lahjus. Eikä yhteiskunta ole muuttumassa ainakaan yhteisöllisempään suuntaan.

Ero on lähinnä siinä että velana ei tarvitse syytää rahaa lasten valmistujaisiin, häihin, Minna-Petterin rippijuhliin, joululahjoihin, synttärilahjoihin, tms. Hyvällä tuurilla on vähän enemmän sukanvarressa eläkeiässä ja pääsee edes muutamaksi vuodeksi yksityiseen hoitokotiin ennen kuin rahat loppuvat ja edessä on siirto kunnalliseen/yksityiseen säilytyslaitokseen.

Jos motiivi lasten hankkimiseen on pelko yksinäisyydestä vanhuudesta ja omasta pärjäämisestä, kyseenalaistaisin tuon motiivin ja myös ko. henkilön kyvyn havaita mitä ympärillä tapahtuu.

M/40+, vela.

No tota meillä kyllä käydään mummuilla ja tuffilla tyyliin kerran viikossa. Toki asutaan samassa kaupungissa niin on helppoa.

Sukulaiset on suurimmaksi osasksi lähteneet nopeasti. Niin minäkin haluan täältä poistua, saappaat jalassa. Allekirjoitin eutanasia-adressin.

En elä niin kauan että mua tarvitsee hoitaa vanhana.

Hoitorobotit.

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa, että "hoitaminen" ei tässä nyt tarkoita mitään saattohoitoa vaan ihan arkisia asioita joissa voi tarvita apua. Ap.

Ihan puhtaasti rahalla olen ajatellut selvitä. Minusta tulee hyväosainen ja hyvätuloinen eläkeläinen; olen todella hyväpalkkaisessa työssä ja sijoitan säännöllisesti ja tuottavasti.

Olen vapaaehtoisesti lapseton ja luonnollisesti valmistautunut siihen että vanhana en voi turvautua lasteni apuun. Toisaalta, eipä se lasten saaminenkaan mitään takaa. Muutin itse pysyvästi ulkomaille yli 20 vuotta sitten ja tapaan kahdenksankymppistä äitiäni kaksi kertaa vuodessa. Pidän toki yhteyttä puhelimitse ja videopuheluilla, mutta jos hän jotenkin laski silloin aikanaan että minut tekemällä saa vanhana "apua arkisiin asioihin" niin pahasti meni persiilleen.