Olenko huono suomalainen, kun en ymmärrä mitään sodista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Jos näin olisi, Irakiin ei olisi eksynyt yhtään "jenkkituristia" syöksemään Saddamia vallasta. Et voi yrittää rationalisoida puhdasta hulluutta.

Mistä ihmeen turisteista höpötät? Tarkoitatko USA:n asevoimien henkilökuntaa? Eivät he Irakiin omasta palavasta halusta ja ideasta lähteneet, vaan kyllä se idea ja käsky taisi lähteä ihan ovaalista toimistosta saakka liikkeelle. 

Tietenkään ei kukaan yksittäinen rivisotilas voi yksin päättää sotatoimista, mutta faktaa on se että esim. Irakiin ja Afgoihin on lähtijöitä varmaan kymmenkertainen määrä kuin paikkoja. En nyt sano että sotilaat nauttii väkivallasta, vaikka tietysti siellä niitä on moninkertaisesti muihin ammatteihin verrattuna, etenkin aktiivisesti sotaa käyvissä valtioissa. Pitäähän sitä olla jonkinlainen viehätys tappamiseen että varta vasten oman henkesi uhalla hakeudut ammattiin jossa tehdään nimenomaan sitä.

Ei se ole viehätystä tappamiseen, että ryhtyy sotilaaksi. Psykopaatit yms. toki yhä erikseen, mutta useimmiten ei. 

Suurin osa sotilaista ei tapa ollenkaan tai ei koe tappavansa. Silmätysten lähitaistelu on marginaalista puuhaa. Suurin osa jenkkiarmeijan tyyppisistä koneistoista on puhdasta logistiikkaa. Tavaran ja ihmisten siirtelyä. Kaikenlaiset muut tukitoiminnot huomioiden vaate- ja ruokahuollosta viestinvälitykseen ja viihteeseen, varsinaista ampuvaa sotaa käy vain prosentteja koko armeijasta. Siitäkin puuhasta suurin osa on etä- ja toimistotyötä. Lennokkien kauko-ohjailua, ammusten äheltämistä tykinputkeen, karttojen ja kuvien toljottelua pöydän ääressä jne. Kun komppania ryntää Mosuliin koputtelemaan oville, kymmenen kertaa enemmän sotilaita puuhailee lippis päässään jotain arkista näiden tueksi ilman tappamista tai hengenvaaraa.

Ne, jotka koviin hommiin joutuvat, yleensä eivät puhu ihmisten tappamisesta vaan vihollisen torjumisesta eliminoinnista, kaatamisesta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Ja vaikka sinulle on lukuisia kertoja nyt kerrottu miksi se on ihan luonnollinen olotila ja seuraus, niin ei ainakaan minulle mitenkään välity että olisit aktiivisesti koittanut omaksua tuota tosiseikkaa.

Juu hataraksi on kieltämättä nyt jäänyt tämä omaksuminen, kun energia on mennyt näiden vääristelijöiden korjaamiseen. Ja sinähän et varsinaisesti voi tietää, mitä minä näistä vastauksista saan irti, kun kaikkiin en kommentoi, jos ei ole kommentoitavaa. 

ap

No ainakin jankkaat samaa juttua yhä edelleen, joten mitään suuren suurta omaksumista ei vaikuttaisi tapahtuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Ja vaikka sinulle on lukuisia kertoja nyt kerrottu miksi se on ihan luonnollinen olotila ja seuraus, niin ei ainakaan minulle mitenkään välity että olisit aktiivisesti koittanut omaksua tuota tosiseikkaa.

Juu hataraksi on kieltämättä nyt jäänyt tämä omaksuminen, kun energia on mennyt näiden vääristelijöiden korjaamiseen. Ja sinähän et varsinaisesti voi tietää, mitä minä näistä vastauksista saan irti, kun kaikkiin en kommentoi, jos ei ole kommentoitavaa. 

ap

No ainakin jankkaat samaa juttua yhä edelleen, joten mitään suuren suurta omaksumista ei vaikuttaisi tapahtuneen.

Juu kyllä jankkaan. Mennäänkö asiaan vai halusitko vain haukkua? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Oletkos tutustunut siihen, mitä Japanin joukot tekivät Kiinassa? Minäpä kerron, ne vetivät lanaksi satoja tuhansia sivilejä, jopa miehet raikattiin. Ja jos jotain tiedät miehen fysiologiasta, niin eihän se kukko käskemällä kieu.

Joskus näitä kansallisromanttisen tarinankerronnan juttuja ja niiden stereotyyppisiä kuvia sotaurhoollisuuksista lukiessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Joku valistuneempi voisi puhua sotapropgandasta.

Eli koska Japani syyllistyi hirmutekoihin Kiinassa, niin kaikki sotilaat haluavat tappaa? Erinomaista loogista päättelyä. Tosin yksittäistapauksesta yleispätevän päätelmän tekeminen on varsin outoa, kun sotia kuitenkin käydään kaiken aikaa. Tiemmä Venäjä ei ole lanannut Itä-Ukrainan satojatuhansia siviilejä jopa miehet raiskaten. 

Kauhu ja terrori on yksi sodankäynnin muoto, joka nykyään on lähinnä kansainvälisin sopimuksin kielletty. On poliittinen päätös ryhtyä surmaamaan tai kiduttamaan siviilejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Jos näin olisi, Irakiin ei olisi eksynyt yhtään "jenkkituristia" syöksemään Saddamia vallasta. Et voi yrittää rationalisoida puhdasta hulluutta.

Mistä ihmeen turisteista höpötät? Tarkoitatko USA:n asevoimien henkilökuntaa? Eivät he Irakiin omasta palavasta halusta ja ideasta lähteneet, vaan kyllä se idea ja käsky taisi lähteä ihan ovaalista toimistosta saakka liikkeelle. 

Tietenkään ei kukaan yksittäinen rivisotilas voi yksin päättää sotatoimista, mutta faktaa on se että esim. Irakiin ja Afgoihin on lähtijöitä varmaan kymmenkertainen määrä kuin paikkoja. En nyt sano että sotilaat nauttii väkivallasta, vaikka tietysti siellä niitä on moninkertaisesti muihin ammatteihin verrattuna, etenkin aktiivisesti sotaa käyvissä valtioissa. Pitäähän sitä olla jonkinlainen viehätys tappamiseen että varta vasten oman henkesi uhalla hakeudut ammattiin jossa tehdään nimenomaan sitä.

Ei se ole viehätystä tappamiseen, että ryhtyy sotilaaksi. Psykopaatit yms. toki yhä erikseen, mutta useimmiten ei. 

Suurin osa sotilaista ei tapa ollenkaan tai ei koe tappavansa. Silmätysten lähitaistelu on marginaalista puuhaa. Suurin osa jenkkiarmeijan tyyppisistä koneistoista on puhdasta logistiikkaa. Tavaran ja ihmisten siirtelyä. Kaikenlaiset muut tukitoiminnot huomioiden vaate- ja ruokahuollosta viestinvälitykseen ja viihteeseen, varsinaista ampuvaa sotaa käy vain prosentteja koko armeijasta. Siitäkin puuhasta suurin osa on etä- ja toimistotyötä. Lennokkien kauko-ohjailua, ammusten äheltämistä tykinputkeen, karttojen ja kuvien toljottelua pöydän ääressä jne. Kun komppania ryntää Mosuliin koputtelemaan oville, kymmenen kertaa enemmän sotilaita puuhailee lippis päässään jotain arkista näiden tueksi ilman tappamista tai hengenvaaraa.

Ne, jotka koviin hommiin joutuvat, yleensä eivät puhu ihmisten tappamisesta vaan vihollisen torjumisesta eliminoinnista, kaatamisesta jne. 

Niin, sanoin - tai ainakin yritin siis sanoa - että siitä tappamisesta tykkäävien osuus on selkeästi suurempi kuin muissa ammateissa. Mosulissa aikoinaan oli samaan asemapaikkaan sijoitettu yksi brittikomppania jossa palveli eräs varsin veijari Etelä-Afrikkalainen kaveri. Kun joskus kysyin että mikä saa kaverin lähtemään E-A:sta UK:hon ja sieltä Irakiin, niin ilmekään värähtämättä hän sanoi että "I just want to kill people." Eikä kyllä ollut ainoa laatuaan, vaikka toki suurin osa kutakuinkin normaalia porukkaa olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

No kun ei löydy. Voit vedota älyyn ja sivistykseen, mutta aina löytyy se häikäilemätön ja pahantahtoinen johtaja, joka viis veisaa moisista. Saat kuule mennä ihan vapaasti ehdottelemaan Putinille pitkän tikun vetämistä. Voihan hän kokeeksi vetää, mutta jos häviää, kaivaa silti tankin takataskustaan ja ampuu sut siihen paikkaan. Sille et voi sivistyksinesi yhtään mitään. Hän on päättänyt ottaa haluamansa ja voit joko alistua vikisten tai tapella vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä.

Miksi ihmeessä, kun sotimalla saat haluamasi lopputuloksen omilla ehdoillasi? Etenkin jos olet selkeästi sotilaallisesti vahvempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

Kyllä ne nyrkit heiluvat ihan kotimaassakin yhä edelleen. Onhan noita pätkiä uutisissa ollut kun lakkovahdit ovat kuvitelleet omaavansa jotkut jumalan valtuudet ja sitten on fyysinen koskemattomuus menetetty puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Jos näin olisi, Irakiin ei olisi eksynyt yhtään "jenkkituristia" syöksemään Saddamia vallasta. Et voi yrittää rationalisoida puhdasta hulluutta.

Mistä ihmeen turisteista höpötät? Tarkoitatko USA:n asevoimien henkilökuntaa? Eivät he Irakiin omasta palavasta halusta ja ideasta lähteneet, vaan kyllä se idea ja käsky taisi lähteä ihan ovaalista toimistosta saakka liikkeelle. 

Tietenkään ei kukaan yksittäinen rivisotilas voi yksin päättää sotatoimista, mutta faktaa on se että esim. Irakiin ja Afgoihin on lähtijöitä varmaan kymmenkertainen määrä kuin paikkoja. En nyt sano että sotilaat nauttii väkivallasta, vaikka tietysti siellä niitä on moninkertaisesti muihin ammatteihin verrattuna, etenkin aktiivisesti sotaa käyvissä valtioissa. Pitäähän sitä olla jonkinlainen viehätys tappamiseen että varta vasten oman henkesi uhalla hakeudut ammattiin jossa tehdään nimenomaan sitä.

Ei se ole viehätystä tappamiseen, että ryhtyy sotilaaksi. Psykopaatit yms. toki yhä erikseen, mutta useimmiten ei. 

Suurin osa sotilaista ei tapa ollenkaan tai ei koe tappavansa. Silmätysten lähitaistelu on marginaalista puuhaa. Suurin osa jenkkiarmeijan tyyppisistä koneistoista on puhdasta logistiikkaa. Tavaran ja ihmisten siirtelyä. Kaikenlaiset muut tukitoiminnot huomioiden vaate- ja ruokahuollosta viestinvälitykseen ja viihteeseen, varsinaista ampuvaa sotaa käy vain prosentteja koko armeijasta. Siitäkin puuhasta suurin osa on etä- ja toimistotyötä. Lennokkien kauko-ohjailua, ammusten äheltämistä tykinputkeen, karttojen ja kuvien toljottelua pöydän ääressä jne. Kun komppania ryntää Mosuliin koputtelemaan oville, kymmenen kertaa enemmän sotilaita puuhailee lippis päässään jotain arkista näiden tueksi ilman tappamista tai hengenvaaraa.

Ne, jotka koviin hommiin joutuvat, yleensä eivät puhu ihmisten tappamisesta vaan vihollisen torjumisesta eliminoinnista, kaatamisesta jne. 

Niin, sanoin - tai ainakin yritin siis sanoa - että siitä tappamisesta tykkäävien osuus on selkeästi suurempi kuin muissa ammateissa. Mosulissa aikoinaan oli samaan asemapaikkaan sijoitettu yksi brittikomppania jossa palveli eräs varsin veijari Etelä-Afrikkalainen kaveri. Kun joskus kysyin että mikä saa kaverin lähtemään E-A:sta UK:hon ja sieltä Irakiin, niin ilmekään värähtämättä hän sanoi että "I just want to kill people." Eikä kyllä ollut ainoa laatuaan, vaikka toki suurin osa kutakuinkin normaalia porukkaa olikin.

No se on tietysti selvää, että osuus on suurempi. Jos se on normiväestössä vaikkapa 1% niin armeijassa voi helposti olla 2-3%, myös siksi, että se on poikkeaville persoonille monella tapaa muutenkin otollinen ympäristö ja eritoten palkka-armeijoissa jonkinlainen väylä uralle ja parempaan elämään huonoista lähtökohdista erityisesti poikkeavien nousta. Aiempi yleistävä väite siitä että kaikilla olisi joku salainen halu tappaa ja nauttia siitä, oli tässä tähtäimessä täydellisenä bullshittinä. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

No niin, eli tuokin todistaa, että sivistykseen ei se nyrkkitappelu kuulu vaan on kehitetty muita keinoja. Mutta jos joku ihmettelee, miksi sodille ei löydy vastaavia vaihtoehtoja, häntä pidetään hulluna. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

Lakko vertautuu sotaan painostuskeinona. Sodat käydään valtioiden välillä (yleensä) ja lakot taas työpaikoilla. Siinä se ero. Työpaikalla joukkoampuminen ei ole hyvä idea etujensa ajamiseksi eikä lakkoilemalla taas voi painostaa naapurivaltiota. 

Pum pum, bäng, rätätätätätää... kaikki hyökkää ja jännää on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

No niin, eli tuokin todistaa, että sivistykseen ei se nyrkkitappelu kuulu vaan on kehitetty muita keinoja. Mutta jos joku ihmettelee, miksi sodille ei löydy vastaavia vaihtoehtoja, häntä pidetään hulluna. 

ap

Sodankäynti on sivistynyt vaihtoehto nyrkkitappeluille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

No kun se nyt vaan on ratkaisu. 

Miksi juhlitaan hävittyjä sotia kun voisi juhlia itsenäisyyttä?