Olenko huono suomalainen, kun en ymmärrä mitään sodista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Oletkos tutustunut siihen, mitä Japanin joukot tekivät Kiinassa? Minäpä kerron, ne vetivät lanaksi satoja tuhansia sivilejä, jopa miehet raikattiin. Ja jos jotain tiedät miehen fysiologiasta, niin eihän se kukko käskemällä kieu.

Joskus näitä kansallisromanttisen tarinankerronnan juttuja ja niiden stereotyyppisiä kuvia sotaurhoollisuuksista lukiessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Joku valistuneempi voisi puhua sotapropgandasta.

Eli koska Japani syyllistyi hirmutekoihin Kiinassa, niin kaikki sotilaat haluavat tappaa? Erinomaista loogista päättelyä. Tosin yksittäistapauksesta yleispätevän päätelmän tekeminen on varsin outoa, kun sotia kuitenkin käydään kaiken aikaa. Tiemmä Venäjä ei ole lanannut Itä-Ukrainan satojatuhansia siviilejä jopa miehet raiskaten. 

Kauhu ja terrori on yksi sodankäynnin muoto, joka nykyään on lähinnä kansainvälisin sopimuksin kielletty. On poliittinen päätös ryhtyä surmaamaan tai kiduttamaan siviilejä. 

Siihen määrään, mitä tapahtui miesten raikauksia, voitanee sanoa, että se oli enemmän tai vähemmän yksilöstä lähtöisin. Kuten sanottua, kukko ei käskemällä kieu. Tarkoittaa sitä, että sota mahdollistaa sellaisten impulssien esilletulon, jotka normaali yhteiskunta pitäisi kahlittuna.

Ne sankaritarinat ovat kaukana todellisuudesta, mutta en kyllä olettanutkaan, että olisit tajunnut, mitä esimerkillä yritettiin kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

Voi olla, että sodassa kaikki häviää. Voi olla toisinkin. Yleensä siihen turvautuva laskee voittavansa jotakin. Vaikkapa kansansuosiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

No niin, eli tuokin todistaa, että sivistykseen ei se nyrkkitappelu kuulu vaan on kehitetty muita keinoja. Mutta jos joku ihmettelee, miksi sodille ei löydy vastaavia vaihtoehtoja, häntä pidetään hulluna. 

ap

Sodankäynti on sivistynyt vaihtoehto nyrkkitappeluille.

Samaa p*skaa eri mittakaavassa. Sodankäynti ei ole mielestäni yhtään sen sivistyneempää kuin nyrkkitappelutkaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

No se on tietysti selvää, että osuus on suurempi. Jos se on normiväestössä vaikkapa 1% niin armeijassa voi helposti olla 2-3%, myös siksi, että se on poikkeaville persoonille monella tapaa muutenkin otollinen ympäristö ja eritoten palkka-armeijoissa jonkinlainen väylä uralle ja parempaan elämään huonoista lähtökohdista erityisesti poikkeavien nousta. Aiempi yleistävä väite siitä että kaikilla olisi joku salainen halu tappaa ja nauttia siitä, oli tässä tähtäimessä täydellisenä bullshittinä. 

Kyllä, tuon näkee selkeästi siellä rivimiesten parissa US/UK armeijoissa. Käytännössä iso osa sinne päätyvistä on ns. katujen kundeja joilla on viimeinen mahdollisuus valita elämä väkivaltarikollisena vankilassa tai lähteä armeijaan, ja ehkä sitä kautta saada opiskelustipendiä tai sitten jäädä armeijaan luomaan uraa. Suomalainen ammattisotilashan on puolestaan käytännössä aina joko korkeakoulutettu upseeri tai käytännössä reservin upseeri/AU joka on käynyt kansainvälisellä keikalla ja siitä kouluttautunut aliupseerin tehtäviin. Meiltä puuttuu kokonaan ne perus-rivisotilaat jossa tuota "epämääräisempää" aineistoa muualla näkyy.

Provo tai vihannes...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

Voi olla, että sodassa kaikki häviää. Voi olla toisinkin. Yleensä siihen turvautuva laskee voittavansa jotakin. Vaikkapa kansansuosiota.

No juu, huonosti ilmaistu. Tarkoitin, että esimerkiksi valtiot häviävät, mutta toki yksilötasolla se johtaja voittaa, mutta aika monen viattoman kustannuksella. Ei käy minun moraalitajuuni, että tuhansia ihmisiä kuolee yhden ihmisen kansansuosion takia. 

ap

Lue Väinö Tannerin muistelmia ja päiväkirjoja. Niistä saat käsityksen siitä, mitä sillon toisen maailmansodan aikana Suomen pääministeri ja muut valtionpäämiehet teki, jotta Suomi saisi pidettyä itsenäisyytensä JA että vältyttäisiin sodalta. Mikään toimi ei kuitenkaan auttanut, koska Stalin halusi aina lisää tai ei halunnut taipua kompromisseihin tms.

Ei suomalaiset sillon todellakaan sotaan halunneet, mutta minkäs teet kun valtava suurvalta yhtäkkiä alottaa sodan. Istut kotonas ja annat niitten vain tulla, koska "sota on typerää ja pitää neuvotella"? Enne sotaa oli pitkät neuvottelu, jotka eivät johtaneet mihinkään, koska Suomi ei voinut suostua niihin vaatimuksiin, joita Neuvostoliitto esitti.

Suomi itsenäistyi 1917 ja itsenäisyyttä puolustettiin toisen maailmansodan aikana. Veteraanit oli puolustamassa, joten heitä juhlitaan siksi. Mitä Suomelle olisi tapahtunut jos oltais hävitty täysin se sota (mehän siis hävittiin se, MUTTA oltiin niin vahvoja ja oli muitakin sotia maailmassa samaan aikaan, ettei Neuvostoliitto pystynyt miehittämään koko maata.) ? Ei voi tietää varmasti. Mitä luultavimmin oltais oltu samassa tilanteessa kuin esimerkiksi Viro ja muut baltian maat eli neuvostomieliset pystyy toimimaan kunnes joku ilmiantaa tekaistusti ja sitten tulee menolippu Siperiaan. Kukaan ei voinut oikein puhua mistään, koska melkein mistä vain joutui ongelmiin ja pahimmassa tapauksessa vain hävisi. Huonot olot, köyhyyttä ja nälkää.

Neuvona sulle: Lue kirjoja, kato dokumentteja. Sillä saat tietoa. Älä eti vain omaa kantaasi puolustavia väitteitä, koska sillon et tule koskaan ymmärtämään mitään.

Suomen sotien tärkein merkitys:

- ihmiset oppivat ja ainakin viime vuosiin asti osasivat arvostaa rauhaa

- suurin osa ihmisistä tajuaa, miten pienestä se itsenäisyyden menettäminen on JATKUVASTI kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen sodat johtuvat mielivaltaisista johtajista, jotka vainoharhaisesti puolustavat omaa valtiotaan ja vainoharhoillaan oikeuttavat valtion laajentamisyritykset tai valtion sisäiset puhdistukset vääränlaisista henkilöistä. Vaikeahan tuota on sinänsä tavallisen ihmisen ymmärtää, miksi kukaan haluaa sotaa. Valitettava fakta on kuitenkin, että tietyntyyppiset ihmiset pyrkivät johtajan pallille ja usein myös päätyvät sinne. Siksi demokraattisesti valittu hallitus ja presidentti ovat ensisijaisen tärkeitä.

Tarkoitatko samalla tavalla kuin Usassa, joka on sotinut demokraattisesti valittujen presidenttiensä avulla yli 200 vuotta olemassaolonsa aikana?

Demokratia joka tapauksessa pienentää mielipuolien mahdollisuuksia saada toteuttaa mielihalujaan miten tykkäävät. Vai etkö näe eroa siinä, onko johtajat valittu kansan enemmistön tahdon mukaan vai onko johtaja taistellut (verisesti) tiensä huipulle?

Kumpikin vaihtoehto on yhtä huono, jos ja kun kansa antaa itseään koskevan päätösvallan jollekin muulle taholle kuin itselleen.

Demokraattisesti valittu sodasta ja rauhasta päättävä jatkuvasti sotaan päätyvä johtaja voi olla myös kansalle huonompi vaihtoehto kuin rauhantahtoinen diktaattori.

Olkoon kyseessä diktaattori tai demokraattinen johtaja, hän pysyy vallassa vain niin kauan kunnes kansa suistaa hänet sieltä.

Suurin ongelma molemmissa tapauksissa on sokea luottamus ja usko auktoriteettien valtaan.

Demokratiassahan valtaa ei anneta kenellekään vaan se säilyy kansalla. Typerää rinnastaa despootit demokraattisiin johtajiin. On myös hyvä huomata, että yksikään demokraattisesti valittu johtaja ei ole koskaan aloittanut laitonta ja provosoimatonta hyökkäyssotaa toiseen maahan. Eikä kaksi demokratiaa ole koskaan sotinut keskenään. Voidaan aika vakuuttavasti todeta demokratian olevan ylivoimaisesti paras rauhan tae. Niin kauan tosin se ei suojaa muiden systeemien pahuudelta, kuin niitä muita vielä on olemassa.

Sokeaa uskoa ja luottamusta pipipäisyyteen kuvastat vain sinä itse. Demokratiassa sellaista ei ole, sillä johtajat ovat koko ajan tiukasti vahditut ja hippalivot tulee salamannopeudella. Katso nyt vaikka Rinteen puuhia. Pelkkä hurupäisyyden piikkiin menevä tonttuilu maksoi pääministeripestin välittömästi. Mitä luulisit tapahtuneen, jos Rinne olisi päättänyt julistaa sodan Ruotsille? Kaikki oisivat vaan hiljaa ja kiltisti totelleet?

Sinusta Turkin hyökkäys Syyriaan oli laillinen? Vai etkö pidä Turkkia demokratiana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

No niinhän se onkin, etenkin jos olet selvästi vaimoa vahvempi ja kookkaampi. Siis hyvä objektiivisesti, eli välitön tavoite saavutettiin. Ja mikäli meillä ei olisi subjektiivisiin moraalikäsityksiin pohjautuvaa lainsäädäntöä, tuota keinoa todennäköisesti käytettäisiin paljon enemmän kuin nykyään. Ja osittain myös tämän takia naisille järjestetään erinäköisiä "Älä ole uhri!"-henkisiä itsepuolustuskursseja. Jotta he pystyisivät pelastautumaan oikeudettomalta hyökkäykseltä. Vähän kuten puolustussotaa käyvä armeija.

Vierailija kirjoitti:

Lue Väinö Tannerin muistelmia ja päiväkirjoja. Niistä saat käsityksen siitä, mitä sillon toisen maailmansodan aikana Suomen pääministeri ja muut valtionpäämiehet teki, jotta Suomi saisi pidettyä itsenäisyytensä JA että vältyttäisiin sodalta. Mikään toimi ei kuitenkaan auttanut, koska Stalin halusi aina lisää tai ei halunnut taipua kompromisseihin tms.

Ei suomalaiset sillon todellakaan sotaan halunneet, mutta minkäs teet kun valtava suurvalta yhtäkkiä alottaa sodan. Istut kotonas ja annat niitten vain tulla, koska "sota on typerää ja pitää neuvotella"? Enne sotaa oli pitkät neuvottelu, jotka eivät johtaneet mihinkään, koska Suomi ei voinut suostua niihin vaatimuksiin, joita Neuvostoliitto esitti.

Suomi itsenäistyi 1917 ja itsenäisyyttä puolustettiin toisen maailmansodan aikana. Veteraanit oli puolustamassa, joten heitä juhlitaan siksi. Mitä Suomelle olisi tapahtunut jos oltais hävitty täysin se sota (mehän siis hävittiin se, MUTTA oltiin niin vahvoja ja oli muitakin sotia maailmassa samaan aikaan, ettei Neuvostoliitto pystynyt miehittämään koko maata.) ? Ei voi tietää varmasti. Mitä luultavimmin oltais oltu samassa tilanteessa kuin esimerkiksi Viro ja muut baltian maat eli neuvostomieliset pystyy toimimaan kunnes joku ilmiantaa tekaistusti ja sitten tulee menolippu Siperiaan. Kukaan ei voinut oikein puhua mistään, koska melkein mistä vain joutui ongelmiin ja pahimmassa tapauksessa vain hävisi. Huonot olot, köyhyyttä ja nälkää.

Neuvona sulle: Lue kirjoja, kato dokumentteja. Sillä saat tietoa. Älä eti vain omaa kantaasi puolustavia väitteitä, koska sillon et tule koskaan ymmärtämään mitään.

Ja taas! En ole käsittääkseni missään ihmetellyt, miksi puolustaudutaan. Ihmettelyni koski sitä aloitetta ja halua sotaan eli hyökkäämistä. Oletin tämän olevan ihan itsestäänselvää. Missään vaiheessa en ole kysynyt, miksi suomalaiset sotivat ja puolustautuivat. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

No niinhän se onkin, etenkin jos olet selvästi vaimoa vahvempi ja kookkaampi. Siis hyvä objektiivisesti, eli välitön tavoite saavutettiin. Ja mikäli meillä ei olisi subjektiivisiin moraalikäsityksiin pohjautuvaa lainsäädäntöä, tuota keinoa todennäköisesti käytettäisiin paljon enemmän kuin nykyään. Ja osittain myös tämän takia naisille järjestetään erinäköisiä "Älä ole uhri!"-henkisiä itsepuolustuskursseja. Jotta he pystyisivät pelastautumaan oikeudettomalta hyökkäykseltä. Vähän kuten puolustussotaa käyvä armeija.

Ohis huomauttaa: tuota keinoa käytetään jatkuvasti maissa, joissa se on sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

No niin, eli tuokin todistaa, että sivistykseen ei se nyrkkitappelu kuulu vaan on kehitetty muita keinoja. Mutta jos joku ihmettelee, miksi sodille ei löydy vastaavia vaihtoehtoja, häntä pidetään hulluna. 

ap

No mikä vaihtoehto hyökkäävän armeijan torjumiselle mielestäsi sodan lisäksi löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy venäläisiltä miksi ne aloitti.

Jos joku vaatisi sinulta kaiken, asuntosi, rahasi vaatteesi.

Sinäkö tyytyisit ja antaisit kaiken suosiolla.

Onnekksi et elänyt silloin vaan olet pullamössösukupolvea.

Miksi minun pitäisi venäläisiltä kysyä, kun tässähän on palsta pullollaan porukkaa, jotka kuulemma ymmärtävät asian ihan hyvin? Kai tätä asiaa voi ihmetellä, vaikka Suomi olikin se, joka puolusti omaansa. Juuri tätä näköalattomuutta ihmettelen. Sotaa käsitellään vain sellaisena kuin se oli, eikä ketään kiinnosta, mitä siinä oli taustalla. Enemmän kiinnostaa, missä pusikossa kukin kahlasi, mutta taustoista kukaan ei puhu mitään. 

ap

Saahan sitä kysellä, mutta vastaus on aina tyyliin, Suomessa ei ole hyökkäysvoimia vaan puolustusvoimat. En usko, että saat koskaan vastausta ihmettelyihisi.

Suomen "puolustusvoimissa" tosin opiskellaan ihan samat opukset kuin niissä hyökkääjävaltioissa, siis sodankäynnin logiikka on lopulta sama. Von Clausewitz taitaa olla tunnetuimmasta päästä. Hänen mukaansa sota on politiikan luonnollinen jatke.

No tämän olen kyllä huomannut. Loputtomasti kyllä tulee kehotuksia lukemaan veteraanien tarinoita, mutta niistä en todennäköisesti vastauksia löydä. Juuri tuo, että sota on politiikan luonnollinen jatke, on se, mitä en ymmärrä. Toki ymmärrän, että menneisyydessä se on ollut niin ja edelleenkin joissakin vähemmän kehittyneissä maissa, mutta kuulostaa niin älyttömältä, että sivistyneissä maissa kuitenkin pidetään sotaa ihan luonnollisena olotilana ja seurauksena. 

ap

Tuo on nyt vaan periaatteellinen vastarinta. Sinä et halua ymmärtää, et halua hyväksyä. Et halua hyväksyä maailmaa sellaisena kuin se on, vaan elättää utopistisia unelmiasi. 

Minua ärsyttää tuo kulunut fraasi sodasta politiikan jatkeena. Se ei ole mikään jatke vaan se on osa politiikkaa. Sota on yksi monista tavoista painostaa muita maita taipumaan tahtoonsa tai kompromissiin. 

Sota on vääjäämätön ilmiö siksi, että meillä on ne taidot ja valmiudet, mitä meillä on. Jossain vaiheessa tulee kiista siitä, kumpi kahdesta ihmisestä saa luoda perunapenkkinsä tietylle pellon palaselle. Tai ehkä kahdensadan ihmisen kylistä. Tai kenties kahden miljoonan kansoista. Joskus kiistaa ei saada sovituksi syystä tai toisesta rauhanomaisesti. Vihoviimeinen keino uhata toisten koskemattomuutta on luonnollisena katalogissa aina. 

Siksi, että kun kiista ei ratkea ja molemmat mielestään ehdottomasti tarvitsevat perunapenkkinsä, kumpikin koettaa ehtiä ensin ja/tai tuhota toisen istutukset ja/tai varastaa toisen perunat. Toinen vartioi omaksi kokemaansa, toinen koettaa kaapata. Jos suusanallinen uhittelu ei tepsi, toinen yrittää työntää toisen sivuun ja syntyy käsikähmä. Ehkä otetaan kättä pidempää, kuten perunakuokka. Tappelun logiikka on, että toinen pitää saada lopettamaan ennenkuin itselle käy liian huonosti. Satuttaa ensin ja säikyttää tämä pois tai piestä toimintakyvyttömöksi, jos edellinen ei tepsi. Perunakekseistä ohjuksiin ja tankkeihin ei ole kuin teknisen kehityksen muutama vuosituhat ja kasa rahaa. 

Kiistoissa väkivallan mahdollisuus on aina olemassa ja se on aina viimeinen uhka. Siksi kiistahakuiset johtajat/valtiot ennen pitkää toisinaan päätyvät sotimaan. 

Mutta eikö jo vuonna 2019 olisi jo sen verran sivistynyttä porukkaa maan päällä, että se ratkaisu löytyisi jostain muualta, kuin tapattamalla jumalattoman määrän ihmisiä. Ulkopuolinen sovittelija tai vaikka arpa, jos ei mitään muuta keksitä. Mitä siitäkään tulisi, jos vaikka postin työkiista olisi ratkaistu lopulta nyrkein? Eihän se nyt vain sovi sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten ratkaisutapoihin. 

ap

Nyrkkejä ei käytetty, koska meillä on aseena lakko. Sitäkin jotkut ovat mielellään poistamassa. Mutta meillä sivistyksen lapsilla on vaihtoehtoja. Kyllä ihmisiä on kuollut ay-kahinoissa historian saatossa, esim. Yhdysvalloissa. Nyt on opittu keinoja. Huomaatko? Se on kehitystä!

No niin, eli tuokin todistaa, että sivistykseen ei se nyrkkitappelu kuulu vaan on kehitetty muita keinoja. Mutta jos joku ihmettelee, miksi sodille ei löydy vastaavia vaihtoehtoja, häntä pidetään hulluna. 

ap

Sodankäynti on sivistynyt vaihtoehto nyrkkitappeluille.

Samaa p*skaa eri mittakaavassa. Sodankäynti ei ole mielestäni yhtään sen sivistyneempää kuin nyrkkitappelutkaan. 

ap

Onko sinulla käynyt mielessä että ehkä mielipiteesi ei ole objektiivinen totuus tässä asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Jos näin olisi, Irakiin ei olisi eksynyt yhtään "jenkkituristia" syöksemään Saddamia vallasta. Et voi yrittää rationalisoida puhdasta hulluutta.

Mistä ihmeen turisteista höpötät? Tarkoitatko USA:n asevoimien henkilökuntaa? Eivät he Irakiin omasta palavasta halusta ja ideasta lähteneet, vaan kyllä se idea ja käsky taisi lähteä ihan ovaalista toimistosta saakka liikkeelle. 

Kuvailet prosessin oikein analysoimatta sitä. Käsky ovaalista toimistosta ja yksilöön propagandan avulla istutettu velvollisuudentunto toimivat oikeutuksena yksilön tekemälle tappamiselle. Jos tappaminen yksilötasolla olisi kuitenkin erityisen vastenmielistä ja voimakkaasti omaa moraalia vastaan, tällöin kyseinen yksilö kieltäytyisi hyökkäystoimista. Selkeästi jossain syvällä istuu nautintoa tuottava tunne, vaikka sellaista pidetään yleisesti paheksuttavana. Tukeudutaan mieluiten välttämättömyyteen, vaikkei se kestä rationaalista tarkastelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

No niinhän se onkin, etenkin jos olet selvästi vaimoa vahvempi ja kookkaampi. Siis hyvä objektiivisesti, eli välitön tavoite saavutettiin. Ja mikäli meillä ei olisi subjektiivisiin moraalikäsityksiin pohjautuvaa lainsäädäntöä, tuota keinoa todennäköisesti käytettäisiin paljon enemmän kuin nykyään. Ja osittain myös tämän takia naisille järjestetään erinäköisiä "Älä ole uhri!"-henkisiä itsepuolustuskursseja. Jotta he pystyisivät pelastautumaan oikeudettomalta hyökkäykseltä. Vähän kuten puolustussotaa käyvä armeija.

Eli olet oikeasti sitä mieltä, että vaimoa saa hakata, jos haluaa nalkutuksen loppuvan. No niin, alkaa aueta, minkälaista sakkia tässä keskustelee. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että sodassa kaikki häviää. Voi olla toisinkin. Yleensä siihen turvautuva laskee voittavansa jotakin. Vaikkapa kansansuosiota.

No juu, huonosti ilmaistu. Tarkoitin, että esimerkiksi valtiot häviävät, mutta toki yksilötasolla se johtaja voittaa, mutta aika monen viattoman kustannuksella. Ei käy minun moraalitajuuni, että tuhansia ihmisiä kuolee yhden ihmisen kansansuosion takia. 

ap

Sinun moraalitajulla ja valtiotason politiikalla ei välttämättä ole juuri mitään muutakaan yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Sinusta Turkin hyökkäys Syyriaan oli laillinen? Vai etkö pidä Turkkia demokratiana?

Ohis, mutta en pidä Turkkia demokratiana. Demokratialla tarkoitan itse ainakin länsimaista demokratiaa ja sen edustamia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä27148 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.

Puutun vimeiseen lauseeseesi: Tarkoitatko tuolla, että sivistyneeseen käyttäytymiseen mielestäsi kuuluisi, että väkivalta ja tappaminen olisi ennemminkin ENSIMMÄINEN ratkaisu ??!!  Ihmetteletkö todella sitä miksi väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu ?!

En tietenkään tarkoita. Pointti oli se, että se on ylipäätään ratkaisu. Viimeisellä tarkoitan tuossa yhteydessä ratkaisevinta, määräävintä ja lopullisinta. 

ap

Totta kai se on ratkaisu koska se on ratkaisu. Ja kuten sanoit, hyvin määräävä ja lopullinen, eli juuri sellainen mitä hyvältä ratkaisulta halutaan.

Okei. Sinä pidät sotaa hyvänä ratkaisuna, minä pidän sitä huonona, jossa kaikki vain häviävät. Se, että sota on ratkaisu, ei vielä tee siitä hyvää. Yhtä lailla väkivaltakin on sitten hyvä ratkaisu aika moneen asiaan esimerkiksi vaimon nalkutukseen. 

ap

No niinhän se onkin, etenkin jos olet selvästi vaimoa vahvempi ja kookkaampi. Siis hyvä objektiivisesti, eli välitön tavoite saavutettiin. Ja mikäli meillä ei olisi subjektiivisiin moraalikäsityksiin pohjautuvaa lainsäädäntöä, tuota keinoa todennäköisesti käytettäisiin paljon enemmän kuin nykyään. Ja osittain myös tämän takia naisille järjestetään erinäköisiä "Älä ole uhri!"-henkisiä itsepuolustuskursseja. Jotta he pystyisivät pelastautumaan oikeudettomalta hyökkäykseltä. Vähän kuten puolustussotaa käyvä armeija.

Eli olet oikeasti sitä mieltä, että vaimoa saa hakata, jos haluaa nalkutuksen loppuvan. No niin, alkaa aueta, minkälaista sakkia tässä keskustelee. 

ap

Älä laita sanoja suuhuni. Sanoin että se on hyvä ratkaisu siltä osin, että se saavuttaa tavoitteen tehokkaasti ja nopeasti. En sanonut mitään mistään henkilökohtaisista näkemyksistäni. Pitääkö muistuttaa että juuri sinä penäsit sitä objektiivisuutta tähän keskusteluun...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dilemma on siinä, että hyökkäävän osapuolen sotilaille on yksilötasolla tiedossa vain kärsimystä ja hävittävää. Jos joku sodasta hyötyy, niin se on täysin toiset tahot ja hyöty ei koskaan realisoidu ruohonjuuritasolle eli yhteiskunnalle, jonka puolesta muka taistellaan. Tämän vuoksi puhtaasti psykologisesti onkin mielenkiintoista kuinka vaikutusalttiita ihmiset loppujen lopuksi ovat. Evoluutiokaan ei ole tämän suhteen auttanut. Väkivallasta salaa nauttiminen on taidettu kirjoittaa syvälle ihmisgeeneihin.

Ei sotilas nauti väkivallasta. Päin vastoin. Poislukien tietenkin psykopaatit ja vastaavat poikkeusyksilöt. Väkivalta niin otettuna kuin annettuna traumatisoi aina jonkin verran, eikä kaikista siihen edes ole aina. 

Jos näin olisi, Irakiin ei olisi eksynyt yhtään "jenkkituristia" syöksemään Saddamia vallasta. Et voi yrittää rationalisoida puhdasta hulluutta.

Mistä ihmeen turisteista höpötät? Tarkoitatko USA:n asevoimien henkilökuntaa? Eivät he Irakiin omasta palavasta halusta ja ideasta lähteneet, vaan kyllä se idea ja käsky taisi lähteä ihan ovaalista toimistosta saakka liikkeelle. 

Kuvailet prosessin oikein analysoimatta sitä. Käsky ovaalista toimistosta ja yksilöön propagandan avulla istutettu velvollisuudentunto toimivat oikeutuksena yksilön tekemälle tappamiselle. Jos tappaminen yksilötasolla olisi kuitenkin erityisen vastenmielistä ja voimakkaasti omaa moraalia vastaan, tällöin kyseinen yksilö kieltäytyisi hyökkäystoimista. Selkeästi jossain syvällä istuu nautintoa tuottava tunne, vaikka sellaista pidetään yleisesti paheksuttavana. Tukeudutaan mieluiten välttämättömyyteen, vaikkei se kestä rationaalista tarkastelua.

Ei. Sinä et suostu edelleenkään käsittämään kokonaisuutta. Tappamisella on oikeutus, jos sodalla on oikeutus. Sodan oikeutus voi perustua arvoihin. Niihin samoihin, joiden mukaan tappaminen on väärin. Ihminen valitsee pienemmän pahan ja yleensä näissä tapauksissa kyse on siitä, että joku Saddam tappaa miljoonia viattomia ja se puuha on lopetettava. Kun mikään muu ei enää auta, väkipakollakin. Sodalla. Sodassa tulee vainajia, mutta se voidaan arvioida pienemmäksi hinnaksi kuin olla puuttumatta pahuuden jatkumiseen. Tai sodan oikeutus voi tulla puhtaasti itsesuojelusta, kuten Suomen viime sodissa. Sodan oikeutus ja sitä kautta sotilaiden tappamisen oikeutus tulee suuremman pahan estämisestä. Kärjistäen valitaan, että mielummin tapetaan venäläinen kohti sotilas kuin annetaan tämän tappaa suomalainen. 

Sodassa tapahtuvaa yksittäistä vihollisen tappamista ei voi tarkastella erillisenä tapahtumana ilman kontekstia, sotaa. Se ei ole erillinen moraalin ja harkinnan kohdetapahtuma tyhjässä universumissa, vaan se liittyy muuhun.