Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa, jolla on taustaa parisuhdeväkivallasta?

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin, jos mulla olisi hyvät syyt uskoa ja luottaa siihen, että mies on käsitellyt ongelmaansa ja päässyt siitä yli. Kykenee siitä puhumaan, tietää millaisissa tilanteissa on vaara turvautua väkivaltaan ja pyrkii välttämään niitä parhaansa mukaan, on saanut myös ulkopuolista apua. Vähän sama kuin esim. päihdeongelmainen. 

Näin miehenä, ihan uteliaisuuttani kysyn sulta:

Miksi haluat tieten tahtoen ryhtyä suhteeseen, jossa väkivallan uhka ja riski on huomattavan korostunut?

En tietenkään erityisesti sellaista miestä etsisi, mutta jos muuten muuten hyvän ja sopivan tuntuisen tyypin tapaisin niin tuo olisi vain yksi asia muiden joukossa. Haluaisin ruveta suhteeseen, jos hän tuntuisi tuosta taustasta huolimatta oikealta, luotettavalta kumppanilta. Kaikissa on puutteensa ja suurin osa miehistä ei tulisi minun kanssani toimeen läheisemmässä suhteessa enkä minä heidän, joten jos joku vaikuttaa sopivalta ihmiseltä niin tietenkin haluaisin antaa suhteelle mahdollisuuden. Kuten kirjoitin, tilanne olisi kutakuinkin sama kuin päihdeongelmaisen kanssa. Harkitsisin tavallista tarkemmin suhteeseen ryhtymistä, mutta jos ongelmasta on avoimesti kertonut ja se näyttää olevan hallinnassa, ei ole syytä ehdottomaan eihin sen takia. En muutenkaan alkaisi suhteeseen, jos en koe tuntevani ihmistä jo tarpeeksi luottaakseni häneen.

Ihmiset voivat muuttua, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Yhtä hyvin joku toinen voi lyödä ihan ensimmäisen kerran.

Ap:n kuvaama tapaus tarinoineen ei kyllä kuulosta siltä, että haluaisin tutustua enempää.

Sulla on harvinaisen suuri sydän. Itse en (enää) olisi niin rohkea että ryhtyisin suhteeseen jossa toisella on historiaa päälle käymisestä, olen tarpeeksi ufoja nähnyt tässä elämässä.

Toisaalta ihailen rohkeuttasi, ja kaltaisiasi, armollisia ihmisiä ei ole liikaa tässä maailmassa.

Ahaa. Hänellä on suuri sydän, hän on rohkea ja armollinen kun menisi hakattavaksi. On täällä elämänarvot kohdillaan. Entäs mitä ne ovat, jotka eivät halua ottaa väkivallan riskiä? Tuomitsevia pelkureita?

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin, jos mulla olisi hyvät syyt uskoa ja luottaa siihen, että mies on käsitellyt ongelmaansa ja päässyt siitä yli. Kykenee siitä puhumaan, tietää millaisissa tilanteissa on vaara turvautua väkivaltaan ja pyrkii välttämään niitä parhaansa mukaan, on saanut myös ulkopuolista apua. Vähän sama kuin esim. päihdeongelmainen. 

Näin miehenä, ihan uteliaisuuttani kysyn sulta:

Miksi haluat tieten tahtoen ryhtyä suhteeseen, jossa väkivallan uhka ja riski on huomattavan korostunut?

En tietenkään erityisesti sellaista miestä etsisi, mutta jos muuten muuten hyvän ja sopivan tuntuisen tyypin tapaisin niin tuo olisi vain yksi asia muiden joukossa. Haluaisin ruveta suhteeseen, jos hän tuntuisi tuosta taustasta huolimatta oikealta, luotettavalta kumppanilta. Kaikissa on puutteensa ja suurin osa miehistä ei tulisi minun kanssani toimeen läheisemmässä suhteessa enkä minä heidän, joten jos joku vaikuttaa sopivalta ihmiseltä niin tietenkin haluaisin antaa suhteelle mahdollisuuden. Kuten kirjoitin, tilanne olisi kutakuinkin sama kuin päihdeongelmaisen kanssa. Harkitsisin tavallista tarkemmin suhteeseen ryhtymistä, mutta jos ongelmasta on avoimesti kertonut ja se näyttää olevan hallinnassa, ei ole syytä ehdottomaan eihin sen takia. En muutenkaan alkaisi suhteeseen, jos en koe tuntevani ihmistä jo tarpeeksi luottaakseni häneen.

Ihmiset voivat muuttua, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Yhtä hyvin joku toinen voi lyödä ihan ensimmäisen kerran.

Ap:n kuvaama tapaus tarinoineen ei kyllä kuulosta siltä, että haluaisin tutustua enempää.

Sulla on harvinaisen suuri sydän. Itse en (enää) olisi niin rohkea että ryhtyisin suhteeseen jossa toisella on historiaa päälle käymisestä, olen tarpeeksi ufoja nähnyt tässä elämässä.

Toisaalta ihailen rohkeuttasi, ja kaltaisiasi, armollisia ihmisiä ei ole liikaa tässä maailmassa.

Ahaa. Hänellä on suuri sydän, hän on rohkea ja armollinen kun menisi hakattavaksi. On täällä elämänarvot kohdillaan. Entäs mitä ne ovat, jotka eivät halua ottaa väkivallan riskiä? Tuomitsevia pelkureita?

Ei, vaan realisteja, kuten itsekin olen.

Jos joku haluaa ottaa elämässään suurempia riskejä kuin sinä tai minä, ei kai se mitenkään heistä huonompia ihmisiä tee?

Uusi kumppani näissä tilanteissa aina kuvittelee olevansa niin erilainen, ettei tietenkään historia toista itseään.

Minä en ryhtyisi suhteeseen. Väkivaltainen ihminen ei ajattele samalla tavalla kuin he, jotka eivät käytä väkivaltaa. Oikean ja väärän ajatus on aivan erilainen, sekä käsitys siitä minkä verran parisuhteessa täytyy kyetä joustamaan.

Harvoin se väkivaltaisuus ensi treffeillä paljastuukaan, eikä ihan kohtakaan. Omaan suhteeseeni se tuli vasta, kun olin raskaana ja olimme hankkineet yhteisen asunnon. En koskaan olisi voinut kuvitella ajautuvani sellaiseen tilanteeseen, olin todella vaikeassa asemassa. Siihen hän luultavasti oli koko ajan pyrkinytkin.

Minä en tiennyt puolisoni olleen väkivaltainen ennen, mutta eron jälkeen otin yhteyttä hänen ex-puolisoonsa ja kuulin aivan samat tarinat mitä itsellenikin oli käynyt. Ihan kamalaa. Eikä kyse olluy mistään jännityksen hausta, vaan päinvastoin luulin miehen olevan mitä herttaisin, vähän sellainen ujo ja rauhallinen. Sellainen hän esitti olevansa useamman vuoden ja paheksui kaikkea väkivaltaa suuresti.

Pahinta on, kun pelko varjostaa elämää joka päivä ja etenkin iltaisin/öisin vielä näin pari vuotta eron jälkeenkin.

Näinhän se tyypillisesti menee...

Naamari pudotetaan vasta siinä vaiheessa kun kumppani on turvallisesti ”koukussa”, joko taloudellisesti tai henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Ei kannata uskoa, tai uskotella itsellesi, että miehen väkivalta johtui yksinomaan exän kamaluudesta, koska väkivalta ei ole impulssi, joka tapahtuu vasta sitten, kun kamelin selkä katkeaa, vaan se on vallankäyttöä, jota ihminen ihan tietoisesti ja harrastaa. Jos miehesi löi exäänsä, hän varmasti tulee lyömään sinuakin, olit kuinka kiva hyvänsä.

Jos sait kuulla väkivallasta joltain muulta, kuin mieheltä, tai hän juurikin syyttää exää väkivallasta, niin silloin varsinkin juoksisin

Eihän tuo ihan totta ole, koska väkivalta on useinkin impulsiivista. Toki voi olla myös tietoinen valinta. Jos väkivaltainen teko ei tapahdu välittömästi sen jälkeen kun jotain "ärsyttävää" tapahtuu vaan tekijällä on hetki miettimisaikaa, niin siitä voi jo päätellä ettei vika voi olla impulssikontrollissa.

Vai impulsiivista. Jostain ihmeen syystä se impulsiivinen ja täysin hallitsematon väkivaltainen käytös kohdistuu AINA fyysisesti heikompaan.

Uskon, että sellainen ihminen joka käy raivopäänä tuplasti itseään isomman nyrkkisankarin kimppuun, on oikeasti mieleltään sairas. Ihan kaikkien muiden kohdalla väkivalta on tarkkaan harkittu päätös, jonka tavoite on sekä vahingoittaa että hallita toista ihmistä. Ja lyöjä saa nautintoa toisen kivusta ja pelosta. Kyllä, myös ne jotka itkevät anteeksiantoa seuraavana päivänä.

Kyllä se impulsiivinen väkivalta voi kohdistua myös fyysisesti voimakkaampaan. Juuri siksi, että kyseessä on impulsiivinen reaktio, jota ei tapahtuisikaan jos henkilö pystyisi sillä hetkellä hallitsemaan käytöstään ja ehtisi ajatella, kannattaako tätä tehdä vai ei.

Kai se nyt riippuu... Voisin olla sellaisen kanssa joka on suutuspäissään läimäyttänyt vaimoaan, koska en voi mennä vannomaan etten itse tekisi koskaan vastaavaa. Voiko sitä mennä vannomaan kukaan. Pitemmälle menevä hakkaaminen on sitten eri juttu.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kai se nyt riippuu... Voisin olla sellaisen kanssa joka on suutuspäissään läimäyttänyt vaimoaan, koska en voi mennä vannomaan etten itse tekisi koskaan vastaavaa. Voiko sitä mennä vannomaan kukaan. Pitemmälle menevä hakkaaminen on sitten eri juttu.

Kehtaan väittää, että mikäli ikää 30+ , eikä ole vielä lyönyt, ei kyllä hevillä ”löydä” tuota ominaisuutta itsestään, missään tilanteissa.

Lähtökohtaisesti ihminen on toki väkivaltainen eläin, ja jossain syvällä meissä kaikissa asuu kyky väkivaltaan.

Tunne-elämältään terveillä se vaan majailee niin syvällä, ettei sitä kumppani pysty kaivamaan esiin edes sinnikkäästi yrittämällä

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se nyt riippuu... Voisin olla sellaisen kanssa joka on suutuspäissään läimäyttänyt vaimoaan, koska en voi mennä vannomaan etten itse tekisi koskaan vastaavaa. Voiko sitä mennä vannomaan kukaan. Pitemmälle menevä hakkaaminen on sitten eri juttu.

Kehtaan väittää, että mikäli ikää 30+ , eikä ole vielä lyönyt, ei kyllä hevillä ”löydä” tuota ominaisuutta itsestään, missään tilanteissa.

Lähtökohtaisesti ihminen on toki väkivaltainen eläin, ja jossain syvällä meissä kaikissa asuu kyky väkivaltaan.

Tunne-elämältään terveillä se vaan majailee niin syvällä, ettei sitä kumppani pysty kaivamaan esiin edes sinnikkäästi yrittämällä

Ei sellaisia ihmisiä taida paljon olla, jotka eivät ole koskaan lyöneet ketään. Minäkin olen lyönyt, vaikka en väkivaltainen olekaan eikä kukaan minua sellaisena pidä.

Ihana ja mahtava ja huomaavainen samassa yhtälössä väkivaltainen ei oikein vaikuta loogiselta. Tällaiset ihmiset usein näyttelevät ihanaa ja huomaavaista. En seurustelisi väkivaltaisen ihmisen kanssa, koska pidän heitä tyhminä.

Voisin harkita ainoastaan JOS:

-mies kertoo siitä itse oma-aloitteisesti

-väkivallasta on aikaa

-se on tapahtunut kerran ja yhdessä suhteessa

-mies on hankkinut apua

Entä jos olisitte olleet yhdessä vaikka kymmenen vuotta ilman ongelmia, ja mies kertoisi vasta sitten pahoinpidelleensä edellistä kumppaniaan? Jos oletetaan, että tapahtumista olisi pitkä aika, mutta mies ei olisi hakenut mitään apua ongelmaansa koskaan.

Vielä pahempaa olisi, jos väkivalta kohdistuisi lapsiin. Ihmisen, joka tukistelee lapsia, täytyy olla sairas. Suhtaudun skeptisesti siihen, voiko tällaista ihmistä edes terapia auttaa.

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin, jos mulla olisi hyvät syyt uskoa ja luottaa siihen, että mies on käsitellyt ongelmaansa ja päässyt siitä yli. Kykenee siitä puhumaan, tietää millaisissa tilanteissa on vaara turvautua väkivaltaan ja pyrkii välttämään niitä parhaansa mukaan, on saanut myös ulkopuolista apua. Vähän sama kuin esim. päihdeongelmainen. 

Näin miehenä, ihan uteliaisuuttani kysyn sulta:

Miksi haluat tieten tahtoen ryhtyä suhteeseen, jossa väkivallan uhka ja riski on huomattavan korostunut?

En tietenkään erityisesti sellaista miestä etsisi, mutta jos muuten muuten hyvän ja sopivan tuntuisen tyypin tapaisin niin tuo olisi vain yksi asia muiden joukossa. Haluaisin ruveta suhteeseen, jos hän tuntuisi tuosta taustasta huolimatta oikealta, luotettavalta kumppanilta. Kaikissa on puutteensa ja suurin osa miehistä ei tulisi minun kanssani toimeen läheisemmässä suhteessa enkä minä heidän, joten jos joku vaikuttaa sopivalta ihmiseltä niin tietenkin haluaisin antaa suhteelle mahdollisuuden. Kuten kirjoitin, tilanne olisi kutakuinkin sama kuin päihdeongelmaisen kanssa. Harkitsisin tavallista tarkemmin suhteeseen ryhtymistä, mutta jos ongelmasta on avoimesti kertonut ja se näyttää olevan hallinnassa, ei ole syytä ehdottomaan eihin sen takia. En muutenkaan alkaisi suhteeseen, jos en koe tuntevani ihmistä jo tarpeeksi luottaakseni häneen.

Ihmiset voivat muuttua, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Yhtä hyvin joku toinen voi lyödä ihan ensimmäisen kerran.

Ap:n kuvaama tapaus tarinoineen ei kyllä kuulosta siltä, että haluaisin tutustua enempää.

Sulla on harvinaisen suuri sydän. Itse en (enää) olisi niin rohkea että ryhtyisin suhteeseen jossa toisella on historiaa päälle käymisestä, olen tarpeeksi ufoja nähnyt tässä elämässä.

Toisaalta ihailen rohkeuttasi, ja kaltaisiasi, armollisia ihmisiä ei ole liikaa tässä maailmassa.

Ahaa. Hänellä on suuri sydän, hän on rohkea ja armollinen kun menisi hakattavaksi. On täällä elämänarvot kohdillaan. Entäs mitä ne ovat, jotka eivät halua ottaa väkivallan riskiä? Tuomitsevia pelkureita?

Ei, vaan realisteja, kuten itsekin olen.

Jos joku haluaa ottaa elämässään suurempia riskejä kuin sinä tai minä, ei kai se mitenkään heistä huonompia ihmisiä tee?

Sinä et sanonut että he "eivät ole huonompia", vaan ylistit suurisydämisiksi, rohkeiksi ja armollisiksi. Siitä vaan kaikki naiset kimppaan väkivaltaisen miehen kanssa, niin saatte tuollaista suitsutusta. Muuten sitä ei saakaan, esim. elämällä vastuullisesti ja itsestään huolehtien.

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se nyt riippuu... Voisin olla sellaisen kanssa joka on suutuspäissään läimäyttänyt vaimoaan, koska en voi mennä vannomaan etten itse tekisi koskaan vastaavaa. Voiko sitä mennä vannomaan kukaan. Pitemmälle menevä hakkaaminen on sitten eri juttu.

Kehtaan väittää, että mikäli ikää 30+ , eikä ole vielä lyönyt, ei kyllä hevillä ”löydä” tuota ominaisuutta itsestään, missään tilanteissa.

Lähtökohtaisesti ihminen on toki väkivaltainen eläin, ja jossain syvällä meissä kaikissa asuu kyky väkivaltaan.

Tunne-elämältään terveillä se vaan majailee niin syvällä, ettei sitä kumppani pysty kaivamaan esiin edes sinnikkäästi yrittämällä

Ei sellaisia ihmisiä taida paljon olla, jotka eivät ole koskaan lyöneet ketään. Minäkin olen lyönyt, vaikka en väkivaltainen olekaan eikä kukaan minua sellaisena pidä.

Miksi et pidä itseäsi väkivaltaisena? Sinä olet.

Ehdoton ei. Exän kanssa meni kaikki sukset ristiin, mutta koskaan hän ei karvaakaan minun päästäni taittanut. Eli se rima on asetettu ja on ihan minimi vaatimustaso parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se nyt riippuu... Voisin olla sellaisen kanssa joka on suutuspäissään läimäyttänyt vaimoaan, koska en voi mennä vannomaan etten itse tekisi koskaan vastaavaa. Voiko sitä mennä vannomaan kukaan. Pitemmälle menevä hakkaaminen on sitten eri juttu.

Kehtaan väittää, että mikäli ikää 30+ , eikä ole vielä lyönyt, ei kyllä hevillä ”löydä” tuota ominaisuutta itsestään, missään tilanteissa.

Lähtökohtaisesti ihminen on toki väkivaltainen eläin, ja jossain syvällä meissä kaikissa asuu kyky väkivaltaan.

Tunne-elämältään terveillä se vaan majailee niin syvällä, ettei sitä kumppani pysty kaivamaan esiin edes sinnikkäästi yrittämällä

Ei sellaisia ihmisiä taida paljon olla, jotka eivät ole koskaan lyöneet ketään. Minäkin olen lyönyt, vaikka en väkivaltainen olekaan eikä kukaan minua sellaisena pidä.

Miksi et pidä itseäsi väkivaltaisena? Sinä olet.

Koska se olisi liioittelua. En myöskään pidä itseäni ujona, vaikka minua on joskus ujostuttanut.

Fyysinen väkivalta ja pahoinpitely käsittää laajan skaalan tekoja, jotka rikkovat toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta. Väkivaltainen kumppani ei välttämättä ole ikinä lyönyt ketään yhtä ainutta kertaa ja silti voi olla silmittömän väkivaltainen suuttuessaan ja pahoinpidellä pahasti. Ja kyllä. Kiertäisin tuon tyypin kaukaa. Miehiä on maailma täynnä, et tarvitse sutta lammasten vaatteissa seuraasi. Väkivalta on AINA tekijän vastuulla. Emme voi valita toisen käytöstä tai sanoja, mutta omamme voimme.  

Been there kirjoitti:

Fyysinen väkivalta ja pahoinpitely käsittää laajan skaalan tekoja, jotka rikkovat toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta. Väkivaltainen kumppani ei välttämättä ole ikinä lyönyt ketään yhtä ainutta kertaa ja silti voi olla silmittömän väkivaltainen suuttuessaan ja pahoinpidellä pahasti. Ja kyllä. Kiertäisin tuon tyypin kaukaa. Miehiä on maailma täynnä, et tarvitse sutta lammasten vaatteissa seuraasi. Väkivalta on AINA tekijän vastuulla. Emme voi valita toisen käytöstä tai sanoja, mutta omamme voimme.  

Mutta jos voisimme valita oman käytöksemme, niin tuskinpa silloin olisimme täällä Av:lla.

Ei onnistu.