Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa, jolla on taustaa parisuhdeväkivallasta?

Yhdyn kuoroon, en missään nimessä. Tulevan käyttäytymisen paras ennustaja on mennyt käyttäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin, jos mulla olisi hyvät syyt uskoa ja luottaa siihen, että mies on käsitellyt ongelmaansa ja päässyt siitä yli. Kykenee siitä puhumaan, tietää millaisissa tilanteissa on vaara turvautua väkivaltaan ja pyrkii välttämään niitä parhaansa mukaan, on saanut myös ulkopuolista apua. Vähän sama kuin esim. päihdeongelmainen. 

Näin miehenä, ihan uteliaisuuttani kysyn sulta:

Miksi haluat tieten tahtoen ryhtyä suhteeseen, jossa väkivallan uhka ja riski on huomattavan korostunut?

Jos ihminen on muuttunut ja ihana? 

Tiesitkö, että esim. raitis päihdeongelmainen ei käytä koskaan alkoholia? Ongelmansa syvällisesti käsitelleellä on pienempi riski näihin uhkiin ja riskeihin kuin sellaisella, kuka ei ole kohdannut pimeää puolta itsessään. Kaikissa se on, isommin tai pienemmin. Pelottavaa olisi olla suhteessa sellaisen kanssa, joka kieltää tämän faktan.

Minä olen nähnyt niin monia totaalisia elämänmuutoksia esim. uskoontulon myötä, että tiedän että muutos on oikeasti mahdollista =) 

Ok. Tämä selvensi, kiitos!

En ole kanssasi ihan täysin samaa mieltä tuosta ”parantumisesta”, mutta nyt ymmärrän sinun motiivisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

''Ainoa tapa ennustaa tulevaa, on katsoa menneisyyteen''

ELi en todellakaan voisi

Sitten ilmeisesti myös sinä olet laiska ja kykenemätön ottamaan muita huomioon, koska synnyttyäsi et näitä osannut. Olet myös valehtelija, sekä väkivaltainen.

Lapsuus on eri asia. Jos joku on aikuisena lyönyt puolisoaan, niin se on merkki siitä, että hänen kanssaan ei kannata aloittaa suhdetta. So simple.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt lähes 30 vuotta miehen kanssa, jolla on pahoinpitelytaustaa ex-vaimon kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut väkivaltaisia tilanteita. Kyllä näihin tilanteisiin tarvitaan aina kaksi. Jos toinen provosoi, niin helposti tilanne karkaa käsistä.

Ei voi olla niin, että nykyäänkin vielä joku ajattelee, että on ihan ok pahoinpidellä, jos toinen ei ymmärrä pitää päätään kiinni???? Kuoliaaksi pahoinpidelty on siis mielestäsi lopulta itse syypää kohtaloonsa?? Järkyttävä ajatusmalli. Se miksi ei juuri sinua ole pahoinpidellyt, voi olla säkää tai hän on kehittänyt ihmisenä. Uhrin syyllistäminen on todella ala-arvoista. Sivistynyt ihminen ei edes halua pahoinpidellä ketään varsinkaan fyysisesti heikompaa.

Älä ajattele niin. Äläkä syyllistä. Mieti omaa ajatusmalliasi. Tässä ei syyllistetty ketään.

Mitä? Lue oma kirjoituksesi. Jos tarkoitus oli ettei syyllistä, niin ilmaisussa on toivomisen varaa. Syyllistät juuri parhaillaan minua väärintulkitsemisesta. Ymmärrän kyllä että tuollainen kirjoitus kaduttaa. Mutta kyllä siinä kehut itseäsi ja syytit provosoinnista jos turpaan tulee. Huh

Huhhuh, älä jaksa viisastella, ei sinusta ole siihen.

En viisastele eikä minulla ole tarvetta todistella yhtään mitään. Kommentoin vain kirjoitustasi. Sellaista täällä palstalla tapahtuu. Ota rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt lähes 30 vuotta miehen kanssa, jolla on pahoinpitelytaustaa ex-vaimon kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut väkivaltaisia tilanteita. Kyllä näihin tilanteisiin tarvitaan aina kaksi. Jos toinen provosoi, niin helposti tilanne karkaa käsistä.

Ei voi olla niin, että nykyäänkin vielä joku ajattelee, että on ihan ok pahoinpidellä, jos toinen ei ymmärrä pitää päätään kiinni???? Kuoliaaksi pahoinpidelty on siis mielestäsi lopulta itse syypää kohtaloonsa?? Järkyttävä ajatusmalli. Se miksi ei juuri sinua ole pahoinpidellyt, voi olla säkää tai hän on kehittänyt ihmisenä. Uhrin syyllistäminen on todella ala-arvoista. Sivistynyt ihminen ei edes halua pahoinpidellä ketään varsinkaan fyysisesti heikompaa.

Älä ajattele niin. Äläkä syyllistä. Mieti omaa ajatusmalliasi. Tässä ei syyllistetty ketään.

Mitä? Lue oma kirjoituksesi. Jos tarkoitus oli ettei syyllistä, niin ilmaisussa on toivomisen varaa. Syyllistät juuri parhaillaan minua väärintulkitsemisesta. Ymmärrän kyllä että tuollainen kirjoitus kaduttaa. Mutta kyllä siinä kehut itseäsi ja syytit provosoinnista jos turpaan tulee. Huh

Huhhuh, älä jaksa viisastella, ei sinusta ole siihen.

Totuuden kieltäminen ja aggressiivinen puolustautuminen / hyökkääminen voi olla oire pitkään jatkuneesta stressistä. Saatko kotona ilmaista mielipiteesi vapaasti vai joudutko myötäilemään kuten usein väkivallan uhassa ihminen tekee? Eri

Väkivaltaan taipuvaisella ihmisellä on havaintojeni mukaan monesti myös korostunut, jopa obsessiivinen kilpailuvietti.

”Niskan päälle” on pakonomainen tarve päästä.

Kun verbaliikan keinot loppuu, alkaa nyrkit heilua...

Ja näiden kaikkien terapioiden ja vihanhallintakurssien autuaaksi tekevään voimaan en oikein usko, ihan siitä syystä että näissä vain rakennellaan erilaisia pidäkkeitä väkivaltaisen käyttäytymismallin ympärille, ja tästä syystä lopputulos on aina jotenkin keinotekoinen ja höttö.

Mikäli se kyky ja ennen kaikkea halu toisen fyysiseen vahingoittamiseen sielussa asuu, ei se sieltä millään terapioilla kuole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihana....joooo.Kerran vaimon hakkaaja, aina vaimon hakkaaja.

Ei tuo ihan noinkaan mene. Jotkut ihmiset ajavat kumppaninsa äärirajoille kerta toisensa jälkeen ja nauttivat tästä. Minä tein tätä joskus ja sain ex-naisen heittelemään minua esim lautasilla. Nykyisessä suhteessa ei kuulemma heittele, tiedän tämän, koska hän on ystäväni kanssa avoliitossa. Miesvihan kourissa kieriskelevän mamman suuhun tuo fraasi sopii hienosti, mutta todellisuudessa esim nuoruudessa tapahtuneet asiat eivät välttämättä päde vanhemmalla iällä. Minäkään en enää tahdo ärsyttää kumppaniani, sillä se ei lopulta palvele ketään, vaikka välillä tunnistankin halun näpäyttää jostakin asiasta. Naiset taitavat tuntea paremmin tämän näpäyttelyn, ainakin täällä on usein tuosta puhetta.

Niin, normaali ihminen lähtee tilanteesta jos kokee suurta tarvetta lyödä kumppaniaan, ja lähtee suhteesta jos tuntee sitä usein. En alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa joka ei ratkaise tuollaista tilannetta terveellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ihan noinkaan mene. Jotkut ihmiset ajavat kumppaninsa äärirajoille kerta toisensa jälkeen ja nauttivat tästä. Minä tein tätä joskus ja sain ex-naisen heittelemään minua esim lautasilla. Nykyisessä suhteessa ei kuulemma heittele, tiedän tämän, koska hän on ystäväni kanssa avoliitossa. Miesvihan kourissa kieriskelevän mamman suuhun tuo fraasi sopii hienosti, mutta todellisuudessa esim nuoruudessa tapahtuneet asiat eivät välttämättä päde vanhemmalla iällä. Minäkään en enää tahdo ärsyttää kumppaniani, sillä se ei lopulta palvele ketään, vaikka välillä tunnistankin halun näpäyttää jostakin asiasta. Naiset taitavat tuntea paremmin tämän näpäyttelyn, ainakin täällä on usein tuosta puhetta.

No tämän kirjoituksesi perusteella et itsekään tunne-elämältäsi ihan terve ole...

Ihan hienoa toki että olet tunnistanut tuon taipumuksen itsessäsi

Miten joku voi edes miettiä tälläistä? Ollaan mieluummin väkivaltaisessa suhteessa kun yksin ei haluta olla? Pitäkää nyt hyvänen aika huoli ittestänne!

Tunnen pari perheväkivallakkoa. Molemmat koulutettuja, komeita miehiä. He olivat kaveriporukassa hauskoja ja leppoisia. En olisi ikinä uskonut mitä heillä kotona tapahtui.

Toisen kanssa en ole enää tekemisissä, koska tyyppi ei näe toimissaan mitään ongelmaa. Kuulemani mukaan on hakannut eronsa jälkeen ainakin yhden naisystävänsä sairaalakuntoon.

Toinen taas myöntää tehneensä väärin, olevansa sairas, käy terapiassa ja vertaistukiryhmässä ja sanoo, ettei etsi uutta seurustelukumppania, koska vielä on oman pään kanssa tekemistä. Hänen kanssa voi vielä hengata ilman että pistää vihaksi.

En suosittele tindermiehesi kanssa seurustelua, koska hän ei ota vastuuta tekemisistään eikä etsi apua väkivaltaiseen käytökseensä. Tuollaisen kanssa olet vaarassa.

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Ei kannata uskoa, tai uskotella itsellesi, että miehen väkivalta johtui yksinomaan exän kamaluudesta, koska väkivalta ei ole impulssi, joka tapahtuu vasta sitten, kun kamelin selkä katkeaa, vaan se on vallankäyttöä, jota ihminen ihan tietoisesti ja harrastaa. Jos miehesi löi exäänsä, hän varmasti tulee lyömään sinuakin, olit kuinka kiva hyvänsä.

Jos sait kuulla väkivallasta joltain muulta, kuin mieheltä, tai hän juurikin syyttää exää väkivallasta, niin silloin varsinkin juoksisin

Eihän tuo ihan totta ole, koska väkivalta on useinkin impulsiivista. Toki voi olla myös tietoinen valinta. Jos väkivaltainen teko ei tapahdu välittömästi sen jälkeen kun jotain "ärsyttävää" tapahtuu vaan tekijällä on hetki miettimisaikaa, niin siitä voi jo päätellä ettei vika voi olla impulssikontrollissa.

”Mikään ärsyke ei AIHEUTA vastareaktiota, se pelkästään KUTSUU sitä”

Väkivaltaista käyttäytymistä on ihan turha yrittää valkopestä ja selitellä mitenkään, oikeutusta sille ei ole, muuta kuin itsepuolustus-tilanteissa, mutta sellaisista ei nyt ollut tässä ketjussa kyse

Ei kukaan ole väittänyt, että impulsiivinen väkivalta olisi "oikein", vaan puhe oli nyt vain siitä että sellaistakin on olemassa.

Mies on kerran 15v aikana lyönyt minua. Oltiin oltu jokunen vuosi naimisissa kun läimäytti. En tiedä jäisinkö tällä elämänkokemuksella jos nyt olisin samassa tilanteessa uusiksi, vaikka mies ei koskaan ole enää lyönytkään. Meillä on ollut aika räjähtäviäkin riitoja, enkä ole koskaan pelännyt että lyö. Mies järkyttyi enemmän itse lyönnistään, mutta kyllähän se tuolla jossain muistinperukoilla kuitenkin itselläni on.

Harkitsisin ainakin todella tarkkaan ja tekisin selväksi että yksikin lyönti ja lentää ulos. Jos on taipumusta käyttää väkivaltaa purkaakseen riitaa ja vihaa niin ei kuulosta hirveän tasapainoiselta ihmiseltä.

V-P kirjoitti:

Väkivaltaan taipuvaisella ihmisellä on havaintojeni mukaan monesti myös korostunut, jopa obsessiivinen kilpailuvietti.

”Niskan päälle” on pakonomainen tarve päästä.

Kun verbaliikan keinot loppuu, alkaa nyrkit heilua...

Ja näiden kaikkien terapioiden ja vihanhallintakurssien autuaaksi tekevään voimaan en oikein usko, ihan siitä syystä että näissä vain rakennellaan erilaisia pidäkkeitä väkivaltaisen käyttäytymismallin ympärille, ja tästä syystä lopputulos on aina jotenkin keinotekoinen ja höttö.

Mikäli se kyky ja ennen kaikkea halu toisen fyysiseen vahingoittamiseen sielussa asuu, ei se sieltä millään terapioilla kuole.

Ei minulle ainakaan noista terapioista ollut apua. Olisi pitänyt kertoa, mitä ajattelen niissä tilanteissa kun lyön jotakuta, mutta se on vähän vaikeaa, kun en ajattele sillä hetkellä mitään. Sen lyömisen jälkeen kyllä pelästyn ja ajattelen, että miksi ihmeessä minä tuon tein.

Isäpuoleni käytti juuri tuota samaa valhetta exänsä lyömiselle, kun äitini ja hän alkoivat seurustella. Nainen oli kuulemma komennellut ja nalkuttanut ja välillä miehen päässä oli vain "napsahtanut" ja nyrkki oli heilunut. Äiti uskoi kaiken sinisilmäisesti ja sääli miestä, kun tämä oli niin kovia kokenut.

Vuoden päästä oltiinkin koko perhe väkivaltaisessa helvetissä, etenkin äitini. Ja ei, hän ei juuri nalkuttanut, tai komennellut, mutta mikään käytös ei ollut niin kilttiä, etteikö isäpuoli olisi saanut syytä lyödä. Onneksi erosivat pari vuotta myöhemmin ja ex-isäpuoli kertoi varmaan seuraavalle deitilleen, että äitini ja me kakarat oltiin niin törkeitä, että lyöminen, tai seksuaalinen häirintä välillä vain tapahtui

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin, jos mulla olisi hyvät syyt uskoa ja luottaa siihen, että mies on käsitellyt ongelmaansa ja päässyt siitä yli. Kykenee siitä puhumaan, tietää millaisissa tilanteissa on vaara turvautua väkivaltaan ja pyrkii välttämään niitä parhaansa mukaan, on saanut myös ulkopuolista apua. Vähän sama kuin esim. päihdeongelmainen. 

Näin miehenä, ihan uteliaisuuttani kysyn sulta:

Miksi haluat tieten tahtoen ryhtyä suhteeseen, jossa väkivallan uhka ja riski on huomattavan korostunut?

En tietenkään erityisesti sellaista miestä etsisi, mutta jos muuten muuten hyvän ja sopivan tuntuisen tyypin tapaisin niin tuo olisi vain yksi asia muiden joukossa. Haluaisin ruveta suhteeseen, jos hän tuntuisi tuosta taustasta huolimatta oikealta, luotettavalta kumppanilta. Kaikissa on puutteensa ja suurin osa miehistä ei tulisi minun kanssani toimeen läheisemmässä suhteessa enkä minä heidän, joten jos joku vaikuttaa sopivalta ihmiseltä niin tietenkin haluaisin antaa suhteelle mahdollisuuden. Kuten kirjoitin, tilanne olisi kutakuinkin sama kuin päihdeongelmaisen kanssa. Harkitsisin tavallista tarkemmin suhteeseen ryhtymistä, mutta jos ongelmasta on avoimesti kertonut ja se näyttää olevan hallinnassa, ei ole syytä ehdottomaan eihin sen takia. En muutenkaan alkaisi suhteeseen, jos en koe tuntevani ihmistä jo tarpeeksi luottaakseni häneen.

Ihmiset voivat muuttua, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Yhtä hyvin joku toinen voi lyödä ihan ensimmäisen kerran.

Ap:n kuvaama tapaus tarinoineen ei kyllä kuulosta siltä, että haluaisin tutustua enempää.

Oma tarinani:

Olen seurustellut 6 vuotta miehen kanssa joka kertoi heti ekoilla treffeillä että hänen suurin luurankonsa kaapissa on se, että on yhden kerran lyönyt entistä kumppaniaan.

Mies oli tämän jälkeen käynyt terapiassa useaan otteeseen ja vannoi ettei koskaan lyö.

Tämän yhdessäolomme aikana hän on raivostunut monestikin, mutta ei kertaakaan ole lyönyt tai käyttäytynyt uhkaavasti.

Omalta kohdaltani voin kertoa että ollessani 22-vuotias silloinen kumppanini ärsytti minut niin äärirajoille että kerran löin häntä. Myöhemmin erosimme ja mies sanoi että olen mahdoton seurustelukumppani ja väkivaltainen sekopää.

Koskaan sen jälkeen en ole lyönyt eikä minua ole sekopääksi kutsuttu. Nyt olen jo 45-vuotias ja ennemminkin lempeä tossukka.

Väitän kyllä että ihminen voi oppia ja muuttua jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

V-P kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin, jos mulla olisi hyvät syyt uskoa ja luottaa siihen, että mies on käsitellyt ongelmaansa ja päässyt siitä yli. Kykenee siitä puhumaan, tietää millaisissa tilanteissa on vaara turvautua väkivaltaan ja pyrkii välttämään niitä parhaansa mukaan, on saanut myös ulkopuolista apua. Vähän sama kuin esim. päihdeongelmainen. 

Näin miehenä, ihan uteliaisuuttani kysyn sulta:

Miksi haluat tieten tahtoen ryhtyä suhteeseen, jossa väkivallan uhka ja riski on huomattavan korostunut?

En tietenkään erityisesti sellaista miestä etsisi, mutta jos muuten muuten hyvän ja sopivan tuntuisen tyypin tapaisin niin tuo olisi vain yksi asia muiden joukossa. Haluaisin ruveta suhteeseen, jos hän tuntuisi tuosta taustasta huolimatta oikealta, luotettavalta kumppanilta. Kaikissa on puutteensa ja suurin osa miehistä ei tulisi minun kanssani toimeen läheisemmässä suhteessa enkä minä heidän, joten jos joku vaikuttaa sopivalta ihmiseltä niin tietenkin haluaisin antaa suhteelle mahdollisuuden. Kuten kirjoitin, tilanne olisi kutakuinkin sama kuin päihdeongelmaisen kanssa. Harkitsisin tavallista tarkemmin suhteeseen ryhtymistä, mutta jos ongelmasta on avoimesti kertonut ja se näyttää olevan hallinnassa, ei ole syytä ehdottomaan eihin sen takia. En muutenkaan alkaisi suhteeseen, jos en koe tuntevani ihmistä jo tarpeeksi luottaakseni häneen.

Ihmiset voivat muuttua, niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Yhtä hyvin joku toinen voi lyödä ihan ensimmäisen kerran.

Ap:n kuvaama tapaus tarinoineen ei kyllä kuulosta siltä, että haluaisin tutustua enempää.

Sulla on harvinaisen suuri sydän. Itse en (enää) olisi niin rohkea että ryhtyisin suhteeseen jossa toisella on historiaa päälle käymisestä, olen tarpeeksi ufoja nähnyt tässä elämässä.

Toisaalta ihailen rohkeuttasi, ja kaltaisiasi, armollisia ihmisiä ei ole liikaa tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Ei kannata uskoa, tai uskotella itsellesi, että miehen väkivalta johtui yksinomaan exän kamaluudesta, koska väkivalta ei ole impulssi, joka tapahtuu vasta sitten, kun kamelin selkä katkeaa, vaan se on vallankäyttöä, jota ihminen ihan tietoisesti ja harrastaa. Jos miehesi löi exäänsä, hän varmasti tulee lyömään sinuakin, olit kuinka kiva hyvänsä.

Jos sait kuulla väkivallasta joltain muulta, kuin mieheltä, tai hän juurikin syyttää exää väkivallasta, niin silloin varsinkin juoksisin

Eihän tuo ihan totta ole, koska väkivalta on useinkin impulsiivista. Toki voi olla myös tietoinen valinta. Jos väkivaltainen teko ei tapahdu välittömästi sen jälkeen kun jotain "ärsyttävää" tapahtuu vaan tekijällä on hetki miettimisaikaa, niin siitä voi jo päätellä ettei vika voi olla impulssikontrollissa.

Vai impulsiivista. Jostain ihmeen syystä se impulsiivinen ja täysin hallitsematon väkivaltainen käytös kohdistuu AINA fyysisesti heikompaan.

Uskon, että sellainen ihminen joka käy raivopäänä tuplasti itseään isomman nyrkkisankarin kimppuun, on oikeasti mieleltään sairas. Ihan kaikkien muiden kohdalla väkivalta on tarkkaan harkittu päätös, jonka tavoite on sekä vahingoittaa että hallita toista ihmistä. Ja lyöjä saa nautintoa toisen kivusta ja pelosta. Kyllä, myös ne jotka itkevät anteeksiantoa seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään en voisi.

En ikinä ottaisi tietoisesti tuota riskiä.