Olen asunut omillani yli 15 vuotta ja asunnossani on vieraillut yksi nainen. Kysy mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia tauluja, julisteita tai muita kötöstyksiä sinulla on seinilläsi?

Valtavia omakuvia ja sitten niiden välissä pienempiä tauluja Marvel-universumin sankareista.

ap

Mitä ajattelet että Freud sanoisi tästä?

Omaako Freud huumorintajua?

ap

Ei.

Mitä ajattelisit, että asunnossasi vieraileva nainen ajattelisi? Hänen huumorintajuansa ei tiedetä.

Mitä ajattelisit, jos vierailisit naisen asunnossa jossa hänellä on valtavia omakuvia ja sekalainen kokoelma kauniiden naisten kuvia seinillään?

Ensiksi pitää tietää, että oletitko oikeasti seinieni olevan omakuvieni peittämät?

Tietenkin omakuvista yksinkertaisin olettamus olisi jonkinasteinen narsismi, mutta en tekisi tuota olettamusta, jos tuntisin naisen paremmin. Siinä tapauksessa nuo kuvat olisivat vain osa sitä mielenkiintoista persoonaa johon haluaisin tutustua ja josta alunperin kiinnostuin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla tapana vastata kysymykseen kysymyksellä?

En tiedä. Onko?

ap

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Haluaisitko naisten vierailuja? Oletko kutsunut naisia?

Vierailija kirjoitti:

En tajua mitä ihmeellistä tässä nyt on? Olen nainen ja asuin saman verran ilman että miehiä vieraili enkä edes ajatellut sitä minään juttuna.

Ehkä me olemme erilaisia? Ehkä ihmiset tuntevat eri tavalla? Ehkä se, että kavereilla on perhe ja asunnossaan lapsia ja vaimo saa minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin miksi?

Olen outo. Tilanteeni on outo ja säälittävä. Ajattelin, että tästä voisivat ihmiset saada itsenäisyyspäivän iltaansa jotain viihdettä ja ehkä, jos kiinnostaa, niin kysellä miten tämmöiseen tilanteeseen on mahdollista päätyä.

ap

Miksi säälittävä?

Minä en näe säälittävänä ihmistä joka asuu yksin, korkeintaan jos ihminen vaikuttaa syrjäytyneeltä, niin se voi aiheuttaa säälin tunteita. Mutta tavallinen yksin asuva ihminen on minusta ihan - tavallinen. 

Oma asumisjärjestelyni johtuu elämäntilanteen muutoksesta. Kyllä se oli outoa ensin,

mutta nyt olen alkanut tottua. Ruokakaupassa joskus tuntuu pariskuntien keskellä,

että sinkkuna erotun muista asiakkaista kuin huutomerkki, mutta yleensä jostain hyllyn takaa ilmestyy muitakin yksin kaupassa asioivia, niin sekin tunne menee ohi. 

Nro. 38

Ehkä se on säälittävä kahdesta syystä:

1) tämä ei ole tilanne, jota haluan

2) miehiltä odotetaan muuta kuin yksineloa 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Olen noin toiminut. Ilmeisesti mussa on siis jotain vialla?

ap

Kuulostat mukavalta tyypiltä, onko sinulla paljon miespuolisia ystäviä? Olen itsekin mies, mutta kavereita ei ole liikaa. Asunnossani on kyllä vieraillut useampi kuin yksi nainen, mutta minä olenkin asunut omillani jo 22 vuotta. Mitään intiimiä kanssakäymistä ei ole ollut kenenkään näiden kotonani vierailleiden kanssa.

Millä paikkakunnalla asut?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko naisten vierailuja? Oletko kutsunut naisia?

Juu. Juu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat mukavalta tyypiltä, onko sinulla paljon miespuolisia ystäviä? Olen itsekin mies, mutta kavereita ei ole liikaa. Asunnossani on kyllä vieraillut useampi kuin yksi nainen, mutta minä olenkin asunut omillani jo 22 vuotta. Mitään intiimiä kanssakäymistä ei ole ollut kenenkään näiden kotonani vierailleiden kanssa.

Omaan kavereita. He täällä (ja aikaisemmissa asunnoissa) melko usein kävivätkin ennen kuin iän myötä perustivat perheen ja löysivät vapaa-ajalleen muuta tekemistä. Tässä olen saanut olla ihan itsekseni, kun ei pizzakuskikaan pääse enää ovelleni, kun taloyhtiöön hankittiin koodilukot yleisten tilojen oviin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tilanteestasi mitään analyysiä voi antaa, kun on niin vähän tietoja. Se että kaapissa on astioita ja seinällä omakuvia ei oikein riitä.

Mitä itse ajattelet että voisit tehdä että tilanteesi muuttuisi? Ja muutosta haluat ilmeisesti siihen, että asunnossasi vierailisi naisia, vai?

Ymmärrän mielipiteesi. Se on järkevä, mutta poikkeaa hieman palstan linjasta, jossa tehdään usein täydellinen henkilöanalyysi jo muutaman sanan perusteella.

Kuvailemasi muutos olisi kiva. En tiedä miten se olisi mahdollinen, kun en tiedä mitä naisen kanssa pitäisi tehdä tai jutella, jos hän tänne tulisi. Ehkä leipoisin vain hänelle pullia ja puhuisin sekavia viimeksi lukemastani kirjasta.

ap

Pullien yhdessä leipominenkin voisi olla kivaa. Sitten yhdessä juttelisitte kirjoista kun istutte kahville niitä pullia syömään. Kuulostaa tosi mukavalta. :)

Huomaatko muuten että puhuimme samasta asiasta (pullista ja kirjoista), mutta sinun tekstissäsi aktiivinen tekijä olit vain sinä kun taas minun tekstissä molemmat olivat yhdessä tekemässä. Maraton-pulputtaja on puuduttavaa seuraa, vaikka kuinka olisi kiinnostava aihe. Oletko mielestäsi hyvä kuuntelija? Yleensä ihmiset puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Yhdessä tekeminen voi olla uuteen ihmiseen tutustuessa hyvä idea, koska silloin ei tarvitse niin paljon välittää pienistä hiljaisista hetkistä ja aina voi puhua siitä asiasta, mikä on kulloinkin käsillä. Ja siinä touhutessa voi tutustua hiljalleen uuteen ihmiseen, kysellä vaikka musiikkimausta, harrastuksista, onko matkustellut jossain, onko suunnitelmia ensi lomaksi/kesäksi/x, millaista ruokaa tykkää tehdä, millainen on hänen mielikuvansa mukavasta vapaapäivästä, jne. Ei mitään tykitystä tietenkään, mutta hiljaisten hetkien varalle voi miettiä takataskuun jotain tuollaisia kysymyksiä jolloin pääsee jutun juureen kiinni taas jostain kohdasta.

Naisen kanssa ei "pidä tehdä" yhtään mitään kummempaa kuin mitä miehenkään. Ihmisiä ihan ovat. Ihan samalla lailla voit jutella kuin serkkutytöllesi, jos se yhtään asiaa avaa. Tai kuin niille petankikavereillesi. Yritä olla ottamatta mitään sen kummempia paineita asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin miksi?

Olen outo. Tilanteeni on outo ja säälittävä. Ajattelin, että tästä voisivat ihmiset saada itsenäisyyspäivän iltaansa jotain viihdettä ja ehkä, jos kiinnostaa, niin kysellä miten tämmöiseen tilanteeseen on mahdollista päätyä.

ap

Miksi säälittävä?

Minä en näe säälittävänä ihmistä joka asuu yksin, korkeintaan jos ihminen vaikuttaa syrjäytyneeltä, niin se voi aiheuttaa säälin tunteita. Mutta tavallinen yksin asuva ihminen on minusta ihan - tavallinen. 

Oma asumisjärjestelyni johtuu elämäntilanteen muutoksesta. Kyllä se oli outoa ensin,

mutta nyt olen alkanut tottua. Ruokakaupassa joskus tuntuu pariskuntien keskellä,

että sinkkuna erotun muista asiakkaista kuin huutomerkki, mutta yleensä jostain hyllyn takaa ilmestyy muitakin yksin kaupassa asioivia, niin sekin tunne menee ohi. 

Nro. 38

Ehkä se on säälittävä kahdesta syystä:

1) tämä ei ole tilanne, jota haluan

2) miehiltä odotetaan muuta kuin yksineloa 

ap

Noilla muiden odotuksilla voit heittää vesilintua. Omasta itsestä sinun elämäsi pitää olla lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat mukavalta tyypiltä, onko sinulla paljon miespuolisia ystäviä? Olen itsekin mies, mutta kavereita ei ole liikaa. Asunnossani on kyllä vieraillut useampi kuin yksi nainen, mutta minä olenkin asunut omillani jo 22 vuotta. Mitään intiimiä kanssakäymistä ei ole ollut kenenkään näiden kotonani vierailleiden kanssa.

Omaan kavereita. He täällä (ja aikaisemmissa asunnoissa) melko usein kävivätkin ennen kuin iän myötä perustivat perheen ja löysivät vapaa-ajalleen muuta tekemistä. Tässä olen saanut olla ihan itsekseni, kun ei pizzakuskikaan pääse enää ovelleni, kun taloyhtiöön hankittiin koodilukot yleisten tilojen oviin.

ap

Minä olen kutsunut näitä kavereita senkin jälkeen kun ovat perheellistyneet. Tulevat usein ihan mielellään perheineen kylään. Laitan aika hyvää ruokaa, joten vaimot mielellään istuvat valmiiseen pöytään. Pienten lasten läsnäollessa ei vanhempien kanssa seurustelusta kyllä tahdo tulla mitään, mutta se on lopulta aika lyhyt vaihe, ja palkitaan kyllä sitten lasten vartuttua, kun yhteydenpito ei ole katkennut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Olen noin toiminut. Ilmeisesti mussa on siis jotain vialla?

ap

Olet toiminut noin missä? Millaisissa tilanteissa?

Lainaamassasi viestissä kuvailtiin normaalia alkuvaiheen jutustelua ja tutustumista. Eihän se pelkästään johda mihinkään, pitäähän sitä tilannetta jossain vaiheessa sinne romanssiinkin päin alkaa viedä jos sellainen on tavoitteena. Muuten on se vaara, että jäät vain pelkäksi juttukaveriksi.

Oletko koskaan seurustellut? Jos et, niin mikä on lähinnä sitä, mihin asia on edennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tilanteestasi mitään analyysiä voi antaa, kun on niin vähän tietoja. Se että kaapissa on astioita ja seinällä omakuvia ei oikein riitä.

Mitä itse ajattelet että voisit tehdä että tilanteesi muuttuisi? Ja muutosta haluat ilmeisesti siihen, että asunnossasi vierailisi naisia, vai?

Ymmärrän mielipiteesi. Se on järkevä, mutta poikkeaa hieman palstan linjasta, jossa tehdään usein täydellinen henkilöanalyysi jo muutaman sanan perusteella.

Kuvailemasi muutos olisi kiva. En tiedä miten se olisi mahdollinen, kun en tiedä mitä naisen kanssa pitäisi tehdä tai jutella, jos hän tänne tulisi. Ehkä leipoisin vain hänelle pullia ja puhuisin sekavia viimeksi lukemastani kirjasta.

ap

Pullien yhdessä leipominenkin voisi olla kivaa. Sitten yhdessä juttelisitte kirjoista kun istutte kahville niitä pullia syömään. Kuulostaa tosi mukavalta. :)

Huomaatko muuten että puhuimme samasta asiasta (pullista ja kirjoista), mutta sinun tekstissäsi aktiivinen tekijä olit vain sinä kun taas minun tekstissä molemmat olivat yhdessä tekemässä. Maraton-pulputtaja on puuduttavaa seuraa, vaikka kuinka olisi kiinnostava aihe. Oletko mielestäsi hyvä kuuntelija? Yleensä ihmiset puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Yhdessä tekeminen voi olla uuteen ihmiseen tutustuessa hyvä idea, koska silloin ei tarvitse niin paljon välittää pienistä hiljaisista hetkistä ja aina voi puhua siitä asiasta, mikä on kulloinkin käsillä. Ja siinä touhutessa voi tutustua hiljalleen uuteen ihmiseen, kysellä vaikka musiikkimausta, harrastuksista, onko matkustellut jossain, onko suunnitelmia ensi lomaksi/kesäksi/x, millaista ruokaa tykkää tehdä, millainen on hänen mielikuvansa mukavasta vapaapäivästä, jne. Ei mitään tykitystä tietenkään, mutta hiljaisten hetkien varalle voi miettiä takataskuun jotain tuollaisia kysymyksiä jolloin pääsee jutun juureen kiinni taas jostain kohdasta.

Naisen kanssa ei "pidä tehdä" yhtään mitään kummempaa kuin mitä miehenkään. Ihmisiä ihan ovat. Ihan samalla lailla voit jutella kuin serkkutytöllesi, jos se yhtään asiaa avaa. Tai kuin niille petankikavereillesi. Yritä olla ottamatta mitään sen kummempia paineita asiasta.

Aktiivinen tekijä (hieno termi) olen minä, koska olen myös se epävarmempi tekijä. Epävarma tekijä ajautuu mielessäni niihin rutiineihin, joissa hän on hyvä ja joissa hän on kotonaan. Ei se poista sitä seikkaa, että aktiivinen tekijä haluaisi tehdä asioita yhdessä. Se vain siirtää vastuun yhdessätekemisestä sille varmemmalle tekijälle, joka tässä tapauksessa olisi se nainen.

Olen kuuntelija, olen keskustelija, olen mielipiteeeni ilmaisija. Nämä kaikki kuitenkin vaativat oikean tunnelman ja oikean vastakappaleen. En ole se mies, joka toimii tilanteessa tietyllä tavalla, koska se on jotain mitä mieheltä tai tilanteelta odotetaan. Menen suoran viivan vieressä mutkitellen, mutta jos tilanne ei ole rento tai luonnollinen siirryn helposti jännityksen ja paniikin suuntaan. Ja jos tilanne olisi se, että asunnossani olisi kiinnostava nainen ja minä on se paniikki lähempänä kuin sulava, jäät sulattava vuorovaikutus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Tilaa vaikka siivooja.

Eivät kaikki siivojat ole naisia.

ap

Tossa on varmaan se perimmäinen syy siihen, että niitä naisia ei siellä ole vieraillut.

Tietous siivoajien sukupuolijakaumasta?

ap

Ethän sinä mitään jakaumaa esittänyt. Mutta ilmeisesti kommenttisi tarkoitti, että jos yrittäisi saada asuntoon naisen kutsumalla siivoojan, se siivooja olisi sun tuurillasi mies.

Ehkä se voisi mun tuurilla olla mies, mutta jos tilaisin jonkun siivoamaan asuntoani ei siivoajan sukupuolella olisi mulle mitään merkitystä. Ja vaikka en mikään naistenmies ole (kuten ketjun otsikosta voi päätellä) niin sen verran kuitenkin tiedän, että en lähtisi naista etsimään tilaamalla siivouspalvelua.

ap

Miksi sitten tämä avaus?

Miten niin miksi?

Olen outo. Tilanteeni on outo ja säälittävä. Ajattelin, että tästä voisivat ihmiset saada itsenäisyyspäivän iltaansa jotain viihdettä ja ehkä, jos kiinnostaa, niin kysellä miten tämmöiseen tilanteeseen on mahdollista päätyä.

ap

Ja tähän voisi lisätä, että mielelläni kuulisin analyysiä tai mielipiteitä siitä miksi tilanteeni on se mikä on ja miten sitä voi, jos voi, muuttaa. Onko liian myöhäistä? Onko tämä tilanne lopullinen?

ap

Elämää voi muuttaa lähestulkoon niin kauan kuin on hengissä. Jos joutuu letkuihin sairaalaan, niin sitten ei ehkä voi. 

Sanoisin, ettei kannata ajatella itseään outouden kautta, ellei sitten tykkää olla outo. Vähän kuulostaa, että sinä et haluaisi. Olen pahoillani puolestasi, jos haluaisit kumppanin, muttet ole sellaista saanut. Minä olen kohta viisikymppinen nainen ja tajusin aloituksesi jälkeen, ettei minun kodissani ole miehiä käynyt ja olen sentään asunut tässä 20 vuotta.

Silloin kun muutin kävi kaveri ja hänen miehensä. Sitten kerran kävi kaksi poliisia kun halusivat tietää, pääseekö parvekkeeltani naapurin parvekkeelle. Tuo voi kuulostaa hauskalta, mutta tilanne oli sellainen, että he epäilivät vanhan naapurini saaneen sairaskohtauksen, koska hän ei avannut ovea kotihoitajalleen. Putkiremonttimiehiäkin on käynyt, mutta siinäpä ne. En ollut kuitenkaan ehtinyt tässä vuosien varrella ajatella itseäni oudoksi tuon asian takia. 

Jos haluaa saada kumppanin, niin siinä pitää asettaa itsensä alttiiksi, eikä se kaikille ole ollenkaan helppoa, etenkään jos saa pakkeja jatkuvasti. Minua ärsyttää palstan ulisijamiehet, mutta toisaalta ymmärrän senkin, jos ihminen katkeroituu yksinäisyydessään. Kunhan ei ryhdy syyttelemään toisia (eikä itseään), vaan pitää mielensä avoimena, niin silloin on huomattavasti parempi kumppaniehdokas.  

Tsemppiä elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin miksi?

Olen outo. Tilanteeni on outo ja säälittävä. Ajattelin, että tästä voisivat ihmiset saada itsenäisyyspäivän iltaansa jotain viihdettä ja ehkä, jos kiinnostaa, niin kysellä miten tämmöiseen tilanteeseen on mahdollista päätyä.

ap

Miksi säälittävä?

Minä en näe säälittävänä ihmistä joka asuu yksin, korkeintaan jos ihminen vaikuttaa syrjäytyneeltä, niin se voi aiheuttaa säälin tunteita. Mutta tavallinen yksin asuva ihminen on minusta ihan - tavallinen. 

Oma asumisjärjestelyni johtuu elämäntilanteen muutoksesta. Kyllä se oli outoa ensin,

mutta nyt olen alkanut tottua. Ruokakaupassa joskus tuntuu pariskuntien keskellä,

että sinkkuna erotun muista asiakkaista kuin huutomerkki, mutta yleensä jostain hyllyn takaa ilmestyy muitakin yksin kaupassa asioivia, niin sekin tunne menee ohi. 

Nro. 38

Ehkä se on säälittävä kahdesta syystä:

1) tämä ei ole tilanne, jota haluan

2) miehiltä odotetaan muuta kuin yksineloa 

ap

Noilla muiden odotuksilla voit heittää vesilintua. Omasta itsestä sinun elämäsi pitää olla lähtöisin.

Ymmärrän tämän. Ymmärrys ei valitettavasti kohdallani johda hyväksyntään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Olen noin toiminut. Ilmeisesti mussa on siis jotain vialla?

ap

Olet toiminut noin missä? Millaisissa tilanteissa?

Lainaamassasi viestissä kuvailtiin normaalia alkuvaiheen jutustelua ja tutustumista. Eihän se pelkästään johda mihinkään, pitäähän sitä tilannetta jossain vaiheessa sinne romanssiinkin päin alkaa viedä jos sellainen on tavoitteena. Muuten on se vaara, että jäät vain pelkäksi juttukaveriksi.

Oletko koskaan seurustellut? Jos et, niin mikä on lähinnä sitä, mihin asia on edennyt?

Tämä on se ongelmani. Tuohon asti menee yleensä hyvin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Millä paikkakunnalla asut?

Kohta AP:n astioille tulee käyttöä, kun tungetaan kaikki sinne kyläilemään.

:D