Olen asunut omillani yli 15 vuotta ja asunnossani on vieraillut yksi nainen. Kysy mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä paikkakunnalla asut?

Kohta AP:n astioille tulee käyttöä, kun tungetaan kaikki sinne kyläilemään.

:D

Astioita on sitten todella paljon. Bussilastilliselle kahvit ja päivälliset onnistuu tuosta vain.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tilanteestasi mitään analyysiä voi antaa, kun on niin vähän tietoja. Se että kaapissa on astioita ja seinällä omakuvia ei oikein riitä.

Mitä itse ajattelet että voisit tehdä että tilanteesi muuttuisi? Ja muutosta haluat ilmeisesti siihen, että asunnossasi vierailisi naisia, vai?

Ymmärrän mielipiteesi. Se on järkevä, mutta poikkeaa hieman palstan linjasta, jossa tehdään usein täydellinen henkilöanalyysi jo muutaman sanan perusteella.

Kuvailemasi muutos olisi kiva. En tiedä miten se olisi mahdollinen, kun en tiedä mitä naisen kanssa pitäisi tehdä tai jutella, jos hän tänne tulisi. Ehkä leipoisin vain hänelle pullia ja puhuisin sekavia viimeksi lukemastani kirjasta.

ap

Pullien yhdessä leipominenkin voisi olla kivaa. Sitten yhdessä juttelisitte kirjoista kun istutte kahville niitä pullia syömään. Kuulostaa tosi mukavalta. :)

Huomaatko muuten että puhuimme samasta asiasta (pullista ja kirjoista), mutta sinun tekstissäsi aktiivinen tekijä olit vain sinä kun taas minun tekstissä molemmat olivat yhdessä tekemässä. Maraton-pulputtaja on puuduttavaa seuraa, vaikka kuinka olisi kiinnostava aihe. Oletko mielestäsi hyvä kuuntelija? Yleensä ihmiset puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Yhdessä tekeminen voi olla uuteen ihmiseen tutustuessa hyvä idea, koska silloin ei tarvitse niin paljon välittää pienistä hiljaisista hetkistä ja aina voi puhua siitä asiasta, mikä on kulloinkin käsillä. Ja siinä touhutessa voi tutustua hiljalleen uuteen ihmiseen, kysellä vaikka musiikkimausta, harrastuksista, onko matkustellut jossain, onko suunnitelmia ensi lomaksi/kesäksi/x, millaista ruokaa tykkää tehdä, millainen on hänen mielikuvansa mukavasta vapaapäivästä, jne. Ei mitään tykitystä tietenkään, mutta hiljaisten hetkien varalle voi miettiä takataskuun jotain tuollaisia kysymyksiä jolloin pääsee jutun juureen kiinni taas jostain kohdasta.

Naisen kanssa ei "pidä tehdä" yhtään mitään kummempaa kuin mitä miehenkään. Ihmisiä ihan ovat. Ihan samalla lailla voit jutella kuin serkkutytöllesi, jos se yhtään asiaa avaa. Tai kuin niille petankikavereillesi. Yritä olla ottamatta mitään sen kummempia paineita asiasta.

Aktiivinen tekijä (hieno termi) olen minä, koska olen myös se epävarmempi tekijä. Epävarma tekijä ajautuu mielessäni niihin rutiineihin, joissa hän on hyvä ja joissa hän on kotonaan. Ei se poista sitä seikkaa, että aktiivinen tekijä haluaisi tehdä asioita yhdessä. Se vain siirtää vastuun yhdessätekemisestä sille varmemmalle tekijälle, joka tässä tapauksessa olisi se nainen.

Olen kuuntelija, olen keskustelija, olen mielipiteeeni ilmaisija. Nämä kaikki kuitenkin vaativat oikean tunnelman ja oikean vastakappaleen. En ole se mies, joka toimii tilanteessa tietyllä tavalla, koska se on jotain mitä mieheltä tai tilanteelta odotetaan. Menen suoran viivan vieressä mutkitellen, mutta jos tilanne ei ole rento tai luonnollinen siirryn helposti jännityksen ja paniikin suuntaan. Ja jos tilanne olisi se, että asunnossani olisi kiinnostava nainen ja minä on se paniikki lähempänä kuin sulava, jäät sulattava vuorovaikutus.

ap

Suosittelisin sinulle mukavuusalueesi venyttämistä ensin ihan kaikessa rauhassa muissa kuin naisiin liittyvissä asioissa. Tule tutuksi sen epävarman olon kanssa ja opettele luottamaan siihen, että selviät uusista tilanteista. Onhan niihin kaikenlaisia selviytymiskeinojakin, joita varmaan fiksun oloisena ihmisenä osaat ottaa selville (terapia/keskusteluapu ammattilaisen kanssa ei ole myöskään välttämättä mikään huono veto, vaikka ei mitään maata mullistavia ongelmia olisikaan). Sen jälkeen jännitys naisen kanssa voisi olla helpompi kestää eikä tarvitsisi niin paljon pelätä munailevansa ja panikoivansa.

Ja toinen juttu että selvästi ajatus naisesta asunnossasi tuntuu sinusta todella jännittävältä vähän pelottavallakin tavalla, joten olisi varmaan hyvä jos tutustuisit naiseen ensi alkuun jossain neutraalilla maaperällä ja kutsuisit hänet kotiisi vasta sitten, kun hän on jo sinulle tutumpi. Itsekään en naisena menisi vieraan miehen kotiin tuosta noin vaan jo ihan turvallisuussyistä, joten tuskin se on muillekaan naisille mikään ongelma tai herättäisi mitään epäluuloja.

Kolmas juttu on se, että voi olla hyväkin asia että et toimi niin kuin "miehiltä odotetaan" (veikkaan että isoksi osaksi nämä ovat vain päänsisäisiä kuvitelmia). Tai jos ei hyvä, niin ei välttämättä mikään huonokaan. Neutraalikin, jopa. Elämme onneksemme aikoja, jolloin jokainen saa olla oma itsensä. Mikäpä sen parempaa, kun kaksi vähän erilaisen tien kulkijaa löytäisivät toisensa ja olisivat ne toisilleen täydelliset vastakappaleet. Esittämällä jotain muuta kuin mitä olet, et voi tällaista ihmistä koskaan löytää. Joten murehdi vähemmän sitä, millainen olet. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta pitäähän se sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin miksi?

Olen outo. Tilanteeni on outo ja säälittävä. Ajattelin, että tästä voisivat ihmiset saada itsenäisyyspäivän iltaansa jotain viihdettä ja ehkä, jos kiinnostaa, niin kysellä miten tämmöiseen tilanteeseen on mahdollista päätyä.

ap

Miksi säälittävä?

Minä en näe säälittävänä ihmistä joka asuu yksin, korkeintaan jos ihminen vaikuttaa syrjäytyneeltä, niin se voi aiheuttaa säälin tunteita. Mutta tavallinen yksin asuva ihminen on minusta ihan - tavallinen. 

Oma asumisjärjestelyni johtuu elämäntilanteen muutoksesta. Kyllä se oli outoa ensin,

mutta nyt olen alkanut tottua. Ruokakaupassa joskus tuntuu pariskuntien keskellä,

että sinkkuna erotun muista asiakkaista kuin huutomerkki, mutta yleensä jostain hyllyn takaa ilmestyy muitakin yksin kaupassa asioivia, niin sekin tunne menee ohi. 

Nro. 38

Ehkä se on säälittävä kahdesta syystä:

1) tämä ei ole tilanne, jota haluan

2) miehiltä odotetaan muuta kuin yksineloa 

ap

Noilla muiden odotuksilla voit heittää vesilintua. Omasta itsestä sinun elämäsi pitää olla lähtöisin.

Ymmärrän tämän. Ymmärrys ei valitettavasti kohdallani johda hyväksyntään.

ap

Korjaa ajatustasi: ei ole vielä johtanut. Pitäähän se siemen istuttaa ensin, ja sitten kastella ja ravita sitä, ennen kuin siitä kasvaa kasvi jonka hedelmistä saa nauttia. Päivä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Olen noin toiminut. Ilmeisesti mussa on siis jotain vialla?

ap

Olet toiminut noin missä? Millaisissa tilanteissa?

Lainaamassasi viestissä kuvailtiin normaalia alkuvaiheen jutustelua ja tutustumista. Eihän se pelkästään johda mihinkään, pitäähän sitä tilannetta jossain vaiheessa sinne romanssiinkin päin alkaa viedä jos sellainen on tavoitteena. Muuten on se vaara, että jäät vain pelkäksi juttukaveriksi.

Oletko koskaan seurustellut? Jos et, niin mikä on lähinnä sitä, mihin asia on edennyt?

Tämä on se ongelmani. Tuohon asti menee yleensä hyvin.

ap

No nyt ollaankin sitten ikuisuuskysymyksien äärellä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tilanteestasi mitään analyysiä voi antaa, kun on niin vähän tietoja. Se että kaapissa on astioita ja seinällä omakuvia ei oikein riitä.

Mitä itse ajattelet että voisit tehdä että tilanteesi muuttuisi? Ja muutosta haluat ilmeisesti siihen, että asunnossasi vierailisi naisia, vai?

Ymmärrän mielipiteesi. Se on järkevä, mutta poikkeaa hieman palstan linjasta, jossa tehdään usein täydellinen henkilöanalyysi jo muutaman sanan perusteella.

Kuvailemasi muutos olisi kiva. En tiedä miten se olisi mahdollinen, kun en tiedä mitä naisen kanssa pitäisi tehdä tai jutella, jos hän tänne tulisi. Ehkä leipoisin vain hänelle pullia ja puhuisin sekavia viimeksi lukemastani kirjasta.

ap

Pullien yhdessä leipominenkin voisi olla kivaa. Sitten yhdessä juttelisitte kirjoista kun istutte kahville niitä pullia syömään. Kuulostaa tosi mukavalta. :)

Huomaatko muuten että puhuimme samasta asiasta (pullista ja kirjoista), mutta sinun tekstissäsi aktiivinen tekijä olit vain sinä kun taas minun tekstissä molemmat olivat yhdessä tekemässä. Maraton-pulputtaja on puuduttavaa seuraa, vaikka kuinka olisi kiinnostava aihe. Oletko mielestäsi hyvä kuuntelija? Yleensä ihmiset puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Yhdessä tekeminen voi olla uuteen ihmiseen tutustuessa hyvä idea, koska silloin ei tarvitse niin paljon välittää pienistä hiljaisista hetkistä ja aina voi puhua siitä asiasta, mikä on kulloinkin käsillä. Ja siinä touhutessa voi tutustua hiljalleen uuteen ihmiseen, kysellä vaikka musiikkimausta, harrastuksista, onko matkustellut jossain, onko suunnitelmia ensi lomaksi/kesäksi/x, millaista ruokaa tykkää tehdä, millainen on hänen mielikuvansa mukavasta vapaapäivästä, jne. Ei mitään tykitystä tietenkään, mutta hiljaisten hetkien varalle voi miettiä takataskuun jotain tuollaisia kysymyksiä jolloin pääsee jutun juureen kiinni taas jostain kohdasta.

Naisen kanssa ei "pidä tehdä" yhtään mitään kummempaa kuin mitä miehenkään. Ihmisiä ihan ovat. Ihan samalla lailla voit jutella kuin serkkutytöllesi, jos se yhtään asiaa avaa. Tai kuin niille petankikavereillesi. Yritä olla ottamatta mitään sen kummempia paineita asiasta.

Aktiivinen tekijä (hieno termi) olen minä, koska olen myös se epävarmempi tekijä. Epävarma tekijä ajautuu mielessäni niihin rutiineihin, joissa hän on hyvä ja joissa hän on kotonaan. Ei se poista sitä seikkaa, että aktiivinen tekijä haluaisi tehdä asioita yhdessä. Se vain siirtää vastuun yhdessätekemisestä sille varmemmalle tekijälle, joka tässä tapauksessa olisi se nainen.

Olen kuuntelija, olen keskustelija, olen mielipiteeeni ilmaisija. Nämä kaikki kuitenkin vaativat oikean tunnelman ja oikean vastakappaleen. En ole se mies, joka toimii tilanteessa tietyllä tavalla, koska se on jotain mitä mieheltä tai tilanteelta odotetaan. Menen suoran viivan vieressä mutkitellen, mutta jos tilanne ei ole rento tai luonnollinen siirryn helposti jännityksen ja paniikin suuntaan. Ja jos tilanne olisi se, että asunnossani olisi kiinnostava nainen ja minä on se paniikki lähempänä kuin sulava, jäät sulattava vuorovaikutus.

ap

Suosittelisin sinulle mukavuusalueesi venyttämistä ensin ihan kaikessa rauhassa muissa kuin naisiin liittyvissä asioissa. Tule tutuksi sen epävarman olon kanssa ja opettele luottamaan siihen, että selviät uusista tilanteista. Onhan niihin kaikenlaisia selviytymiskeinojakin, joita varmaan fiksun oloisena ihmisenä osaat ottaa selville (terapia/keskusteluapu ammattilaisen kanssa ei ole myöskään välttämättä mikään huono veto, vaikka ei mitään maata mullistavia ongelmia olisikaan). Sen jälkeen jännitys naisen kanssa voisi olla helpompi kestää eikä tarvitsisi niin paljon pelätä munailevansa ja panikoivansa.

Ja toinen juttu että selvästi ajatus naisesta asunnossasi tuntuu sinusta todella jännittävältä vähän pelottavallakin tavalla, joten olisi varmaan hyvä jos tutustuisit naiseen ensi alkuun jossain neutraalilla maaperällä ja kutsuisit hänet kotiisi vasta sitten, kun hän on jo sinulle tutumpi. Itsekään en naisena menisi vieraan miehen kotiin tuosta noin vaan jo ihan turvallisuussyistä, joten tuskin se on muillekaan naisille mikään ongelma tai herättäisi mitään epäluuloja.

Kolmas juttu on se, että voi olla hyväkin asia että et toimi niin kuin "miehiltä odotetaan" (veikkaan että isoksi osaksi nämä ovat vain päänsisäisiä kuvitelmia). Tai jos ei hyvä, niin ei välttämättä mikään huonokaan. Neutraalikin, jopa. Elämme onneksemme aikoja, jolloin jokainen saa olla oma itsensä. Mikäpä sen parempaa, kun kaksi vähän erilaisen tien kulkijaa löytäisivät toisensa ja olisivat ne toisilleen täydelliset vastakappaleet. Esittämällä jotain muuta kuin mitä olet, et voi tällaista ihmistä koskaan löytää. Joten murehdi vähemmän sitä, millainen olet. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta pitäähän se sanoa.

En oikeastaan jännitä mitään muita asioita. Tai jännitän toki, mutta se jännitys ei poista toimintakykyäni vaikka joutuisin poistumaan miten kauaksi tahansa mukavuusalueeltani. Mä luotan yleensä itseni, haen voimaa kokemuksista ja luotan siihen, että osaan. Noin siis asioissa, joita joudun kohtaamaan normaalissa ja työmaailmassani. Nämä ovat täysin poikkeavia verrattuna siihen, että asunnossani olisi nainen, josta olisin kiinnostunut. Ja kyllä, tiedän miten typerältä ja nololta tämä kuulostaa aikuisen miehen sanomana, mutta turha kai tässä on itsenäisyyspäivänä alkaa valehtelemaankaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Olen noin toiminut. Ilmeisesti mussa on siis jotain vialla?

ap

Olet toiminut noin missä? Millaisissa tilanteissa?

Lainaamassasi viestissä kuvailtiin normaalia alkuvaiheen jutustelua ja tutustumista. Eihän se pelkästään johda mihinkään, pitäähän sitä tilannetta jossain vaiheessa sinne romanssiinkin päin alkaa viedä jos sellainen on tavoitteena. Muuten on se vaara, että jäät vain pelkäksi juttukaveriksi.

Oletko koskaan seurustellut? Jos et, niin mikä on lähinnä sitä, mihin asia on edennyt?

Tämä on se ongelmani. Tuohon asti menee yleensä hyvin.

ap

No nyt ollaankin sitten ikuisuuskysymyksien äärellä. :)

Niin. Jotkut nuo osaa ja jotkut (minä) eivät tiedä edes mistä aloittaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tilanteestasi mitään analyysiä voi antaa, kun on niin vähän tietoja. Se että kaapissa on astioita ja seinällä omakuvia ei oikein riitä.

Mitä itse ajattelet että voisit tehdä että tilanteesi muuttuisi? Ja muutosta haluat ilmeisesti siihen, että asunnossasi vierailisi naisia, vai?

Ymmärrän mielipiteesi. Se on järkevä, mutta poikkeaa hieman palstan linjasta, jossa tehdään usein täydellinen henkilöanalyysi jo muutaman sanan perusteella.

Kuvailemasi muutos olisi kiva. En tiedä miten se olisi mahdollinen, kun en tiedä mitä naisen kanssa pitäisi tehdä tai jutella, jos hän tänne tulisi. Ehkä leipoisin vain hänelle pullia ja puhuisin sekavia viimeksi lukemastani kirjasta.

ap

Pullien yhdessä leipominenkin voisi olla kivaa. Sitten yhdessä juttelisitte kirjoista kun istutte kahville niitä pullia syömään. Kuulostaa tosi mukavalta. :)

Huomaatko muuten että puhuimme samasta asiasta (pullista ja kirjoista), mutta sinun tekstissäsi aktiivinen tekijä olit vain sinä kun taas minun tekstissä molemmat olivat yhdessä tekemässä. Maraton-pulputtaja on puuduttavaa seuraa, vaikka kuinka olisi kiinnostava aihe. Oletko mielestäsi hyvä kuuntelija? Yleensä ihmiset puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Yhdessä tekeminen voi olla uuteen ihmiseen tutustuessa hyvä idea, koska silloin ei tarvitse niin paljon välittää pienistä hiljaisista hetkistä ja aina voi puhua siitä asiasta, mikä on kulloinkin käsillä. Ja siinä touhutessa voi tutustua hiljalleen uuteen ihmiseen, kysellä vaikka musiikkimausta, harrastuksista, onko matkustellut jossain, onko suunnitelmia ensi lomaksi/kesäksi/x, millaista ruokaa tykkää tehdä, millainen on hänen mielikuvansa mukavasta vapaapäivästä, jne. Ei mitään tykitystä tietenkään, mutta hiljaisten hetkien varalle voi miettiä takataskuun jotain tuollaisia kysymyksiä jolloin pääsee jutun juureen kiinni taas jostain kohdasta.

Naisen kanssa ei "pidä tehdä" yhtään mitään kummempaa kuin mitä miehenkään. Ihmisiä ihan ovat. Ihan samalla lailla voit jutella kuin serkkutytöllesi, jos se yhtään asiaa avaa. Tai kuin niille petankikavereillesi. Yritä olla ottamatta mitään sen kummempia paineita asiasta.

Aktiivinen tekijä (hieno termi) olen minä, koska olen myös se epävarmempi tekijä. Epävarma tekijä ajautuu mielessäni niihin rutiineihin, joissa hän on hyvä ja joissa hän on kotonaan. Ei se poista sitä seikkaa, että aktiivinen tekijä haluaisi tehdä asioita yhdessä. Se vain siirtää vastuun yhdessätekemisestä sille varmemmalle tekijälle, joka tässä tapauksessa olisi se nainen.

Olen kuuntelija, olen keskustelija, olen mielipiteeeni ilmaisija. Nämä kaikki kuitenkin vaativat oikean tunnelman ja oikean vastakappaleen. En ole se mies, joka toimii tilanteessa tietyllä tavalla, koska se on jotain mitä mieheltä tai tilanteelta odotetaan. Menen suoran viivan vieressä mutkitellen, mutta jos tilanne ei ole rento tai luonnollinen siirryn helposti jännityksen ja paniikin suuntaan. Ja jos tilanne olisi se, että asunnossani olisi kiinnostava nainen ja minä on se paniikki lähempänä kuin sulava, jäät sulattava vuorovaikutus.

ap

Suosittelisin sinulle mukavuusalueesi venyttämistä ensin ihan kaikessa rauhassa muissa kuin naisiin liittyvissä asioissa. Tule tutuksi sen epävarman olon kanssa ja opettele luottamaan siihen, että selviät uusista tilanteista. Onhan niihin kaikenlaisia selviytymiskeinojakin, joita varmaan fiksun oloisena ihmisenä osaat ottaa selville (terapia/keskusteluapu ammattilaisen kanssa ei ole myöskään välttämättä mikään huono veto, vaikka ei mitään maata mullistavia ongelmia olisikaan). Sen jälkeen jännitys naisen kanssa voisi olla helpompi kestää eikä tarvitsisi niin paljon pelätä munailevansa ja panikoivansa.

Ja toinen juttu että selvästi ajatus naisesta asunnossasi tuntuu sinusta todella jännittävältä vähän pelottavallakin tavalla, joten olisi varmaan hyvä jos tutustuisit naiseen ensi alkuun jossain neutraalilla maaperällä ja kutsuisit hänet kotiisi vasta sitten, kun hän on jo sinulle tutumpi. Itsekään en naisena menisi vieraan miehen kotiin tuosta noin vaan jo ihan turvallisuussyistä, joten tuskin se on muillekaan naisille mikään ongelma tai herättäisi mitään epäluuloja.

Kolmas juttu on se, että voi olla hyväkin asia että et toimi niin kuin "miehiltä odotetaan" (veikkaan että isoksi osaksi nämä ovat vain päänsisäisiä kuvitelmia). Tai jos ei hyvä, niin ei välttämättä mikään huonokaan. Neutraalikin, jopa. Elämme onneksemme aikoja, jolloin jokainen saa olla oma itsensä. Mikäpä sen parempaa, kun kaksi vähän erilaisen tien kulkijaa löytäisivät toisensa ja olisivat ne toisilleen täydelliset vastakappaleet. Esittämällä jotain muuta kuin mitä olet, et voi tällaista ihmistä koskaan löytää. Joten murehdi vähemmän sitä, millainen olet. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta pitäähän se sanoa.

En oikeastaan jännitä mitään muita asioita. Tai jännitän toki, mutta se jännitys ei poista toimintakykyäni vaikka joutuisin poistumaan miten kauaksi tahansa mukavuusalueeltani. Mä luotan yleensä itseni, haen voimaa kokemuksista ja luotan siihen, että osaan. Noin siis asioissa, joita joudun kohtaamaan normaalissa ja työmaailmassani. Nämä ovat täysin poikkeavia verrattuna siihen, että asunnossani olisi nainen, josta olisin kiinnostunut. Ja kyllä, tiedän miten typerältä ja nololta tämä kuulostaa aikuisen miehen sanomana, mutta turha kai tässä on itsenäisyyspäivänä alkaa valehtelemaankaan.

ap

Sittenhän sinulla on asiat ihan mallillaan. Jos sinulla ei pahemmin ole kokemuksia naisista, niin jännitys heidän kanssaan on maailman luonnollisin asia. Jokaista ensikertalaista (tai siihen verrattavaa aloittelijaa) jännittää takuulla.

Koita päästä yli nyt tuosta naisen olemisesta sinun asunnossa, vaan ala keskittyä ajatuksissasi siihen että olette jossain muualla. Asunnon, joko sinun tai hänen, aika on sitten myöhemmin. Kun ihminen on jo tuttu jollain tapaa niin henkisesti kuin fyysisestikin (olette esim. suudelleet, halanneet ja pitäneet toisianne käsistä), voit tuoda hänet asuntoosi ihan eri mielin kuin kohtaisit tuntemattoman kotonasi ensi kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Olen noin toiminut. Ilmeisesti mussa on siis jotain vialla?

ap

Olet toiminut noin missä? Millaisissa tilanteissa?

Lainaamassasi viestissä kuvailtiin normaalia alkuvaiheen jutustelua ja tutustumista. Eihän se pelkästään johda mihinkään, pitäähän sitä tilannetta jossain vaiheessa sinne romanssiinkin päin alkaa viedä jos sellainen on tavoitteena. Muuten on se vaara, että jäät vain pelkäksi juttukaveriksi.

Oletko koskaan seurustellut? Jos et, niin mikä on lähinnä sitä, mihin asia on edennyt?

Tämä on se ongelmani. Tuohon asti menee yleensä hyvin.

ap

No nyt ollaankin sitten ikuisuuskysymyksien äärellä. :)

Niin. Jotkut nuo osaa ja jotkut (minä) eivät tiedä edes mistä aloittaa.

ap

Jos et koe sanatonta viestintää omaksesi niin niin voihan sitä ihan suoraan sanoakin toiselle, että hän on mukava/ihana ja että olet hänestä kiinnostunut.

Palsta menee pian kiinni, joten toivottavasti tästä keskustelusta on ollut jotain apuakin. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle sinne. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tilanteestasi mitään analyysiä voi antaa, kun on niin vähän tietoja. Se että kaapissa on astioita ja seinällä omakuvia ei oikein riitä.

Mitä itse ajattelet että voisit tehdä että tilanteesi muuttuisi? Ja muutosta haluat ilmeisesti siihen, että asunnossasi vierailisi naisia, vai?

Ymmärrän mielipiteesi. Se on järkevä, mutta poikkeaa hieman palstan linjasta, jossa tehdään usein täydellinen henkilöanalyysi jo muutaman sanan perusteella.

Kuvailemasi muutos olisi kiva. En tiedä miten se olisi mahdollinen, kun en tiedä mitä naisen kanssa pitäisi tehdä tai jutella, jos hän tänne tulisi. Ehkä leipoisin vain hänelle pullia ja puhuisin sekavia viimeksi lukemastani kirjasta.

ap

Pullien yhdessä leipominenkin voisi olla kivaa. Sitten yhdessä juttelisitte kirjoista kun istutte kahville niitä pullia syömään. Kuulostaa tosi mukavalta. :)

Huomaatko muuten että puhuimme samasta asiasta (pullista ja kirjoista), mutta sinun tekstissäsi aktiivinen tekijä olit vain sinä kun taas minun tekstissä molemmat olivat yhdessä tekemässä. Maraton-pulputtaja on puuduttavaa seuraa, vaikka kuinka olisi kiinnostava aihe. Oletko mielestäsi hyvä kuuntelija? Yleensä ihmiset puhuvat enemmän kuin kuuntelevat. Yhdessä tekeminen voi olla uuteen ihmiseen tutustuessa hyvä idea, koska silloin ei tarvitse niin paljon välittää pienistä hiljaisista hetkistä ja aina voi puhua siitä asiasta, mikä on kulloinkin käsillä. Ja siinä touhutessa voi tutustua hiljalleen uuteen ihmiseen, kysellä vaikka musiikkimausta, harrastuksista, onko matkustellut jossain, onko suunnitelmia ensi lomaksi/kesäksi/x, millaista ruokaa tykkää tehdä, millainen on hänen mielikuvansa mukavasta vapaapäivästä, jne. Ei mitään tykitystä tietenkään, mutta hiljaisten hetkien varalle voi miettiä takataskuun jotain tuollaisia kysymyksiä jolloin pääsee jutun juureen kiinni taas jostain kohdasta.

Naisen kanssa ei "pidä tehdä" yhtään mitään kummempaa kuin mitä miehenkään. Ihmisiä ihan ovat. Ihan samalla lailla voit jutella kuin serkkutytöllesi, jos se yhtään asiaa avaa. Tai kuin niille petankikavereillesi. Yritä olla ottamatta mitään sen kummempia paineita asiasta.

Aktiivinen tekijä (hieno termi) olen minä, koska olen myös se epävarmempi tekijä. Epävarma tekijä ajautuu mielessäni niihin rutiineihin, joissa hän on hyvä ja joissa hän on kotonaan. Ei se poista sitä seikkaa, että aktiivinen tekijä haluaisi tehdä asioita yhdessä. Se vain siirtää vastuun yhdessätekemisestä sille varmemmalle tekijälle, joka tässä tapauksessa olisi se nainen.

Olen kuuntelija, olen keskustelija, olen mielipiteeeni ilmaisija. Nämä kaikki kuitenkin vaativat oikean tunnelman ja oikean vastakappaleen. En ole se mies, joka toimii tilanteessa tietyllä tavalla, koska se on jotain mitä mieheltä tai tilanteelta odotetaan. Menen suoran viivan vieressä mutkitellen, mutta jos tilanne ei ole rento tai luonnollinen siirryn helposti jännityksen ja paniikin suuntaan. Ja jos tilanne olisi se, että asunnossani olisi kiinnostava nainen ja minä on se paniikki lähempänä kuin sulava, jäät sulattava vuorovaikutus.

ap

Suosittelisin sinulle mukavuusalueesi venyttämistä ensin ihan kaikessa rauhassa muissa kuin naisiin liittyvissä asioissa. Tule tutuksi sen epävarman olon kanssa ja opettele luottamaan siihen, että selviät uusista tilanteista. Onhan niihin kaikenlaisia selviytymiskeinojakin, joita varmaan fiksun oloisena ihmisenä osaat ottaa selville (terapia/keskusteluapu ammattilaisen kanssa ei ole myöskään välttämättä mikään huono veto, vaikka ei mitään maata mullistavia ongelmia olisikaan). Sen jälkeen jännitys naisen kanssa voisi olla helpompi kestää eikä tarvitsisi niin paljon pelätä munailevansa ja panikoivansa.

Ja toinen juttu että selvästi ajatus naisesta asunnossasi tuntuu sinusta todella jännittävältä vähän pelottavallakin tavalla, joten olisi varmaan hyvä jos tutustuisit naiseen ensi alkuun jossain neutraalilla maaperällä ja kutsuisit hänet kotiisi vasta sitten, kun hän on jo sinulle tutumpi. Itsekään en naisena menisi vieraan miehen kotiin tuosta noin vaan jo ihan turvallisuussyistä, joten tuskin se on muillekaan naisille mikään ongelma tai herättäisi mitään epäluuloja.

Kolmas juttu on se, että voi olla hyväkin asia että et toimi niin kuin "miehiltä odotetaan" (veikkaan että isoksi osaksi nämä ovat vain päänsisäisiä kuvitelmia). Tai jos ei hyvä, niin ei välttämättä mikään huonokaan. Neutraalikin, jopa. Elämme onneksemme aikoja, jolloin jokainen saa olla oma itsensä. Mikäpä sen parempaa, kun kaksi vähän erilaisen tien kulkijaa löytäisivät toisensa ja olisivat ne toisilleen täydelliset vastakappaleet. Esittämällä jotain muuta kuin mitä olet, et voi tällaista ihmistä koskaan löytää. Joten murehdi vähemmän sitä, millainen olet. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta pitäähän se sanoa.

En oikeastaan jännitä mitään muita asioita. Tai jännitän toki, mutta se jännitys ei poista toimintakykyäni vaikka joutuisin poistumaan miten kauaksi tahansa mukavuusalueeltani. Mä luotan yleensä itseni, haen voimaa kokemuksista ja luotan siihen, että osaan. Noin siis asioissa, joita joudun kohtaamaan normaalissa ja työmaailmassani. Nämä ovat täysin poikkeavia verrattuna siihen, että asunnossani olisi nainen, josta olisin kiinnostunut. Ja kyllä, tiedän miten typerältä ja nololta tämä kuulostaa aikuisen miehen sanomana, mutta turha kai tässä on itsenäisyyspäivänä alkaa valehtelemaankaan.

ap

Äläkä ajattele olevasi typerä tai nolo. Minusta on hienoa että voit rehellisesti sanoa syvimpiä tuntojasi. Se on hieno ominaisuus ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan juttelee ystävällisesti ihan tavallisia asioita, mistä juttelisi kavereiden kanssa, niin se yleensä riittää. Jyrkät poliittiset näkemykset ja intiimielämän jutut kannattaa ainakin ihan tutustumisen alkuvaiheessa jättää vähemmälle, jos keskustelukumppani ne nostaa esille, niin sitten toki voi niistäkin jutella. 

Olen noin toiminut. Ilmeisesti mussa on siis jotain vialla?

ap

Olet toiminut noin missä? Millaisissa tilanteissa?

Lainaamassasi viestissä kuvailtiin normaalia alkuvaiheen jutustelua ja tutustumista. Eihän se pelkästään johda mihinkään, pitäähän sitä tilannetta jossain vaiheessa sinne romanssiinkin päin alkaa viedä jos sellainen on tavoitteena. Muuten on se vaara, että jäät vain pelkäksi juttukaveriksi.

Oletko koskaan seurustellut? Jos et, niin mikä on lähinnä sitä, mihin asia on edennyt?

Tämä on se ongelmani. Tuohon asti menee yleensä hyvin.

ap

No nyt ollaankin sitten ikuisuuskysymyksien äärellä. :)

Niin. Jotkut nuo osaa ja jotkut (minä) eivät tiedä edes mistä aloittaa.

ap

Jos et koe sanatonta viestintää omaksesi niin niin voihan sitä ihan suoraan sanoakin toiselle, että hän on mukava/ihana ja että olet hänestä kiinnostunut.

Palsta menee pian kiinni, joten toivottavasti tästä keskustelusta on ollut jotain apuakin. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle sinne. :)

Mä luulen, että tuo suoraan sanominen olisi varmaan se mulle sopivin vaihtoehto. En muutenkaan hirveästi ujostele kertoa mielipidettäni tai avata suutani erilaisissa tilanteissa, joten helpompi olisi sanoa suoraan (tai ainakin melkein) mitä ajattelee. Siinä saisi myös heti välittömän reaktion toisen suhtautumisesta sanomasi sisältöön eikä tarvitsisi pikku hiljaa hivuttautua, kuten sanattomassa vuorovaikutuksessa usein on tapana.

Keskustelusta on aina hyötyä. Myöhästyneet itsenäisyyspäivän toivotukset sinnekin!

ap

Olen asunut omillani 12 vuotta. Ainoat luonani vierailevat miehet ovat olleet isäni, veljeni ja taloyhtiön huoltomiehet.

Aloittajalla sentään on kaveri, jonka tyttöystävä on hänen luonaan vieraillut. Minulla ei ole edes kavereita.

N31

Muuta toiseen asuntoon. Ehkä sitten onnesi muuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö edes äitisi ole käynyt? Tai sisko?

Sukulaisia on käynyt. En tämän ketjun kohdalla laske heitä naisiksi.

ap

Eikö äiti, sisko, mummo tai tyttöserkkukin ole naisia?

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut omillani 12 vuotta. Ainoat luonani vierailevat miehet ovat olleet isäni, veljeni ja taloyhtiön huoltomiehet.

Aloittajalla sentään on kaveri, jonka tyttöystävä on hänen luonaan vieraillut. Minulla ei ole edes kavereita.

N31

Jos me vierailisimme toistemme asunnoissa, niin jos ei muuta, saamme ainakin merkitä päiväkirjaamme yhden vierailun vastakkaiselta sukupuolelta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Muuta toiseen asuntoon. Ehkä sitten onnesi muuttuu?

On tässä keritty useissa asunnoissa asua. Ei ole asunnolla vaikutusta.

ap

Mä tapailin vähän aikaa tuollaista yli 40v miestä, joka ei ollut seurustellut todellakaan.

Hän oli ujo, mutta lopulta hyvin tinkimätön ja kylmä. Olin hirveän ihastunut ja eron jälkeen itkin toista viikkoa. Hän kohautti olkapäitään. Yleensä sinkkuuteen on syy. Ja itse olen seurallinen, on avioliitto takana että vähän tunnen miehiä.

Millaisia vaatimuksia sulla on naisia kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vaatimuksia sulla on naisia kohtaan?

Niin, kerroppa ne sun vaatimukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö edes äitisi ole käynyt? Tai sisko?

Sukulaisia on käynyt. En tämän ketjun kohdalla laske heitä naisiksi.

ap

Eikö äiti, sisko, mummo tai tyttöserkkukin ole naisia?

Ovat. En tiedä muuttaako se ketjun pointtia, jos lisään otsikkoon: mummojen, äidin, tädin ja tyttöserkkujen lisäksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailin vähän aikaa tuollaista yli 40v miestä, joka ei ollut seurustellut todellakaan.

Hän oli ujo, mutta lopulta hyvin tinkimätön ja kylmä. Olin hirveän ihastunut ja eron jälkeen itkin toista viikkoa. Hän kohautti olkapäitään. Yleensä sinkkuuteen on syy. Ja itse olen seurallinen, on avioliitto takana että vähän tunnen miehiä.

Ikävää. Olen pahoillani, että noin kävi.

Mä olen samaa mieltä siinä, että sinkkuuteen on syy. Minunkin. Haluaisin vain toivoa, että kohdallani se syy ei ole kylmyys tai tunteettomuus. En siihen usko, sillä päinvastoin olen usein liiankin tunteellinen. En sitä välttämättä näytä, mutta sisällä myllertää. Tinkimättömyys voi tietenkin näin pitkän yksinolon jälkeen olla melko luonnollinen olotila. Olen kompromisseihin pyrkivä luonne, mutta eihän sitä tiedä miten sitä sitten tosipaikassa reagoisi ja pystyisikö tinkimään totuista rutiineista, jos toisen ihmisen läsnäolo niitä merkittävästi vaatisi muuttamaan.

ap