Olen asunut omillani yli 15 vuotta ja asunnossani on vieraillut yksi nainen. Kysy mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vaatimuksia sulla on naisia kohtaan?

Niin, kerroppa ne sun vaatimukset?

Tämän ketjun aiheeseen liittyen olisi kiva, jos nainen pitäisi minua sen verran kiinnostavana, mukavana ja miellyttävänä, että tulisi mielellään vierailulle asuntooni.

No, vitsailut sikseen.

En pidä sanasta vaatimus, kun puhutaan ihmisistä. Jos puhutaan tapailusta tai mahdollisesta parisuhteesta niin tietenkin yhteiset kiinnostuksenkohteet, samansuuntainen huumorintaju ja maailmankatsomus ovat jonkinlaisessa asemassa. Viehätyn myös itsenäisistä, persoonallisista ja kiinnostavista naisista. Ihminen, joka ei ole kaavoihin kangistunut ja on yhtä kotonaan lukemassa kirjaa kuin lähtemässä ex-tempore tutkimaan läheistä luolastoa. Punainen tukka ja pisamat bonusta.

ap

Luultavasti perinteinen likainen ja rumasti sisustettu poikamieskämppäsi karkoittaa kaikki naiset. Kaljapullot, pizzalaatikot, valtava telkkari ja ruma nahkasohva eivät ole yhdenkään naisen mielestä viehättäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailin vähän aikaa tuollaista yli 40v miestä, joka ei ollut seurustellut todellakaan.

Hän oli ujo, mutta lopulta hyvin tinkimätön ja kylmä. Olin hirveän ihastunut ja eron jälkeen itkin toista viikkoa. Hän kohautti olkapäitään. Yleensä sinkkuuteen on syy. Ja itse olen seurallinen, on avioliitto takana että vähän tunnen miehiä.

Ikävää. Olen pahoillani, että noin kävi.

Mä olen samaa mieltä siinä, että sinkkuuteen on syy. Minunkin. Haluaisin vain toivoa, että kohdallani se syy ei ole kylmyys tai tunteettomuus. En siihen usko, sillä päinvastoin olen usein liiankin tunteellinen. En sitä välttämättä näytä, mutta sisällä myllertää. Tinkimättömyys voi tietenkin näin pitkän yksinolon jälkeen olla melko luonnollinen olotila. Olen kompromisseihin pyrkivä luonne, mutta eihän sitä tiedä miten sitä sitten tosipaikassa reagoisi ja pystyisikö tinkimään totuista rutiineista, jos toisen ihmisen läsnäolo niitä merkittävästi vaatisi muuttamaan.

ap

Tuossa on varmasti totuus.

Yleensä aikuinen nainen katsoo vähän varoen miehiä jotka eivät ole olleet naimisissa ja joilla ei ole lapsia. Tällaisten on vaikeampi ottaa toinen ihminen huomioon jos eivät ole siihen tottuneet jokapäiväisessä elämässä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti perinteinen likainen ja rumasti sisustettu poikamieskämppäsi karkoittaa kaikki naiset. Kaljapullot, pizzalaatikot, valtava telkkari ja ruma nahkasohva eivät ole yhdenkään naisen mielestä viehättäviä.

Mitään näistä ei löydy, telkkarikin on normaalikokoinen. Ja miten sisustukseni voisi karkoittaa naisia, kun yksikään ei ole sitä nähnyt? En jakele kohtaamilleni naisille kortteja, joissa on kuvia asunnostani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailin vähän aikaa tuollaista yli 40v miestä, joka ei ollut seurustellut todellakaan.

Hän oli ujo, mutta lopulta hyvin tinkimätön ja kylmä. Olin hirveän ihastunut ja eron jälkeen itkin toista viikkoa. Hän kohautti olkapäitään. Yleensä sinkkuuteen on syy. Ja itse olen seurallinen, on avioliitto takana että vähän tunnen miehiä.

Ikävää. Olen pahoillani, että noin kävi.

Mä olen samaa mieltä siinä, että sinkkuuteen on syy. Minunkin. Haluaisin vain toivoa, että kohdallani se syy ei ole kylmyys tai tunteettomuus. En siihen usko, sillä päinvastoin olen usein liiankin tunteellinen. En sitä välttämättä näytä, mutta sisällä myllertää. Tinkimättömyys voi tietenkin näin pitkän yksinolon jälkeen olla melko luonnollinen olotila. Olen kompromisseihin pyrkivä luonne, mutta eihän sitä tiedä miten sitä sitten tosipaikassa reagoisi ja pystyisikö tinkimään totuista rutiineista, jos toisen ihmisen läsnäolo niitä merkittävästi vaatisi muuttamaan.

ap

Tuossa on varmasti totuus.

Yleensä aikuinen nainen katsoo vähän varoen miehiä jotka eivät ole olleet naimisissa ja joilla ei ole lapsia. Tällaisten on vaikeampi ottaa toinen ihminen huomioon jos eivät ole siihen tottuneet jokapäiväisessä elämässä 24/7.

Ymmärrän. En mä kuitenkaan voi tilanteelleni mitään, koska en aikakonetta omista. Voin olla vain paras itseni ja jos se ei riitä niin sitten ei voi mitään. Vaikka olenkin tekemisissä päivittäin työkaverien, usein kaverien tai perheen/sukulaisten kanssa niin ei näitä varmaan voi verrata seurusteluun tai asumiseen toisen ihmisen kanssa. Viimeisin paikka, jossa olin jatkuvassa kontaktissa toiseen ihmiseen oli armeija. Ja vaikka en mitään suhteista tai yhdessäasumisesta tiedäkään niin en usko, että armeijan oppeja kannattaa siirtää normiarkeen.

ap

Hei ap, myötätunnon ilmaus täältä. Sun vastauksista saa mun mielestä jotenkin miehisen kaavamaisen ihmisen kuvan. Jäykän? En osaa oikein selittää, hmmm. Onko sulla ollenkaan ystäviä naisissa? Sun pitäisi jotenkin päästä sukeltamaan naisten ajatusmaailmaan. Olen itse 46-vuotias nainen, minulla on mies ja kaksi n. 20-v. tytärtä. Mun mies on kehittynyt paljon naistuntemuksessa tässä meidän kanssa eläessä. Sen on ollut pakko. Missä sä voisit lähentyä naisten maailmaa? Vauvapalstailu voisi olla hyvä. Myös tv-sarjat joita naiset katsoo. Kunhan jotain... Sun pitää tehdä joku muutos, että sun elämä muuttuu ja saat sen ihanan naisen sinne kotiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko naisten vierailuja? Oletko kutsunut naisia?

Juu. Juu.

ap

Miksi vastaat epäolennaisiin kysymyksiin pitkillä selostuksilla ja jossitteluilla mutta olennaisiin kysymyksiin yhdellä sanalla?

Ap, vaikutat todella kiinnostavalta ja huumorintajuiselta mieheltä. Myös harrastuksesi ovat sellaisia, joista huomaa ettet ole mikään tyhjäpää vaan uskon sinun olevan varsin älykäs.

Minä olen nainen, monissa asioissa koen samaistuvani sinun teksteihisi. Harrastan mm. hiihtoa ja juoksemista, taloni remontoimista, musikkia ja kulttuuria, lapissa vaeltamista yksin. Kiipeily kiinnostaisi. Olen pohdiskeleva ja tärkeitä asioita harkitseva luonne, joka kuitenkin helposti lähtee mukaan yllätyksiin. Voin lukea tuntikausia tai nukkua vapaapäivinä päiväunia.

Olen pienikokoinen ja naisellinen, vaikka joskus risoissa työhaalareissani en kovin naiselliselta näytäkään :D

Koen, että olen vähän sellainen ristiriitaisuuksien ihminen ja yksinäinen susi, tunnen itseni välillä todella ulkopuoliseksi nykyisessä somekeskeisessä maailmassa. En harrasta itseni valokuvaamista peilin edessä.

Minulla on kyllä parisuhdehistoriaakin ja kaksi lasta, mutta nykyään elän heidän kanssaan yksin. On ollut hyvää aikaa pohtia, miksi olen päätynyt vääriin suhteisiin. Olen ymmärtänyt, että en ole oikein osannut näyttää ulospäin sitä mitä tunnen ja millainen olen. Olen ollut ujo ja arka, etenkin miesten suhteen. Ystävien kesken olen avoin, puheliaskin ja vitsikäs. Yleensä ottaen olen hyväntuulinen ihminen. Olen tajunnut, että vieraille ihmisille ulkokuoreni on täysin ristiriidassa sisäiseen maailmaani, ja se voi olla yksi suuri tekijä epäonnistumisissani. Olen varmasti näyttänyt sulkeutuneelta ja totiselta.

Niinpä päätin muutama kuukausi sitten keskittyä tähän asiaan. Eli, olen alkanut ottaa enemmän kontaktia ja puhumaan ajatuksiani enemmän ääneen. Tervehdin töissä myös ulkonäkötuttuja miehiä (tietysti myös naisia), katson silmiin, hymyilen, harrastan pientä kohteliasta jutustelua missä olenkin. Koska sellainen olen oikeasti, kun ei ujous ole tiellä ja hyviin käytöstapoihin koetan kasvattaa lapsenikin. Olen jo huomannut, että tällä on ollut vaikutusta.

Oletko ap ajatellut, että sinulla voisi olla samaa? Ehkä kukaan nainen ei ole kiinnostunut sinusta, koska heillä ei ole aavistustakaan millainen mies olet?

Suosittelen lämpimästi pohtimaan tätä asiaa, minulla on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, myötätunnon ilmaus täältä. Sun vastauksista saa mun mielestä jotenkin miehisen kaavamaisen ihmisen kuvan. Jäykän? En osaa oikein selittää, hmmm. Onko sulla ollenkaan ystäviä naisissa? Sun pitäisi jotenkin päästä sukeltamaan naisten ajatusmaailmaan. Olen itse 46-vuotias nainen, minulla on mies ja kaksi n. 20-v. tytärtä. Mun mies on kehittynyt paljon naistuntemuksessa tässä meidän kanssa eläessä. Sen on ollut pakko. Missä sä voisit lähentyä naisten maailmaa? Vauvapalstailu voisi olla hyvä. Myös tv-sarjat joita naiset katsoo. Kunhan jotain... Sun pitää tehdä joku muutos, että sun elämä muuttuu ja saat sen ihanan naisen sinne kotiisi.

Kieltämättä en hirveästi venyttele, joten jäykkyys on sen sen seurausta. Miehisestä kaavamaisuudesta en tiedä mitään. Ovatko miehet muka jotenkin naisia kaavamaisempia? Mä luulen, että lähes jokainen meistä tietyn iän saavutettuaan alkaa enemmän tai vähemmän noudattaa kaavoja, koska se on helppoa ja yksinkertaisesti, koska muuhun on vain harvoin aikaa tai mahdollisuuksia. Tunnistan tuosta itsenikin, vaikka yksinasuvana pystynkin joskus olemaan spontaani ja toteuttamaan hetken päähänpistoja. Liian harvoin tuota kuitenkin tulee harrastettua.

Naisia mulla kieltämättä ei ole kavereina. Tuttuja naisia on jonkin verran, mutta en mä enää hirveästi ole heidän kanssaan tekemisissä. Heillä on oma elämänsä, perheet, urat ja muut. Moikataan kun nähdään ja joskus joissain tilaisuuksissa tavataan.

ap

Onpa vaikeaa. Pyydät naapuria kahville. Ja tadaa asunnossasi on käynyt nainen. Tai ehkä hommaat naisia kavereiksi. Jotain. Ei voi olla noin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vaatimuksia sulla on naisia kohtaan?

Niin, kerroppa ne sun vaatimukset?

Tämän ketjun aiheeseen liittyen olisi kiva, jos nainen pitäisi minua sen verran kiinnostavana, mukavana ja miellyttävänä, että tulisi mielellään vierailulle asuntooni.

No, vitsailut sikseen.

En pidä sanasta vaatimus, kun puhutaan ihmisistä. Jos puhutaan tapailusta tai mahdollisesta parisuhteesta niin tietenkin yhteiset kiinnostuksenkohteet, samansuuntainen huumorintaju ja maailmankatsomus ovat jonkinlaisessa asemassa. Viehätyn myös itsenäisistä, persoonallisista ja kiinnostavista naisista. Ihminen, joka ei ole kaavoihin kangistunut ja on yhtä kotonaan lukemassa kirjaa kuin lähtemässä ex-tempore tutkimaan läheistä luolastoa. Punainen tukka ja pisamat bonusta.

ap

Olen tämmöinen. Tosin tukka on punainen vain silloin tällöin ja silloinkin pullosta, ja pisamia on vaan kesällä. Mut ulkomuotoni takia en kuulu ollenkaan miesten silmissä kategoriaan ”nainen”, joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua mitä ihmeellistä tässä nyt on? Olen nainen ja asuin saman verran ilman että miehiä vieraili enkä edes ajatellut sitä minään juttuna.

Ehkä me olemme erilaisia? Ehkä ihmiset tuntevat eri tavalla? Ehkä se, että kavereilla on perhe ja asunnossaan lapsia ja vaimo saa minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi?

ap

Ehkä kaverisi ovatkin salaa sinulle kateellisia, kun voit aina mennä ja tehdä omien halujesi mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko naisten vierailuja? Oletko kutsunut naisia?

Juu. Juu.

ap

Miksi vastaat epäolennaisiin kysymyksiin pitkillä selostuksilla ja jossitteluilla mutta olennaisiin kysymyksiin yhdellä sanalla?

Koska minun mielestäni tämä oli kyllä tai ei -kysymys. Ei tässä pyydetty selventämään miksi haluaisin naisten vierailuja tai millä tavalla olen kutsunut tai miksi en ole kutsunut naisia. En myöskään lajittele kysymyksiä epäolennaisiin ja olennaisiin. Vastaan parhaani mukaan ja joku kysymys saa ajatuksen lentämään ja toinen sitten taas ei. Ei tässä mitään henkilökohtaista ole. Olen pahoillani, jos vastaukseni ei ollut tyydyttävä ja liian lyhyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onpa vaikeaa. Pyydät naapuria kahville. Ja tadaa asunnossasi on käynyt nainen. Tai ehkä hommaat naisia kavereiksi. Jotain. Ei voi olla noin vaikeaa.

Joillekin tuntuu olevan vaikeaa kävely ja purkan jauhaminen samaan aikaan. Ap taitaa olla näitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, vaikutat todella kiinnostavalta ja huumorintajuiselta mieheltä. Myös harrastuksesi ovat sellaisia, joista huomaa ettet ole mikään tyhjäpää vaan uskon sinun olevan varsin älykäs.

Minä olen nainen, monissa asioissa koen samaistuvani sinun teksteihisi. Harrastan mm. hiihtoa ja juoksemista, taloni remontoimista, musikkia ja kulttuuria, lapissa vaeltamista yksin. Kiipeily kiinnostaisi. Olen pohdiskeleva ja tärkeitä asioita harkitseva luonne, joka kuitenkin helposti lähtee mukaan yllätyksiin. Voin lukea tuntikausia tai nukkua vapaapäivinä päiväunia.

Olen pienikokoinen ja naisellinen, vaikka joskus risoissa työhaalareissani en kovin naiselliselta näytäkään :D

Koen, että olen vähän sellainen ristiriitaisuuksien ihminen ja yksinäinen susi, tunnen itseni välillä todella ulkopuoliseksi nykyisessä somekeskeisessä maailmassa. En harrasta itseni valokuvaamista peilin edessä.

Minulla on kyllä parisuhdehistoriaakin ja kaksi lasta, mutta nykyään elän heidän kanssaan yksin. On ollut hyvää aikaa pohtia, miksi olen päätynyt vääriin suhteisiin. Olen ymmärtänyt, että en ole oikein osannut näyttää ulospäin sitä mitä tunnen ja millainen olen. Olen ollut ujo ja arka, etenkin miesten suhteen. Ystävien kesken olen avoin, puheliaskin ja vitsikäs. Yleensä ottaen olen hyväntuulinen ihminen. Olen tajunnut, että vieraille ihmisille ulkokuoreni on täysin ristiriidassa sisäiseen maailmaani, ja se voi olla yksi suuri tekijä epäonnistumisissani. Olen varmasti näyttänyt sulkeutuneelta ja totiselta.

Niinpä päätin muutama kuukausi sitten keskittyä tähän asiaan. Eli, olen alkanut ottaa enemmän kontaktia ja puhumaan ajatuksiani enemmän ääneen. Tervehdin töissä myös ulkonäkötuttuja miehiä (tietysti myös naisia), katson silmiin, hymyilen, harrastan pientä kohteliasta jutustelua missä olenkin. Koska sellainen olen oikeasti, kun ei ujous ole tiellä ja hyviin käytöstapoihin koetan kasvattaa lapsenikin. Olen jo huomannut, että tällä on ollut vaikutusta.

Oletko ap ajatellut, että sinulla voisi olla samaa? Ehkä kukaan nainen ei ole kiinnostunut sinusta, koska heillä ei ole aavistustakaan millainen mies olet?

Suosittelen lämpimästi pohtimaan tätä asiaa, minulla on toiminut.

Kiitos kehuista ja siitä, että jaksasit vastata ketjuun pidemmän ja pohtivan vastauksen.

Mulle on sanottu, että olen usein pohtivan, poissaolevan tai liian neutraalin näköinen. En tietenkään tee sitä tarkoituksellisesti enkä oikeastaan edes useinkaan huomaa olevani mitään noista. Olen vain oma itseni ja ehkä sitten jossain tilanteessa musta saa tuollaisen kuvan. Tähän tietenkin liittyy se, että en ole koskaan ollut valmis tai innostunut jakamaan syvempiä tuntojani. Se että kykenen puhumaan itsestäni tai avautumaan vaatisi kohdallani syvemmän luottamuksen ja vahvan tunteen siitä, että toinen on kiinnostunut näitä asioita kuulemaan. Tämä on kuitenkin kaksipiippuinen juttu, koska tiedostan hyvin, että itsestään on pakko jotain antaa, jos aikoo saada jotain myös takaisin. Tähän nuo neuvosi ja ehdotuksesi ovat hyviä. Ehkä on aloitettava tuollaisista pienistä asioista ja katsottava onko se tie muutokseen. Pakotettava itsensä olemaan avoimempi, koska nykyinen tyyli ei selvästikään toimi.

Kyllä mä ihmisten kanssa juttelen. Olen kohtelias ja kiinnostunut muista. Ehkä tässä vain pitäisi päästä siitä pinnallisesta small-talkista hieman syvemmälle ja oltava avoimempi kaikkiin  suuntiin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vaatimuksia sulla on naisia kohtaan?

Niin, kerroppa ne sun vaatimukset?

Tämän ketjun aiheeseen liittyen olisi kiva, jos nainen pitäisi minua sen verran kiinnostavana, mukavana ja miellyttävänä, että tulisi mielellään vierailulle asuntooni.

No, vitsailut sikseen.

En pidä sanasta vaatimus, kun puhutaan ihmisistä. Jos puhutaan tapailusta tai mahdollisesta parisuhteesta niin tietenkin yhteiset kiinnostuksenkohteet, samansuuntainen huumorintaju ja maailmankatsomus ovat jonkinlaisessa asemassa. Viehätyn myös itsenäisistä, persoonallisista ja kiinnostavista naisista. Ihminen, joka ei ole kaavoihin kangistunut ja on yhtä kotonaan lukemassa kirjaa kuin lähtemässä ex-tempore tutkimaan läheistä luolastoa. Punainen tukka ja pisamat bonusta.

ap

Olen tämmöinen. Tosin tukka on punainen vain silloin tällöin ja silloinkin pullosta, ja pisamia on vaan kesällä. Mut ulkomuotoni takia en kuulu ollenkaan miesten silmissä kategoriaan ”nainen”, joten se siitä.

Onko se tärkeää mitä mieltä muutama mies on? He eivät edusta kaikkia miehiä ja tärkeintä on, että olet omasta mielestäsi sitä mitä haluat olla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua mitä ihmeellistä tässä nyt on? Olen nainen ja asuin saman verran ilman että miehiä vieraili enkä edes ajatellut sitä minään juttuna.

Ehkä me olemme erilaisia? Ehkä ihmiset tuntevat eri tavalla? Ehkä se, että kavereilla on perhe ja asunnossaan lapsia ja vaimo saa minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi?

ap

Ehkä kaverisi ovatkin salaa sinulle kateellisia, kun voit aina mennä ja tehdä omien halujesi mukaan?

Voivat varmasti joskus olla, kun lapsiperheen arki painaa kunnolla päälle. Mä kuitenkin tiedän kavereideni olevan täysjärkisiä ja pohtivia ihmisiä, jotka ovat tehneet valintansa ajatuksen kanssa. En usko, että katuvat nykyistä tilannettaan vaikka se aikaisemmasta vapaudesta poikkeaakin. Ihmisellä on asioita, joita hänen tiettyjen ikävuosien kohdalla oletetaan tekevän. Vapauden ja itsekkään koohottamisen aika oli nuoruudessa, aikuisena ihmiset kasvavat henkisesti ja näkevät arvoa ihan eri jutuissa, eikä halua vastuuttomaan arkeen enää ole. Perhe ja lapset ovat se mitä halutaan ja joiden kanssa ollaan onnellisia.

ap

Jos näin, niin miksi sitten jatkuvasti erotaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos näin, niin miksi sitten jatkuvasti erotaan?

En osaa tähän vastata. Ei mulla ole paljon sanottavaa parisuhteista tai niiden ongelmista. Haluaisin kuitenkin erotella ongelmat kahden aikuisen parisuhteessa, jossa on lapsia ja vapaudenhalun kaipuun välillä. Parisuhde voi päättyä erinäisistä syistä, mutta ei se poista vastuuta lapsista tai rakkautta noita lapsia kohtaan. Parisuhde voi päättyä, mutta en usko, että vapaus paljonkaan lisääntyisi, jos ihminen on pienen lapsen vanhempi. Ei eronnut ihminen voi päästä minun vapauden tasolleni, jos hänellä on lapsia huollettavanaan, enkä edes usko, että hän sitä haluaisikaan.

ap

Tällä viikolla meinasi tulla poikkeus tähän jatkumoon. Naispuolinen Wolt-kuski rimpautti ovikelloani, mutta ennen kuin hän astui asuntooni sisään saimme yhteisymmärryksessä selvitettyä, että hän on väärässä osoitteessa. Neuvoin hänet oikeaan paikkaan, hyvästelimme ja menin takaisin sohvalle lukemaan kirjaa. 

Odotus siis jatkuu.

ap