Onko teillä ollut haastavia/käytöshäiriöisiä koiria? Mitä teitte?

Mun käytöshäiriöisellä chihulla diagnosoitiin syringomyelia ja jouduttiin valitettavasti lopettamaan. Oli suuren osan ajasta kiltti, mutta kivuissa, ja pienikin väärä liike niin heti leukojaan loksautti

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostavia juttuja, kertokaa lisää!

Mun vanhemmilla oli collie-mix, joka oli arvaamaton. Se oli pennusta asti jotenkin ovelan oloinen koira, katseli alta kulmien. Ei purrut ketään tosissaan, mutta näykkäisi. Halusi rapsutuksia, mutta olin aina varuillani sen kanssa. Oli todella itsepäinen mutta myös hyvin fiksu koira.

Oli sellanen tunne varmaan koko perheellä, että miksi koirasta tuli tollanen. Hoidettiin kyllä hyvin ja tykättiin siitä. Koulutksen puute ei ollut ongelma, oli asiantuntijat apuna. Luulen, että sillä oli vaan äreä ja arvaamaton luonne.

Eka perheen koira oli pystykorva-mix, joka ei purrut eikä murissut, vaikka lapset leikki ja riepotti kuinka.

Oliko collielle koskaan opetettu kunnolla, ettei se saa huomiota, jos se käyttää hampaita? Koiriahan on paljon erilaisia ja paimenkoirat usein tykkää käyttää hammaskalustoaan. On myös itsenäisiä koiria, jotka eivät niinkään ihmisistä välitä tietty.

Meidän koirasta paljastui aika äkkiä pentuna aggressiivinen esineiden ja ruuan vartioinnin suhteen. Puri ihan suoraan kiinni jo pikkupentuna ja alkoi raatelemaan. Sama on jatkunut vanhempana. Koulutetaan joka päivä edelleen. Ongelman kanssa pyritään elämään niin, että kotona mitään näitä triggeriesineitä ei ole saatavilla ja ruuan kanssa ollaan päästy helpommalla siihen, että se ei ärise kipponsa päältä. 

On meinannut hermoromahdus tulla jo monta kertaa, vieraita ei koskaan todellakaa voi päästää kotiin noin vaan, koira pitää olla muualla suljettuna, lapsia ei onneksi ole.

Kasvattajaan olin jo pentuaikana yhteydessä ja kerroin tästä, niin sanoi että "nää urokset voi olla aika kovapäisiä" kun ei todellakaan sellaisesta ole kyse, kun koira tosissaan käy kimppuun. Kerran jouduin menemään päivystykseen käteni kanssa, kun oli purrut niin kovaa. Siitä on onneksi aikaa, mutta ainahan tuota pelkää jonkin verran.

En usko hankkivani enää koiraa tämän jälkeen ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Mun käytöshäiriöisellä chihulla diagnosoitiin syringomyelia ja jouduttiin valitettavasti lopettamaan. Oli suuren osan ajasta kiltti, mutta kivuissa, ja pienikin väärä liike niin heti leukojaan loksautti

Miten tuo tauti alkoi ensimmäisen kerran ilmenemään? :/

Otettiin rescue-koira viime vuonna ja sillä on eroahdistus. Muutettiin vähän aika sitten uuteen asuntoon, ja viikon asumisen jälkeen saatiin naapureilta ja isännöitsijältä huomautus/varoitus, että koira on ulvonut kaikki yksinoloaikansa täyttä kurkkua. Aiemmassa kodissa koira oli jo oppinut jokseenkin olemaan edes joitain aikoja yksin, mutta nyt koira kakkaa tyyliin alleen jos katoan hetkeksikään näköpiiristä :( en tiedä mitä tehdä tämän kanssa. Tällä hetkellä olen vielä kotona lapsen kanssa, mutta entä kun palaan töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käytöshäiriöisellä chihulla diagnosoitiin syringomyelia ja jouduttiin valitettavasti lopettamaan. Oli suuren osan ajasta kiltti, mutta kivuissa, ja pienikin väärä liike niin heti leukojaan loksautti

Miten tuo tauti alkoi ensimmäisen kerran ilmenemään? :/

Synnynnäinen vikahan tuo on. Alkoi kun koira kasvoi pennusta vanhemmaksi. Tuntui että oli kivuissa koko ajan vaikka mitään ei löytynyt tavallisissa tutkimuksissa. Käytös oli tosiaan sitä, että eka heilutti häntää, sitten äkillisesti tuosta vain puri ja sen jälkeen nuoli äkkiä puremakohtaa tajutessaan mitä oli tehnyt. Yritti ns. hyvitellä tekojaan. Tarkemmissa kuvauksissa sitten tää tauti diagnosoitiin.

Kiitos näistä vertaistukea tarjoavista tarinoista ❤. Harvoin näitä ihmiset livenä paljastavat.

Minulla käytösongelmaiset koirat ovat olleet aikuisia kodinvaihtajia. Sikäli helpompaa, kun voi edes sitä edellistä kotia syyttää koiran käytöksestä.. muitakin aikuisia koiria on ollut, että koirakokemusta on ollut kouluttamiseen kyllä riittävästi. Mutta seuraavat tapaukset ovat sellaisia, mistä nyt kysyttiin.

Täysin kouluttamaton sakemanni tuli minulle puolitoistavuotiaana. Oli aina adhd-tyyppinen, kaikki ärsykkeet veivät huomion ja edes minkäänlaista kontaktia koiraan oli hankala saada. Ulkona saatoin välillä odottaa 15minuuttia, että hihnan päässä riuhtova koira tajuaa mikä sitä pidättelee eteenpäin menemästä.. Minä. Oli kuin olisi yrittänyt helikopteria ulkoiluttaa. Kehuilla tai makupaloilla koiraan ei saanut mitään kontaktia, ne olivat vain yksi ärsyke muiden joukossa ja sekoittivat päätä. Entistä hankalampaa koulutuksesta teki, että koira oli aikuisen kokoinen 30kg , joka riuhtoi hihnassa niin että välillä oli omat kädet verillä, vaikka voima sinänsä riitti sitä pitelemään. Ainoa mikä tämän koiran kanssa jotenkin toimi, oli järkähtämätön natsimainen kuri ja jatkuva kovan komennon alla pitäminen. Voin vain sanoa, että ko. koiran kanssa eläminen ja toimiminen oli todella raskasta. Sanomattakin selvää, että yhtään ainoaa hoitopaikkaa tälle ei myöskään ollut. Luojan kiitos ei ollut aggressiivinen, toki pelottava muille kun oli hankala hallita. Koiran ollessa 5v päädyin viemään sen lopetettavaksi lonkkavian aiheuttamien jatkuvien kipujen vuoksi, mutta kyllä käytöshäiriöt siinä päätöksessä osansa painoi.

Toinen koira oli 4v paimenkoira, aikuinen kodinvaihtaja epäselvistä oloista. Hyvin epävarma ja reaktiivinen, minkä tajusin vasta kun olin jo tehnyt liikaa virheitä sen kanssa. Leimautui ensimmäisenä päivänä minuun paniikinomaisesti, mutta ei sulattanut muita koiria tai ihmisiä. Lopulta alkoi 7kk minulla oltuaan hyökkäilemään ihmisten kimppuun ilman mitään varoitusmerkkejä. Voi pientä, en osannut ja ymmärtänyt puolustaa häntä koko maailmaa vastaan. Lopetettavaksi täytyi viedä, uusi koti ei enää olisi rikkinäistä ehjäksi saanut. Täytyy sanoa, että tämä kaveri särki sydämen niin, ettei uutta koiraa enää tule. 💔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käytöshäiriöisellä chihulla diagnosoitiin syringomyelia ja jouduttiin valitettavasti lopettamaan. Oli suuren osan ajasta kiltti, mutta kivuissa, ja pienikin väärä liike niin heti leukojaan loksautti

Miten tuo tauti alkoi ensimmäisen kerran ilmenemään? :/

Synnynnäinen vikahan tuo on. Alkoi kun koira kasvoi pennusta vanhemmaksi. Tuntui että oli kivuissa koko ajan vaikka mitään ei löytynyt tavallisissa tutkimuksissa. Käytös oli tosiaan sitä, että eka heilutti häntää, sitten äkillisesti tuosta vain puri ja sen jälkeen nuoli äkkiä puremakohtaa tajutessaan mitä oli tehnyt. Yritti ns. hyvitellä tekojaan. Tarkemmissa kuvauksissa sitten tää tauti diagnosoitiin.

Surullista :( onneksi ei ole kivuissaan enää.

Ihanan vapauttavaa kuulla, että on muitakin ihmisiä, jotka tietävät tän tuskan tällaisten koirien kanssa <3

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä vertaistukea tarjoavista tarinoista ❤. Harvoin näitä ihmiset livenä paljastavat.

Minulla käytösongelmaiset koirat ovat olleet aikuisia kodinvaihtajia. Sikäli helpompaa, kun voi edes sitä edellistä kotia syyttää koiran käytöksestä.. muitakin aikuisia koiria on ollut, että koirakokemusta on ollut kouluttamiseen kyllä riittävästi. Mutta seuraavat tapaukset ovat sellaisia, mistä nyt kysyttiin.

Täysin kouluttamaton sakemanni tuli minulle puolitoistavuotiaana. Oli aina adhd-tyyppinen, kaikki ärsykkeet veivät huomion ja edes minkäänlaista kontaktia koiraan oli hankala saada. Ulkona saatoin välillä odottaa 15minuuttia, että hihnan päässä riuhtova koira tajuaa mikä sitä pidättelee eteenpäin menemästä.. Minä. Oli kuin olisi yrittänyt helikopteria ulkoiluttaa. Kehuilla tai makupaloilla koiraan ei saanut mitään kontaktia, ne olivat vain yksi ärsyke muiden joukossa ja sekoittivat päätä. Entistä hankalampaa koulutuksesta teki, että koira oli aikuisen kokoinen 30kg , joka riuhtoi hihnassa niin että välillä oli omat kädet verillä, vaikka voima sinänsä riitti sitä pitelemään. Ainoa mikä tämän koiran kanssa jotenkin toimi, oli järkähtämätön natsimainen kuri ja jatkuva kovan komennon alla pitäminen. Voin vain sanoa, että ko. koiran kanssa eläminen ja toimiminen oli todella raskasta. Sanomattakin selvää, että yhtään ainoaa hoitopaikkaa tälle ei myöskään ollut. Luojan kiitos ei ollut aggressiivinen, toki pelottava muille kun oli hankala hallita. Koiran ollessa 5v päädyin viemään sen lopetettavaksi lonkkavian aiheuttamien jatkuvien kipujen vuoksi, mutta kyllä käytöshäiriöt siinä päätöksessä osansa painoi.

Toinen koira oli 4v paimenkoira, aikuinen kodinvaihtaja epäselvistä oloista. Hyvin epävarma ja reaktiivinen, minkä tajusin vasta kun olin jo tehnyt liikaa virheitä sen kanssa. Leimautui ensimmäisenä päivänä minuun paniikinomaisesti, mutta ei sulattanut muita koiria tai ihmisiä. Lopulta alkoi 7kk minulla oltuaan hyökkäilemään ihmisten kimppuun ilman mitään varoitusmerkkejä. Voi pientä, en osannut ja ymmärtänyt puolustaa häntä koko maailmaa vastaan. Lopetettavaksi täytyi viedä, uusi koti ei enää olisi rikkinäistä ehjäksi saanut. Täytyy sanoa, että tämä kaveri särki sydämen niin, ettei uutta koiraa enää tule. 💔

Tuo sakemanni, niin tuttua niin tuttua. Oma koira ihan samanlainen. Ollaan murkkuiässä varmaan tunti kökötetty paikoillaan, koiralla pyörii silmät päässä 1000 kertaa sekunnissa, koska ympäristön ärsykkeet. Siinä sitten tyyneesti vain odotat, että koiran vireystila laskisi edes hetkeksi, että voisit palkata. Oli pelottavan reaktiivinen joidenkin asioiden suhteen nuorempana, nykyään voin jo luottaa koiraan melkein kaikessa. Mutta edelleen päivittäinen elämä vaatii energiaa ja täyden huomion koiran kanssa tehdessä, tiedän niin mitä tarkoitat.

Kiitos, että jaoit tarinasi <3

Kamalaa luettavaa, kun ajattelee millaisia ympäristölle vaarallisia petoja ihmiset pitää kotona muka lemmikkeinä. Raivohulluja piskejä jotka ei tarvi muuta kuin kuulan kalloon!

Muistathan, ap, että et voi pitää koiraasi luonnossa vapaana ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Koskaan. Missään.

Koiran kiinnipitoaika tarkoittaa aikaa jolloin kaikkien koirien (poislukien SRVA-hommissa tai muissa töissä olevat) on oltava ehdottomasti kiinni. Kiinnipitoajan ulkopuolella koira saa olla vapaana  maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvalla. Ei niin että missä hyvänsä metsässä koiransa saa päästää vapaaksi.

Näin itsekin koiranomistajana ärsyttää kun kaikkien koiranomistajien mainetta pilaavat urpot pitävät koiriaan esim. retkeilyreiteillä vapaana, eikä todellakaan "välittömästi kytkettävissä".

Luet netistä ja kysyt netistä koiranhoito-ohjeita? On myös asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Ap pitää vaarallista koiraa vapaana luonnossa, pelottavaa olisi törmätä metsälenkillä tai marjareissulla kyseiseen koiraan...Kai edes lintujen pesimäajat kiinni?

Luetunymmärtäminen taas 10+ joillakin näköjään...

Pieni paimenkoira, joka tuli meille 2v ikäisenä. Koira on todella reaktiivinen, reagoi lähes kaikkiin ärsykkeisiin haukkumalla. Sinkoilee autojem, pyörien, jalankulkijoiden ja tietysti toisten koirien perään. Koiran kohdatessa menee johonkin tilaan, jossa siihen ei saa minkäänlaista kontaktia ja se sinkoilee hihnan päässä ihan miten sattuu. On käyty kouluttajalla, ei apua. Koira pärjää parhaiten, kun sen pitää mahdollisimman neutraalissa ympäristössä ja välttää tilanteita, jossa joutuu kohtaamaan ärsykkeen. Liikaa ärsykkeitä saa koiran ihan ylikierroksille ja rauhoittumisessa kestää kauan.

On kotonakin hötkyilevä, saattaa yöllä vaellella ilman näkyvää syytä, ei malta olla kuin hetken paikallaan kerrallaan. Perheen muita koiria kohtaan on kontrolloiva, ei siedä muista lähtöisin olevaa riehuntaa, ei tykkää jos toisen koiran kanssa heitetään palloa tms., vaan pyrkii pysäyttämään toiminnan.

Vierailija kirjoitti:

Muistathan, ap, että et voi pitää koiraasi luonnossa vapaana ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Koskaan. Missään.

Koiran kiinnipitoaika tarkoittaa aikaa jolloin kaikkien koirien (poislukien SRVA-hommissa tai muissa töissä olevat) on oltava ehdottomasti kiinni. Kiinnipitoajan ulkopuolella koira saa olla vapaana  maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvalla. Ei niin että missä hyvänsä metsässä koiransa saa päästää vapaaksi.

Näin itsekin koiranomistajana ärsyttää kun kaikkien koiranomistajien mainetta pilaavat urpot pitävät koiriaan esim. retkeilyreiteillä vapaana, eikä todellakaan "välittömästi kytkettävissä".

Kyseessä on oma metsämme. Voit rauhoittua.

Hauska ku nää eräät tulee tänne saarnaamaan aloittajalle ettei saa pitää tappajakoiraansa vapaana metsässä kun alottaja sanonut jo useamman kerran että se on oma metsä eikä koira ole vaarallinen :DD 

Vierailija kirjoitti:

Pieni paimenkoira, joka tuli meille 2v ikäisenä. Koira on todella reaktiivinen, reagoi lähes kaikkiin ärsykkeisiin haukkumalla. Sinkoilee autojem, pyörien, jalankulkijoiden ja tietysti toisten koirien perään. Koiran kohdatessa menee johonkin tilaan, jossa siihen ei saa minkäänlaista kontaktia ja se sinkoilee hihnan päässä ihan miten sattuu. On käyty kouluttajalla, ei apua. Koira pärjää parhaiten, kun sen pitää mahdollisimman neutraalissa ympäristössä ja välttää tilanteita, jossa joutuu kohtaamaan ärsykkeen. Liikaa ärsykkeitä saa koiran ihan ylikierroksille ja rauhoittumisessa kestää kauan.

On kotonakin hötkyilevä, saattaa yöllä vaellella ilman näkyvää syytä, ei malta olla kuin hetken paikallaan kerrallaan. Perheen muita koiria kohtaan on kontrolloiva, ei siedä muista lähtöisin olevaa riehuntaa, ei tykkää jos toisen koiran kanssa heitetään palloa tms., vaan pyrkii pysäyttämään toiminnan.

En tiedä auttaako, mutta voin kertoa, että tuollainen ylivilkas ja reaktiivinen hermorakenne on yleisempää paimenkoirilla kuin luulisitkaan. Eli et ole varmasti ainoa. Eikä se ole siis aina normaalia edes, vaan nykyään on paljon aidosti ylireaktiivisia ja kiihtyviä koiria.

Vierailija kirjoitti:

Luet netistä ja kysyt netistä koiranhoito-ohjeita? On myös asiantuntijoita.

Niin tietenkin, mutta on helpottavaa kuulla muidenkin tarinoita. Tiedätkö miltä tuntuu, kun itse itkee sitä miten p a s k a on koiransa kouluttamisessa harva se päivä? Vaikka kaikki vapaa-aika kuluu sen koiran kanssa ja kouluttajien kanssa.

Netissä saa myös joskus vaarallisia ohjeita. Jos googlaat aiheesta "koira alkanu murisee luusta" niin varmaan vähintään joka toinen nettikeskustelija kertoo, että otat sen vaa aina välillä pois sen suusta. Tää on aidosti ehkä jopa hengenvaarallinen neuvo. Se, että jonkun oma koira on niin pehmeä eikä omaa puolustusviettiä sillä tasolla, ettei se hampailla puolusta, niin on vaan tuuria monesti. Jos alkaa härkkimään koiralta resursseja pois muuten vaan, kun se jo siitä varoittaa, voi lopputulos olla, ettei se jokin päivä enää varoitakaan eikä halua luopua luusta.

Meillä on sellainen ongelma, että meillä narttutolleri, joka myös sinkoilee hihnan päässä kuin joku ylempänä sanoi, helikopteri. Ja hermostuu muista koirista ihan sekopäisesti, erityisesti pienistä koirista jostain syystä. Ei ole mitenkään vihainen, mutta ennemmin vaan pelkää ja ahdistuu. No tuossa talomme vieressä on iso hiekkakenttä, jossa voi pelata pesistä tai talvisin luistella jne. niin kaikki naapuruston fifit pidetään siinä vapaana! Suututtaa niin paljon. Joka lenkki saa pelätä, että kenen pikkurakki sieltä ilmestyy yhtäkkiä nilkkoihin haukkumaan ja koira kiskasee mut sinkoilussaan kumoon. 

Urheilukenttä EI OLE KOIRAPUISTO !!!