Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä ollut haastavia/käytöshäiriöisiä koiria? Mitä teitte?
05.12.2019 |
Uteliaisuudesta. Kouluttajan kanssa jutellessa käy aina ilmi, että ihmisillä on tooooosi vaikeitakin koiria kotonaan (ihan siis vaarallisiakin), mutta tuntuu muutoin elämässä, että harvoin kuulee siitä, että jonkun koira on purrut tai muuta vastaavaa. Ehkä siitä ei kehdata puhua? Nyt voi anonyymisti ainakin jakaa.
Itselläni on erittäin haastava vahvaviettinen nuori uroskoira, jonka kanssa on tehty ja tehdään edelleen hartiavoimin töitä. Tosi palkitsevaa, mutta ei tämä "perusperhekoiraksi" tituulerattu pystykorvapaimen todellakaan sopisi kotiin, jossa sen kanssa ei voitaisi käyttää ja _osattaisi_ käyttää aikaa ja treeniä sen viettien harjoitteluun ja kontrollin opettelemiseen. Esim. lapsiperhe, toinen koira, ei vapaanapitomahdollisuuksia luonnossa, tms. Myönnän ihan suoraan, että oma koirani olisi mahdollisesti vaarallinen toisessa perheessä. Ainakin jos se pentuna olisi päätynyt perheeseen, jossa sitä oltaisiin vaikka koulutettu fyysisin keinoin. Koirani ei siihen mukaudu, mutta huolestuttaa lukea netistä koiran ongelmakäytöksestä, kun 90% vastauksista on sarjaa "näytä sille että oot pomo, ota luu suusta mukisematta jos se murisee" jne. Useimmilla on käynyt näissä tapauksissa kuitenkin tuuri, että koira on luonteeltaan sellainen, että se lopulta luopuu tilanteessa eikä käy päälle kuten oma koirani tekisi, jos näin oltaisiin menetelty.
Harmittaa välillä kuulla esim. lapsiperheissä olevista koirista, joilla esiintyy aggressioita, sillä se on tosi vaikea tilanne kaikille.
Kommentit (70)
Hieman mietityttää myös tuo kasvattajien mahdollinen hälläväliä-asenne. Tiedän nytkin, että erittäin voimakkaasti resurssiaggressiivista narttua aietaan pennuttaa pian enkä todellakaan ymmärrä miksi. Kyseessä on selvästi ollut periytyvä ominaisuus (koko pentue on samanlaisia), eikä yksikään ole soveltunut mihinkään peruskotiin, mutta kasvattaja niitä sellaisiin kuitenkin myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pitää vaarallista koiraa vapaana luonnossa, pelottavaa olisi törmätä metsälenkillä tai marjareissulla kyseiseen koiraan...Kai edes lintujen pesimäajat kiinni?
Meidän naapurustossa asuu valkoinenpaimenkoira, joka on syöksymässä ulkona sekä parvekkeeltaan joka ikisen vieraan koiran kimppuun varmaankin noin kilometrin säteellä. Perheen isäntä ulkoiluttaa sitä lähinnä hihnan perässä roikkuen, kun koira rähjää menemään eteenpäin. Pakko itse kääntää suuntaa oman koirani kanssa aina, kun tuon näen, sillä en oikeasti usko, että mies sitä pystyy edes pidättelemään, jos se tosissaan puolustautuisi ohittavaa koiraa vastaan. Sitten pitävät koiraa lasitetulla parvekkeella rähjäämässä siellä kaikille näkökentässä oleville. Koiralla on varmaankin kehittynyt jo aikamoiset patoutuneet frustraatiot kaikkeen liikkuvaan.
Minulla on Corgi--Pystykorva mix narttu joka on ns "vaarallinen" . Pennusta asti hyvin jääräpäinen,kovaotteinen ja räjähdysherkkä tapaus. Tuli minulle täysin kouluttamattomana 9kk iässä ja nyt 9,5v leidi. Matka on ollut pitkä tämän kanssa ,senverran huono hermorakenne ja ainoa keino ilmaista tunteita oli 2v ikään asti pureminen. Kovaa ns "sotilaallista Tottelevaisuutta" ollaan treenattu,siitä Tämä pitää.. Se on auttanut ja raskas liikunta.
7v iässä tuli epilepsia ja eläinlääkäri arveli onko sillä ollut aina vaikutus luonteeseen vaikkei olle kohtauksia saanut aiemmin.
Tätä ei voi todellakaan laskea pihalle valvottunakaan ,jos on lapsia. Vieraista koirista puhumattakaan.. Hyökkää ensin ja kysyy vasta sitten. Onneksi asutaan korvessa,ei turhaa ärsykettä mistään suunnasta.
Kyllä näiden kanssa pärjää ja useimmista tulee ihan leppoisia kotikoiria 🙂
Vierailija kirjoitti:
Ap pitää vaarallista koiraa vapaana luonnossa, pelottavaa olisi törmätä metsälenkillä tai marjareissulla kyseiseen koiraan...Kai edes lintujen pesimäajat kiinni?
Oma koirani viettää viikonloput mökillämme, jossa se saa vapaasti ulkoilla kanssani omassa metsässämme. Viikot olemme kaupungissa. Eikä se ole siis vaarallinen, jos luit aloituksen. Voisi olla, jos se olisi päätynyt toiseen perheeseen.
Ennemmin pointtini oli ehkä se, että koirallani on aika ainutlaatuinen elämä, ja on ihan sattumaa, että minä valikoiduin lopulta sen omistajaksi. Se voisi ihan hyvin olla mennyt toiseen perheeseen, jolla ei ole omaa metsää (!) ja silloin voisin kuvitella sen hyvinkin vaaralliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KorpiRouva kirjoitti:
Minulla on Corgi--Pystykorva mix narttu joka on ns "vaarallinen" . Pennusta asti hyvin jääräpäinen,kovaotteinen ja räjähdysherkkä tapaus. Tuli minulle täysin kouluttamattomana 9kk iässä ja nyt 9,5v leidi. Matka on ollut pitkä tämän kanssa ,senverran huono hermorakenne ja ainoa keino ilmaista tunteita oli 2v ikään asti pureminen. Kovaa ns "sotilaallista Tottelevaisuutta" ollaan treenattu,siitä Tämä pitää.. Se on auttanut ja raskas liikunta.
7v iässä tuli epilepsia ja eläinlääkäri arveli onko sillä ollut aina vaikutus luonteeseen vaikkei olle kohtauksia saanut aiemmin.
Tätä ei voi todellakaan laskea pihalle valvottunakaan ,jos on lapsia. Vieraista koirista puhumattakaan.. Hyökkää ensin ja kysyy vasta sitten. Onneksi asutaan korvessa,ei turhaa ärsykettä mistään suunnasta.Kyllä näiden kanssa pärjää ja useimmista tulee ihan leppoisia kotikoiria 🙂
Ihana kuulla, että koira on päätynyt teille hyvään kotiin :) tunnen yhden corgin, joka oli aikamoinen tapaus, kävi omaan perheeseen kiinni ilman varoituksia (oli ilmeisesti pentuaikana opetettu jättämään varoitus välistä) ja corgit osaavat olla yllättävänkin teräviä. Heillä lapsia myös perheessä, joten todella varovaista koulutusta on tehty vuoden ajan jo, mutta ei se turvallinen siltikään ole se koira lasten kanssa :/
Aggressiivisen koiran kanssa elämä on muuten tosi stressaavaa, vaikka sitä osaisi kouluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun koiralla oli tosi paha eroahdistus. Kaikki keinot kokeiltiin läpi eikä mikään kuitenkaan auttanut. Piti valita joko lopettaa se tai löytää uusi koti, jossa sitä ei jouduttaisi jättämään yksin ikinä. Tosi paha mieli siitä edelleen, vaikka kaikkien mielestä koiralla oli jotain ns "päässä vikaa", kun sen ahdistus oli niin suurta.
Vierailija kirjoitti:
Mun koiralla oli tosi paha eroahdistus. Kaikki keinot kokeiltiin läpi eikä mikään kuitenkaan auttanut. Piti valita joko lopettaa se tai löytää uusi koti, jossa sitä ei jouduttaisi jättämään yksin ikinä. Tosi paha mieli siitä edelleen, vaikka kaikkien mielestä koiralla oli jotain ns "päässä vikaa", kun sen ahdistus oli niin suurta.
Oliko se rescue?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitus, 16-viikkoisena tuli meille kotiin perheesta, joka oli laiminlyonyt sen taysin. Myivat sita netissa ja kun mentiin hakemaan 50 eurolla, huoneen nurkassa kyyristeli pelokas, epasosiaalinen koira jolla nakyi kylkiluut ovelle asti. Perheessa oli kolme alle kouluikaista lasta ja melu oli sen mukainen. Tiedettiin etta ongelmia tulee, mutta ei vaan voitu jattaa sita sinne. :(
Itki ilosta aaneen kun ekan kerran annoin uunipuuroa ja paistettua jauhelihaa sekaan, oli saanut vain kuivia raksuja kerran (!!) paivassa siihen asti. Lihotin kaverin normaalikuntoon.
Koirasta tuli tottelevainen, kelpo vahti ja ihan kiva kaverikin, mutta pelkopurija oli lopun elamaansa ja puri ihan surutta myos minua useammankin kerran (jos esimerkiksi yritin ottaa myrkyllista tammenterhoa pois suusta, oli sormet verilla sen jalkeen).
Toisten koirien kanssa ei parjannyt koskaan (tosin tama saattoi olla mun vika kun en sosiaalistanut kunnolla) vaan oli remmirahisija.
Loppuun asti pidettiin, varoitettiin vieraita ja lasten vierailujen aikaan laitettiin joko ulos tai toiseen huoneeseen (ei luotettu lasten kanssa).
Piikin sai kun 10-vuotiaana lonkat pettivat, rustokudos oli kadonnut ja kaverilla oli vaikeuksia kannatella takapaataan. Ei alettu enaa sarkylaakkeiden kanssa temppuilemaan, katsottiin etta armollisempaa antaa nukkua pois.
Rehellisesti: ei ole ikava. Pelkasin sita vahan, aina.
Vierailija kirjoitti:
Mun koiralla oli tosi paha eroahdistus. Kaikki keinot kokeiltiin läpi eikä mikään kuitenkaan auttanut. Piti valita joko lopettaa se tai löytää uusi koti, jossa sitä ei jouduttaisi jättämään yksin ikinä. Tosi paha mieli siitä edelleen, vaikka kaikkien mielestä koiralla oli jotain ns "päässä vikaa", kun sen ahdistus oli niin suurta.
Mä en kyllä pystyisi tuollaisesta syystä lopettamaan koiraa, en ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverin chihu puree ihmisiä eikä sitä kiinnosta yhtää, välttelen sinne menemistä nykyään kun kyllä se sattuu vaikka onkin pieni koira! eikä vaikuta miltään leikiltä vaan se puree ihan tosissaan vihaisena
treffit kirjoitti:
Mulla oli rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitus, 16-viikkoisena tuli meille kotiin perheesta, joka oli laiminlyonyt sen taysin. Myivat sita netissa ja kun mentiin hakemaan 50 eurolla, huoneen nurkassa kyyristeli pelokas, epasosiaalinen koira jolla nakyi kylkiluut ovelle asti. Perheessa oli kolme alle kouluikaista lasta ja melu oli sen mukainen. Tiedettiin etta ongelmia tulee, mutta ei vaan voitu jattaa sita sinne. :(
Itki ilosta aaneen kun ekan kerran annoin uunipuuroa ja paistettua jauhelihaa sekaan, oli saanut vain kuivia raksuja kerran (!!) paivassa siihen asti. Lihotin kaverin normaalikuntoon.
Koirasta tuli tottelevainen, kelpo vahti ja ihan kiva kaverikin, mutta pelkopurija oli lopun elamaansa ja puri ihan surutta myos minua useammankin kerran (jos esimerkiksi yritin ottaa myrkyllista tammenterhoa pois suusta, oli sormet verilla sen jalkeen).
Toisten koirien kanssa ei parjannyt koskaan (tosin tama saattoi olla mun vika kun en sosiaalistanut kunnolla) vaan oli remmirahisija.
Loppuun asti pidettiin, varoitettiin vieraita ja lasten vierailujen aikaan laitettiin joko ulos tai toiseen huoneeseen (ei luotettu lasten kanssa).
Piikin sai kun 10-vuotiaana lonkat pettivat, rustokudos oli kadonnut ja kaverilla oli vaikeuksia kannatella takapaataan. Ei alettu enaa sarkylaakkeiden kanssa temppuilemaan, katsottiin etta armollisempaa antaa nukkua pois.
Rehellisesti: ei ole ikava. Pelkasin sita vahan, aina.
Kamalan kylmä ihminen olet. Yök :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun koiralla oli tosi paha eroahdistus. Kaikki keinot kokeiltiin läpi eikä mikään kuitenkaan auttanut. Piti valita joko lopettaa se tai löytää uusi koti, jossa sitä ei jouduttaisi jättämään yksin ikinä. Tosi paha mieli siitä edelleen, vaikka kaikkien mielestä koiralla oli jotain ns "päässä vikaa", kun sen ahdistus oli niin suurta.
Mä en kyllä pystyisi tuollaisesta syystä lopettamaan koiraa, en ikinä.
Ai niin, siis löysimme sille onneksi uuden kodin eläkeläisnaisen kanssa, joka ei jätä sitä koskaan yksin. Onneksi.
En minäkään halunnut lopettaa, mutta koira voi niin pahoin että oksenteli ja satutti itseään yksinään, enkä pystynyt käymään koulussa tai töissä sen takia. Tilanne oli ihan mahdoton.
treffit kirjoitti:
Mulla oli rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitus, 16-viikkoisena tuli meille kotiin perheesta, joka oli laiminlyonyt sen taysin. Myivat sita netissa ja kun mentiin hakemaan 50 eurolla, huoneen nurkassa kyyristeli pelokas, epasosiaalinen koira jolla nakyi kylkiluut ovelle asti. Perheessa oli kolme alle kouluikaista lasta ja melu oli sen mukainen. Tiedettiin etta ongelmia tulee, mutta ei vaan voitu jattaa sita sinne. :(
Itki ilosta aaneen kun ekan kerran annoin uunipuuroa ja paistettua jauhelihaa sekaan, oli saanut vain kuivia raksuja kerran (!!) paivassa siihen asti. Lihotin kaverin normaalikuntoon.
Koirasta tuli tottelevainen, kelpo vahti ja ihan kiva kaverikin, mutta pelkopurija oli lopun elamaansa ja puri ihan surutta myos minua useammankin kerran (jos esimerkiksi yritin ottaa myrkyllista tammenterhoa pois suusta, oli sormet verilla sen jalkeen).
Toisten koirien kanssa ei parjannyt koskaan (tosin tama saattoi olla mun vika kun en sosiaalistanut kunnolla) vaan oli remmirahisija.
Loppuun asti pidettiin, varoitettiin vieraita ja lasten vierailujen aikaan laitettiin joko ulos tai toiseen huoneeseen (ei luotettu lasten kanssa).
Piikin sai kun 10-vuotiaana lonkat pettivat, rustokudos oli kadonnut ja kaverilla oli vaikeuksia kannatella takapaataan. Ei alettu enaa sarkylaakkeiden kanssa temppuilemaan, katsottiin etta armollisempaa antaa nukkua pois.
Rehellisesti: ei ole ikava. Pelkasin sita vahan, aina.
Ymmärrän täysin. Koiran luonne muodostuu jo niin vahvasti sen pikkupentuajan vaikutteista (eli ennen kuin haitte sen). Pelkoaggressiivisen kanssa on vaikea olla oikeastaan koskaan rento ja se on tosi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Hieman mietityttää myös tuo kasvattajien mahdollinen hälläväliä-asenne. Tiedän nytkin, että erittäin voimakkaasti resurssiaggressiivista narttua aietaan pennuttaa pian enkä todellakaan ymmärrä miksi. Kyseessä on selvästi ollut periytyvä ominaisuus (koko pentue on samanlaisia), eikä yksikään ole soveltunut mihinkään peruskotiin, mutta kasvattaja niitä sellaisiin kuitenkin myy.
Pikkasen vastuutonta kasvattamista... raha vissii ainoo mikä merkitsee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun koiralla oli tosi paha eroahdistus. Kaikki keinot kokeiltiin läpi eikä mikään kuitenkaan auttanut. Piti valita joko lopettaa se tai löytää uusi koti, jossa sitä ei jouduttaisi jättämään yksin ikinä. Tosi paha mieli siitä edelleen, vaikka kaikkien mielestä koiralla oli jotain ns "päässä vikaa", kun sen ahdistus oli niin suurta.
Mä en kyllä pystyisi tuollaisesta syystä lopettamaan koiraa, en ikinä.
Koira voi kärsiä eroahdistuksen takia niin paljon, että on armollisempaa lopettaa se. Jos ei tätä tiedä, niin ei ole nähnyt niitä vaikeimpia tapauksia.
Meillä oli isokokoinen, vähän riistaviettinen uroskoira. Ajateltiin ulkoilukaveriksi, koska olemme miehen aktiivisia ulkoilmaihmisiä ja koiria on molemmilla ollut lapsuudenkodeissaan, joten emme olleet kokemattomia.
Koira oli jo pentuna jotenkin vähän outo, provosoiva ja ylikiihkeä. Tehtiin ihan valtavasti töitä sen kanssa, pyrittiin johdonmukaisuuteen, luotettavaan johtamiseen, tehtiin harjoituksia, ulkoiltiin paljon jotta koiralle ei tulisi tylsää jne. Siltikin koira teki tahallaan asioita, jotka tiesi kielletyiksi saadakseen huomiota (annoimme kyllä positiivista huomiota aina kun oli aihetta, mutta mikään ei riittänyt) ja oli hyvin konfliktinhakuinen. Jos ei muuta, niin alkoi yhtäkkiä tuijottamaan meitä sellaisella kiilusilmäkatseella ja haukkumaan meille.
Ulkona kävi toisten koirien kimppuun, jos haistoi koiran niin lähti oikein vetämään jäljille ja "jahtasi" muita käydäkseen suoraan kimppuun. Ei siis puolustanut itseään tai provosoitunut, vaan halusi hyökätä heti kun sai toisesta koirasta hajun.
Karkaili myös, oppi avaamaan ulko-oven ja paineli siitä pihalle, piti alkaa pitämään ovea lukossa vaikka oltiin kotona.
Ei ollut koskaan ihmisille vaarallinen, mutta oli pelottava ja lopulta päädyimme lopettamaan koiran, koska jokainen päivä oli yhtä taistelua eikä se vielä 4-vuotiaanakaan ollut rauhoittunut yhtään. Olemme puhuneet asiasta paljon ja jutelleet kokeneiden koiraihmisten kanssa ja vaikka tunnen yhä syyllisyyttä, uskon että koirassa oli jokin synnynnäinen "vika", eikä se vain soveltunut lemmiksiksi. Tuntui kuin olisimme pitäneet kattomme alla villieläintä. Seuraavaksi otimme pienemmän suomenlapinkoirauroksen ja kaikki on sujunut hyvin.
Pakko oli lopettaa kolmevuotiaana, kouluttajatkin nosti kädet pystyyn sen kanssa. Jopa se "paras" joka nettisivullaan mainosti että kaikki on onnistunut mutta yhden omistajat eivät alkaneet maksaa - muuten olisi kyllä senkin kouluttanut kuntoon. Joopa joo. Olis pitäny maksaa taas omaisuus koirasta, jonka terveysongelmat magneettikuvauksineen oli maksaneet jo varmaan tuplasti ostohinnan.
Alue: Aihe vapaa
Esimerkiksi jokin pariskunta oli hankkinut erään suositun käyttökoirarodun pennun, ja se muutaman kuukauden ikäisenä jo osoitti niin voimakasta aggressiivisuutta, että oli raadellut pariskunnan kädet tikattavaksi useamman kerran. Kasvattajaa ei kiinnostanut koko asia, vaan käski näyttämään pennulle kuka oli pomo. Kuulemma tilanne oli niin paha, että piti sanoa, ettei koiraa voi suositella ko. perheelle, sillä se jo niin nuorena oli aidosti pelottava ja sopisi korkeintaan pk-kouluttajalle. Halusivat kuitenkin pitää koiran, eli aika hurjaa.