Mieheni sisarukset aikoo tulla perheineen meille jouluksi. Heidän lapsuuden koti, nykyään minun koti.

Olet tunteeton ämmä. Onneksi sinäkin päädyt avioeroon, ennemmin tai myöhemmin.

Meillä melkein sama tilanne. Paitsi, että tämä ei ole kenenkään lapsuudenkoti.

Miehen sisarukset tulee jouluksi aina meille. En jaksa, en halua. Mukavia ovat ja on aina kiva nähdä MUTTA en ole käynyt miehen sisaren kotona 9 vuoteen!! Hän ei koskaan kutsu. Tämä ei ole ok, eikä vastavuoroisuus toteudu.   Mitään eivät tuo mukanaan. 

Tiedän, pitää avata suu ja sanoa asiasta...huoah. Riitoja en kaipaa...

Eli mies tahtoisi sirauksensa teille joulunviettoon kuten ennenkin, mutta sinä haluaisi enää, mikset halua? (ei selvinnyt alotuiksesta.)

Tosiaan mieletäni olisi hyvä nyt ensimmäisenä jouluna anopin jälkeen olla joulu koolla kuten ennenkin. Seuraavaksi jouluksi sitten uusia säveliä, jos haluatte niin.

Kuten täällä on jo mosesti mainittu, niin jakakaa tekemisiä ja miehen sisarukset tuo ruokia. Miten sinä haluaisit joulua vietää jatkossa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Tilanhoito ja yrityksen toiminnasta määrääminen on eri asia kuin miten kotonaan haluaa elää Ei se ole oikein niin, että rikkaampi päättää yhteiset perheasiat Tietenkään. Samanlainen sananvalta molemmilla kodinsisäisissä asioissa, joihin raha ei isommin liity. En olisi itse naimisissa autoritäärisen päsmärin kanssa. Kyllä sen yhteiselämän pitäisi toimia paljon paremmin ja tasaveroisemmin, kuin että toinen määrää varallisuuden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

No oletteko lunastaneet tilan itsellenne vai onko tila suvun eli myös miehen siarusten omistuksessa?

Oli tila kenen omistuksessa tahansa, toisten kotiin ei mennä omalla kutsulla joulun viettoon.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukutila.

Ei sinun. Piste. 

Olet jälleen kerran oikeassa. 

Mies maksaa, kokkaa ja kattaa perheelleen ja sisaruksilleen joulun tästä lähtien - vuorotellen kunkin sisaruksen luona.

Taas toivotus hyvän joulun.

Me ollaan ratkaistu tämä ongelma niin, että joka toinen joulu ollaan kotona maatilalla ja miehen sukulaiset saa tulla käymään. Joka toinen joulu ollaan minun kotimaisemissa (mies saattaa olla kotona hoitamassa lehmiä, koska lomittajia ei löydy aina), silloin meillä ei tarjoilla jouluruokaa.

Mahtaako ap:n koti olla lastenkaan koti vai ainoastaan miehen ja tämän sisarusten?

Tavallisestihan nuo sukutilat myydaan alihinnalla sille joka aikoo tulla jatkamaan maatilan pitoa ja se aiheuttaa katkeruutta niille jotka joutuvat luovuttamaan osuutensa pilkkahintaan.  Paras olisi jos sukupolvenvaihdoksen voisi suorittaa rehellisin perustein markkinahintoja noudattaen niin osapuoltenkin valinen kanssakayminen voi jatkua ilman katkeruutta ja huonosti peiteltyja syyllisyydentunteita. Onkohan tassakin aloituksessa aavistettavissa tietynlaista vihamielisyytta kun ei ehka mielellaan olla tekemisissa noiden maatilalta pois joutuneiden osapuolten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Tilanhoito ja yrityksen toiminnasta määrääminen on eri asia kuin miten kotonaan haluaa elää Ei se ole oikein niin, että rikkaampi päättää yhteiset perheasiat Tietenkään. Samanlainen sananvalta molemmilla kodinsisäisissä asioissa, joihin raha ei isommin liity. En olisi itse naimisissa autoritäärisen päsmärin kanssa. Kyllä sen yhteiselämän pitäisi toimia paljon paremmin ja tasaveroisemmin, kuin että toinen määrää varallisuuden perusteella.

Juuri näin. Tuohan on malliesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Rikkaampi kuvittelee voivansa sanella kaikesta ja köyhempi joutuu olemaan kuin piika omassa kodissaan. En olisi uskonut, että joku vielä alistuu tuohon 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Tilanhoito ja yrityksen toiminnasta määrääminen on eri asia kuin miten kotonaan haluaa elää Ei se ole oikein niin, että rikkaampi päättää yhteiset perheasiat Tietenkään. Samanlainen sananvalta molemmilla kodinsisäisissä asioissa, joihin raha ei isommin liity. En olisi itse naimisissa autoritäärisen päsmärin kanssa. Kyllä sen yhteiselämän pitäisi toimia paljon paremmin ja tasaveroisemmin, kuin että toinen määrää varallisuuden perusteella.

Juuri näin. Tuohan on malliesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Rikkaampi kuvittelee voivansa sanella kaikesta ja köyhempi joutuu olemaan kuin piika omassa kodissaan. En olisi uskonut, että joku vielä alistuu tuohon 2000-luvulla.

Mä kokeilin suhdetta huomattavan metsäomaisuuden omistajan kanssa. Hän tasaisin väliajoin muistutti:"paina nyt mieleesi, että ikinä et tule tästä mitään saamaan." tai jos ehdotin esim. että ostaisin uudet verhot taloon, niin vastaus saattoi olla:"jos ei miellytä se mitä täällä on, niin tuosta ovesta voi lähteä." No mä sit lähdin :)

Vierailija kirjoitti:

Tavallisestihan nuo sukutilat myydaan alihinnalla sille joka aikoo tulla jatkamaan maatilan pitoa ja se aiheuttaa katkeruutta niille jotka joutuvat luovuttamaan osuutensa pilkkahintaan.  Paras olisi jos sukupolvenvaihdoksen voisi suorittaa rehellisin perustein markkinahintoja noudattaen niin osapuoltenkin valinen kanssakayminen voi jatkua ilman katkeruutta ja huonosti peiteltyja syyllisyydentunteita. Onkohan tassakin aloituksessa aavistettavissa tietynlaista vihamielisyytta kun ei ehka mielellaan olla tekemisissa noiden maatilalta pois joutuneiden osapuolten kanssa.

No ei onnistu alihinnalla myynti todellakaan. Verottaja lätkäisee lahjaveron päälle välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Tavallisestihan nuo sukutilat myydaan alihinnalla sille joka aikoo tulla jatkamaan maatilan pitoa ja se aiheuttaa katkeruutta niille jotka joutuvat luovuttamaan osuutensa pilkkahintaan.  Paras olisi jos sukupolvenvaihdoksen voisi suorittaa rehellisin perustein markkinahintoja noudattaen niin osapuoltenkin valinen kanssakayminen voi jatkua ilman katkeruutta ja huonosti peiteltyja syyllisyydentunteita. Onkohan tassakin aloituksessa aavistettavissa tietynlaista vihamielisyytta kun ei ehka mielellaan olla tekemisissa noiden maatilalta pois joutuneiden osapuolten kanssa.

Minkä ihmeen osuutensa? Jos tilan vanhapitäjä on hengissä eikä kyse ole perikunnasta niin mitä se lapsille kuuluu, millä hinnalla myydään. Ainoastaan verottajalle kuuluu. Eivät ne sisarukset penniäkään saa. Voihan sen aina tietysti vieraallekin myydä, mutta kun yleensä halutaan suvussa säilyttää.

Pitääkö muka kauppiaankin jakaa myyntivoittonsa kaupan myynnin yhteydessä lapsilleen? No ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Tilanhoito ja yrityksen toiminnasta määrääminen on eri asia kuin miten kotonaan haluaa elää Ei se ole oikein niin, että rikkaampi päättää yhteiset perheasiat Tietenkään. Samanlainen sananvalta molemmilla kodinsisäisissä asioissa, joihin raha ei isommin liity. En olisi itse naimisissa autoritäärisen päsmärin kanssa. Kyllä sen yhteiselämän pitäisi toimia paljon paremmin ja tasaveroisemmin, kuin että toinen määrää varallisuuden perusteella.

Juuri näin. Tuohan on malliesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Rikkaampi kuvittelee voivansa sanella kaikesta ja köyhempi joutuu olemaan kuin piika omassa kodissaan. En olisi uskonut, että joku vielä alistuu tuohon 2000-luvulla.

Mä kokeilin suhdetta huomattavan metsäomaisuuden omistajan kanssa. Hän tasaisin väliajoin muistutti:"paina nyt mieleesi, että ikinä et tule tästä mitään saamaan." tai jos ehdotin esim. että ostaisin uudet verhot taloon, niin vastaus saattoi olla:"jos ei miellytä se mitä täällä on, niin tuosta ovesta voi lähteä." No mä sit lähdin :)

Joo, näillä maata ja metsää perineillä on välillä ihmeellinen kuvitelma, että se omaisuuslaji on jotenkin hirvittävän paljon arvokkaampaa ja kadehdittua kuin muunlainen omaisuus. 

Onpa ihme, ettei maatiloille löydy puolisoita, kun edes verhoja ei saa vaihtaa mieleisekseen :D

Vierailija kirjoitti:

Tavallisestihan nuo sukutilat myydaan alihinnalla sille joka aikoo tulla jatkamaan maatilan pitoa ja se aiheuttaa katkeruutta niille jotka joutuvat luovuttamaan osuutensa pilkkahintaan.  Paras olisi jos sukupolvenvaihdoksen voisi suorittaa rehellisin perustein markkinahintoja noudattaen niin osapuoltenkin valinen kanssakayminen voi jatkua ilman katkeruutta ja huonosti peiteltyja syyllisyydentunteita. Onkohan tassakin aloituksessa aavistettavissa tietynlaista vihamielisyytta kun ei ehka mielellaan olla tekemisissa noiden maatilalta pois joutuneiden osapuolten kanssa.

Tästä kommentista juurikin loistaa tämä täydellinen itsekkyys mitä ihmisillä valitettavasti on. Kun yksi sisarus ostaa itselleen työpaikan velkarahalla, niin tämän ostajan pitäisi heidän mielestään maksaa vielä sisaruksille jotain?

Jaetaan kuin perintöä ilman, että kukaan on kuollut. Vanhemmat saavat myydä tilan kenelle tahtovat. Kuinka moni näistä osuuden ruinaajista olisivat oikeasti kykeneviä jatkamaan maanviljelystä?

Minusta homman avain piilee siinä hetkessä, kun joulunvietto on tullut puheeksi miehen sisarusten kanssa. Eli miten he ovat ilmaisseet olevansa tulossa jouluksi? Onko se suorasukainen ilmoitus, että aatonaattona tullaan, pedatkaapa sängyt meille valmiiksi, vai onko se vaivihkainen kysely, että vieläkö täällä koko porukalla joulua vietetään, vai jotain ihan muuta? Eli ap kertoi, että sisarukset ovat tulossa. Miten se on käynyt ilmi? Voiko peräti olla niin, että Ap vain olettaa, että sisarukset aikovat olla heillä, ja samaan aikaan sisarukset olettavat, että heidät on suorastaan kutsuttu?

Ymmärrän, että mies voi olla puun ja kuoren välissä, jos ei itse ole ehtinyt joulua edes miettiä, ja sisarukset sitten vaan sanovat olevansa tulossa (mikä itse asiassa kuulostaa aika omituiselta, vaikka olisivatkin aina äitinsä luokse niin menneet, koska omaan veljeen ei taatusti ole samanlaista suhdetta kuin äitiin oli). Mies voi hyvin haluta sen perinteisen joulun, ja on ehkä toivottanutkin kaikki tervetulleeksi, ajattelematta siinä, että ehkä vaimoltakin voisi kysyä. Puun ja kuoren väliin on joutunut sitten siinä kohdassa, kun kutsu pitäisi perua. Silti jotenkin pidän todennäköisempänä, että joulusta on sisarusten kesken jossain vaiheessa syksyn mittaan keskusteltu ylipäänsä, ja siinä on sitten tunnemyrskyissä päätetty, että joulut sitten vietetään perinteiseen tapaan aina yhdessä. Voihan se olla, etteivät ne tulijoidenkaan puolisot ole tästä niin innoissaan, mutta kaikki nyt paijailevat näitä aikuisia, joiden äiti on kuollut.

Itse siis suosittelisin ihan kaunista suoraa puhetta. Ihan kumpi vaan, mies tai ap, voi itse soittaa jollekin sisaruksille ja kysyä, että mites tää joulu, ootteko tosiaan tulossa, kun meillä oli vähän toisenlaisia suunnitelmia. Ja jos nyt kuitenkin mieskin haluaa sisarukset kutsua, voi olla syytä tehdä kompromissi ja suostua tähän. Kaikille tulee joka tapauksessa selväksi, että Ap haluaa seuraavan joulun viettää eri tavalla, jos sen suoraan sanoo. Ei sitä heti tarvitse rumasti sanoa, vaan useimmiten riittää sellainen ystävällinen jutustelu. Sitten on asia erikseen nämä tyypit, jotka 20 vuotta putkeen kyselemättä ilmaantuvat ovelle, niihin ei tepsi kuin korkeintaan lukko, mutta siihenkin liittyy paljon sellaista dramatiikkaa, jota omaan joulunviettoon yleensä ei toivota. Mutta vielä ei olla lainkaan sillä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

No miksette voi siellä porukalla joulua juhlia? Jokainen toki tekee osansa ja maksatte kaiken tasan. Tuskin se anoppikaan on siellä kaikkia passannut monta joulua? Nyt on kuitenkin eka joulu kun anoppia, eli sinun miehesi ja hänen sisaruksien äitiä ei ole, niin sama kai se on sellainen muistelujoulu pitää? "Näin se Mirkku aina paistoi piparit"

Keskustella vaikka sitten joulun jälkeen, ettei sinua vai teitä molempia kiinnosta sukujoulu, vaan haluatte silloin mennä vaikka reissuun tms.

Onpa sinulla ihmeellinen kysymys No miksette voi siellä porukalla joulua juhlia?

Syyksi riittää se, että ap ei halua!

Miksi sinä et voi porukalla juhlia joulua, eli jokainen joka haluaa tulla teille niin tulkoot!

Alkukirjoitus oli varmastikin provo mutta monissa perheissä totta. On ihan luonnollista, että sisarukset tulevat entiseen lapsuuskotiin varsinkin kun on ensimmäinen Joulu ilman äitiä. Provossa sanottiin kirjoittajan anopin kuolleen kesällä. Mikäli olisi oikea kirjoitus ja tapahtunut näin, kukaan ei varmastikaan kieltäisi ketään sukulaista tulemasta lapsuuskotiin Joulua viettämään, sehän on selvä asia. Sisarukset haluavat kokoontua yhteen viettämään ensimmäistä Joulua ilman heidän äitiä. Ja yhteisistä säännöistä voi aina sopia, että jokainen tuo jotakin ja tehdään ruokia yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palattaisiin tähän aloittajan ongelmaan...

Onko näillä miehen sisaruksilla tapana "loisia". Eli tulevat valmiiseen pöytään ja mitään ei tehdä koko jouluna ja jälkeen jää vaan sotkut ja isot pyykkikasat petivaatteita?

Mietitte nyt miehen kanssa uudet säännöt. Ruokaa tuodaan tullessaan ja talon askareisiin osallistutaan, kuten "kotona ollessa". Jos nämä ei sovi vieraille, ei sitten ole tulemista.

Miksi heidän pitäisi miettiä yhtään mitään tarjoiluista?

He eivät halua sinne niitä sukulaisia ja sillä siisti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei mennyt kuin 20 vuotta ennen kuin älysivät, että se on meidän koti eikä koko suvun. Mutta minä olenkin maankuulu häijy miniä.

Ennen sitä nähtiin monia värikkäitä vaiheita, mutta ketään ei koskaan heitetty pihalle eikä kielletty tulemasta.

Positiivista oli suuren sukujoulun tunnelma kun lapset olivat pieniä, ja serkut myös vaikka heitä piti odottaa aattoiltana ennen kuin joulupukki saattoi tulla.

Menikö teiltä miehenne kanssa 20 vuotta saada suunne auki ja sanoa asiasta?

Meillä sovittiin asiat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Ei vaan suvulla meni 20 vuotta ymmärtää. Tämä tapahtui jokseenkin yhden lapsemme ylioppilasjuhlien aikaan, mutta ei siitä  nyt tällä kertaa sen enempää.

Ei ollut  mitään sukupolven vaihdosta vaan kuolinpesän nimissä oleva tila, joka oli jäämässä miehelleni. Ei sovittu yhtään mitään mistään. Siksipä minä sain pitää puoleni, enkä tarvinnut tehdä sitä edes kirjaimellisesti kynsin ja hampain vaan sanalliset keinot riittivät. Mies oli toki hyvänä apuna, ja sitten aikanaan lapset.

Miten suvulla voi mennä 20 vuotta ymmärää?

Ovi säppiin jo ensimmäisellä kerralla niin eivät he oven läpi tule!