Mieheni sisarukset aikoo tulla perheineen meille jouluksi. Heidän lapsuuden koti, nykyään minun koti.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin maatiloilla tuo on tavallinen ilmiö. Vaikka vanhemmat ovat jo edesmenneet ja yksi sisaruksista on lunastanut tilan itselleen ja elää siellä perheineen, niin aikuiset sisarukset kuvittelevat edelleen, että heillä on täysi oikeus tulla ja menna kuinka vain, "kun se nyt on meidän koti". Se oli heidän lapsuudenkotinsa, mutta nyt se on tilan omistavan sisaruksen ja hänen perheensä koti. Heillä ei ole mitään velvollisuutta passata sisaruksia, jotka tulevat kahta tyhjää kättä heilutellen niin kesällä kuin joulunakin "vanhalta muistilta" entiseen kotiinsa. On eri asia, jos heidät kutsutaan esim. joulunviettoon vanhaan kotiin.

- meillä ei onneksi ole noin. Mies on ostanut tilan (lypsykarja) aikoinaan vanhemmiltaan ja vanhuksilla oma talo samoin miehen sisaruksilla eivätkä he ole koskaan tulleet meille jouluksi loisimaan.

Ja vielä se että tämä sisarusten ym. sukulaisten loisimisilmiö on varmaan yleistä sellaisilla tiloilla jossa on vanha iso kartanotyylinen päärakennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palattaisiin tähän aloittajan ongelmaan...

Onko näillä miehen sisaruksilla tapana "loisia". Eli tulevat valmiiseen pöytään ja mitään ei tehdä koko jouluna ja jälkeen jää vaan sotkut ja isot pyykkikasat petivaatteita?

Mietitte nyt miehen kanssa uudet säännöt. Ruokaa tuodaan tullessaan ja talon askareisiin osallistutaan, kuten "kotona ollessa". Jos nämä ei sovi vieraille, ei sitten ole tulemista.

Miksi heidän pitäisi miettiä yhtään mitään tarjoiluista?

He eivät halua sinne niitä sukulaisia ja sillä siisti!

Mies ilmeisesti haluaa, kun on kerran puun ja kuoren välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Tilanhoito ja yrityksen toiminnasta määrääminen on eri asia kuin miten kotonaan haluaa elää Ei se ole oikein niin, että rikkaampi päättää yhteiset perheasiat Tietenkään. Samanlainen sananvalta molemmilla kodinsisäisissä asioissa, joihin raha ei isommin liity. En olisi itse naimisissa autoritäärisen päsmärin kanssa. Kyllä sen yhteiselämän pitäisi toimia paljon paremmin ja tasaveroisemmin, kuin että toinen määrää varallisuuden perusteella.

Juuri näin. Tuohan on malliesimerkki taloudellisesta väkivallasta. Rikkaampi kuvittelee voivansa sanella kaikesta ja köyhempi joutuu olemaan kuin piika omassa kodissaan. En olisi uskonut, että joku vielä alistuu tuohon 2000-luvulla.

Mä kokeilin suhdetta huomattavan metsäomaisuuden omistajan kanssa. Hän tasaisin väliajoin muistutti:"paina nyt mieleesi, että ikinä et tule tästä mitään saamaan." tai jos ehdotin esim. että ostaisin uudet verhot taloon, niin vastaus saattoi olla:"jos ei miellytä se mitä täällä on, niin tuosta ovesta voi lähteä." No mä sit lähdin :)

Joo, näillä maata ja metsää perineillä on välillä ihmeellinen kuvitelma, että se omaisuuslaji on jotenkin hirvittävän paljon arvokkaampaa ja kadehdittua kuin muunlainen omaisuus. 

Onpa ihme, ettei maatiloille löydy puolisoita, kun edes verhoja ei saa vaihtaa mieleisekseen :D

Vähän kyllä nyt yleistät liikaa. Luonnevikaisia sattuu joka alalle, kuuluu valitettavasti ihmisyyteen.

Lähtekää reissuun. Tyhjennä kaapit ruuista. Laita lukot kaappeihin. Poista myös lakanat sänngyistä, peitot ja tyynyt myös. Kaikki koti tarpeet lukollisiin kaapeihin. Jätät vaan ne appivanhempien kamat joita on jäljellä esille. Pesuineet pyhkeet myös. Lappu pöydälle. Lähdettiin lomalle. Eiköhän mene viesti edes mielensopukoihin.  Anele omilta sisaruksilta katto päänpäälle siksi ajaksi tai mene hosttelliin. Booking.comistakin voi kämppä löytyä.

Turha tässä on mitään reissuja ja oven sulkemisia miettiä, kun epäselvyys asiasta on ensisijaisesti ap:n ja miehensä välillä. Heidän tässä täytyy sopia joulunvietosta ja toimia sitten yhteisen sopimuksen mukaan.

Voihan itku miehesi sukulaisten ajattelemattomuutta.

Meilläkin vaihtui kotipaikka pikkuveljelle perheineen. Ei tulisi mieleenikään tupata sinne enää jouluksi. Sehän on nyt heidän kotinsa ja heidän elämänsä.

Suru menneistä jouluista on surtava vanhemman kuollessa, mutta se ettei kyetä miettimään mitä tekee vanhemman kuoleman jälkeen jouluisin on kyllä todella kypsymätöntä. 

Jos ylipäätään käyn vanhassa kotipaikassa soitan etukäteen sopiiko tulla, jos ei ole heiltä kutsua tullut, Joudun myös  sieltä hakemaan minulle kuuluvia tavaroita, joita olemme jakaneet ja veljeni vaimoineen pitäneet varastossa odottamassa kunnes pääsen hakemaan. 

Puistattaa, miten ihmiset ovat niin helkkarin tyhmiä ja itsekkäitä. Pidä pintasi! Ole tiukkana. Se suku ei sinne riennä auttamaan, kun pitäisi jotakin tehdä.

Kysy mieheltä mitä mieltä hän on ja tietääkö mies mitä mieltä sinä oot. Nyyttärit niin voi olla että ei oo seuraavana jouluna tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukutila.

Ei sinun. Piste. 

Myös ap:n nykyinen koti. Ja miehen sisarusten ENTINEN koti, ei nykyinen.

Miltä sinusta tuntuisi asua talossa, jossa sen entiset asukkaat määräisivät tahdin?

Ja mies on ap:n kanssa naimisissa ja joutuu toki päätöksiä tehdessään ottamaan huomioon myös vaimonsa.

Todennäköisesti on käynyt juurikin niin, että ap:n mies ei ole kehdannut kieltäytyä sisarustensa ehdotukselle joulunvietosta. Tai sitten hän on itse kutsunut, kohteliaisuudesta tai jostain muusta syystä. On kenties kuvitellut, että se on vaimollekin ok, tai että vaimon kanssa on helpompi luovia epämieluisa homma läpi ilman suurta draamaa. Sitten shitti osui tuulettimeen.

Ratkaisu lähtee siitä, että tilan oma väki keskustelee ensin asiat läpi keskenään ja sopii molemmille sopivista käytännöistä, eikä oleta toisen olevan jotain mieltä, ellei siitä ole puhuttu ja sovittu. Sitten mies kertoo sisaruksilleen päätöksen, yksitellen, jos hän on jotenkin tossun alla heidän suhteensa. Jos vieraat kuitenkin on jo kutsuttu, niin olisi tässä vaiheessa noloa perua. Mikään ei kuitenkaan estä pyytämästä vieraita osallistumasta järjestelyihin.

Miksi se joulunvietto tarkoittaa sitä, että olla öllötetään päiväkausia toisten nurkissa? Miksei lyhyempi vierailu käy, ja kukin olisi aaton kotona?

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää reissuun. Tyhjennä kaapit ruuista. Laita lukot kaappeihin. Poista myös lakanat sänngyistä, peitot ja tyynyt myös. Kaikki koti tarpeet lukollisiin kaapeihin. Jätät vaan ne appivanhempien kamat joita on jäljellä esille. Pesuineet pyhkeet myös. Lappu pöydälle. Lähdettiin lomalle. Eiköhän mene viesti edes mielensopukoihin.  Anele omilta sisaruksilta katto päänpäälle siksi ajaksi tai mene hosttelliin. Booking.comistakin voi kämppä löytyä.

Tää on niin naurettavaa teatteria. Järjestää tuollainen näytös, kun voi vain ihan suomeksi sanoa, että nyt jokainen viettää joulut omassa kodissaan.

Hirveä homma alkaa tyhjentelemään kaapit ja myllätä koko asunto jouluksi, vain sen takia, ettei voi sanoa, että yhteiset joulut on nyt loppu.

Itse kyllä antaisin miehen sisarusten tulla vielä viimeisen kerran yhteiseen joulunviettoon, ihan vain anopin/mummon muistoksi.

Sopisin vain, kuka mitäkin tuo, ettei joulu jäisi yksin minun kustannettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää reissuun. Tyhjennä kaapit ruuista. Laita lukot kaappeihin. Poista myös lakanat sänngyistä, peitot ja tyynyt myös. Kaikki koti tarpeet lukollisiin kaapeihin. Jätät vaan ne appivanhempien kamat joita on jäljellä esille. Pesuineet pyhkeet myös. Lappu pöydälle. Lähdettiin lomalle. Eiköhän mene viesti edes mielensopukoihin.  Anele omilta sisaruksilta katto päänpäälle siksi ajaksi tai mene hosttelliin. Booking.comistakin voi kämppä

- onnistuu vain jos ei ole eläimiä.

Mammat jankkaa taas kerran psrovossa, josta ap katosi heti aloituksen jälkeen. 

Kyllä teitä on helppo vedättää

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä se että tämä sisarusten ym. sukulaisten loisimisilmiö on varmaan yleistä sellaisilla tiloilla jossa on vanha iso kartanotyylinen päärakennus.

Kyllä niitä riittää tavallisiin taloihin. Olennaista on se että vanha muori on opettanut lapsensa tulemaan aina vapaasti kotiin. Usein vielä pitänyt kunnia-asiana passata kaikkia, paitsi ehkä tytärtä ja miniää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukutila.

Ei sinun. Piste. 

Myös ap:n nykyinen koti. Ja miehen sisarusten ENTINEN koti, ei nykyinen.

Miltä sinusta tuntuisi asua talossa, jossa sen entiset asukkaat määräisivät tahdin?

Ja mies on ap:n kanssa naimisissa ja joutuu toki päätöksiä tehdessään ottamaan huomioon myös vaimonsa.

Entä jos mies nimenomaan otti huomioon vaimonsa? Edes eli kerran vuodessa tehdään niin kuin se mies haluaa, vuoden 364 muuna päivänä mennään vaimon komennossa.

Aika ankeaa ajatella, että ap ei suo miehelle edes mukavaa joulua. Miehen rahat kyllä kelpaavat ja ilmainen asunto, mutta kun ap:n pitäisi tehdä jotain muuta kuin miettiä itseään, niin se on heti liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mammat jankkaa taas kerran psrovossa, josta ap katosi heti aloituksen jälkeen. 

Kyllä teitä on helppo vedättää

Olisin voinut itse kirjoittaa saman aloituksen vuosia sitten.

Miksi sinulle on niin vaikeaa ymmärtää, että vielä tänäkin päivänä loisia riittää, samoin kuin nössöjä miehiä ja miniöitä?

Jos sinä kirjoitit aloituksen, täydet pisteet sinulle! Vältit kaikki tavalliset provoajien kompastuskivet.

Itsekin asun mieheni lapsuuden kodissa. Itse olisin ainakin iloinen, jos miehen siskot perheineen tulisi meille viettämään joulua, saisi meidän lapsetkin samanikäisistä serkuista seuraa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Tilanhoito ja yrityksen toiminnasta määrääminen on eri asia kuin miten kotonaan haluaa elää Ei se ole oikein niin, että rikkaampi päättää yhteiset perheasiat Tietenkään. Samanlainen sananvalta molemmilla kodinsisäisissä asioissa, joihin raha ei isommin liity. En olisi itse naimisissa autoritäärisen päsmärin kanssa. Kyllä sen yhteiselämän pitäisi toimia paljon paremmin ja tasaveroisemmin, kuin että toinen määrää varallisuuden perusteella.

Mihin siis perustuu ajatuksesi siitä, että koti on aina ensisijaisesti naisen koti, ei miehen, joka sen on maksanut? Nainen saa päättää vieraista, juhlapäivistä, perheen säännöistä jne., mutta hänellä ei ole mitään vastuuta tai velvollisuuksia, pelkät oikeudet? Miksi miehen maksama koti ei saa olla miehen koti?

Vierailija kirjoitti:

Tavallisestihan nuo sukutilat myydaan alihinnalla sille joka aikoo tulla jatkamaan maatilan pitoa ja se aiheuttaa katkeruutta niille jotka joutuvat luovuttamaan osuutensa pilkkahintaan.  Paras olisi jos sukupolvenvaihdoksen voisi suorittaa rehellisin perustein markkinahintoja noudattaen niin osapuoltenkin valinen kanssakayminen voi jatkua ilman katkeruutta ja huonosti peiteltyja syyllisyydentunteita. Onkohan tassakin aloituksessa aavistettavissa tietynlaista vihamielisyytta kun ei ehka mielellaan olla tekemisissa noiden maatilalta pois joutuneiden osapuolten kanssa.

Luovuttamaan  minkä ihmeen osuutensa? Ei maatilan lapsilla ole mitään juridista osuutta elossaolevien vanhempiensa omaisuudesta.

Toiseksi verottaja edellyttää nykyisin tilakauppaa käytännössä markkinahintaan. Silloinkin kaupat käydään omistajan ja ostajan kesken, ei omistajan lasten ja ostajan kesken.

Vierailija kirjoitti:

Meillä melkein sama tilanne. Paitsi, että tämä ei ole kenenkään lapsuudenkoti.

Miehen sisarukset tulee jouluksi aina meille. En jaksa, en halua. Mukavia ovat ja on aina kiva nähdä MUTTA en ole käynyt miehen sisaren kotona 9 vuoteen!! Hän ei koskaan kutsu. Tämä ei ole ok, eikä vastavuoroisuus toteudu.   Mitään eivät tuo mukanaan. 

Tiedän, pitää avata suu ja sanoa asiasta...huoah. Riitoja en kaipaa...

Miksi sinä sitten kutsut heidät?

Mene sinä kutsumatta heidän luokseen vaikka pääsiäiseksi. Ilmoitat vaan tulevasi ja sillä selvä.