Mieheni sisarukset aikoo tulla perheineen meille jouluksi. Heidän lapsuuden koti, nykyään minun koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä veli kysyi vaimoltaan vastaavassa tilanteessa, että milloin maksat 800 000 e eli puolet tilan hinnasta. Kun se on maksettu, voit päättää itsenäisesti talon ja tilan käytöstä. Siihen asti sukutila on vain ja ainoastaan veljen, vaimo saa siellä asua ja elää, sisustaa ja laittaa, mutta ei väittää, että "minun kotini, minun sääntöni".

Ihmeestä se käly tuohonkin sopeutui ja joulut on oltu veljen luona kuten äitimme eläessä. Nyyttikestejä ei ole, veljen vaimo laittaa kaiken ja veli maksaa. Vastaavasti pääsiäisenä ollaan meillä.

Heh heh. 1,6 miljoonan euron tila. Oletko laittanut kolkan jäädään kohtaan? Maatilat ovat Suomessa ehkä 80 000 e arvoisia.

Tiedän Herlinin sisaruksen ja ehkä hänen tilansa on tämän 1,6 arvoinen kiinteistöineen ja tilaa ympäröivän metsän kanssa.

Tämä jaksaa naurattaa minua. Pelkkä yksi lypsyrobotti on 140 000 euroa! Ei taida 80 k riittää kymmeneen peltohehtaariin. 😂😂😂😂

Lietelantavaunu vajaa 200 000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei mennyt kuin 20 vuotta ennen kuin älysivät, että se on meidän koti eikä koko suvun. Mutta minä olenkin maankuulu häijy miniä.

Ennen sitä nähtiin monia värikkäitä vaiheita, mutta ketään ei koskaan heitetty pihalle eikä kielletty tulemasta.

Positiivista oli suuren sukujoulun tunnelma kun lapset olivat pieniä, ja serkut myös vaikka heitä piti odottaa aattoiltana ennen kuin joulupukki saattoi tulla.

Menikö teiltä miehenne kanssa 20 vuotta saada suunne auki ja sanoa asiasta?

Meillä sovittiin asiat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Tämän vuoksi mä jätin exän. Ei olisi ikinä saatu sovittua ettei anoppi olisi saanut kävellä omin avaimin sisään. Se ei ymmärtänyt miksi ei meidän kerrostaloasuntoon saanut kävellä kun huvitti ja miksi siellä ei saanut järjestään kaappeja uusiksi niin että itse löytää tarvittavat. Kun alkoi sukupolven vaihdoksesta olla puhetta, niin anopin luuseri poika keskustelun alkaessa keskittyi mielummin tärkeämpään tietokonepeliin. Mä päätin elää elämäni toisin, eikä oo ikävä. Vaikka tietysti tää poika yllättyi kun pakkasin kamani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukutila.

Ei sinun. Piste. 

Ai, että hän on siellä vain piikana, vaikka perinteiseen tapaan tekee 50 % tilan töistä.

Aviopari omistaa kaiken puoliksi, ellei saantokirjalla, testamentilla tai avioehdolla ole toisin sovittu. Monelle (miehelle) tämä fakta konkretisoituu vasta erotessa.

Ei omista. Tämä on fakta, jonka harva ymmärtää.

Erotessa ja kuolemassa omaisuutta ei suinkaan jaeta puoliksi. Lasketaan kummankin varat ja velat ja rikkaampi antaa köyhemmälle tasinkoa, mutta ei maksa hänen velkojaan.

"Tasinko on omaisuuserä, jonka purkautuvan avioliiton varakkaampi puoliso joutuu suorittamaan varattomammalle puolisolle, jotta kummankin omaisuuden arvo tulee yhtä suureksi."

Eli semantiikkaa, kyllä se erossa vaan menee tasan, jos ei ole avioehtoa TAI perittyä omaisuutta, joka on puolisolta testamentilla poissuljettu. 

Jos ei ole rintaperillisiä, leski perii kaiken, ellei kuollut puoliso ole testamentilla toisin määrännyt. Silloinkin leskelle jää avio-oikeus, eli oikeus tasinkoon jos ei ole avioehtoa.

On se kumma, kun ihmiset takertuvat joihinkin taloihin ja tiloihin, muistoihinsa. Mitä,todennäköisimmin jokaikinen noistakin sisaruksista pitäisi taloaan omanaan ja portit kiinni, jos omistaisivat tilan. Älä anna kävellä kenenkään ylitse, sinä ja miehesi päätätte, milloin otatte vieraita vastaan.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun ihmiset takertuvat joihinkin taloihin ja tiloihin, muistoihinsa. Mitä,todennäköisimmin jokaikinen noistakin sisaruksista pitäisi taloaan omanaan ja portit kiinni, jos omistaisivat tilan. Älä anna kävellä kenenkään ylitse, sinä ja miehesi päätätte, milloin otatte vieraita vastaan.

Siinäpä se. Meillä sisarukset yrittivät viedä perennat kukkapenkistä, ettei jäisi minulle, talon uudelle emännälle. Mies kielsi.

Olisivat varmaan vieneet puutkin pihasta😩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun ihmiset takertuvat joihinkin taloihin ja tiloihin, muistoihinsa. Mitä,todennäköisimmin jokaikinen noistakin sisaruksista pitäisi taloaan omanaan ja portit kiinni, jos omistaisivat tilan. Älä anna kävellä kenenkään ylitse, sinä ja miehesi päätätte, milloin otatte vieraita vastaan.

Siinäpä se. Meillä sisarukset yrittivät viedä perennat kukkapenkistä, ettei jäisi minulle, talon uudelle emännälle. Mies kielsi.

Olisivat varmaan vieneet puutkin pihasta😩

Meiltä meinasi lähteä talon alkuperäiset, 1900-luvun alun pirtin pöytä ja penkit ja muutama muukin vanha itse tehty huonekalu. Appi onneksi laittoi jälkikasvunsa aisoihin, ettei ihan kaikkea viety.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei mennyt kuin 20 vuotta ennen kuin älysivät, että se on meidän koti eikä koko suvun. Mutta minä olenkin maankuulu häijy miniä.

Ennen sitä nähtiin monia värikkäitä vaiheita, mutta ketään ei koskaan heitetty pihalle eikä kielletty tulemasta.

Positiivista oli suuren sukujoulun tunnelma kun lapset olivat pieniä, ja serkut myös vaikka heitä piti odottaa aattoiltana ennen kuin joulupukki saattoi tulla.

Menikö teiltä miehenne kanssa 20 vuotta saada suunne auki ja sanoa asiasta?

Meillä sovittiin asiat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Tämän vuoksi mä jätin exän. Ei olisi ikinä saatu sovittua ettei anoppi olisi saanut kävellä omin avaimin sisään. Se ei ymmärtänyt miksi ei meidän kerrostaloasuntoon saanut kävellä kun huvitti ja miksi siellä ei saanut järjestään kaappeja uusiksi niin että itse löytää tarvittavat. Kun alkoi sukupolven vaihdoksesta olla puhetta, niin anopin luuseri poika keskustelun alkaessa keskittyi mielummin tärkeämpään tietokonepeliin. Mä päätin elää elämäni toisin, eikä oo ikävä. Vaikka tietysti tää poika yllättyi kun pakkasin kamani...

Pojalla kävi säkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun ihmiset takertuvat joihinkin taloihin ja tiloihin, muistoihinsa. Mitä,todennäköisimmin jokaikinen noistakin sisaruksista pitäisi taloaan omanaan ja portit kiinni, jos omistaisivat tilan. Älä anna kävellä kenenkään ylitse, sinä ja miehesi päätätte, milloin otatte vieraita vastaan.

Siinäpä se. Meillä sisarukset yrittivät viedä perennat kukkapenkistä, ettei jäisi minulle, talon uudelle emännälle. Mies kielsi.

Olisivat varmaan vieneet puutkin pihasta😩

meillä vei minun kasvattaman perennan Se harmitti, viis perintöperennoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukutila.

Ei sinun. Piste. 

Ai, että hän on siellä vain piikana, vaikka perinteiseen tapaan tekee 50 % tilan töistä.

Aviopari omistaa kaiken puoliksi, ellei saantokirjalla, testamentilla tai avioehdolla ole toisin sovittu. Monelle (miehelle) tämä fakta konkretisoituu vasta erotessa.

Ei omista. Tämä on fakta, jonka harva ymmärtää.

Erotessa ja kuolemassa omaisuutta ei suinkaan jaeta puoliksi. Lasketaan kummankin varat ja velat ja rikkaampi antaa köyhemmälle tasinkoa, mutta ei maksa hänen velkojaan.

"Tasinko on omaisuuserä, jonka purkautuvan avioliiton varakkaampi puoliso joutuu suorittamaan varattomammalle puolisolle, jotta kummankin omaisuuden arvo tulee yhtä suureksi."

Eli semantiikkaa, kyllä se erossa vaan menee tasan, jos ei ole avioehtoa TAI perittyä omaisuutta, joka on puolisolta testamentilla poissuljettu. 

Jos ei ole rintaperillisiä, leski perii kaiken, ellei kuollut puoliso ole testamentilla toisin määrännyt. Silloinkin leskelle jää avio-oikeus, eli oikeus tasinkoon jos ei ole avioehtoa.

Tasan menee , mutta edelleen avioliitossa varat ja velat ovat erilliset.

Kumpikin omistaa yksin oman omaisuuden, ei puolta. Myös eron jälkeen - paitsi sen osan, joka menee toiselle tasinkona. Tasinkona ei tarvitse antaa kaikesta omaisuudesta puolta vaan vaikka selvää rahaa tasingon verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukutila.

Ei sinun. Piste. 

Ai, että hän on siellä vain piikana, vaikka perinteiseen tapaan tekee 50 % tilan töistä.

Aviopari omistaa kaiken puoliksi, ellei saantokirjalla, testamentilla tai avioehdolla ole toisin sovittu. Monelle (miehelle) tämä fakta konkretisoituu vasta erotessa.

Mustä tällaista olet saanut päähäsi? Kaiken?Avioliitossakin voi molemmilla olla omaa omaisuutta tai velkaa.

Mikäli avioehtoa ei ole, eron tai kuoleman tapahtuessa vähemmän omistaneella on oikeus tasinkoon.

Tasinkoon on oikeus, ei puoleen omaisuuteen. Jos lähtijällä on esimerkiksi arvokas sijoitusasunto, hän voi joutua maksamaan rikkaampana puolisona tasinkoa maanviljelijälle.

Arvoisat miehet,

Voisitteko itse yrittää järjestää sukujoulun, kun se tuntuu niin helposti käyvän suvun naisilta? Ostatte joulukortit ja lähetätte joulukukat sekä kortit. Mietitte lastenne/kummilasten joulukalenterit sekä joulukortit lasten kavereille ja pienet lahjat opettajille. Ostatte joulukoristeet ja tuotte muut vanhat koristeet ja kukat kotiinne joulutunnelmaa tuomaan. Suunnittelette, kuka tarvitsee mitäkin jouluksi. Ostatte lahjat ja paketoitte ne kauniisti. Suunnittelette joulun pyhien ruokalistan ja jälkiruokalistan. Muistaakaa toki erikoisruokavaliot ja allergiat. Siivoatte kodin kauniiksi ja petaatte sängyt mahdollisille jouluvieraille. Aloitatte jouluruokien valmistamisen jo hyvissä ajoin ja pakastatte osan ruuista. Ja sitten 2-3 päivää ennen joulua teette jouluruokia  ja leivotte joulun makeisia kuin viimeistä päivää! Jouluaamuna on riisipuuro valmiina koko suvulle ja glögit tulilla! Ja te naiset hakekaa tai ostakaa se joulukuusi. Lämmittäkää joulusauna ja joulurauhan jälkeen vain rentoudutte joulun viettoon!

Tulisipa joku meillekin jouluksi. Mutta kaikilla sisaruksilla on omat juttunsa ja lapsen kanssa kahdestaan sitten yritetään viettää ihana perinteinen joulu.

Kaikki oli tunnelmallista ja niin kivaa kun oli iso porukka kasassa ja illalla kaiken muun jälkeen vielä pelattiin lautapelejä.

Nyt on tosi yksinäinen olo :(

"Ai, että hän on siellä vain piikana, vaikka perinteiseen tapaan tekee 50 % tilan töistä."

Meillä appivanhemmat halusivat papereihin maininnan "lahjaosuuteen puolisolla ei ole oikeutta". Tämä kävi minulle todella hyvin, koska en ole mieheni kanssa rahan/maan takia :) Minulla on oma työ ja miehelleni oli selvää, että en osallistu päivittäisiin navettatöihin. Mutta appivanhemmille ei ollut. He kuvittelivat, että minä työpäiväni jälkeen hyppään kumppareihin ja lähden 3 tunniksi navettaan. Silloin sanoin ihan suoraan, että en toimi oman työni lisäksi tilan orjana, koska en siitä mitenkään hyödy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksette voi siellä porukalla joulua juhlia? Jokainen toki tekee osansa ja maksatte kaiken tasan. Tuskin se anoppikaan on siellä kaikkia passannut monta joulua? Nyt on kuitenkin eka joulu kun anoppia, eli sinun miehesi ja hänen sisaruksien äitiä ei ole, niin sama kai se on sellainen muistelujoulu pitää? "Näin se Mirkku aina paistoi piparit"

Keskustella vaikka sitten joulun jälkeen, ettei sinua vai teitä molempia kiinnosta sukujoulu, vaan haluatte silloin mennä vaikka reissuun tms.

Onpa sinulla ihmeellinen kysymys No miksette voi siellä porukalla joulua juhlia?

Syyksi riittää se, että ap ei halua!

Miksi sinä et voi porukalla juhlia joulua, eli jokainen joka haluaa tulla teille niin tulkoot!

No siksihän minä sitä kysyin, koska ei ap sitä sanonut miksei asia hänelle ja/tai miehelleen sovi. Rouvalla siellä nyt nuttu vähän liian tiukalla päässä kenties?

Jos ap sanoo että haluaa joulunsa viettää paikassa x tai vaikka ei ollenkaan, niin keskustella asiasta. Ilmeisesti joulua on juhlittu aiemmin samassa paikassa isolla porukalla. ehkä ap on siellä odotellut sitten kieli pitkällä milloin anoppi kuolee, että saisi muunlaisen joulun, mutta ei ole asiasta kellekkään koskaan maininnut. Siksi juuri pitää kysellä, koska kenenkään ajatuksia ei voi lukea. Ei myöskään ne sisarukset, eikä ap:n mies. Keskustelu on aika oleellinen asia jokaisessa ihmisten välisessä suhteessa. 

Olen minä pyytänytkin meille meidän molempien sukulaisia, meillä osataan suvussa keskustella kuka mitäkin jouluna aikoo tehdä ja mitä ei ainakaan aio. Sielläkin voisi kokeilla, ei tarttisi näin kärttyisästi täällä tiuskia :)

Miksi ap:n pitäisi vauva-palstalla kertoa syy siihen, että ei halua kotiinsa sukujoulua!

Sillä ei ole mitään merkitystä, ainoastaan sillä on merkitys, että toimitaan ap:n ja hänen miehensä yhteisen toiveen mukaisesti. Miehen sisaruksille  ei todellakaan tarvitse erikseen selitellä syytä. Ei meilläkään ole soiteltu kaikille sukulaisille ja ystäville ja kerrottu ja kyselty, että mitä kukakin tekee jouluna ja minne kukakin on menossa ja miksi!

Jos joku haluaa jonnekin joulunviettoon niin totta ihmeessä hän odottaa ensin kutsun!

On kyllä todella törkeää joo odottaa että keskustelupalstalla saisi keskustella. Ehkä se helpottaisi ohjeiden annossa, jos tietäisi enemmän miksi joku ei jotain halua. 

Anteeksi kovasti, että satun juttelemaan sukulaisille. En ole soitellut kaikille sukulaisille, mutta niiden kanssa joiden kanssa muutenkin on tekemisissä, niin kyllä tulee kyseltyä mitäs sitä jouluna. Mutta piti nyt tämäkin vääntää, ihan kuin kukaan nyt kaikille mahdollisille ihmisille soittelisi. Joskus täällä on hauskoja ja avuliaita ketjuja, joskus taas pää haukataan irti kun kehtaakin keskustella ja kysellä. Pahoittelen kovasti, hyvää joulua kärttyeukoille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei mennyt kuin 20 vuotta ennen kuin älysivät, että se on meidän koti eikä koko suvun. Mutta minä olenkin maankuulu häijy miniä.

Ennen sitä nähtiin monia värikkäitä vaiheita, mutta ketään ei koskaan heitetty pihalle eikä kielletty tulemasta.

Positiivista oli suuren sukujoulun tunnelma kun lapset olivat pieniä, ja serkut myös vaikka heitä piti odottaa aattoiltana ennen kuin joulupukki saattoi tulla.

Menikö teiltä miehenne kanssa 20 vuotta saada suunne auki ja sanoa asiasta?

Meillä sovittiin asiat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Tämän vuoksi mä jätin exän. Ei olisi ikinä saatu sovittua ettei anoppi olisi saanut kävellä omin avaimin sisään. Se ei ymmärtänyt miksi ei meidän kerrostaloasuntoon saanut kävellä kun huvitti ja miksi siellä ei saanut järjestään kaappeja uusiksi niin että itse löytää tarvittavat. Kun alkoi sukupolven vaihdoksesta olla puhetta, niin anopin luuseri poika keskustelun alkaessa keskittyi mielummin tärkeämpään tietokonepeliin. Mä päätin elää elämäni toisin, eikä oo ikävä. Vaikka tietysti tää poika yllättyi kun pakkasin kamani...

Pojalla kävi säkä.

Kyllähön joka pojalla kun saa rakkaan äitinsä kanssa hoitaa tilaa kunnes kuolo korjaa

Tarinoitko ja haaveiletko lapsuutesi jouluista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun ihmiset takertuvat joihinkin taloihin ja tiloihin, muistoihinsa. Mitä,todennäköisimmin jokaikinen noistakin sisaruksista pitäisi taloaan omanaan ja portit kiinni, jos omistaisivat tilan. Älä anna kävellä kenenkään ylitse, sinä ja miehesi päätätte, milloin otatte vieraita vastaan.

Siinäpä se. Meillä sisarukset yrittivät viedä perennat kukkapenkistä, ettei jäisi minulle, talon uudelle emännälle. Mies kielsi.

Olisivat varmaan vieneet puutkin pihasta😩

Lukekaa Hilja Valtosen Vaimoke, jos haluatte nauraa tälle vakavalle aiheelle vilpittömän makeasti...

Vierailija kirjoitti:

"Ai, että hän on siellä vain piikana, vaikka perinteiseen tapaan tekee 50 % tilan töistä."

Meillä appivanhemmat halusivat papereihin maininnan "lahjaosuuteen puolisolla ei ole oikeutta". Tämä kävi minulle todella hyvin, koska en ole mieheni kanssa rahan/maan takia :) Minulla on oma työ ja miehelleni oli selvää, että en osallistu päivittäisiin navettatöihin. Mutta appivanhemmille ei ollut. He kuvittelivat, että minä työpäiväni jälkeen hyppään kumppareihin ja lähden 3 tunniksi navettaan. Silloin sanoin ihan suoraan, että en toimi oman työni lisäksi tilan orjana, koska en siitä mitenkään hyödy.

Kuulostaa tutulta. Minäkin olen töissä tilan ulkopuolella, enkä käytä vapaa-aikaani tilan töihin kun kerran en ole siihen osallisena muutenkaan. Mitä nyt joskus puintiaikaan saatan ajaa tyhjän kärryn pellolle ja täyden kuivurille ja muuta pientä, mutta orja tai piika en ole. Asumisen suhteenkin on tehty rajat selviksi, tilalla töitä tekevät saavat käydä keittiössä kahvilla ja sisällä vessassa ja tarpeen vaatiessa suihkussa, mutta muu talo on yksityisaluetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei mennyt kuin 20 vuotta ennen kuin älysivät, että se on meidän koti eikä koko suvun. Mutta minä olenkin maankuulu häijy miniä.

Ennen sitä nähtiin monia värikkäitä vaiheita, mutta ketään ei koskaan heitetty pihalle eikä kielletty tulemasta.

Positiivista oli suuren sukujoulun tunnelma kun lapset olivat pieniä, ja serkut myös vaikka heitä piti odottaa aattoiltana ennen kuin joulupukki saattoi tulla.

Menikö teiltä miehenne kanssa 20 vuotta saada suunne auki ja sanoa asiasta?

Meillä sovittiin asiat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Tämän vuoksi mä jätin exän. Ei olisi ikinä saatu sovittua ettei anoppi olisi saanut kävellä omin avaimin sisään. Se ei ymmärtänyt miksi ei meidän kerrostaloasuntoon saanut kävellä kun huvitti ja miksi siellä ei saanut järjestään kaappeja uusiksi niin että itse löytää tarvittavat. Kun alkoi sukupolven vaihdoksesta olla puhetta, niin anopin luuseri poika keskustelun alkaessa keskittyi mielummin tärkeämpään tietokonepeliin. Mä päätin elää elämäni toisin, eikä oo ikävä. Vaikka tietysti tää poika yllättyi kun pakkasin kamani...

Pojalla kävi säkä.

Kyllähön joka pojalla kun saa rakkaan äitinsä kanssa hoitaa tilaa kunnes kuolo korjaa

Todellakin. Kyllä passaava äiti aina kiukkuisen akan ja kiljuvat kakarat voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Arvoisat miehet,

Voisitteko itse yrittää järjestää sukujoulun, kun se tuntuu niin helposti käyvän suvun naisilta? Ostatte joulukortit ja lähetätte joulukukat sekä kortit. Mietitte lastenne/kummilasten joulukalenterit sekä joulukortit lasten kavereille ja pienet lahjat opettajille. Ostatte joulukoristeet ja tuotte muut vanhat koristeet ja kukat kotiinne joulutunnelmaa tuomaan. Suunnittelette, kuka tarvitsee mitäkin jouluksi. Ostatte lahjat ja paketoitte ne kauniisti. Suunnittelette joulun pyhien ruokalistan ja jälkiruokalistan. Muistaakaa toki erikoisruokavaliot ja allergiat. Siivoatte kodin kauniiksi ja petaatte sängyt mahdollisille jouluvieraille. Aloitatte jouluruokien valmistamisen jo hyvissä ajoin ja pakastatte osan ruuista. Ja sitten 2-3 päivää ennen joulua teette jouluruokia  ja leivotte joulun makeisia kuin viimeistä päivää! Jouluaamuna on riisipuuro valmiina koko suvulle ja glögit tulilla! Ja te naiset hakekaa tai ostakaa se joulukuusi. Lämmittäkää joulusauna ja joulurauhan jälkeen vain rentoudutte joulun viettoon!

Olen nainen, maalaistalon emäntä, enkä ole koskaan lähettänyt joulukukkia, korttejakin saa vain 5 sukulaista. Lopuille riittää nettitervehdys. Joulukoristeita ei ole ostettu 10 vuoteen, vanhat on pakattu siististi ja löytyvät vintin portaiden alla olevasta kaapista. Tosin koristeita on vain kuusessa, mikä pakko se on koko talo koristella? Jouluruuat tulee pitopalvelusta, ei ole mitään vaivaa niissäkään. Joulupuuron keitän ja mies paistaa kinkun, siinä meidän vaivannäkömme. Kotia ei tarvitse erikseen siivota kauniiksi, normaali viikkosiivous riittää. Vieraiden vuoteet on joka tapauksessa sijattuina, miksi ne pitäisi uudestaan jouluksi laittaa?

Jos sinun joulusi on täynnä turhia juttuja, niin älä oleta, että kaikki muut ovat yhtä typeriä. Vaikka itse olisi miten höyrähtänyt jouluun eikä tajua, että kummilapsille ei ole pakko hankkia kalentereja, niin ei pidä vaatia puolisoa moista tekemään. Tuo olisi sinun joulusi, puolisolle riittäisi vähempi. Mutta ei sinulle, joten jaksat valittaa!