Miksi et ole mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki naiset ovat joka tapauksessa entisiä tai nykyisiä jakorasioita eikä maksa vaivaa antaa sellaisen häiritä. On itsestäänselvyys, että niitä on kaikenmaailman limanuljaskat höylänneet.

Niin tuo on kyllä yksi oikein erityisen turha mustasukkaisuuden alalaji, olla mustasukkainen menneisyyden henkilöistä. Itsellä ei taas tullut tuollainen edes mieleen.

Mustasukkaisuus tuossa yhteydessä on laajempi käsite erilaisille negatiivisille intohimoiseen rakkaussuhteeseen liittyville tuntemuksille ja ajatuksille. Epävarmuus, inho, häpeä, epäluottamus, kateus jne. 

Ei kuulosta ihan yhteensopivilta nuo inho, häpeä, kateus / rakkaus. Ei tuollaisia tunteita tunteva rakasta oikeasti. Kyse on jostain muusta. Omistushalusta ehkä.

Intohimoinen rakkaushan ON omistamisen halua, ei ihastumisen tilassa ketään halua jakaa muiden kanssa. Hyvin myrkyllinenkin ihminen voi siis rakastaa, vaikka sitten kieroutuneella tavalla, ja tuntea hyvin syvästi näissä asioissa. Sinulle rakkaus voi olla toki jokin eteerinen ideaali, mutta ei sellaista oikeassa maailmassa esiinny muualla kuin jossain kädenlämpöisissä pömpelöissä kuvitelmissa.

Ei, rakastamalleen ihmiselle haluaa hyvää. Nuo tuollaisia tunteita tuntevat ihmiset haluaa tappaa toisen mielummin kuin menettää. Ei se ole rakkautta. En tiedä mitä se on.

Ei ole kovinkaan todellisuuden mukaista väittää, että ihastunut ihminen haluaisi mieluummin tappaa kuin menettää ihastuksen kohteensa. Sairaalloisen ihmisen ihastuminen voi sellaiseen johtaa. Minä haluan kaikille ihmisille hyvää, ja se on rakkautta, mutta se ei tosiaankaan ole intohimoista rakkautta, joka on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki naiset ovat joka tapauksessa entisiä tai nykyisiä jakorasioita eikä maksa vaivaa antaa sellaisen häiritä. On itsestäänselvyys, että niitä on kaikenmaailman limanuljaskat höylänneet.

Niin tuo on kyllä yksi oikein erityisen turha mustasukkaisuuden alalaji, olla mustasukkainen menneisyyden henkilöistä. Itsellä ei taas tullut tuollainen edes mieleen.

Mustasukkaisuus tuossa yhteydessä on laajempi käsite erilaisille negatiivisille intohimoiseen rakkaussuhteeseen liittyville tuntemuksille ja ajatuksille. Epävarmuus, inho, häpeä, epäluottamus, kateus jne. 

Ei kuulosta ihan yhteensopivilta nuo inho, häpeä, kateus / rakkaus. Ei tuollaisia tunteita tunteva rakasta oikeasti. Kyse on jostain muusta. Omistushalusta ehkä.

Intohimoinen rakkaushan ON omistamisen halua, ei ihastumisen tilassa ketään halua jakaa muiden kanssa. Hyvin myrkyllinenkin ihminen voi siis rakastaa, vaikka sitten kieroutuneella tavalla, ja tuntea hyvin syvästi näissä asioissa. Sinulle rakkaus voi olla toki jokin eteerinen ideaali, mutta ei sellaista oikeassa maailmassa esiinny muualla kuin jossain kädenlämpöisissä pömpelöissä kuvitelmissa.

Tässä kyse on persoonallusuushäiriöstä.

Kaikkien kannattaa pysyä kaukana tästä suhteesta.

Höpön höpön. Ei ihastuminen ole mitään persoonallisuushäiriötä. Persoonallisuushäiriöisen ihastuminen voi tietysti olla ihan oma luku sinänsä. Ihastunut noin muuten ei taatusti halua jakaa ihastustaan kenenkään kanssa. Se että sinä et ole sitä koskaan kokenut ei tosiaankaan tee tyhjäksi monien muiden kokemuksia.

Väitän että suurin osa ihmisistä pystyvät olemaan intohimoisesti rakastuneita ilman että piehtaroivat ällötyksissä ja inhotuksissa miettien toisen menneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Olen harvoin, jos koskaan ollut mustasukkainen. Kateellinen ystävistä kyllä, mutta puolisoa kohtaan en vaan osaa. Luotan siihen, että hän on vapaaehtoisesti minun kanssa. En omista miestä, en voi päättää ketä hän rakastaa. Olen vastuussa omasta onnesta ja teen vain omaa sydäntä koskevia päätöksiä.

Minusta mustasukkaisella ihmisellä on jokin vaikea käsittelemätön tunne-elämää koskeva ongelma, jos omistushaluisuus purkaantuu mustasukkaisella käytöksellä. "Sun on pakko rakastaa mua, muuten teet minut mitättömäksi". Ystäväni on hyvin mustasukkainen persoona ja katson vierestä, kuinka hän suhde toisensa jälkeen tuhoaa ne. Se tunteiden hallitsemattomuus on sairasta seurattavaa. Se, että mies suhteen alussa vaikka sanoo jotain ihan vieatonta ja hyvää tarkoittavaa, voi mustasukkaisen päässä kääntyä ympäri ja sitten ollaan varmoja, että mies ei ole tosissaan ja se leikkii tunteilla. Ei nähdä sitä omaa käyttäytymistä. Ne jatkuvat spekulaatiot "Mitähän se mies sillä tarkoitti" tarkoittaa minulle, että epäluottamus on jaettu jo valmiiksi, vaikkei mies mitään ole tehnytkään. Sitä ollaan valmiiksi mustis, vaikkei suhde vielä ole edes kunnolla alkanut.

Olen myös seurannut entisen naapurin sairasta mustasukkaisuutta. Miten joku voi olla pois töistä vain siksi, että voi ovensa ulkopuolella kytätä, onko vaimolla muita miehiä silloin, kun hän on poissa? Naapurin rouva oli kerran meillä katsomassa missikisoja, kun toiselta kanavalta tuli urheilua. Mies soitteli 10 min välein vaimolleen missä oli ja minun piti vieressä "todistaa", että ollaan yhä naapurissa. Sairasta. Sanoin kyllä naiselle, että ottaa jalat alleen. Muutin pois toiselle paikkakunnalle ja kuulin myöhemmin, että mies oli yrittänyt tappaa naisen, kun nainen hänet jätti. Mikä järki? 

Tuo on nimenomaan sairaalloista mustasukkaisuutta.

Kerroin jo aiemmin itse tunteneeni mustasukkaisuutta, kun puolisoni vanha ystävä oli hänen luonaan käymässä silloin, kun me emme vielä asuneet yhdessä. En häpeä lainkaan tunnustaa, että kun ajattelin heitä viettämässä aikaa yhdessä, laittamassa ruokaa, käymässä kävelyllä ja kaupungilla, istumassa iltaa jne. tunsin mustasukkaisuutta. Tai ehkä se oli kateutta siitä, että kyseinen nainen sai viettää aikaa elämänkumppanini kanssa samaan aikaan kuin itse olin töiden takia toisella paikkakunnalla. Minusta se ei ollut sairasta mustasukkaisuutta vaan tunne, joka nousi siitä tilanteesta ja poistui, kun se oli ohi.

Sen jälkeen olemme tehneet molemmat ulkomaan- ja kotimaanmatkoja yksin tai kavereidemme kanssa, käyneet risteilyillä ja baareissa, matkustelleet työn puolesta, viettäneet kesää ystävien mökillä ym. erikseen. Ei todellakaan tarvitse soitella ja todistella tai pyytää näyttämään viestejä tai puhelinlokeja tms.

Minusta olisi kummallista, jos ihmisellä ei missään tilanteessa heräisi pelkoa hylätyksi tulemisesta. Itse olen mieluummin sen verran mustasukkainen, että sallin senkin tunteen itsessäni herätä, kuin kylmän rationaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntoni on kunnossa. Aiemmissa suhteissa, ja nykyisenkin suhteen alkuvaiheilla, tunsin epävarmuutta itsestäni ja siitä ”kelpaanko” toiselle.

En usko että puolisoni pettäisi minua, mutta vaikka pettäisikin niin ei se mustasukkaisuus ja kyttääminen mitään auttaisI.

Ihminen on vapaa tekemään päätöksensä: jos hän haluaa jättää minut niin se on hänen päätöksensä. En tietenkään haluaisi että näin kävisi.

Mustasukkaisuus ei auta mitään? Mustasukkaisuus on tunne, ei teko. Eihän vihaa tai suruakaan voi kieltää tulemasta vain päätöksellä että "ei se auta mitään".

Kyllä tunteitaan pystyy kontrolloimaan. En anna vihan tai surunkaan vyöryä niin hillittömänä, että menettäisin mielenrauhani. Tuollaisia ylitsevuotavia tunnemyrskyjä pystyy hillitsemään esim. meditaation keinoin. Minulla ja ympäristölläni on paljon parempi olo, kun en anna negatiivisille tunteille valtaa.

Kuka puhui tunnemyrskyistä? Väittäisin että valtaosa ihmisistä kokee vähintään lievää mustasukkaisuutta. Se on täysin normaalia, onhan parisuhteessa kyse kahdesta ihmisestä jotka eivät halua jakaa kumppaniaan muiden kanssa. Siinä vaiheessa voisi olla jo uskottavaa väittää ettei ole ollenkaan mustis, jos pystyy jakamaan kumppaninsa muiden kanssa.

Exästäni olin mustasukkainen, koska hän antoi sille syytä. Pimitti minulta tietoa, valehteli ihan pienistäkin asioista, viina maistui ja puhelin sammui jossain vaiheessa iltaa ja tultiin seuraavana iltapäivänä kotiin "jostain". Oma vikani, kun katselin tuollaista perseilyä muutaman vuoden.

Nykyisestä en ole, koska hänen käytös on ihan päinvastaista exään verrattuna ja hän arvostaa ja rakastaa minua. Hänelle suhteemme on tärkeä.

Viime syksynä tajusin kerran olevani mustasukkainen naisesta, jota en tuntenut, miehelle josta olin kuullut vain nimen, eivätkä he välttämättä olleet enää edes tekemisissä keskenään. Alkoi naurattaa mahdottomasti. Enpä usko että ihan heti tulee toista mustasukkaisuus kohtausta, vaikka nyt tapailen tuota naista.

Siitä johtuu, että seurustelumme alkuvaiheessa mies käveli kaveriporukassaan metrin päästä minusta ohi ja ei huomannut minua. Päättelin siitä, että koska kulkee kuin pussi päässä, niin ei varmaan ehdi kattella muita naisiakaan. Tosi juttu :D

Sitten hänellä on paljon tyttökavereita, mutta ne tytöt on ollut tosi ihania minulle, joten mitä minä heistä huolehtimaan. Lisäksi mieheni on niin hitaasti lämpeävä, että tuskin lämpeäisi kovin nopeasti jollekin vieraalle naikkoselle.

En vain osaa. Mietin, että vaikka mies joskus pettäisikin, se ei esty sillä, että olisin ollut etukäteen mustasukkainen. Mieluummin pidän liitostamme huolta, kuin tuhlaan tunteita turhaan mustasukkaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki naiset ovat joka tapauksessa entisiä tai nykyisiä jakorasioita eikä maksa vaivaa antaa sellaisen häiritä. On itsestäänselvyys, että niitä on kaikenmaailman limanuljaskat höylänneet.

Niin tuo on kyllä yksi oikein erityisen turha mustasukkaisuuden alalaji, olla mustasukkainen menneisyyden henkilöistä. Itsellä ei taas tullut tuollainen edes mieleen.

Mustasukkaisuus tuossa yhteydessä on laajempi käsite erilaisille negatiivisille intohimoiseen rakkaussuhteeseen liittyville tuntemuksille ja ajatuksille. Epävarmuus, inho, häpeä, epäluottamus, kateus jne. 

Ei kuulosta ihan yhteensopivilta nuo inho, häpeä, kateus / rakkaus. Ei tuollaisia tunteita tunteva rakasta oikeasti. Kyse on jostain muusta. Omistushalusta ehkä.

Intohimoinen rakkaushan ON omistamisen halua, ei ihastumisen tilassa ketään halua jakaa muiden kanssa. Hyvin myrkyllinenkin ihminen voi siis rakastaa, vaikka sitten kieroutuneella tavalla, ja tuntea hyvin syvästi näissä asioissa. Sinulle rakkaus voi olla toki jokin eteerinen ideaali, mutta ei sellaista oikeassa maailmassa esiinny muualla kuin jossain kädenlämpöisissä pömpelöissä kuvitelmissa.

Tässä kyse on persoonallusuushäiriöstä.

Kaikkien kannattaa pysyä kaukana tästä suhteesta.

Höpön höpön. Ei ihastuminen ole mitään persoonallisuushäiriötä. Persoonallisuushäiriöisen ihastuminen voi tietysti olla ihan oma luku sinänsä. Ihastunut noin muuten ei taatusti halua jakaa ihastustaan kenenkään kanssa. Se että sinä et ole sitä koskaan kokenut ei tosiaankaan tee tyhjäksi monien muiden kokemuksia.

Väitän että suurin osa ihmisistä pystyvät olemaan intohimoisesti rakastuneita ilman että piehtaroivat ällötyksissä ja inhotuksissa miettien toisen menneisyyttä.

Itse väittäisin, että harvinaisempia ovat ne ihmiset ovat, joita ei häiritse lainkaan jonkinsorttiset mustasukkaisuuteen liittyvät ajatukset, vaikka ne sitten sivuutettaisiinkin jollain lailla arjessa, ne kyllä silti vaikuttavat taustalla.

Ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin missään piehtaroinneissa. Olisipa kiva tietää muutenkin, moniko on suhteessa, joka on alkanut tasavertaisella molemminpuolisella ihastuksella. Yleensä se ihastuneempi on aina jossain suhteessa se altavastaaja.

Jokainen joka on parisuhteessa eikä hyväksyisi että kumppaninsa on muiden kanssa, on mustasukkainen. Vai miten muuten selitätte sen, ettette halua antaa kumppanillenne tarvittaessa mahdollisuutta olla onnellisempi kahden ihmisen kanssa yhden sijaan, jos kumppaninne sitä toivoisi?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, ettette tunne mustasukkaisuutta - miltä mustasukkaisuus teidän näkemyksenne mukaan pitäisi tuntua?

- pitää olla tunne, että joku toinen henkilö, tai useampi, uhkaa omaa tärkeyttä kumppanille tai kumppanin omistautumista

- tätä toista henkilöä kohtaan pitää olla negatiivisia tunteita, hänet pitää haluta ajaa pois kumppanin läheltä ainakin tunteen tasolla vaikkei oikeasti haluaisikaan

- pitää olla tunne, että kumppanista haluaa pitää kiinni entistä tiukemmin

Sen tarkemmin en osaa sanoa tuntuuko joltain. 

Mustasukkaisuudella on paljon yhteistä sen kanssa että yleisesti pelkää suhteen tai kumppanin tunteiden olevan uhattuna, voi olla samoja tunteita kuten pelkoa, laiminlyöntiä, epätoivoa, surua, pettymystä, yksinäisyyttä, hylätyksi tai torjutuksi tulemista, loukkaantumista, petetyksi tulemista, ahdistusta, epävarmuutta, tarvetta läheisyydelle ja vakuutteluille jne. Nämä erottaa toisistaan sen kolmannen osapuolen roolista ja siitä kuinka tunteet kiteytyvät häneen. Ei-mustasukkaisuudessa kolmas osapuoli on merkityksetön 

Esim. jos epäilen että mies pettää mulle tulee hirveä olo. Jos hirveä olo tulee epävarmuudesta että suhde voi olla loppumassa ja siitä että rakas ja luotettu kumppani puukotti selkään ja kaikki olikin ehkä onttoa ja hän on valehdellut sulle kylmän laskelmoivasti ties kuinka pitkään, se ei ole mustasukkaisuutta. Jos hirveä olo tulee (noiden lisäksi tai ilman) siitä, että miehellä on toinen nainen, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 2. jos miehellä on naispuolisia ystäviä. Voin tuntea oloni laiminlyödyksi ja ulkopuolelle jätetyksi jos mieheltä ei riitä mulle tarpeeksi aikaa ja huomiota enkä voi luottaa hänen tunteisiinsa, ja tämä voi mennä jopa niin pitkälle että alan pelätä hänen menettämistään. Ero mustasukkaisuuteen näkyy mm. siitä että mustasukkaisuus voisi alkaa vaikka suhteessa ei ystävien olemassaolon lisäksi olisi mitään vikaa, ja siitä että jos asiat suhteessa muuttuvat parempaan päin, laiminlyöty olo ja epävarmuus katoavat mutta mustasukkaisuus ei.

Esim. 3. mies on läheinen ystävä eksänsä kanssa tai hänen paras ystävänsä on nainen. Mitään syytä epäluuloon ei ole, tilanne on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Jos tämä tuntuu vaikealta ja siihen ei voi tottua, tai jos naisesta ei vaan voi pitää vaikka tässä ei ole mitään vikaa, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 4. haaveilet jollain tapaa hieman avoimesta suhteesta, muttet ehdota sitä miehelle koska et luota häneen tai kestä sallia hänelle samaa vapautta -> mustasukkaisuutta.

Miksi niin monille on vaikea myöntää olevansa ihan tavallisia ihmisiä, joilla on tavallisten ihmisten tunteet? Tavalliset ihmiset tuntevat kateutta, surua, ikävää, inhoa, vihaa, ihastusta ja mustasukkaisuutta. Suurin osa noista tunteista ei ole miellyttäviä ja koska ne osoittavat meidän olevan heikkoja, niitä halutaan peitellä ja jopa kieltää niiden olemassaolo viimeiseen asti. Jos meillä ei olisi näitä kaikkia tuntemuksia olisimme kuin robotteja. Onko robotin köyhä tunne-elämä jonkun mielestä ihailtavaa? Minun mielestäni ei.

Vierailija kirjoitti:

En vain osaa. Mietin, että vaikka mies joskus pettäisikin, se ei esty sillä, että olisin ollut etukäteen mustasukkainen. Mieluummin pidän liitostamme huolta, kuin tuhlaan tunteita turhaan mustasukkaisuuteen.

Sama mulla, kun näen että jotakuta pahoinpidellään. En tunne vihaa, inhoa tai surua, koska niiden tunteminen ei hyödytä mitenkään sitä jota pahoinpidellään.

Suurin osa ei tunnu sisäistävän että mustasukkaisuus on tunne. Se ettei meille ole tullut vastaan tilanteita, joissa olisimme tunteneet mustasukkaisuutta ei tarkoita sitä ettemmekö tietyssä tilanteessa olisi kykeneviä tuntemaan mustasukkaisuutta. Meille ei vain kaikille ole tullut sellaista tilannetta eteen että olisimme mustasukkaisia. Täysin normaali inhimillinen tunne, kunhan pitää sen vain tunteena eikä "oksenna" sitä aggressiivisesti toisen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka on parisuhteessa eikä hyväksyisi että kumppaninsa on muiden kanssa, on mustasukkainen. Vai miten muuten selitätte sen, ettette halua antaa kumppanillenne tarvittaessa mahdollisuutta olla onnellisempi kahden ihmisen kanssa yhden sijaan, jos kumppaninne sitä toivoisi?

Älkää vain alapeukuttako tätä, vaan vastatkaa esittämääni kysymykseen. Olen utelias.

Koska en koe, että on mitään aihetta. Ja jos aihetta olisikin, niin ei se mustasukkaisuus mitään auta, usein päin vastoin ajaa vain suhdetta pahemmaksi. Sen sijaan asioista pitäisi keskustella, vaikka sitten, että mistä se luottamuspula johtuu.

Hyväksyn, että miehellä on elämässään myös naispuolisia ystäviä, jotka hän on tuntenut paljon pidempään kuin minut, ja minulle on ihan ok, että otamme välillä exän koiria hoitoon ja että ex asuu lähellä. Jos mies nyt yhtäkkiä pettääkin, en olisi voinut sitä estää mitenkään olemalla varovaisempi tai kyttäämällä enemmän, ei se ole asia, joka on kontrollilla korjattavissa. Ei siihen tarvita kuin tunti, jos joku on pettääkseen. Itse voi vaikuttaa lähinnä valitsemalla tyypin, joka ei ole ennen pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, ettette tunne mustasukkaisuutta - miltä mustasukkaisuus teidän näkemyksenne mukaan pitäisi tuntua?

- pitää olla tunne, että joku toinen henkilö, tai useampi, uhkaa omaa tärkeyttä kumppanille tai kumppanin omistautumista

- tätä toista henkilöä kohtaan pitää olla negatiivisia tunteita, hänet pitää haluta ajaa pois kumppanin läheltä ainakin tunteen tasolla vaikkei oikeasti haluaisikaan

- pitää olla tunne, että kumppanista haluaa pitää kiinni entistä tiukemmin

Sen tarkemmin en osaa sanoa tuntuuko joltain. 

Mustasukkaisuudella on paljon yhteistä sen kanssa että yleisesti pelkää suhteen tai kumppanin tunteiden olevan uhattuna, voi olla samoja tunteita kuten pelkoa, laiminlyöntiä, epätoivoa, surua, pettymystä, yksinäisyyttä, hylätyksi tai torjutuksi tulemista, loukkaantumista, petetyksi tulemista, ahdistusta, epävarmuutta, tarvetta läheisyydelle ja vakuutteluille jne. Nämä erottaa toisistaan sen kolmannen osapuolen roolista ja siitä kuinka tunteet kiteytyvät häneen. Ei-mustasukkaisuudessa kolmas osapuoli on merkityksetön 

Esim. jos epäilen että mies pettää mulle tulee hirveä olo. Jos hirveä olo tulee epävarmuudesta että suhde voi olla loppumassa ja siitä että rakas ja luotettu kumppani puukotti selkään ja kaikki olikin ehkä onttoa ja hän on valehdellut sulle kylmän laskelmoivasti ties kuinka pitkään, se ei ole mustasukkaisuutta. Jos hirveä olo tulee (noiden lisäksi tai ilman) siitä, että miehellä on toinen nainen, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 2. jos miehellä on naispuolisia ystäviä. Voin tuntea oloni laiminlyödyksi ja ulkopuolelle jätetyksi jos mieheltä ei riitä mulle tarpeeksi aikaa ja huomiota enkä voi luottaa hänen tunteisiinsa, ja tämä voi mennä jopa niin pitkälle että alan pelätä hänen menettämistään. Ero mustasukkaisuuteen näkyy mm. siitä että mustasukkaisuus voisi alkaa vaikka suhteessa ei ystävien olemassaolon lisäksi olisi mitään vikaa, ja siitä että jos asiat suhteessa muuttuvat parempaan päin, laiminlyöty olo ja epävarmuus katoavat mutta mustasukkaisuus ei.

Esim. 3. mies on läheinen ystävä eksänsä kanssa tai hänen paras ystävänsä on nainen. Mitään syytä epäluuloon ei ole, tilanne on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Jos tämä tuntuu vaikealta ja siihen ei voi tottua, tai jos naisesta ei vaan voi pitää vaikka tässä ei ole mitään vikaa, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 4. haaveilet jollain tapaa hieman avoimesta suhteesta, muttet ehdota sitä miehelle koska et luota häneen tai kestä sallia hänelle samaa vapautta -> mustasukkaisuutta.

Ensimmäisen esimerkkisi perusteella pidät siis oman mielen muodostamaa epäilystä toisen petollisuudesta ei-mustasukkaisuutena, niin kauan kun todistettavasti mukana ei ole kolmansia osapuolia. Miten tämä erottaa sinut niistä ihmisistä, jotka kyttäävät puolisoidensa menoja, puhelimia, tietokonetta jne, löytämättä todisteita? eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka on parisuhteessa eikä hyväksyisi että kumppaninsa on muiden kanssa, on mustasukkainen. Vai miten muuten selitätte sen, ettette halua antaa kumppanillenne tarvittaessa mahdollisuutta olla onnellisempi kahden ihmisen kanssa yhden sijaan, jos kumppaninne sitä toivoisi?

Älkää vain alapeukuttako tätä, vaan vastatkaa esittämääni kysymykseen. Olen utelias.

Mä en ole mustasukkainen ja ihan mahdollisesti suostuisinkin polysuhteeseen, olen ollut sellaisessa aiemmin. Mutten mitenkään välttämättä.

Ihmissuhteet on haastavia silloinkin kun vaan kahden ihmisen tarpeet, tunteet, aikataulu ja outoudet on mukana mutkistamassa asiaa. On ihan vaan helpompi olla kaksin. Jos on erityistä turvallisuuden ja vakauden tarvetta vaikka siksi että aiotaan perustaa perhe, niin mulla ainakin on hyvin korkea kynnys ruveta tekemään asioista itselleni vaikeampia. 

Tässä eletään lisäksi yhteiskunnassa jossa on vakiintuneet rakenteet, tavat ja käsitykset jotka tukevat yksiavioista suhdetta. Näidenkin vuoksi pääsee käytännössä monin tavoin helpommalla kun on vaan kahden ihmisen suljettu pari. Mutta lisäksi mulla olisi uusi kumppani ja haluaisin polysuhteen ja hän kieltäytyisi koska hänen käsityksensä rakkaudesta on että siihen kuuluu se ettei muita ole, ymmärtäisin tämän vaikken olekaan samaa mieltä eikä mun tarvitsisi spekuloida mitään hänen tunne-elämästään. Täällä ihmiset on yksinkertaisesti kasvaneet näkemään parisuhteen tietyllä tavalla, ja se on heille totta. Ei ole mun asiani käännyttää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka on parisuhteessa eikä hyväksyisi että kumppaninsa on muiden kanssa, on mustasukkainen. Vai miten muuten selitätte sen, ettette halua antaa kumppanillenne tarvittaessa mahdollisuutta olla onnellisempi kahden ihmisen kanssa yhden sijaan, jos kumppaninne sitä toivoisi?

Älkää vain alapeukuttako tätä, vaan vastatkaa esittämääni kysymykseen. Olen utelias.

Meillä onkin yhteisestä sopimuksesta avoin (etä)suhde. Ei mustasukkaisuutta. Miehen mukaan ei ole ollut muita vuosikausiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, ettette tunne mustasukkaisuutta - miltä mustasukkaisuus teidän näkemyksenne mukaan pitäisi tuntua?

- pitää olla tunne, että joku toinen henkilö, tai useampi, uhkaa omaa tärkeyttä kumppanille tai kumppanin omistautumista

- tätä toista henkilöä kohtaan pitää olla negatiivisia tunteita, hänet pitää haluta ajaa pois kumppanin läheltä ainakin tunteen tasolla vaikkei oikeasti haluaisikaan

- pitää olla tunne, että kumppanista haluaa pitää kiinni entistä tiukemmin

Sen tarkemmin en osaa sanoa tuntuuko joltain. 

Mustasukkaisuudella on paljon yhteistä sen kanssa että yleisesti pelkää suhteen tai kumppanin tunteiden olevan uhattuna, voi olla samoja tunteita kuten pelkoa, laiminlyöntiä, epätoivoa, surua, pettymystä, yksinäisyyttä, hylätyksi tai torjutuksi tulemista, loukkaantumista, petetyksi tulemista, ahdistusta, epävarmuutta, tarvetta läheisyydelle ja vakuutteluille jne. Nämä erottaa toisistaan sen kolmannen osapuolen roolista ja siitä kuinka tunteet kiteytyvät häneen. Ei-mustasukkaisuudessa kolmas osapuoli on merkityksetön 

Esim. jos epäilen että mies pettää mulle tulee hirveä olo. Jos hirveä olo tulee epävarmuudesta että suhde voi olla loppumassa ja siitä että rakas ja luotettu kumppani puukotti selkään ja kaikki olikin ehkä onttoa ja hän on valehdellut sulle kylmän laskelmoivasti ties kuinka pitkään, se ei ole mustasukkaisuutta. Jos hirveä olo tulee (noiden lisäksi tai ilman) siitä, että miehellä on toinen nainen, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 2. jos miehellä on naispuolisia ystäviä. Voin tuntea oloni laiminlyödyksi ja ulkopuolelle jätetyksi jos mieheltä ei riitä mulle tarpeeksi aikaa ja huomiota enkä voi luottaa hänen tunteisiinsa, ja tämä voi mennä jopa niin pitkälle että alan pelätä hänen menettämistään. Ero mustasukkaisuuteen näkyy mm. siitä että mustasukkaisuus voisi alkaa vaikka suhteessa ei ystävien olemassaolon lisäksi olisi mitään vikaa, ja siitä että jos asiat suhteessa muuttuvat parempaan päin, laiminlyöty olo ja epävarmuus katoavat mutta mustasukkaisuus ei.

Esim. 3. mies on läheinen ystävä eksänsä kanssa tai hänen paras ystävänsä on nainen. Mitään syytä epäluuloon ei ole, tilanne on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Jos tämä tuntuu vaikealta ja siihen ei voi tottua, tai jos naisesta ei vaan voi pitää vaikka tässä ei ole mitään vikaa, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 4. haaveilet jollain tapaa hieman avoimesta suhteesta, muttet ehdota sitä miehelle koska et luota häneen tai kestä sallia hänelle samaa vapautta -> mustasukkaisuutta.

Ensimmäisen esimerkkisi perusteella pidät siis oman mielen muodostamaa epäilystä toisen petollisuudesta ei-mustasukkaisuutena, niin kauan kun todistettavasti mukana ei ole kolmansia osapuolia. Miten tämä erottaa sinut niistä ihmisistä, jotka kyttäävät puolisoidensa menoja, puhelimia, tietokonetta jne, löytämättä todisteita? eri

Ymmärsit väärin. En mä ole mustasukkainen sittenkään vaikka mies todistetusti olisi pettänyt. Ei mun tunteet ja ajatukset keskity todisteiden saamisen jälkeen yhtään sen enempää siihen, että kuvioon liittyy toinen.