Naisten välisestä kateudesta, ja omituisesta kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateutta ja kiusaamista esiintyy havaintojeni mukaan tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Miehillä kiusaaminen on monesti vielä julmempaa, koska miesten keskuuteen on juurtunut se ajatusmalli, että läpästä ei saa suuttua ja niinpä vitsin varjolla voi sanoa tai tehdä ihan mitä tahansa. Myös sellaisen örvellys- ja sikailukulttuurin ihannointi heijastuu varmasti kiusaamisen rajuutena.

Naisilla on kokemukseni mukaan kuitenkin melko yleistä se, että esim. ystävän rajoja ja yksilöllisyyttä ei kunnioiteta. Vaikka tätä ei ehkä voi lukea varsinaisesti kiusaamiseksi, on se silti ikävä toimintamalli, joka luo skismaa, eriarvoisuutta ja huonommuuden tunteita. Tarkoitan nyt sitä, kuinka jotkut naiset ovat kovasti päsmäröimässä toisten naisten rakkauselämää, lastenhankintaa ja -kasvatusta, pukeutumista, painoa, hiusmallia, harrastuksia jne. Mitä henkilökohtaisempi asia, sitä kärkkäämmin ja tökerömmin siihen puututaan. Joskus on myös tuntunut kurjalta, kuinka naisporukoissa halutaan niin usein roolittaa porukan jäsenet tietynlaisiksi: on se porukan queen bee, kotihiiri, nolojen tilanteiden nainen, tosikko, miestennielijä, outolintu...Jos joku sitten poikkeaa roolistaan, esimerkiksi tosikko innostuu heittämään herjaa, päivitellään sitä loputtomiin ja saatetaan naureskella vähän alentuvasti. "Ooo, miten se nyt tuolleen, mä jo mietin että osaako toi yks ees nauraa!"

Minulla on onneksi mukavia naispuolisia ystäviä mutta olen oppinut valikoimaan heidät harkiten. Ylituttavalliset ekstrovertit olen yleensä päättänyt jättää vain tuttaviksi. En lisäksi harrasta mitään naisporukkakokoontumisia vaan tapaan ystäviäni mieluiten kahden kesken tai max. kolmikkona.

Joillakin naisilla on pakonomainen tarve kontroloida toisia ja määräillä. Tyyliin mitä saa syödä ja laittaa leivän päälle, miten ajaa autoa, miten saa liikkua ja millä vauhdilla, milloin mennä nukkumaan ja herätä (aamuvirkuille kontroloijanaisille on ihan älytön ongelma se, jos joku ei halua herätä vapaa-aikanaan kahdeksalta aamulla). Kaikki pitäisi tehdä samalla tavalla mitä tämä kyseinen nainen. Reissuilla tää on tosi raskasta, jos matkaseurueessa on kontroloija: se määrää milloin herätään, milloin syödään, mitä syödään, milloin liikutaan, miten liikutaan, koska saunotaan ja millä porukalla, miten siivotaan. Ja kaikki pitää tehdä yhdessä, porukassa. Se ei käy jos joku ei jaksa noudattaa orjallista aikataulua, vaan tehdä juttuja itsenäisesti ja fiilispohjalta. Ei, kun kaikki pitää olla aikataulutettua aamusta lähtien. Ja nimenomaan aamusta. Koska kunnon ihmiset herää viimeistään kahdeksalta.

Minulla oli joskus kämppis, joka ihmetteli ja kyseli, miksi en meikkaa. Koin sen kiusallisena ja henkilökohtaisiin asioihini puuttumisena. Itse asiassa käytin kyllä meikkiä mutta niin vähän, että hän ei huomannut. 

Näille kontrolloijille tuntuu olevan ominaista se, että he kyllä saavat sanoa muille mitä tahansa mutta eivät itse kestä mitään kritiikkiä. 

Onko kukaan uskaltanut sanoa, että olet rasittavan herkkänahkainen?

Sulle ei varmaan uskalleta puhua, kun loukkaannut olemattomista.

Kämppistäsi tulee sääli.

Saat toki olla tuota mieltä. Mutta ihmettelen vain, miksi muiden ihmisten ulkonäköä tai meikkaamista/meikkaamattomuutta pitäisi kommentoida yhtään mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Miesten vaikeudesta tehdyt keskustelut poistetaan aina. Miksi ette puhu siitä, miten miehet dramaattisina kanoina haluavat poistaa teidät pois perheistä? Miehet ne vasta on ilkeitä ja kaksinaamaisia. Puhukaa siitä joskus.

Olikin jo ikävä!

Enemmän olen saanut kateutta osakseni miehiltä. Miehet ovat ihan saa*anan kateellisia jos nainen saavuttaa jotain ja tekevät kaikkensa sabotoidakseen tätä. Naiset hyväksyvät helpommin sen että joku on heitä parempi jossakin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kokenut tuollaista käytöstä, ellei yläasteaikaa oteta lukuun.

Sama täällä, yläastella ja lukiossa jonkun verran tuli tuollaista käytöstä vastaan, mutta aikuisiällä ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään. 

Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.

Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.

Onneksi pieni lähipiirini on ok

Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.

Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.

Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.

Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.

Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.

Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata. 

Tuo on pelkkää toiveajattelua. En usko, että sinua oltaisiin kadehdittu.

Itsekin olen kiusannut monia henkilöitä, kertaakaan syynä ei ole ollut kateus.

Inhoan juuri sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka kuvittelevat muiden olevan kateellisia. Te olette narsisteja.

Okei. Siis sinä myönnät olevasi itse kiusaaja, ja nimittelet MINUA narsistiksi. Aikamoista. :D 

Ettei vain olisi pientä projektiota mukana? 

Älä välitä. Näitä mieleltään sairaita sosiopaatteja löytyy välillä ja ovat täysin sokeita käytökselleen.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän olen saanut kateutta osakseni miehiltä. Miehet ovat ihan saa*anan kateellisia jos nainen saavuttaa jotain ja tekevät kaikkensa sabotoidakseen tätä. Naiset hyväksyvät helpommin sen että joku on heitä parempi jossakin.

Tämä on muuten totta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Kaikki aikuiset tietävät, että nainen on naiselle nainen.

"Nainen on naiselle nainen" ?

Homo homini lupus

3

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias ja en ole oikeastaan ikinä kokenut moista. Ehkä ala-asteen lopulla ja yläasteen aikoihin oli jotain vastaavaa joillakin, mutta ei sen jälkeen. Ystäväpiirini ihanat naiset ovat itsenäisiä upeita naisia, joiden ei tarvitse olla tuollaisia. Ystävät ovat heille tärkeitä ja he ovat itsekin hyviä ystäviä.

On erilaisia ystäväpiirejä, jotka ovat muotoutuneet erilaisten asioiden ympärille ja niissä juttelut menevät ihan sen asian kanssa hyvässä ilmapiirissä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja ap:n luettelemia asioita ei näy. Jokaisella on omat elämänsä, eikä aikaa ja kiinnostusta todellakaan riitä muiden asioiden vatvomiseen.

Ehkä tuollaiset ap:n luettelemat jutut ovat siis lähinnä sellaisten hieman vähemmän kiireisten ja nuorempien naisten juttuja?

Jokaisessa naispiirissä puhutaan pahaa selän takana ristiin ja rastiin, aina siitä ei vain jäädä kiinni.

Olen itse viisikymppinen ja tyoskentelen erittäin naisvaltaisella alalla. Itselleni ei ole tullut juuri ollenkaan vastaan illeyttä eikä kadehtimista, mutta tuttavapiiriini kuuluu pari tuollaista ketjussa aiemmin mainittua kontrolloijaa jotka tietävät miten muidenkin tulisi elää.

En osaa sanoa, miksi jollekin tulee vastaan paljon tuollaisia ikäviä Ihmisiä, mutta joillekin taas ei. Ehkä eri porukoissa on erilainen sisäinen kulttuuri ja ehkä ihmiset myös tulkitsevat toisten käytöstä eri tavoin. Ja yksi mätä muna tosiaan voi pilata isommankin ryhmän dynamiikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias ja en ole oikeastaan ikinä kokenut moista. Ehkä ala-asteen lopulla ja yläasteen aikoihin oli jotain vastaavaa joillakin, mutta ei sen jälkeen. Ystäväpiirini ihanat naiset ovat itsenäisiä upeita naisia, joiden ei tarvitse olla tuollaisia. Ystävät ovat heille tärkeitä ja he ovat itsekin hyviä ystäviä.

On erilaisia ystäväpiirejä, jotka ovat muotoutuneet erilaisten asioiden ympärille ja niissä juttelut menevät ihan sen asian kanssa hyvässä ilmapiirissä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja ap:n luettelemia asioita ei näy. Jokaisella on omat elämänsä, eikä aikaa ja kiinnostusta todellakaan riitä muiden asioiden vatvomiseen.

Ehkä tuollaiset ap:n luettelemat jutut ovat siis lähinnä sellaisten hieman vähemmän kiireisten ja nuorempien naisten juttuja?

Jokaisessa naispiirissä puhutaan pahaa selän takana ristiin ja rastiin, aina siitä ei vain jäädä kiinni.

Ei kaikissa naisporukoissa ole selän takana puhumista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti nainen joten en hirveästi puhu muiden ihmisten kanssa työpaikalla jollei puhutella. Olen aina pyrkinyt olemaan mukava ja kunnioittava kaikkia kohtaan oli tilanne mikä tahansa. Huomannut että naiset kuitenkin eniten juoruavat työpaikalla ja välillä tulee itsellekkin sellainen olo että juorutaankohan minustakin kun olen uusi ja onkohan joillekkin tuppisuuteni ongelma. Huomaan että vaivaannutan joitain ihmisiä olemuksellani vaikken pahaa tarkoita. En oikeen osaa small talkia ja olen joskus kömpelö sosiaalisesti ja varautunut, lämpiän hitaasti. Teini-iässä yläasteella nuoret eivät kestäneet minua tällaisena joten sain paljon pa**aa niskaani ja kiusattiin koko sen ajan minkä takia koen että joudun välillä olemaan varpaillani ihmisten kanssa töissä :/ Arvet ovat pysyneet koko aikuis-iän. 

Itse ajattelen että niin kauan kun teen ihmisten kanssa töitä on kiusaamisriski aina olemassa minkä takia haluaisin tehdä yksin työtä ilman ettei tarvitse katsella muiden naamoja tai jos tarvitsee niin olisivat samanlaisia kuten minä eikä turhasta lörpötellä tai juoruta. 

Olen ihan samanlainen, ihan kuin olisi minun kirjoittamani teksti. Itse en luota keneenkään töissä täysin. Silti olen aina etäisen mukava kaikille, mieluiten olisin silti omissa oloissani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti nainen joten en hirveästi puhu muiden ihmisten kanssa työpaikalla jollei puhutella. Olen aina pyrkinyt olemaan mukava ja kunnioittava kaikkia kohtaan oli tilanne mikä tahansa. Huomannut että naiset kuitenkin eniten juoruavat työpaikalla ja välillä tulee itsellekkin sellainen olo että juorutaankohan minustakin kun olen uusi ja onkohan joillekkin tuppisuuteni ongelma. Huomaan että vaivaannutan joitain ihmisiä olemuksellani vaikken pahaa tarkoita. En oikeen osaa small talkia ja olen joskus kömpelö sosiaalisesti ja varautunut, lämpiän hitaasti. Teini-iässä yläasteella nuoret eivät kestäneet minua tällaisena joten sain paljon pa**aa niskaani ja kiusattiin koko sen ajan minkä takia koen että joudun välillä olemaan varpaillani ihmisten kanssa töissä :/ Arvet ovat pysyneet koko aikuis-iän. 

Itse ajattelen että niin kauan kun teen ihmisten kanssa töitä on kiusaamisriski aina olemassa minkä takia haluaisin tehdä yksin työtä ilman ettei tarvitse katsella muiden naamoja tai jos tarvitsee niin olisivat samanlaisia kuten minä eikä turhasta lörpötellä tai juoruta. 

Olen ihan samanlainen, ihan kuin olisi minun kirjoittamani teksti. Itse en luota keneenkään töissä täysin. Silti olen aina etäisen mukava kaikille, mieluiten olisin silti omissa oloissani

Itse olen huomannut, että naisen introverttius ja hiljaisuus herättää ihmetystä. Pitäisi ilmeisesti olla sellainen hyvän ilmapiirin luoja ja työkavereiden elämän sulostuttaja tai jotain. 

Jos he eivät pidä sinusta, pitävät sinua vaikka itserakkaana.. Vai miksi oletat heidän olevan sinulle kateellisia?

Töissä on tuttua se, että jotkut ovat olevinaan todella mukavia ja puhuvat ystävällisesti muille. Sitten, kun joku ihminen onkin poissa niin hänestä saakin puhua mitä vaan ja kertoa esim hänen mokistaan jotain ja muutenkin arvostella. Sitten kun tyyppi tulee töihin niin ollaan, että kiva nähdä sinua. Ja yleensä ne arvostelut tulevat juuri sellaiselta ihmiseltä, jolla ei olisi varaa siihen ja jonka omissa tekemisissä on paljon puutteita. Silloin oikeasti välillää harmittaa se jos he saavat esim pomoilta kehuja, vaikka asiat ovat toisin. Jotenkin jotkut osaavat oikeasti toimia niin, että säilyttävät silti asemansa, vaikka olisivat hyvin ilkeitä ihmisiä toisille.

Itse olen nuorempana kokenut paljon kiusaamista ja olen myös todella kyllästynyt juoruiluun ja muiden ilkeään käytökseen. En oikeastaan kestä sitä enää yhtään ja halua kuunnella mitään sellaista. Ehkä tämä ja se, että olen vielä aika ujo ihminen sekä introvertti on syynä siihen, ettei sitten paljon ystäviä olekaan. Harva ihminen on suoraan sanoen mikään todella mukava vaan monista löytyy ikäviä puolia. Toisilla enemmän ja harvoilla vähemmän. Ehkä se on vaan niin, että jotkut yritävät ainakin piilottaa nämä ikävät puolensa ja joillakin sitä kontrollia ei ole.

Se yksi mies ystäväkseni elämään riittäisi. Missä olet?

Juuri tuo naisten välinen kontrollointi ärsyttää. Kysellään törkeitä ja vihjaillaan että toisessa on jotain vikaa. Ei itselläkään enää läheisiä naiskavereita juuri ole kun kyllästyttää tuo. Oli yksi mieskaverikin selvästi kateellinen joskus ja käyttäytyi ihan samalla tavalla.

Kannattaa lukea se kateus-teksti joka tänne linkattiin aiemmin. Syvällistä pohdintaa aiheesta. Ainakin mun silmät avautui, kateus on tosi yleistä, ketju on vähän hakoteillä kun aloitus oli provosoiva (vain naiset kateellisia? ehei)

Olenkohan jotenkin hölmö, kun en ole tällaiseen ilmiöön törmännyt omassa elämässäni. En ole nähnyt sivusta enkä itse kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viisikymppinen ja tyoskentelen erittäin naisvaltaisella alalla. Itselleni ei ole tullut juuri ollenkaan vastaan illeyttä eikä kadehtimista, mutta tuttavapiiriini kuuluu pari tuollaista ketjussa aiemmin mainittua kontrolloijaa jotka tietävät miten muidenkin tulisi elää.

En osaa sanoa, miksi jollekin tulee vastaan paljon tuollaisia ikäviä Ihmisiä, mutta joillekin taas ei. Ehkä eri porukoissa on erilainen sisäinen kulttuuri ja ehkä ihmiset myös tulkitsevat toisten käytöstä eri tavoin. Ja yksi mätä muna tosiaan voi pilata isommankin ryhmän dynamiikan.

Olen huomannut että syy löytyy 100% peilistä. Turhaa sitä on omasta naisvihastaan syyttää muita.

Vierailija kirjoitti:

Töissä on tuttua se, että jotkut ovat olevinaan todella mukavia ja puhuvat ystävällisesti muille. Sitten, kun joku ihminen onkin poissa niin hänestä saakin puhua mitä vaan ja kertoa esim hänen mokistaan jotain ja muutenkin arvostella. Sitten kun tyyppi tulee töihin niin ollaan, että kiva nähdä sinua. Ja yleensä ne arvostelut tulevat juuri sellaiselta ihmiseltä, jolla ei olisi varaa siihen ja jonka omissa tekemisissä on paljon puutteita. Silloin oikeasti välillää harmittaa se jos he saavat esim pomoilta kehuja, vaikka asiat ovat toisin. Jotenkin jotkut osaavat oikeasti toimia niin, että säilyttävät silti asemansa, vaikka olisivat hyvin ilkeitä ihmisiä toisille.

Itse olen nuorempana kokenut paljon kiusaamista ja olen myös todella kyllästynyt juoruiluun ja muiden ilkeään käytökseen. En oikeastaan kestä sitä enää yhtään ja halua kuunnella mitään sellaista. Ehkä tämä ja se, että olen vielä aika ujo ihminen sekä introvertti on syynä siihen, ettei sitten paljon ystäviä olekaan. Harva ihminen on suoraan sanoen mikään todella mukava vaan monista löytyy ikäviä puolia. Toisilla enemmän ja harvoilla vähemmän. Ehkä se on vaan niin, että jotkut yritävät ainakin piilottaa nämä ikävät puolensa ja joillakin sitä kontrollia ei ole.

Yleensä kaikilla luonteenpiirteillä on hyvät ja huonot puolensa. Jos joku on vaikka suorapuheinen ihminen, niin puhuu suoraan niin hyvät kuin huonotkin asiat. Ja jos joku ei sano mitä ajattelee, se voi olla kohteliasta, mutta toisaalta ei ole kivaa kun ei tiedetä mitä mieltä henkilö oikeasti on.

En sano että kukaan on narsisti mutta siitä tuttu kuvio: menestynyt, laiha koulutettu nainen voi kadehtia tai jopa vihata rumaa siivoojaa tai lähihoitajaa, koska tämän itsetunto kestää olla aivan tavallinen. Erityisesti kyky empatiaan on se mitä ne vihaa.