Lue keskustelun säännöt.
Naisten välisestä kateudesta, ja omituisesta kiusaamisesta.
02.12.2019 |
Millaista kohtelua olette saaneet kateellisilta naisilta? Itse olen ihan ymmälläni, miten alhaiselle tasolle aikuiset naiset yltävät kiusaamisellaan. Valheiden levittely, juoruaminen, selän takana pahaa puhuminen jne. Myös sellaista, että lyöttäydytään yhteen sellaisen ihmisen kanssa, josta kumpikaan ei ennen pitänyt mutta nyt kun itse olen ottanut etäisyyttä niin nämä kaksi ovatkin parhaita kaveruksia. Miksi kukaan tekisi näin? Pakko vaan päästä puhumaan jonkun kanssa pahaa, vai?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ja kiusaamista esiintyy havaintojeni mukaan tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Miehillä kiusaaminen on monesti vielä julmempaa, koska miesten keskuuteen on juurtunut se ajatusmalli, että läpästä ei saa suuttua ja niinpä vitsin varjolla voi sanoa tai tehdä ihan mitä tahansa. Myös sellaisen örvellys- ja sikailukulttuurin ihannointi heijastuu varmasti kiusaamisen rajuutena.
Naisilla on kokemukseni mukaan kuitenkin melko yleistä se, että esim. ystävän rajoja ja yksilöllisyyttä ei kunnioiteta. Vaikka tätä ei ehkä voi lukea varsinaisesti kiusaamiseksi, on se silti ikävä toimintamalli, joka luo skismaa, eriarvoisuutta ja huonommuuden tunteita. Tarkoitan nyt sitä, kuinka jotkut naiset ovat kovasti päsmäröimässä toisten naisten rakkauselämää, lastenhankintaa ja -kasvatusta, pukeutumista, painoa, hiusmallia, harrastuksia jne. Mitä henkilökohtaisempi asia, sitä kärkkäämmin ja tökerömmin siihen puututaan. Joskus on myös tuntunut kurjalta, kuinka naisporukoissa halutaan niin usein roolittaa porukan jäsenet tietynlaisiksi: on se porukan queen bee, kotihiiri, nolojen tilanteiden nainen, tosikko, miestennielijä, outolintu...Jos joku sitten poikkeaa roolistaan, esimerkiksi tosikko innostuu heittämään herjaa, päivitellään sitä loputtomiin ja saatetaan naureskella vähän alentuvasti. "Ooo, miten se nyt tuolleen, mä jo mietin että osaako toi yks ees nauraa!"
Minulla on onneksi mukavia naispuolisia ystäviä mutta olen oppinut valikoimaan heidät harkiten. Ylituttavalliset ekstrovertit olen yleensä päättänyt jättää vain tuttaviksi. En lisäksi harrasta mitään naisporukkakokoontumisia vaan tapaan ystäviäni mieluiten kahden kesken tai max. kolmikkona.
Joillakin naisilla on pakonomainen tarve kontroloida toisia ja määräillä. Tyyliin mitä saa syödä ja laittaa leivän päälle, miten ajaa autoa, miten saa liikkua ja millä vauhdilla, milloin mennä nukkumaan ja herätä (aamuvirkuille kontroloijanaisille on ihan älytön ongelma se, jos joku ei halua herätä vapaa-aikanaan kahdeksalta aamulla). Kaikki pitäisi tehdä samalla tavalla mitä tämä kyseinen nainen. Reissuilla tää on tosi raskasta, jos matkaseurueessa on kontroloija: se määrää milloin herätään, milloin syödään, mitä syödään, milloin liikutaan, miten liikutaan, koska saunotaan ja millä porukalla, miten siivotaan. Ja kaikki pitää tehdä yhdessä, porukassa. Se ei käy jos joku ei jaksa noudattaa orjallista aikataulua, vaan tehdä juttuja itsenäisesti ja fiilispohjalta. Ei, kun kaikki pitää olla aikataulutettua aamusta lähtien. Ja nimenomaan aamusta. Koska kunnon ihmiset herää viimeistään kahdeksalta.
Hemmetti, minun äitini on juuri tuollainen kontrolloija. Se oma tapa tehdä asioita on aina se paras ja muiden tavat huonoja. Isäni on myös melkoinen besserwisser, mutta se ilmenee eri tavalla ja eri asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenlaista on elämän varrella tullut kohdattua. Kouluaikoina olin ujo tyttö, jonka ulkonäkö oli poikien mieleen. Vaikka en itse ollut kiinnostunut kenestäkään, niin minusta oli moni kiinnostunut. Tämähän ei kaikkia tyttöjä miellyttänyt ja se ilmeni monin tavoin. Kuten monilla muilla vastaavassa asemassa olevilla. Opiskeluaikana pärjäsin hyvin opinnoissa ja sain hyvän työpaikan. Pari opiskelukaveria bileissä avautui, kuinka vain tyhmät saa suojatyöpaikan, koska häntä ei koeta uhaksi. Työpaikalla pari työkaveria teki myyräntyötä selän takana eli valehteli pomoille ja muille työkavereille, miten en tee töitä ja he joutuvat tekemään puolestani. Jäin pitkäksi aikaa opintovapaalle ja kummasti olikin kaivattu mua tekemään työtäni. Esimerkkejä olisi biljoona, mutta en jaksa yksilöidä. Onneksi kaikki eivät kadehdi, mutta kyllä ne harvatkin kateelliset osaavat pilata ilmapiirin. Ainoa lohtu kai siinä on, että kadehtijat kadehtii kaikkia, joilla menee jollain osa-alueella heitä paremmin.
Olen ollut vastaavan käytöksen kohteena joten todellakin tiedän mistä puhut. Sitä en voi tietää, onko taustalla ollut kateus vai jokin muu. Joka tapauksessa käytös on aina alkanut ilman selvää aihetta enkä siihen koe millään lailla itse provosoineeni. Voihan olla että tietyt naiset tekevät samaa lähestulkoon kaikille. Seuran joutuu valitsemaan todella tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavan käytöksen kohteena joten todellakin tiedän mistä puhut. Sitä en voi tietää, onko taustalla ollut kateus vai jokin muu. Joka tapauksessa käytös on aina alkanut ilman selvää aihetta enkä siihen koe millään lailla itse provosoineeni. Voihan olla että tietyt naiset tekevät samaa lähestulkoon kaikille. Seuran joutuu valitsemaan todella tarkkaan.
Asia on juuri noin, että tietyt ihmiset (tässä tapauksessa jotkut naiset) tekevät samaa lähes kaikille. Noilla ihmisillä on jotain ihmeellisiä näkemyksiä hierarkioista ja "sopivasta" käytöksestä (näkyy siinä, että muottiin sopimatonta rankaistaan), ja sosiaalisiin tilanteisiin lipsahtaa aina vallankäytön ulottuvuus. Yksin tuollainen henkilö pystyy saamaan paljon pahaa aikaa esim. työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavan käytöksen kohteena joten todellakin tiedän mistä puhut. Sitä en voi tietää, onko taustalla ollut kateus vai jokin muu. Joka tapauksessa käytös on aina alkanut ilman selvää aihetta enkä siihen koe millään lailla itse provosoineeni. Voihan olla että tietyt naiset tekevät samaa lähestulkoon kaikille. Seuran joutuu valitsemaan todella tarkkaan.
Asia on juuri noin, että tietyt ihmiset (tässä tapauksessa jotkut naiset) tekevät samaa lähes kaikille. Noilla ihmisillä on jotain ihmeellisiä näkemyksiä hierarkioista ja "sopivasta" käytöksestä (näkyy siinä, että muottiin sopimatonta rankaistaan), ja sosiaalisiin tilanteisiin lipsahtaa aina vallankäytön ulottuvuus. Yksin tuollainen henkilö pystyy saamaan paljon pahaa aikaa esim. työpaikalla.
Yksin = yksikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ja kiusaamista esiintyy havaintojeni mukaan tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Miehillä kiusaaminen on monesti vielä julmempaa, koska miesten keskuuteen on juurtunut se ajatusmalli, että läpästä ei saa suuttua ja niinpä vitsin varjolla voi sanoa tai tehdä ihan mitä tahansa. Myös sellaisen örvellys- ja sikailukulttuurin ihannointi heijastuu varmasti kiusaamisen rajuutena.
Naisilla on kokemukseni mukaan kuitenkin melko yleistä se, että esim. ystävän rajoja ja yksilöllisyyttä ei kunnioiteta. Vaikka tätä ei ehkä voi lukea varsinaisesti kiusaamiseksi, on se silti ikävä toimintamalli, joka luo skismaa, eriarvoisuutta ja huonommuuden tunteita. Tarkoitan nyt sitä, kuinka jotkut naiset ovat kovasti päsmäröimässä toisten naisten rakkauselämää, lastenhankintaa ja -kasvatusta, pukeutumista, painoa, hiusmallia, harrastuksia jne. Mitä henkilökohtaisempi asia, sitä kärkkäämmin ja tökerömmin siihen puututaan. Joskus on myös tuntunut kurjalta, kuinka naisporukoissa halutaan niin usein roolittaa porukan jäsenet tietynlaisiksi: on se porukan queen bee, kotihiiri, nolojen tilanteiden nainen, tosikko, miestennielijä, outolintu...Jos joku sitten poikkeaa roolistaan, esimerkiksi tosikko innostuu heittämään herjaa, päivitellään sitä loputtomiin ja saatetaan naureskella vähän alentuvasti. "Ooo, miten se nyt tuolleen, mä jo mietin että osaako toi yks ees nauraa!"
Minulla on onneksi mukavia naispuolisia ystäviä mutta olen oppinut valikoimaan heidät harkiten. Ylituttavalliset ekstrovertit olen yleensä päättänyt jättää vain tuttaviksi. En lisäksi harrasta mitään naisporukkakokoontumisia vaan tapaan ystäviäni mieluiten kahden kesken tai max. kolmikkona.
Joillakin naisilla on pakonomainen tarve kontroloida toisia ja määräillä. Tyyliin mitä saa syödä ja laittaa leivän päälle, miten ajaa autoa, miten saa liikkua ja millä vauhdilla, milloin mennä nukkumaan ja herätä (aamuvirkuille kontroloijanaisille on ihan älytön ongelma se, jos joku ei halua herätä vapaa-aikanaan kahdeksalta aamulla). Kaikki pitäisi tehdä samalla tavalla mitä tämä kyseinen nainen. Reissuilla tää on tosi raskasta, jos matkaseurueessa on kontroloija: se määrää milloin herätään, milloin syödään, mitä syödään, milloin liikutaan, miten liikutaan, koska saunotaan ja millä porukalla, miten siivotaan. Ja kaikki pitää tehdä yhdessä, porukassa. Se ei käy jos joku ei jaksa noudattaa orjallista aikataulua, vaan tehdä juttuja itsenäisesti ja fiilispohjalta. Ei, kun kaikki pitää olla aikataulutettua aamusta lähtien. Ja nimenomaan aamusta. Koska kunnon ihmiset herää viimeistään kahdeksalta.
Minulla oli joskus kämppis, joka ihmetteli ja kyseli, miksi en meikkaa. Koin sen kiusallisena ja henkilökohtaisiin asioihini puuttumisena. Itse asiassa käytin kyllä meikkiä mutta niin vähän, että hän ei huomannut.
Näille kontrolloijille tuntuu olevan ominaista se, että he kyllä saavat sanoa muille mitä tahansa mutta eivät itse kestä mitään kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tuo on pelkkää toiveajattelua. En usko, että sinua oltaisiin kadehdittu.
Itsekin olen kiusannut monia henkilöitä, kertaakaan syynä ei ole ollut kateus.
Inhoan juuri sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka kuvittelevat muiden olevan kateellisia. Te olette narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapureista naiset ovat pahimpia juoruamaan ja mustamaalaamaan toista/toisia naapureita saadakseen jotain itselleen. En vain ymmärrä mitä tyydytystä tuottaa tuollainen.
Vissiin se on joillekin elämäntapa, vain sillä tavoin nämä naisihmiset pysyvät balanssissa.
Saavat vielä mukaan peliinsä joitain lapatossumiehiä.
Mitä sinulle antaa muiden haukkuminen?
Anopit, äidit, siskot jne. Paljon on heitä parjattu ketjukaupalla, mutta nyt ei ole kuulolla juuri ketään: parjaajaa, tai parjattua.
Toisin sanoen, puheet pahansuovista edellämainituista ihmisryhmistä ovat täysin liioittelua.
Jotenkin huojentavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tai sitten sua kiusattiin läskivihasi takia?
Miesten vaikeudesta tehdyt keskustelut poistetaan aina. Miksi ette puhu siitä, miten miehet dramaattisina kanoina haluavat poistaa teidät pois perheistä? Miehet ne vasta on ilkeitä ja kaksinaamaisia. Puhukaa siitä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tai sitten sua kiusattiin läskivihasi takia?
En kyllä koskaan sanonut mitään kenenkään painosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tuo on pelkkää toiveajattelua. En usko, että sinua oltaisiin kadehdittu.
Itsekin olen kiusannut monia henkilöitä, kertaakaan syynä ei ole ollut kateus.
Inhoan juuri sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka kuvittelevat muiden olevan kateellisia. Te olette narsisteja.
Okei. Siis sinä myönnät olevasi itse kiusaaja, ja nimittelet MINUA narsistiksi. Aikamoista. :D
Ettei vain olisi pientä projektiota mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäisenä olin aika flirtti (olin vielä alaikäinen), kun aikuisopiskelijanaiset h u o rittelivat myös päin naamaa. He itsekin olivat sinkkuja, joten kaipa siinä olo mukana vihaa ja katkeruutta. Aika hurjaa, kun yli kolmekymppisetkin naiset kutsuivat alaikäistä tuollaisilla nimityksillä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tai sitten sua kiusattiin läskivihasi takia?
En kyllä koskaan sanonut mitään kenenkään painosta.
Ei tarvitse sanoa, kyllä se ylimielinen nyrpistely näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tai sitten sua kiusattiin läskivihasi takia?
En kyllä koskaan sanonut mitään kenenkään painosta.
Ei tarvitse sanoa, kyllä se ylimielinen nyrpistely näkyy.
Sinä siis väität minun "nyrpistelleen" jonkun painolle yläasteikäisenä, vaikka et tunne minua etkä tiedä minusta mitään. Omassa viestissäni sanoin suht asiallisesti kiusaajien olleen "vähän pyöreämpiä" tyttöjä. Sinä itse toit keskusteluun läski-sanan, vaikka minä en ole ketään sillä sanalla kutsunut.
Saat toki pitää olettamuksesi ja mielipiteesi, jos koet sen tarpeelliseksi. En aio jatkaa keskustelua kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tuo on pelkkää toiveajattelua. En usko, että sinua oltaisiin kadehdittu.
Itsekin olen kiusannut monia henkilöitä, kertaakaan syynä ei ole ollut kateus.
Inhoan juuri sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka kuvittelevat muiden olevan kateellisia. Te olette narsisteja.
Mikä on ollut syysi kiusata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Tuo on pelkkää toiveajattelua. En usko, että sinua oltaisiin kadehdittu.
Itsekin olen kiusannut monia henkilöitä, kertaakaan syynä ei ole ollut kateus.
Inhoan juuri sinunkaltaisiasi ihmisiä, jotka kuvittelevat muiden olevan kateellisia. Te olette narsisteja.
Mikä on ollut syysi kiusata?
Huono itsetunto, laiskuus, mielen köyhyys ja varmasti se kateus. Sitä on vaikeaa myöntää.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ja kiusaamista esiintyy havaintojeni mukaan tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Miehillä kiusaaminen on monesti vielä julmempaa, koska miesten keskuuteen on juurtunut se ajatusmalli, että läpästä ei saa suuttua ja niinpä vitsin varjolla voi sanoa tai tehdä ihan mitä tahansa. Myös sellaisen örvellys- ja sikailukulttuurin ihannointi heijastuu varmasti kiusaamisen rajuutena.
Naisilla on kokemukseni mukaan kuitenkin melko yleistä se, että esim. ystävän rajoja ja yksilöllisyyttä ei kunnioiteta. Vaikka tätä ei ehkä voi lukea varsinaisesti kiusaamiseksi, on se silti ikävä toimintamalli, joka luo skismaa, eriarvoisuutta ja huonommuuden tunteita. Tarkoitan nyt sitä, kuinka jotkut naiset ovat kovasti päsmäröimässä toisten naisten rakkauselämää, lastenhankintaa ja -kasvatusta, pukeutumista, painoa, hiusmallia, harrastuksia jne. Mitä henkilökohtaisempi asia, sitä kärkkäämmin ja tökerömmin siihen puututaan. Joskus on myös tuntunut kurjalta, kuinka naisporukoissa halutaan niin usein roolittaa porukan jäsenet tietynlaisiksi: on se porukan queen bee, kotihiiri, nolojen tilanteiden nainen, tosikko, miestennielijä, outolintu...Jos joku sitten poikkeaa roolistaan, esimerkiksi tosikko innostuu heittämään herjaa, päivitellään sitä loputtomiin ja saatetaan naureskella vähän alentuvasti. "Ooo, miten se nyt tuolleen, mä jo mietin että osaako toi yks ees nauraa!"
Minulla on onneksi mukavia naispuolisia ystäviä mutta olen oppinut valikoimaan heidät harkiten. Ylituttavalliset ekstrovertit olen yleensä päättänyt jättää vain tuttaviksi. En lisäksi harrasta mitään naisporukkakokoontumisia vaan tapaan ystäviäni mieluiten kahden kesken tai max. kolmikkona.
Joillakin naisilla on pakonomainen tarve kontroloida toisia ja määräillä. Tyyliin mitä saa syödä ja laittaa leivän päälle, miten ajaa autoa, miten saa liikkua ja millä vauhdilla, milloin mennä nukkumaan ja herätä (aamuvirkuille kontroloijanaisille on ihan älytön ongelma se, jos joku ei halua herätä vapaa-aikanaan kahdeksalta aamulla). Kaikki pitäisi tehdä samalla tavalla mitä tämä kyseinen nainen. Reissuilla tää on tosi raskasta, jos matkaseurueessa on kontroloija: se määrää milloin herätään, milloin syödään, mitä syödään, milloin liikutaan, miten liikutaan, koska saunotaan ja millä porukalla, miten siivotaan. Ja kaikki pitää tehdä yhdessä, porukassa. Se ei käy jos joku ei jaksa noudattaa orjallista aikataulua, vaan tehdä juttuja itsenäisesti ja fiilispohjalta. Ei, kun kaikki pitää olla aikataulutettua aamusta lähtien. Ja nimenomaan aamusta. Koska kunnon ihmiset herää viimeistään kahdeksalta.
Minulla oli joskus kämppis, joka ihmetteli ja kyseli, miksi en meikkaa. Koin sen kiusallisena ja henkilökohtaisiin asioihini puuttumisena. Itse asiassa käytin kyllä meikkiä mutta niin vähän, että hän ei huomannut.
Näille kontrolloijille tuntuu olevan ominaista se, että he kyllä saavat sanoa muille mitä tahansa mutta eivät itse kestä mitään kritiikkiä.
Onko kukaan uskaltanut sanoa, että olet rasittavan herkkänahkainen?
Sulle ei varmaan uskalleta puhua, kun loukkaannut olemattomista.
Kämppistäsi tulee sääli.
Ei kaikki tietenkään ole. Tiedostan sen, että oma alitajuntani ohjaa minua voimakkaasti itsekkäiden naisten suuntaan. Ongelma on yhtälailla minussa itsessäni. Olen rikkinäisestä taustoista lähtöisin enkä koe hengenheimolaisuutta ns. normaalien ihmisten kanssa, koska katsellaan maailmaa liian erilaisesta näkövinkkelistä. Rikkinäisistä taustoista tulevilla kanssasisaruksilla vaan tuppaa usein olemaan sellaista kylmää itsekyyttä muiden hyvien ominaisuuksien ohessa, joka itseäni häiritsee. Vikaa on varmasti siinäkin, että lähelleni ei pääse kovin helposti. Jokinhan minussa on vikana, jos koen usein, että annan muille enemmän mitä saan. Hakeudun joko jostain syystä väärien ihmisten seuraan, tai syy on jossain muussa jutussa itsessäni.