Lue keskustelun säännöt.
Naisten välisestä kateudesta, ja omituisesta kiusaamisesta.
02.12.2019 |
Millaista kohtelua olette saaneet kateellisilta naisilta? Itse olen ihan ymmälläni, miten alhaiselle tasolle aikuiset naiset yltävät kiusaamisellaan. Valheiden levittely, juoruaminen, selän takana pahaa puhuminen jne. Myös sellaista, että lyöttäydytään yhteen sellaisen ihmisen kanssa, josta kumpikaan ei ennen pitänyt mutta nyt kun itse olen ottanut etäisyyttä niin nämä kaksi ovatkin parhaita kaveruksia. Miksi kukaan tekisi näin? Pakko vaan päästä puhumaan jonkun kanssa pahaa, vai?
Kommentit (163)
Taidat olla näitä kakskymppisiä, jotka käyttää "kiusaamista" erittäin väljästi.
Ne jotka on kateellisia harvemmin kiusaavat.
Yleensä sulkevat pois joukosta ja vähättelevät.
Jos olet aikuinen, pystyt häipymään kuvioista.
Jos et voi häipyä, voit tehdä kantelun olettaen että kiusaamista todella on ja se tapahtuu koulussa, yliopistossa tai työpaikalla.
Ekaksi kannattaa kuitenkin mennä suoraan puhumaan "kateellisille kiusaajille". Sillä loppuu ongelmat 9/10:stä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa tämä ilmiö korostuu. En väitä, että kaikki naiset olisivat kuvatunlaisia, mutta olen kyllä huomannut etenkin netissä että heitä on paljon. Kamalasti näkee kannustavia voimajulkaisuja siitä, kuinka meidän naisten pitäisi pitää yhtä ja kannustaa toisiamme, mutta sitten kuitenkin sitä toisten lyttäämistä ja arvostelua näkee aivan kamalasti. Eniten tietysti ulkonäköön liittyviä herjauksia, paino ja ihonväri taitavat olla pahimmat. Lihavat pilkkaavat hoikkia ja hoikat lihavia. Tummat haluavat näyttää vahvoilta vaikka ovatkin kokeneet syrjintää ja tätä vahvuutta on ilmeisesti pilkata vaaleita naisia mm. siitä, että heillä on "huulien sijasta paperiviillot" tai "lättäprse" toisin kuin tummilla. Hohhoijaa.
Minua on kuristettu, revitty hiuksista ja potkittu maassa.
Toinen mustasukkaisuustapaus löi suoraan kasvoihin.
Lapsuuden ystävä oli kateellinen koska hänen vanhempansa erosivat, kuvioihin tuli uusi mies ja vauva. Ystäväni ei saanut kotonaan tarpeeksi huomiota. Minä olen ainut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla näitä kakskymppisiä, jotka käyttää "kiusaamista" erittäin väljästi.
Ne jotka on kateellisia harvemmin kiusaavat.
Yleensä sulkevat pois joukosta ja vähättelevät.Jos olet aikuinen, pystyt häipymään kuvioista.
Jos et voi häipyä, voit tehdä kantelun olettaen että kiusaamista todella on ja se tapahtuu koulussa, yliopistossa tai työpaikalla.Ekaksi kannattaa kuitenkin mennä suoraan puhumaan "kateellisille kiusaajille". Sillä loppuu ongelmat 9/10:stä tapauksessa.
Vähättely ja ulkopuoliseksi sulkeminenko eivät mielestäsi ole kiusaamista? :D
Mulla on muutamankin naisystävän kanssa ollu jotain ihme kilpailua miesten huomiosta. Esim.
baarissa tanssin yhden tyypin lähettyvillä, ystävä tuli siihen tanssimaan ja flirttailemaan kanssa. Tyyppi yritti lähtee pyörittämään meitä molempia siinä ja ystävä yrittää kampittaa mua pois tilanteesta. Väistin sivuun, koska tilanne oli niin kummallinen. Myöhemmin illalla tämän tyypin kaveri käyttäyty idioottimaisesti, reagoin siihen puheella, niin ystäväni sanoo et mun pitää olla hiljaa ja antaa toisen puhua. Vaikka tyyppi oli pitänyt monologiaan päällä jo vartin ja reagoin siihen ensimmäistä kertaa. Jotenkin se halusi nolata ja nöyryyttää mua miesten edessä ja sitä vitutti, että minäkin olin saanut huomiota osakseni. Se menee aina todella kummallisen näköiseksi, jos joku yrittää tulla iskemään minua tai sanoo minusta jotain kivaa, ei hänestä. Samantapaista ihme kilpailua on ollut ennenkin muiden kavereiden kanssa. Yks kaveri ei sietänyt ollenkaan jos yksikään tyyppi osoitti kiinnostusta. Sen piti päästä flirttailemaan kaikkien kanssa, jotka mulle yritti jutella.
Elämässäni olleet naisystävät myös sivaltavat paljon henkilökohtaisemmin ja hylkäävät todella kylmästi. Jättävät oman onneni nojaan, jos elämässä menee huonommin ja on monikin eri ihminen sanonut, että älä pura mulle sun ongelmia. Kyse ei ole siitä, että häiriköisin jatkuvasti, käyn töissä ja opiskelen. Kykenen kyllä hoitamaan omat asiani ja tulen toimeen omillani, en ole ripustautuva ihminen. Jostain syystä lähelläni olevat ihmiset ovat paljon itsekkäämpiä, mitä itse kykenen olemaan. Tarjoan paljon apua ja olen valmis kuuntelemaan toisten murheita useamman tunnin ajan päivässä, jos tarvetta on. Mutta yleensä se menee niin, että jos itse tarvitsen jotain - kuuntelijaa tai jotain ihan pientä käytännön apua - niin vastauksena saattaa tulla, että hoida itse omat asiasi.
Alan olemaan aika kyllästynyt tähän tilanteeseen ja olen ottamassa etäisyyttä ihmisiin, jotka eivät osaa olla vastavuoroisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.
Kateutta ja kiusaamista esiintyy havaintojeni mukaan tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Miehillä kiusaaminen on monesti vielä julmempaa, koska miesten keskuuteen on juurtunut se ajatusmalli, että läpästä ei saa suuttua ja niinpä vitsin varjolla voi sanoa tai tehdä ihan mitä tahansa. Myös sellaisen örvellys- ja sikailukulttuurin ihannointi heijastuu varmasti kiusaamisen rajuutena.
Naisilla on kokemukseni mukaan kuitenkin melko yleistä se, että esim. ystävän rajoja ja yksilöllisyyttä ei kunnioiteta. Vaikka tätä ei ehkä voi lukea varsinaisesti kiusaamiseksi, on se silti ikävä toimintamalli, joka luo skismaa, eriarvoisuutta ja huonommuuden tunteita. Tarkoitan nyt sitä, kuinka jotkut naiset ovat kovasti päsmäröimässä toisten naisten rakkauselämää, lastenhankintaa ja -kasvatusta, pukeutumista, painoa, hiusmallia, harrastuksia jne. Mitä henkilökohtaisempi asia, sitä kärkkäämmin ja tökerömmin siihen puututaan. Joskus on myös tuntunut kurjalta, kuinka naisporukoissa halutaan niin usein roolittaa porukan jäsenet tietynlaisiksi: on se porukan queen bee, kotihiiri, nolojen tilanteiden nainen, tosikko, miestennielijä, outolintu...Jos joku sitten poikkeaa roolistaan, esimerkiksi tosikko innostuu heittämään herjaa, päivitellään sitä loputtomiin ja saatetaan naureskella vähän alentuvasti. "Ooo, miten se nyt tuolleen, mä jo mietin että osaako toi yks ees nauraa!"
Minulla on onneksi mukavia naispuolisia ystäviä mutta olen oppinut valikoimaan heidät harkiten. Ylituttavalliset ekstrovertit olen yleensä päättänyt jättää vain tuttaviksi. En lisäksi harrasta mitään naisporukkakokoontumisia vaan tapaan ystäviäni mieluiten kahden kesken tai max. kolmikkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla näitä kakskymppisiä, jotka käyttää "kiusaamista" erittäin väljästi.
Ne jotka on kateellisia harvemmin kiusaavat.
Yleensä sulkevat pois joukosta ja vähättelevät.Jos olet aikuinen, pystyt häipymään kuvioista.
Jos et voi häipyä, voit tehdä kantelun olettaen että kiusaamista todella on ja se tapahtuu koulussa, yliopistossa tai työpaikalla.Ekaksi kannattaa kuitenkin mennä suoraan puhumaan "kateellisille kiusaajille". Sillä loppuu ongelmat 9/10:stä tapauksessa.
Vähättely ja ulkopuoliseksi sulkeminenko eivät mielestäsi ole kiusaamista? :D
Ei ole.
Vähättely on yleinen defenssimekanismi.
Ulkopuolelle sulkeminen on seuran karttamista. Se taas voi johtua siitä ettei henkilöstä vaan tykätä.
Vapaa-ajallaan jokainen saa valita kenen kanssa on.
Työssä ja opiskelussa ei. Mutta kiusaaminen on niin tapetilla, että sen torjumiseen on välineet ja henkilö jonka puoleen kääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vierasta. Ilmeisesti ekstroverttien juttuja. Mä en kiinnitä niin paljoa huomiota muihin ihmisiin, että jaksaisin keskittyä analysoimaan kenenkään motiiveja.
Ei kannatakkaan jäädä miettimään toisen motiiveja, äänensävyä, eleitä, katseita tai sitä mitä toinen sanomisillaan tarkoittaa. Ei me voida tietää mitä toinen sanattomalla viestinnällä oikeasti tarkoittaa. Aivan turhaa tällaisen pohdinta ja saattaisimme oman virheellisen tulkinnan seurauksena laittaa liikkeelle juorun jolla mitä todennäköisimmin ei ole mitään todenperäisyyttä.
Mun äiti on malliesimerkki toisten sanomisten, äänensävyjen ja varsinkin katseiden tulkitsemisesta. ”Se katsoi mua sillä ja sillä tavalla.” Aargh! Ihan kuin äidin tulkinta toisen katseesta olisi ainoa oikea, se ei edes ajattele että on voinut tulkita (yleensä onkin) tilanteen väärin.
Parempi siis kun ottaa sanat vastaan ja jättää muun viestinnän omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapureista naiset ovat pahimpia juoruamaan ja mustamaalaamaan toista/toisia naapureita saadakseen jotain itselleen. En vain ymmärrä mitä tyydytystä tuottaa tuollainen.
Vissiin se on joillekin elämäntapa, vain sillä tavoin nämä naisihmiset pysyvät balanssissa.
Saavat vielä mukaan peliinsä joitain lapatossumiehiä.
Ap: mistä päättelet että sulle ollaan kateellisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin pystyä sanomaan, että naisten sekoilu on harvinaista. Mutta päädyin siihen pisteeseen, että kartan naisia, koska heidän on pakko yrittää purkaa pahaa oloaan ja heikkouttaan muihin ja kohde on lähes aina toinen nainen. Minulla ei ole aikaa tai energiaa siihen.
Kummasti tästäkin kärsii aina vain ja ainoastaan naiset jotka vihaavat ja halveksivat naisia. Omaakin asennetta voisi tarkistaa jos ”kaikki” on koko ajan ikäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sitä, mutta vain silloin jos kohoat keskitason yläpuolelle. Naiset ei pidä kenestäkään joka ominaisuuksiltaan ylittää heidät itsensä. Nämä kateutta aiheuttavat ominaisuudet päättää he itse joten jatkuvien sanktioiden kohde ei voi asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kateutta ja kiusaamista esiintyy havaintojeni mukaan tasaisesti molemmilla sukupuolilla. Miehillä kiusaaminen on monesti vielä julmempaa, koska miesten keskuuteen on juurtunut se ajatusmalli, että läpästä ei saa suuttua ja niinpä vitsin varjolla voi sanoa tai tehdä ihan mitä tahansa. Myös sellaisen örvellys- ja sikailukulttuurin ihannointi heijastuu varmasti kiusaamisen rajuutena.
Naisilla on kokemukseni mukaan kuitenkin melko yleistä se, että esim. ystävän rajoja ja yksilöllisyyttä ei kunnioiteta. Vaikka tätä ei ehkä voi lukea varsinaisesti kiusaamiseksi, on se silti ikävä toimintamalli, joka luo skismaa, eriarvoisuutta ja huonommuuden tunteita. Tarkoitan nyt sitä, kuinka jotkut naiset ovat kovasti päsmäröimässä toisten naisten rakkauselämää, lastenhankintaa ja -kasvatusta, pukeutumista, painoa, hiusmallia, harrastuksia jne. Mitä henkilökohtaisempi asia, sitä kärkkäämmin ja tökerömmin siihen puututaan. Joskus on myös tuntunut kurjalta, kuinka naisporukoissa halutaan niin usein roolittaa porukan jäsenet tietynlaisiksi: on se porukan queen bee, kotihiiri, nolojen tilanteiden nainen, tosikko, miestennielijä, outolintu...Jos joku sitten poikkeaa roolistaan, esimerkiksi tosikko innostuu heittämään herjaa, päivitellään sitä loputtomiin ja saatetaan naureskella vähän alentuvasti. "Ooo, miten se nyt tuolleen, mä jo mietin että osaako toi yks ees nauraa!"
Minulla on onneksi mukavia naispuolisia ystäviä mutta olen oppinut valikoimaan heidät harkiten. Ylituttavalliset ekstrovertit olen yleensä päättänyt jättää vain tuttaviksi. En lisäksi harrasta mitään naisporukkakokoontumisia vaan tapaan ystäviäni mieluiten kahden kesken tai max. kolmikkona.
Joillakin naisilla on pakonomainen tarve kontroloida toisia ja määräillä. Tyyliin mitä saa syödä ja laittaa leivän päälle, miten ajaa autoa, miten saa liikkua ja millä vauhdilla, milloin mennä nukkumaan ja herätä (aamuvirkuille kontroloijanaisille on ihan älytön ongelma se, jos joku ei halua herätä vapaa-aikanaan kahdeksalta aamulla). Kaikki pitäisi tehdä samalla tavalla mitä tämä kyseinen nainen. Reissuilla tää on tosi raskasta, jos matkaseurueessa on kontroloija: se määrää milloin herätään, milloin syödään, mitä syödään, milloin liikutaan, miten liikutaan, koska saunotaan ja millä porukalla, miten siivotaan. Ja kaikki pitää tehdä yhdessä, porukassa. Se ei käy jos joku ei jaksa noudattaa orjallista aikataulua, vaan tehdä juttuja itsenäisesti ja fiilispohjalta. Ei, kun kaikki pitää olla aikataulutettua aamusta lähtien. Ja nimenomaan aamusta. Koska kunnon ihmiset herää viimeistään kahdeksalta.
Tarkempi kuvaus tilanteesta, kiitos!
Tällaisenaan avaus menee laariin Miesasiamiehen Naisvihaoksennukset.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tästäkin kärsii aina vain ja ainoastaan naiset jotka vihaavat ja halveksivat naisia. Omaakin asennetta voisi tarkistaa jos ”kaikki” on koko ajan ikäviä.
Ei mulle ainakaan kaikki ole koko ajan ikäviä? Sen sijaan ihan liian usein naisporukoissa uhriutuvat kiusaajat saa osakseen sympatiaa ja päänsilittelyä. Ihmiset, jotka eivät normaalisti puhuisi paskaa selän takana, alkavat yhtäkkiä tehdä niin kun se yksi tyyppi vaan alkaa hämmentää pataa. En tiedä, onko miesporukoissa sama, mutta nettiporukoissa ei ole ollut. Kyllä sielläkin kiusataan ja uhriudutaan, mutta kiusaajan uhriutuminen jätetään omaan arvoonsa ja ihmiset ei ala puolustelemaan tai lohduttamaan kiusaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikojen jälkeen olen kokenut tuollaista aika vähän. Muistan sellaisen tilanteen, että muuan naisihminen esitti sivulauseessa ja vaivihkaa jonkin epämääräisen näpäytyksen, josta minulle jäi hämmentynyt ja omituisella tavalla nöyryytetty olo. Epäilen, että ko. ihminen oli kateellinen jostain taidoistani ja halusi sitten päästä näpäyttämään. Olen vähän rumanpuoleinen ja ujo, joten ilmeisesti kyseinen ihminen halusi "osoittaa minulle paikkani" tai jotain. Ihan varma en tietenkään voi olla hänen motiiveistaan, koska tilanne oli niin epämääräinen. Kateuden mahdollisuutta aloin pohtia vasta paljon myöhemmin, koska nuorempana en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että joku olisi minulle kateellinen yhtään mistään.
Tällaista olen itse kokenut paljon. Olen myös samanlainen ujo. Tunsin itseni myös rumaksi kauan koska nuorena nais"kaverit" avoimesti sanoi ilkeitä asioita ulkonäöstäni.
Ei siinä, uskon kyllä että miehetkin voi kiusata noin. Ovat kiusanneet minuakin ja olen kuullut kuinka miehetkin juoruaa selän takana.
Onneksi pieni lähipiirini on ok
Itse ajattelen, että ilkeitä asioita sanovat ihmiset ovat ilkeitä ja huono käytöksisiä, eikä niinkään kateellisia.
Vähän kuten kilttejä asioita sanovat ovat kilttejä. Ei heistäkään sanota, että ovat kateellisia tai vihaisia tai valehtelevia.
Kateutta ei vaan pidä sotkea kaikkeen, koska sitä ei nyt vaan kaikessa ole.
Tätä kuinka kaikki muut ovat kateellisia, paitsi minä kuulee aivan liikaa.
Tämä on todella monimutkainen ilmiö. Toisen ihmisen motiiveja on joskus vaikea arvailla, mutta itse epäilen, että kiusaamisen ja huonon käytöksen taustalla saattaa usein olla myös jonkin verran kateutta. Esimerkiksi yläasteaikana minua kiusattiin finneistä. Osa kiusaajista oli vähän pyöreämpiä tyttöjä. Veikkaan, että kiusaamisen taustalla oli heidän minua kohtaan tuntemansa halveksunta ja inho, mutta mukana saattoi olla myös kateutta. "Rumuudestani" huolimatta olin nimittäin hoikka ja hyväkroppainen. Nuo tytöt saattoivat ajatella, "miten tuommoinen rumilus kehtaakin olla hyväkroppainen?!" Heidän piti siis päästä alistamaan minua ja osoittaa minulle paikkani. Varmaankin he kadehtivat kauniita ja suosittuja hoikkia tyttöjä vielä enemmän mutta eivät kuitenkaan uskaltaneet kiusata näitä. Purkivat sitten mielipahaansa minuun.
Minua kiusattiin myös hyvistä arvosanoista. Mitä muutakaan sen taustalla voisi olla kuin kateus? Jos koulunumerot olisivat täysin yhdentekevä asia, sitten ei varmaan olisi syytä kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Kaikki aikuiset tietävät, että nainen on naiselle nainen.
"Nainen on naiselle nainen" ?
Nykäsnismi 😊
Juuri näin.