Juoruilevatko miehet?

Vanhemmissa miehissä viisikymppisistä ylöspäin on paljon juoru-ukkoja, joiden juoruilu ei ole spekulointia vaan törkyturpaista mustamaalausta. Joskus tällaisen huoltsikkaringin juttuja kuunnellessa on tehnyt mieli kysyä, mitä pahaa tämä juoruilun kohteena oleva henkilö on oikein tehnyt, kun puhutte hänestä niin alatyylisellä tavalla.

Seitsemänkymppisen isäni ikäluokan miehille vaikuttaa olevan tyypillistä se, että kuulumisten vaihto on usein muiden ihmisten asioista puhumista. Ei niinkään sitä, että kerrottaisiin omia kuulumisia ja viime aikojen tapahtumia. En tiedä, koetaanko omista asioista puhuminen sitten liian henkilökohtaiseksi.

Nuoremman polven miehissä olen tavannut juoruilijoita selvästi harvemmin. Jos jonkun toisen asioita käydäänkin läpi, niin se menee yleensä tällä kaavalla:

"Kuuliksä, että Jere on muuttanut Helsinkiin?"

"E, mitä se siellä?"

"Löysi jonkun naisen."

"Aha, ok." Eli ovat paljon lyhytsanaisempia eivätkä mässäile ja paisuttele juttuja samalla tavalla.

Mistä on muka peräisin se käsitys, että miehet eivät juoruilisi?

Kyllä juoruavat ja puhuvat pahaa, mutta se on sellaista aika realististista pahanpuhumista eli jos joku on huono vaikka työssään niin hän oikeasti on luultavasti sitä ja siitä saatetaan puhua. Samalla ymmärretään että jossakin toisessa työssä voi olla ok mutta juuri kyseiseen työpaikkaan ei sovellu.

Itseasiassa miehet juoruilevat yllättävän paljon. 

Juoruille hihittelevä "mies" on suurin turn off ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmissa miehissä viisikymppisistä ylöspäin on paljon juoru-ukkoja, joiden juoruilu ei ole spekulointia vaan törkyturpaista mustamaalausta. Joskus tällaisen huoltsikkaringin juttuja kuunnellessa on tehnyt mieli kysyä, mitä pahaa tämä juoruilun kohteena oleva henkilö on oikein tehnyt, kun puhutte hänestä niin alatyylisellä tavalla.

Seitsemänkymppisen isäni ikäluokan miehille vaikuttaa olevan tyypillistä se, että kuulumisten vaihto on usein muiden ihmisten asioista puhumista. Ei niinkään sitä, että kerrottaisiin omia kuulumisia ja viime aikojen tapahtumia. En tiedä, koetaanko omista asioista puhuminen sitten liian henkilökohtaiseksi.

Nuoremman polven miehissä olen tavannut juoruilijoita selvästi harvemmin. Jos jonkun toisen asioita käydäänkin läpi, niin se menee yleensä tällä kaavalla:

"Kuuliksä, että Jere on muuttanut Helsinkiin?"

"E, mitä se siellä?"

"Löysi jonkun naisen."

"Aha, ok." Eli ovat paljon lyhytsanaisempia eivätkä mässäile ja paisuttele juttuja samalla tavalla.

Juuri samaa mietin kun olin taannoin vanhuksilla käymässä ja kylän 60+ tietotoimisto mies raportoi heille kahvipöydässä kylän kuulumisia. Että mitä ihmettä kyseessä olevat ihmiset oikein oli tietotoimistolle tehneet ansaitakseen niin ilkeän puheen. Ja miten voikin puhua noin rumasti toisesta ihmisestä pohjimmiltaan ihan triviaalissa asiassa, vieläpä oman yhteisön ihmisistä joiden kanssa on olettävä joka päivä. Pisti myös miettimään oliko meidän kylässä jotenkin tavallista veemäisempi ilmapiiri koska tunnistin sävyn lapsuudesta yleisemminkin. Vai onko se ollut tuollaista kaikkialla maaseudulla.

Heinola? 

Kyllä todellakin juoruilee.

Kyllä juoruavat ja puhuvat muutakin selän takana. Itse yritän välttää niitä porukoita, koska sellainen ei oikein ole Raamatun mukaista.

Varsinkin kun ikää tulee, niin joillain juoruilu jää ainoaksi harrastukseksi.

T. Mies miesvaltaisella alalla

Miehet eivät juorua, he puhuvat asioista.

Totta puhuen miehillä on käsittämättömät verkostot, joiden kautta tietoa tulee kuin huomaamatta!

Todellakin juorutaan. Aina siitä kuka ei ole paikalla.

Naiset ovat juoruillessaan ilkeämpiä ja enemmän pahansuopia kuin miehet. Miehet heittelee erilaisia juttuja ilmaan, mutta naiset oikein paneutuu juoruiluun. Mutta kyllä: miehetkin juoruilevat.

Vierailija kirjoitti:

Naiset juoruavat, miehet vaihtavat tietoja.

Molemmat vaihtavat tietoja, molemmat juoruavat. Mitäpä sitä kaunistelemaan vain miesten suosimisen takia.

Kyllä ainakin amis wt piireissä

Vierailija kirjoitti:

Mistä on muka peräisin se käsitys, että miehet eivät juoruilisi?

Miehet itse väittävät aina näin.

Ei pidä paikkaansa.

Olen mies ja minua pidetän niin miesten kuin naisten keskuudessa täytenä mulkkuna, miesporukoissa enemmän. Minulle ei juoruta, minä en juorua ja kyrvän maineeni tulee koska puhun vain työasiaa. Tämä on tehnyt sen että minusta juorutaan todennäköisesti mielellään, ainakin on viitteitä. Suuri osa ei ilmeisesti tunne ulkonäöltä ja olen kolme kertaa kuullut kun huoltoaseman baarissa on minusta juoruttu vaikka olen sanomalehden takana viereisessä pöydässä. Toisinaan minulla on pitkä parta ja viikset, toisinaan ei. Toisinaan ajan pään kaljuksi ja toisinaan takana ponnari. Se on sitten eri asia pitääkö juoru paikkansa vai onko pakko ollut kertoa jokin muka tieto. Kaiken muun hyvän lisäksi olen siirtänyt tätä käyttäytymismalliani myös vapaa-ajalle, eli vältän pienemmällä paikkakunnalla turhia ihmiskontakteja. Oletan että molemmat sukupuolet juoruavat minkä ennättävät.