Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ujojen introverttien kohtaamisongelmat
01.12.2019 |
Pistetäänpä alulle taas yksi yksinäisen miehen vuodatusketju, kun tänne näin anonyyminä saa kertoa.
Liityn tähän kolmekymppisten joukkoon, joka ei koskaan ole ollut parisuhteessa.
Koen olevani noin päällisin puolin suht' normaali - koulutettu, käyn töissä, maksan asuntolainaa, alkoton ja savuton. Olen keskivertoa pidempi ja BMI on normaalirajojen keskellä. Kaikin puolin tavis. Harrastuksia löytyy, muun muassa urheilua, mutta kaikki on sooloaktiviteettejä.
Olen koittanut etsiä kaverihaku.netin kautta harrastuskaveria (miehiä sekä naisia) näin alkuun, mutta ei tunnu ihmisiä kiinnostavan. Saavatko he niin paljon vastauksia, että eivät pysty vastaamaan kaikille? Pitäisi varmaan luoda oma ilmoitus ja testata niinkin päin.
Näin ujona introverttinä en ole mitään supliikkimiehiä ja koskaan ei ole ollut pokkaa lähestyä naisia muussa kuin jonkin konkreettisen asian hoitamisen yhteydessä. Veikkaan että muut näkevät minut etäisenä henkilönä ja täten naisetkaan eivät ole koskaan lähestyneet minua.
He jotka hieman tuntevat minua, todennäköisesti pitävät minua hieman erilaisena. Suomen alkoholikulttuurissa niin monesti se alkoton henkilö on vähän outo - "miksi et ryyppää?". Minua on esimerkiksi luultu uskovaiseksi, mahdollisesti lestadiolaiseksi (asun Oulussa, missä lestadiolaisia on reilusti). Olen agnostikko, jos jotain sattuu kiinnostamaan.
Joku kuitenkin kysyy minkälaisen naisen "kelpuuttaisin". Unelmanaisen kanssa olisin asioista samalla aaltopituudella. Hän tietäisi mitä introversio oikeasti tarkoittaa pääkopan sisällä, esim. miksi baarit ei kiinnosta minua tai miksi uusiin ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa kun siihen lisätään ujous päälle.
Hänellä olisi oma elämä kunnossa ja asialliset elämäntavat. Mikään siveydensipuli ei tarvitse olla, kunhan ei ole pettänyt ketään ja tällä iällä ymmärrän, jos on tullut lapsikin tai kaksi tehtyä. Eihän tässä enää teinejä olla.
Täälläkin on usein mainittu, että kukaan ei tule minua kotoa hakemaan. Ja tottahan tämä on, tiedän varsin hyvin. Mutta kun persoonallisuustyyppi on mitä on, niin tähän tilanteeseen olen ajautunut. Tätä palstaa selaillessa olen vain yllättänyt kuinka paljon naisiakin taitaa olla samantyylisessä tilanteessa?
En ole katkera, ainakaan vielä. Ehkä vain olen vihdoinkin kasvanut aikuiseksi ja elämää ihmetellessä, ja varsinkin tätä palstaa lukiessa, olen tullut siihen ajatukseen että ehkä minun pitäisi jotain tehdä että ei tarvi sitten vanhoilla päivillä olla katkera ja valitella että kun olisi nuorempana älynnyt tehdä jotain.
Varmasti joku jossain on se unelmanainen minulle ja minä olisin hänelle se unelmamies. Mutta miten me tämäntyyliset introvertit voisimme kohdata toisiamme, kun perusluonne on enemmän tai vähemmän ihmisiä välttelevä?
Tällainen sunnuntai-vuodatus tällä kertaa...
Kommentit (103)
Mene tanssitunneille? Tiedän sellaisen laihan poikamaisen miehen jolla on paljon tyttöystäviä, koska osaa jotain hiphop/breakdance juttuja. Minäkin haluaisin osata sellaista discotanssia, mutta en ole koskaan uskaltanut mennä tunneille. Jotain tällaista
haluaisin osata.Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä omalta mukavuusalueelta vaan täytyisi uskaltautua pois. Itsekin olen hyvin introvertti ihminen enkä mitenkään nauti ihmisten seurasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö pystyisi puhumaan kenen tahansa kanssa mistä tahansa tarvittaessa. Tähän jo työelämäkin pakottaa samoin kuin se, että lasten kaveruussuhteiden ja harrastusten takia joutuu olemaan aktiivinen. En nauti siitä, mutta mitä enemmän harjoittelee sen siedettävämpää siitä tulee.
Kun motivatio kumppanin löytämiseen on niin suuri, että se ylittää halun pysyä omalla mukavuusalueella, alkaa niitä potentiaalisia kontakteja vasta syntyä. Mene paikkoihin, joissa on ihmisiä ja yritä puhua ainakin parille uudelle ihmiselle kaikkialla.
Mistä oikein tulee nämä introvertit jotka haikailee ihmisten seuraa? Itse olen introvertti enkä todellakaan ole koko ajan haalimassa porukkaa ympärille, vielä vähemmän miehiä. Vietän 99% ajastani yksin koska yllätys, introverttina en viihdy ihmisten seurassa! Ihmettää tämä introverttimiesten vimma parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein tulee nämä introvertit jotka haikailee ihmisten seuraa? Itse olen introvertti enkä todellakaan ole koko ajan haalimassa porukkaa ympärille, vielä vähemmän miehiä. Vietän 99% ajastani yksin koska yllätys, introverttina en viihdy ihmisten seurassa! Ihmettää tämä introverttimiesten vimma parisuhteeseen.
Onhan se nyt aivan eri asia haluta parisuhde kuin haluta olla ihmisten keskellä jossain kissanristiäisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein tulee nämä introvertit jotka haikailee ihmisten seuraa? Itse olen introvertti enkä todellakaan ole koko ajan haalimassa porukkaa ympärille, vielä vähemmän miehiä. Vietän 99% ajastani yksin koska yllätys, introverttina en viihdy ihmisten seurassa! Ihmettää tämä introverttimiesten vimma parisuhteeseen.
Jännä ettet ymmärrä, koska koet olevasti aito introvertti, me muut vaan feikataan?
Itse haluaisin parisuhteen, olen elänyt yksin jo 20v, ja kyllä, todella haluaisin löytää itselleni sopivan miehen. Vietän siis yksinäni myös lähes kaiken aikani, enkä mitään väkijoukon tapaista seuraa kaipaakaan, vaan ihmisen rinnalleni kulkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein tulee nämä introvertit jotka haikailee ihmisten seuraa? Itse olen introvertti enkä todellakaan ole koko ajan haalimassa porukkaa ympärille, vielä vähemmän miehiä. Vietän 99% ajastani yksin koska yllätys, introverttina en viihdy ihmisten seurassa! Ihmettää tämä introverttimiesten vimma parisuhteeseen.
Onhan se nyt aivan eri asia haluta parisuhde kuin haluta olla ihmisten keskellä jossain kissanristiäisissä.
Mitä eroa? Kumppanikin on ihminen siinä missä muutkin. Ihmisen seuraa se on pakko parisuhteessakin sietää, aika paljonkin vielä. Mikä introversio se muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et vaan mene baariin, pokaa naista ja pane häntä koko yön? Saisit muuta ajateltavaa ja muita ongelmia hetkeksi aikaa. Voisi sitten tämä kumppanin löytyminenkin ruveta siinä sivussa helpottumaan kun tekisit ja miettisit jotain muuta kuin tuttua ja turvallista.
Tunnut mukavalta ja hyvällä tavalla tavalliselta ihmiseltä. Luulisin, että suurin ongelmasi on tuo, että et laita itseäsi alttiiksi ja ota kontaktia muihin ihmisiin. Liikut sellaisissa piireissä, joissa on hankala törmätä potentiaalisiin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet suht normiheppu niin tärkeintä on olla helposti lähestyttävä. Jos näytät siltä että mikään ei kiinnosta, et hymyile ja vaikutat siltä että kanssasi olisi vaikea jutella niin harva viitsi nähdä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Introvertit ovat usein paljon kiinnostavampia loppupeleissä kuin huomiohakuiset ekstrovertit.
Taas yksi, joka ei tiedä mitään introversiosta. Olen itse introvertti mutta usein porukassa se, joka huomataan. Ja joka huolehtii muiden viihtyvyydestä, ottaa huomioon, tutustuttaa muita toisiinsa, muistaa ihmisistä yksityiskohtia niin että on helppo avata keskustelu heidän kanssaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri Hesarissa oli artikkeli, jossa yksinäisyyttä tutkinut kertoi hoitokeinosta, joka tutkitusti auttaa yksinäisyyteen. On huomattu, että yksinäiset ajattelevat olevansa erilaisia ja jotenkin outoja. Tämä ajattelutapa luo itseään toteuttavan kehän. Eli yksinäisen pitäisi oppia pois siitä ajatuksesta, että on jotenkin poikkeava.
Ja tästä siis oli tehty tutkimus, ja hoitokeino oli todettu tehokkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri Hesarissa oli artikkeli, jossa yksinäisyyttä tutkinut kertoi hoitokeinosta, joka tutkitusti auttaa yksinäisyyteen. On huomattu, että yksinäiset ajattelevat olevansa erilaisia ja jotenkin outoja. Tämä ajattelutapa luo itseään toteuttavan kehän. Eli yksinäisen pitäisi oppia pois siitä ajatuksesta, että on jotenkin poikkeava.
Ja tästä siis oli tehty tutkimus, ja hoitokeino oli todettu tehokkaaksi.
Varmasti täydellisen totta. Yksinäisillä on joskus liikaa aikaa ajatella ja liika ajattelu ei ole välttämättä enää tervettä. Siihen kun lisätään vielä huonon itsetunnon ja vaikka lapsuuden traumat, niin äkkiäkös siinä pää menee sekaisin ja itsensä arvostus painuu pohjalukemiin. Siitä suosta on paha lähteä etsimään hyviä ja terveitä ihmissuhteita.
Siitä on nyt 10 vuotta kun ensimmäisen kerran rekisteröidyin deittisivustolle. Ei ne toimi hirmu hyvin mutta olen sitä mieltä että ne on vaikeasti ujojen paras ellei ainoa mahdollisuus. Osaat kirjoittaa ihan fiksusti, se on siellä vahvuus erityisesti miehelle. Jos löydät toisen ujon ja ehkä kokemattomankin niin saatte mahdollisuuden tutustua rauhassa kirjoitellen.
Jos olet mukava ja kunnollinen tyyppi joka huomioi toiset ja on kykenevä ja halukas selvittämään asioita keskustellen, löydät kyllä jonkun. Kuulostaa nurinkuriselta mutta jos on ihmisten kanssa toimimisen perusasiat kunnossa ujoilla on vahvasti miesten markkinat, valtaosa ujoista miehistä on katkeria ja käyttäytyy luotaantyöntävästi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet suht normiheppu niin tärkeintä on olla helposti lähestyttävä. Jos näytät siltä että mikään ei kiinnosta, et hymyile ja vaikutat siltä että kanssasi olisi vaikea jutella niin harva viitsi nähdä vaivaa.
Se on ihan heidän ongelmansa. -eri
Ehkä opettelemalla. Katsetta eteen ja suunpieliä ylöspäin, kengänkärkiä kun kovasti tuijottelee niin saa sen vaikutelman ettei kiinnosta. Vaikka ujostuttaa niin silti antaisi mahdollisuuden eikä heti käännä katsettaan pois. Se monta kertaa antaa ylimielisen ja ylpeän vaikutelman.
Mutta missä sitä voisi kohdata jotensakin luonnollisella tavalla? Itse ainakin törmään ongelmaan kun ei tiedä kuka on vapaa ja kuka varattu, ettei sitä edes uskalla lähestyä. Semmoisia pikatreffejä mitä telkussa näytetään tai jotain sinkkubileitä esim. museossa kuten Solsidan leffassa niin ettei se känni olisi se pääasia.
Suomessa on vain näitä juottoloita, ei semmoisia kivoja paikkoja. Ja onhan meitä ihmisiä niin vähänkin ja laajalla alueella. Vaikeaa on kohdata.
Eikä tanssi kiinnosta. Kai se on Tinderi ladattava. N35
Alue: Aihe vapaa
Itse ajattelin, että olipa hyvin analysoitu itseä ja omaa tilannetta, ja että vaikutat mukavalta ihmiseltä. Ja suurinpiirtein kaikki muut ovat kirjoittaneet jotain ihan muuta. Ehkäpä se kertoo kaiken olennaisen: et tule miellyttämään kaikkia ja se pitää pystyä oppimaan. Torjunta on rankkaa, mutta me kaikki olemme joutuneet torjutuksi. Kauniit ja supliikitkin. Ja jokaiselle se on yhtä herkkää ja kivuliasta ainakin alkuun. Puske niiden läpi ja ota opiksi, ne on osa elämää ja varmaan ihan olennainenkin osa.
Itsensä tunteminen on tärkeintä kun etsii toista. Onnea matkaan.