Lue keskustelun säännöt.
Ujojen introverttien kohtaamisongelmat
01.12.2019 |
Pistetäänpä alulle taas yksi yksinäisen miehen vuodatusketju, kun tänne näin anonyyminä saa kertoa.
Liityn tähän kolmekymppisten joukkoon, joka ei koskaan ole ollut parisuhteessa.
Koen olevani noin päällisin puolin suht' normaali - koulutettu, käyn töissä, maksan asuntolainaa, alkoton ja savuton. Olen keskivertoa pidempi ja BMI on normaalirajojen keskellä. Kaikin puolin tavis. Harrastuksia löytyy, muun muassa urheilua, mutta kaikki on sooloaktiviteettejä.
Olen koittanut etsiä kaverihaku.netin kautta harrastuskaveria (miehiä sekä naisia) näin alkuun, mutta ei tunnu ihmisiä kiinnostavan. Saavatko he niin paljon vastauksia, että eivät pysty vastaamaan kaikille? Pitäisi varmaan luoda oma ilmoitus ja testata niinkin päin.
Näin ujona introverttinä en ole mitään supliikkimiehiä ja koskaan ei ole ollut pokkaa lähestyä naisia muussa kuin jonkin konkreettisen asian hoitamisen yhteydessä. Veikkaan että muut näkevät minut etäisenä henkilönä ja täten naisetkaan eivät ole koskaan lähestyneet minua.
He jotka hieman tuntevat minua, todennäköisesti pitävät minua hieman erilaisena. Suomen alkoholikulttuurissa niin monesti se alkoton henkilö on vähän outo - "miksi et ryyppää?". Minua on esimerkiksi luultu uskovaiseksi, mahdollisesti lestadiolaiseksi (asun Oulussa, missä lestadiolaisia on reilusti). Olen agnostikko, jos jotain sattuu kiinnostamaan.
Joku kuitenkin kysyy minkälaisen naisen "kelpuuttaisin". Unelmanaisen kanssa olisin asioista samalla aaltopituudella. Hän tietäisi mitä introversio oikeasti tarkoittaa pääkopan sisällä, esim. miksi baarit ei kiinnosta minua tai miksi uusiin ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa kun siihen lisätään ujous päälle.
Hänellä olisi oma elämä kunnossa ja asialliset elämäntavat. Mikään siveydensipuli ei tarvitse olla, kunhan ei ole pettänyt ketään ja tällä iällä ymmärrän, jos on tullut lapsikin tai kaksi tehtyä. Eihän tässä enää teinejä olla.
Täälläkin on usein mainittu, että kukaan ei tule minua kotoa hakemaan. Ja tottahan tämä on, tiedän varsin hyvin. Mutta kun persoonallisuustyyppi on mitä on, niin tähän tilanteeseen olen ajautunut. Tätä palstaa selaillessa olen vain yllättänyt kuinka paljon naisiakin taitaa olla samantyylisessä tilanteessa?
En ole katkera, ainakaan vielä. Ehkä vain olen vihdoinkin kasvanut aikuiseksi ja elämää ihmetellessä, ja varsinkin tätä palstaa lukiessa, olen tullut siihen ajatukseen että ehkä minun pitäisi jotain tehdä että ei tarvi sitten vanhoilla päivillä olla katkera ja valitella että kun olisi nuorempana älynnyt tehdä jotain.
Varmasti joku jossain on se unelmanainen minulle ja minä olisin hänelle se unelmamies. Mutta miten me tämäntyyliset introvertit voisimme kohdata toisiamme, kun perusluonne on enemmän tai vähemmän ihmisiä välttelevä?
Tällainen sunnuntai-vuodatus tällä kertaa...
Kommentit (103)
Olet kunnollinen ja tylsä. Luulisin. Tämä on vain arvaus. Sinun pitäisi keksiä jokin tapa olla kunnollinen ja kiinnostava. Menisit kaupaksi kuin kilo kultaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ujo mies ja onnellisesti naimisissa jo kymmenettä vuotta. Ujo ei ole sama asia kuin tylsä ja epävarma. Ihme juttu ettei kukaan kiinnostu, kun vaan avaudut?
Nyt lähestymään niitä kiinnostavia ihmisiä rohkeasti ja huomaat että mitään pahaa ei tapahdu. Galaksit ei räjähdä eikä Keinonen saavu rankaisemaan.
Oletko ollut Tinderissa? Minä ja mieheni ollaan kummatkin introvertteja ja tavattiin siellä. Aluksi oli helpompi kirjoitella ja tutustua sitä kautta. Ihastuin ensin mieheni kiinnostaviin kirjoituksiin. En usko, että olisimme kohdanneet tai lähestyneet toisia jos oltaisiin baarissa tavattu tai muualla. Mieskin sanoi, ettei olisi uskaltanut baarissa lähestyä minun näköistäni, kun ajatteli, että ujo mies ei saisi minun näköistä. Kiitos siis tinderin tässä ollaa 5 vuoden jälkeen yhdessä.
Omalta kohdaltani voin todeta, että juna meni jo, jos se on koskaan edes kulkenutkaan. Nuorempana kyllä oli jonkinlaista halua ja yritystä löytää kumppani, mutta mitä vanhemmaksi tulee, niin sen enemmän sille omalle sivuraiteelleen jumittuu. Eihän nyt ole mitenkään järkevää kuvitella, että elämänsä ilman naiskontakteja ollut 40v tai vanhempikin mies olisi parisuhdeainesta. Ei sellainen osaa enää naisten kanssa olla, eikä opi.
Eniten itseäni on lähinnä rasittanut tässä touhussa, että ainut keino löytää se kumppani tuntuu olevan jotkut kännäämistilaisuudet, mitä en voi sietää. Siellä ei olla omana itsenään ja itsekin olen humalassa aivan toinen ihminen. Jälkeenpäin ahdistaa ja masentaa aina järkyttävästi, puhumattakaan jos olen humalassa mennyt tutustumaan ihmisiin, joihin en selvänä olisi sekaantunut. Siksipä noitakin olen vältellyt jo pidemmän aikaa.
Se, että on introvertti, siitä ei myöskään pidä tehdä keppihevosta sille ettei itseään voi kehittää.
T. Introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ujo mies ja onnellisesti naimisissa jo kymmenettä vuotta. Ujo ei ole sama asia kuin tylsä ja epävarma. Ihme juttu ettei kukaan kiinnostu, kun vaan avaudut?
Nyt lähestymään niitä kiinnostavia ihmisiä rohkeasti ja huomaat että mitään pahaa ei tapahdu. Galaksit ei räjähdä eikä Keinonen saavu rankaisemaan.
Eiköhän se ole ulkonäöstä kiinni, jonka takia eräät on kiinnostavampia kuin toiset, olivat miten ujoja ja introverttejä tahansa. Sitten voivat itselleen uskotella olevansa jännittäviä yms. jonka takia toinen ihastui.
Olen introvertti (ihan ääripäästä) mutta minulla ei ole ollut vaikeuksia tutustua uusiin ihmisiin ja saada kavereita, jos niin olen halunnut. Olen vain todennut ettei se kannata, sillä olen erittäin huono pitämään kaverisuhteita yllä ja jossain vaiheessa ne alkavat tuntua pelkältä taakalta. Vietän mieluummin aikaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ujo ei ole sama kuin epävarma".
Käytöspuolelta ovat kuitenkin aika samanlaisia juttuja, vaikuttaa aika paljon vaikeuttavasti toisten ihmisten kanssa tutustumiseen. Jos teille on helppoa tutustua ihmisiin, sitten ette ole ujoja ettekä epävarmoja.
Vuodatus on liian pitkä, kaikki kyselemiset pois, epäloogisuudet häiritsee - "Kaikin puolin tavis. .... He jotka hieman tuntevat minua, todennäköisesti pitävät minua hieman erilaisena.", kelpuuttamiset pois, kielii torjuvasta suhtautumisesta, eikä samanlaisuus vedä puoleensa seksuaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiverto BMI on kyllä naisten silmissä aika epämiehekäs. Joku 30 on passeli kunhan rasvaprosentti ei ole kovin suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ujo mies ja onnellisesti naimisissa jo kymmenettä vuotta. Ujo ei ole sama asia kuin tylsä ja epävarma. Ihme juttu ettei kukaan kiinnostu, kun vaan avaudut?
Nyt lähestymään niitä kiinnostavia ihmisiä rohkeasti ja huomaat että mitään pahaa ei tapahdu. Galaksit ei räjähdä eikä Keinonen saavu rankaisemaan.
Eiköhän se ole ulkonäöstä kiinni, jonka takia eräät on kiinnostavampia kuin toiset, olivat miten ujoja ja introverttejä tahansa. Sitten voivat itselleen uskotella olevansa jännittäviä yms. jonka takia toinen ihastui.
Tekopyhä "ulkonäöllä ei väliä"-sakki alapeukuttamassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt itseltäsi että jos olisit itse nainen, mistä asiasta sinussa kiinnostuisit? Minkä takia lähtisit tälläisen tyypin kanssa vaikka treffeille?
Puhut kohtaamisongelmasta, mielestäni sinä olet ihan hakoteillä siitä asiasta miten ihmisten pariutuminen ja suhteet ylipäätään toimivat. Kaverillinen suhde on eri asia kuin suhde jossa on muutakin kuin pelkkää kaverillista aspektia.
Niin. Miksi joku haluaisi tutustua sinuun muutenkin kuin kaverina? Mitä sinä tarjoat?
Vierailija kirjoitti:
Vuodatus on liian pitkä, kaikki kyselemiset pois, epäloogisuudet häiritsee - "Kaikin puolin tavis. .... He jotka hieman tuntevat minua, todennäköisesti pitävät minua hieman erilaisena.", kelpuuttamiset pois, kielii torjuvasta suhtautumisesta, eikä samanlaisuus vedä puoleensa seksuaalisesti.
Kirjoitat, että samanlaisuus ei vedä puoleensa seksuaalisesti. Tarkoitatko siis, että ap:n tulisi etsiä itsensä vastakohtaa, rohkeaa ekstroverttinaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuodatus on liian pitkä, kaikki kyselemiset pois, epäloogisuudet häiritsee - "Kaikin puolin tavis. .... He jotka hieman tuntevat minua, todennäköisesti pitävät minua hieman erilaisena.", kelpuuttamiset pois, kielii torjuvasta suhtautumisesta, eikä samanlaisuus vedä puoleensa seksuaalisesti.
Täsmälleen samaa ajattelin. Aloitus oli periaatteessa ihan hyvä, mutta lukemisen jälkeen sitä mutustellessa tuli olo, että ap on torjuva. Näin edessäni ihan kivan oloisen miehen, joka ei kuitenkaan edes katso silmiin ketään koskaan ja josta huokuu ympärilleen ihmiset torjuva asenne.
Olen itse hieman ujo ja introvertti nainen, mutta olen tehnyt töitä sen eteen, että kohotan katseeni muihin päin. Yritän välttää esimerkiksi kaupassa ollessani sitä, että kuljen täysin muita näkemättä ja läpät silmillä. Niin tein vuosia ja senhän nyt tietää, että yksikään ei uskaltanut juttua aloittaa minun kanssani.
Lopetin myös miettimisen minkä näköinen ole muiden silmissä ja kelpaanko muille. Oman navan epätoivoinen tuijottaminen ei ollut fiksua millään tavalla ja kun siitä pääsin, niin ihania ihmisiä alkoi löytymään.
Tässäkin tapauksessa muutoksen pitää lähteä itsestä, sillä vain sinä olet se kaikkia asioita yhdistävä tekijä. En ole enää yksinäinen ja luulen, että en enää ikinä tulekaan sellaiseksi, sillä on ihanaa olla ystävä. Suojakuori pitää pudottaa, että sinut löydetään ja että sinusta saa jotain tarttumapintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ujo mies ja onnellisesti naimisissa jo kymmenettä vuotta. Ujo ei ole sama asia kuin tylsä ja epävarma. Ihme juttu ettei kukaan kiinnostu, kun vaan avaudut?
Nyt lähestymään niitä kiinnostavia ihmisiä rohkeasti ja huomaat että mitään pahaa ei tapahdu. Galaksit ei räjähdä eikä Keinonen saavu rankaisemaan.
Eiköhän se ole ulkonäöstä kiinni, jonka takia eräät on kiinnostavampia kuin toiset, olivat miten ujoja ja introverttejä tahansa. Sitten voivat itselleen uskotella olevansa jännittäviä yms. jonka takia toinen ihastui.
Tekopyhä "ulkonäöllä ei väliä"-sakki alapeukuttamassa :D
Voi raasua... Näkisitpä ystäväni ja minut. :) Me emme ole kauniita ja nuoria olemme olleet joskus 20-30 vuotta sitten, mutta ystäväni ovat silti upeita ihmisiä.
Yksikin ystäväni on noin 110 kg painava 156 cm pitkä nainen ja jestas miten ihana ihminen hän on! Toinen ystäväni on hieman samaa kaliiberiä, mutta aavistuksen pitempi ja hän on upea. Kaksi ystävääni ovat jo iso mummoja ja heitä en ole edes nähnyt muuten kuin ryppyisinä ja vanhoina, mutta silti he ovat hymyileviä ja aivan ihania ihmisiä. Ei ystävyys ulkonäköä katso.
Introvertit ovat usein paljon kiinnostavampia loppupeleissä kuin huomiohakuiset ekstrovertit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodatus on liian pitkä, kaikki kyselemiset pois, epäloogisuudet häiritsee - "Kaikin puolin tavis. .... He jotka hieman tuntevat minua, todennäköisesti pitävät minua hieman erilaisena.", kelpuuttamiset pois, kielii torjuvasta suhtautumisesta, eikä samanlaisuus vedä puoleensa seksuaalisesti.
Kirjoitat, että samanlaisuus ei vedä puoleensa seksuaalisesti. Tarkoitatko siis, että ap:n tulisi etsiä itsensä vastakohtaa, rohkeaa ekstroverttinaista?
Se tuli kyllä mieleen, että mahtaneeko ap olla oikeasti kiinnostunut naisista seksuaalisesti tai on aseksuaali, sillä mitään muuta tuotu esille kuin että ei ole ollut parisuhdetta ja että hakee itsensä kaltaista, joten etsiikö naista pelkäksi kulissiksi, jotta vaikuttaisi sosiaalisesti kelpoisemmalta.
Ajattelet liikaa. Jospa vaan vetäisit kerrankin kunnon kännit. ❤️
Ap olisi minulle mieleinen mies, ja siksi ihmettelenkin, ettei kukaan ole tullut edes yrittämään. Vaikka tiedänhän minä, en minäkään uskaltaisi lähestyä häntä, sillä olen ujo itsekin. Ja ap, toivon, että löydät mukavan naisen itsellesi!!!
Lopeta olemasta tylsä (vaikka olisitkin introvertti, se ei sulje sitä pois) ja hanki isot henkiset ballssit elikkä itsevarmuutta niin siinähän se on.
Ei mitään ydinfysiikkaa