Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien tapaamisoikeus on nyt laissa. Linkki
30.11.2019 |
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006327103.html
Tuomioistuimen pitää vahvistaa. Ehkäisee esim sitä, että toinen puolisoista haluaa etäännyttää toisen puolen isovanhempia lapsesta.
Kommentit (535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Lapsi pelkäsi, mutta kertoi miltä isä ja isovanhemmat tuntuvat, miten he juovat, miten he kohtelevat häntä. Lopulta kun isälle näistä puhuttiin, hän kielsi kaiken vedoten vieraannuttamiseen. Lapsikin uskoi jo etukäteen,että 'tädit kumminkin uskoo enemmän sitä'. Nyt hän sanoo ja tietää, että kukaan ei välitä. Ihan samassa maailmassa eletään eilen ja tänään.vei mikään konkreettisesti ole näissä kuulemisessa muuttunut paitsi se, että tämä vieraannutuskortti on vahvistunut. Se on ase kaikille niille, jotka omalla käytöksellään ovat saaneet oman lapsensa pelkäämään, mutta kääntämällä tilanne päälaelleen, saavat yhä lisää valtaa.
Et siis käynyt lukemassa miten lapsen kuulemista uudistettiin. No antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
En voi painottaa tätä tarpeeksi. Käy jo lukemassa mistä me täällä keskustelemme. Tule sen jälkeen kertomaan mikä sinusta oli niin kauhen hirveän paha kohta lapsen kuulemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
Voi luoja millainen ihminen mahtaa olla viestin takana jossa pidetään lapsen mielipiteen selvittämistä vanhempia vastaan toimimisena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
En voi painottaa tätä tarpeeksi. Käy jo lukemassa mistä me täällä keskustelemme. Tule sen jälkeen kertomaan mikä sinusta oli niin kauhen hirveän paha kohta lapsen kuulemisessa.
Jo se lapsen kuuleminen on toimenpiteenä traumaattinen. Ja luottamus sosiaalityöntekijöihin on olematon tai heidän kykyynsä tunnistaa mt-ongelmaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
En voi painottaa tätä tarpeeksi. Käy jo lukemassa mistä me täällä keskustelemme. Tule sen jälkeen kertomaan mikä sinusta oli niin kauhen hirveän paha kohta lapsen kuulemisessa.
Jo se lapsen kuuleminen on toimenpiteenä traumaattinen. Ja luottamus sosiaalityöntekijöihin on olematon tai heidän kykyynsä tunnistaa mt-ongelmaisia ihmisiä.
Mene jo lukemaan mistä täällä keskustellaan. Alat vaikuttaa aika vajaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
Voi luoja millainen ihminen mahtaa olla viestin takana jossa pidetään lapsen mielipiteen selvittämistä vanhempia vastaan toimimisena?
Sotket asioita kun pitää pällistellä.
Kirjoitin siitä että sosiaalityöntekijät lähtökohtaisesti suhtatuu vanhempiin vihamielisesti. Se on lähtökohta. Ei saisi olla.
Lapsen kuuleminen on lapselle traumaattista. Hyvä vanhempi ei halua lapselleen traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
En voi painottaa tätä tarpeeksi. Käy jo lukemassa mistä me täällä keskustelemme. Tule sen jälkeen kertomaan mikä sinusta oli niin kauhen hirveän paha kohta lapsen kuulemisessa.
Jo se lapsen kuuleminen on toimenpiteenä traumaattinen. Ja luottamus sosiaalityöntekijöihin on olematon tai heidän kykyynsä tunnistaa mt-ongelmaisia ihmisiä.
Mene jo lukemaan mistä täällä keskustellaan. Alat vaikuttaa aika vajaalta.
Kyllä minä tiedän mistä täällä keskustellaan. Sinä tässä vajaa olet, kun jauhat teoriaa hullun lailla tajuamatta lainkaan mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Lapsi pelkäsi, mutta kertoi miltä isä ja isovanhemmat tuntuvat, miten he juovat, miten he kohtelevat häntä. Lopulta kun isälle näistä puhuttiin, hän kielsi kaiken vedoten vieraannuttamiseen. Lapsikin uskoi jo etukäteen,että 'tädit kumminkin uskoo enemmän sitä'. Nyt hän sanoo ja tietää, että kukaan ei välitä. Ihan samassa maailmassa eletään eilen ja tänään.vei mikään konkreettisesti ole näissä kuulemisessa muuttunut paitsi se, että tämä vieraannutuskortti on vahvistunut. Se on ase kaikille niille, jotka omalla käytöksellään ovat saaneet oman lapsensa pelkäämään, mutta kääntämällä tilanne päälaelleen, saavat yhä lisää valtaa.
Et siis käynyt lukemassa miten lapsen kuulemista uudistettiin. No antaa olla.
Olen seurannut lakimuutosta vuosien ajan. Lausuntokierroksella mm. Uhkasakkojen uhrit ja Narsistinen uhrien tuki jäivät huomiotta samaan aikaan kun Isät lasten asialla tulivat kuulluksi.
Olen lukenut. Sen pohjalta olen suorittanut puhelinhaastatteluja siitä, mikä käytännössä muuttuu, jotta lain kirjain ja henki toteutuu: Kukaan ei tiedä! Kaikkien mielestä tavoitteet ovat hyvät, mutta kenelläkään ei ole keinoja.
Kerro sinä, miten lain muutokset jalkautuvat huomenna kentälle? Mitä tehdään toisin? (Paitsi että perusteita oikeudenkäynneille on nyt lisää ja niillekin, jotka lasta yrittävät suojella tulee lisää tuskaa ja paineita helpotetusta uhkasakkomeneytelystä)
En kyllä ymmärrä. Vanhemmuus on rankkaa ja vastuullista muutenkin. Valtaosa vanhemmista silti hoitaa sen kunnialla. Joskus tarvitaan kipeitäkin ratkaisuja, esimerkiksi välien jäädyttämistä perheelle haitallisiin ihmisiin ja se valta vanhemmalla tulee lapsen etua suojellakseen olla.
Se että on joku marginaalinen porukka huonoja vanhempia ei mitenkää muutu tässä, eikä lapsen etu toteudu yhtään sen paremmin. Ainoastaan nämä, jotka omasta mielestään ovat erityisen läheisiä saavat keinon perheitä kiusata muutenkin rankan arjen keskellä. Aikanaan toki tähän tulee selkeät linjaukset, kun päätöksiä oikeudesta alkaa tulla, mutta ainakin aluksi tässä tulee vallitsemaan röyhkeimmän vaatijan etu ja lopulta ne lapset siitä eniten kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
En voi painottaa tätä tarpeeksi. Käy jo lukemassa mistä me täällä keskustelemme. Tule sen jälkeen kertomaan mikä sinusta oli niin kauhen hirveän paha kohta lapsen kuulemisessa.
Jo se lapsen kuuleminen on toimenpiteenä traumaattinen. Ja luottamus sosiaalityöntekijöihin on olematon tai heidän kykyynsä tunnistaa mt-ongelmaisia ihmisiä.
Tämä viimeinen lause!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
Voi luoja millainen ihminen mahtaa olla viestin takana jossa pidetään lapsen mielipiteen selvittämistä vanhempia vastaan toimimisena?
Sotket asioita kun pitää pällistellä.
Kirjoitin siitä että sosiaalityöntekijät lähtökohtaisesti suhtatuu vanhempiin vihamielisesti. Se on lähtökohta. Ei saisi olla.
Lapsen kuuleminen on lapselle traumaattista. Hyvä vanhempi ei halua lapselleen traumoja.
Eli lasta ei saisi kuulla ikinä jos toinen vanhemmista sen haluaa kieltää ja nämä uudet keinot ovat huonoja syystä että mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
Voi luoja millainen ihminen mahtaa olla viestin takana jossa pidetään lapsen mielipiteen selvittämistä vanhempia vastaan toimimisena?
Sotket asioita kun pitää pällistellä.
Kirjoitin siitä että sosiaalityöntekijät lähtökohtaisesti suhtatuu vanhempiin vihamielisesti. Se on lähtökohta. Ei saisi olla.
Lapsen kuuleminen on lapselle traumaattista. Hyvä vanhempi ei halua lapselleen traumoja.
Eli lasta ei saisi kuulla ikinä jos toinen vanhemmista sen haluaa kieltää ja nämä uudet keinot ovat huonoja syystä että mikä?
Miksi lasta pitäisi kuulla? Jos hänellä on huoltaja/huoltajat, asiat hyvin, eikä kukaan ilmoita ongelmista.
Ja ASEET ovat aina huono keino hoitaa asioita. Samaten PAKKO. Ja epämääräinen MIELIVALTA.
Vanhemmat pitävät kynsin hampain kiinni hyvistä läheisistä. Aivan naurettava ajatus, että Suomen valtio olisi nyt täynnä uhanalaisia lapsia, joita pitää lain voimalla suojella tässä suhteessa. Nyt suojellaan vain niitä paskoja häiriköitä, hullun lailla. Lapsesta ja perheestä viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
En voi painottaa tätä tarpeeksi. Käy jo lukemassa mistä me täällä keskustelemme. Tule sen jälkeen kertomaan mikä sinusta oli niin kauhen hirveän paha kohta lapsen kuulemisessa.
Jo se lapsen kuuleminen on toimenpiteenä traumaattinen. Ja luottamus sosiaalityöntekijöihin on olematon tai heidän kykyynsä tunnistaa mt-ongelmaisia ihmisiä.
Mene jo lukemaan mistä täällä keskustellaan. Alat vaikuttaa aika vajaalta.
Kyllä minä tiedän mistä täällä keskustellaan. Sinä tässä vajaa olet, kun jauhat teoriaa hullun lailla tajuamatta lainkaan mistä on kyse.
Oletko täysin varma että tiedät? Kerro sitten mikä kohta lapsen kuulemisessa sinua kaivelee? Eritoten olisi kivat että ottaisit kantaa tuohon traumakohtaan, jonka itse otit esille ja miten ajattelit uudistuksen vaikuttavan siihen.
Totta kai osaat vastata koska et ole vajaa vaan tiedät mistä täällä keskustellaan. Eikö vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Vanhemmuus on rankkaa ja vastuullista muutenkin. Valtaosa vanhemmista silti hoitaa sen kunnialla. Joskus tarvitaan kipeitäkin ratkaisuja, esimerkiksi välien jäädyttämistä perheelle haitallisiin ihmisiin ja se valta vanhemmalla tulee lapsen etua suojellakseen olla.
Se että on joku marginaalinen porukka huonoja vanhempia ei mitenkää muutu tässä, eikä lapsen etu toteudu yhtään sen paremmin. Ainoastaan nämä, jotka omasta mielestään ovat erityisen läheisiä saavat keinon perheitä kiusata muutenkin rankan arjen keskellä. Aikanaan toki tähän tulee selkeät linjaukset, kun päätöksiä oikeudesta alkaa tulla, mutta ainakin aluksi tässä tulee vallitsemaan röyhkeimmän vaatijan etu ja lopulta ne lapset siitä eniten kärsivät.
Juuri tismalleen näin.
Paitsi, että kirjoitat linjauksien selkenemisestä ajan kanssa. Tuskin näin tapahtuu. Suhtautuminen väkivaltaankin on näihin päiviin asti ollut tuomioistuinten ja tuomarien välillä kirjavaa. Sen lisäksi se on ollut kansainvälisesti tuomittavaa. Lapsen suojelu väkivallalta tulisi olla oikeutena tapaamisoikeutta vahvempi. Suomessa näin ei ole.
Uutta laissa on myös painotus sekä henkisestä että fyysiseltä väkivallalta suojeluun. Kuten muiltakin osin, on tämäkin liian epämääräistä. Henkinen väkivalta satuttaa pitkäksi aikaa ja ylläpitää jokahetkistä pelon ilmapiiriä. Henkistä väkivaltaa ei haluta tunnistaa lainkaan ja jos lapsi tai lähihuoltaja ottaa sen esille on hän väistämättä katkera vieraannuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Mikä siinä on selkeää?
Ja ketä vastaan siinä soditaan ja käytetään ASEITA?
Kävitkö siis lukemassa sen? Kerro mikä kohta sinusta oli erityisen huono koskien uudistuksia lapsen kuulemisessa?
No käytetään sanaa keinoja.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.
Linkitätkö tähän, tai kerrot missä yliopistossa olet käynyt lukemassa kandeja/graduja, joiden aiheena on AINA "miten vanhempien virheitä voidaan korjata". Nyt nimet tähän esille, gradut usein netissä, kandeja olet käynyt lukemassa yliopiston arkistossa, niin minkä nimisiä ne olivat/mikä yo?
En osaa sanoa mitä mieltä olen tuosta laista, mutta ihmetyttää tämä ajatusmaailma, että kaikki vanhemmat ovat hyviä ja ajattelevat lapsensa parasta ja kaikki isovanhemmat hulluja sekopäitä, erityisesti appivanhemmat. Eihän se voi olla totta.
Ihan samalla tavalla niitä hulluja on lasten vanhemmissa, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiin on tullut paljon muutoksia. Koulutusta ei kuitenkaan ole ollut kuin minimaalisesti. Kuka osaa nyt paremmin ottaa lapsen oman mielipiteen, tarpeet ja toiveet huomioon ja arvioida kokonaisvaltaisesti lapsen etua - yön yli? Miten käytännöt muuttuvat lastenvalvojilla ja muussa sosiaalutoimessa saati oikeudessa? Ei lain kirjain sitä muuta, vaan sensitiivisyyskoulutus erityisesti sairaista käyttäytymismalleja, joissa suhteen aikainen vallankäyttö jatkuu eron jälkeen ja lasta käytetään siinä välineenä.
Kyllä tosiasiassa on niin, että juuri kukaan yksinhuoltajaksi joutunut ei haluaisi katkaista suhteita aidosti hyviin ihmisiin. Yksinhuoltajan tarvitsevat tukea ja apua, eivät äärimmäisen raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä. Ne ovat raskaita myös lapselle ja heijastuvat yhä lisääntyvinä talousongelmina lapsen elämään.
Vanhemmat tai isovanhemmat jotka tehtailevat lastensuojeluilmoituksia ja oikeudenkäyntejä eivät käytännössä koskaan edesauta lapsen tilannetta. Silloinkin, jos vieraannuttamista todistetusti tapahtuu eivät pakkokeinot tuo luottavaisia, hyvää suhdetta takaisin lapselle, joka on opetettu pelkäämään sitä, jonka kanssa pitää pakolla ja uhkasakoin alkaa viettää aikaa. Keinot olisivat kaikkia koskevassa terapiassa, jos aidosti haluttaisiin auttaa. Nyt on tehty lakimuutoksia, jotka mahdollistavat huoltokiusaamisen entistä paremmin.
Miksi levität tahallasi väärää tietoa? Tästä keskustelusta tulevat mieleen jopa trollitehtaat. Tapaamisoikeusasia ei etene oikeuteen saakka, jos sille ei ole mitään perusteita. Isovanhempi, jolla ei ole todisteita siitä, että lapsi on asunut hänen luonaan pitkiä aikoja, ja hän hoitanut lapsen huollon, ei voi tehdä mitään. Ei kukaan lähde viemään tätä oikeusistuntoon saakka, kynnys ei ylity. Lisäksi sostoimi kuulee lasta. Vastustavan lapsen tapaamiselle pakottaminen on äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, koska se ei ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on uudessa laissa yhä tärkeämmin kirjoitettu auki.
t: sossu
Käsittämätön kommentti.
Been there, done that ja todistanut miten lapsi laitetaan kärsimään. Sos. toimi kuulee lasta, kyllä, ja uskookin siihen saakka, kunnes toinen osapuoli kertoo lapsen valehtelevan ja siihen loppuu lapsen turvallisuus. Toinen osapuoli kokee silmitöntä raivoa saatuaan selville lapsen kenellekään puhuneen. Tottakai tapaamisiin pakotetaan, uhkasakon uhalla.
Miten lapsen etu määritellään? Mitkä kriteerit selvitetään ja otetaan huomioon?
Häh haluat tarkan määritelmän? Eikö käy että ne tutkitaan tapauskohtaisesti lain mukaan? Tämä lakiuudistus kun antoi lisää varaa koska ja miten lasta kuullaan.
Eli lisää epämääräistä valtaa tehdä ihan mitä lystää. Lapselle se kuuleminen on aina traumaattinen kokemus.
Lasta pitää kuunnella mutta sittenkään ei saa? Kävitkö jo lukemassa uudistuksen ja mitä siinä sanottiin? Hyvältä se vaikutti lapsen kuulemisen kannalta.
Millä tavalla? Erittäin epämääräistä.
Eikä lapsen pitäisi joutua tuollaista kestämään.
Mikä siinä oli epämääräistä? Aivan loistavaa että laajennettiin ja otettiin uusia aseita käyttöön jotta se ei olisi lapselle traumaattista vaan hän tulisi myös itseään koskevassa asiassa kuulluksi.
Lapsi pelkäsi, mutta kertoi miltä isä ja isovanhemmat tuntuvat, miten he juovat, miten he kohtelevat häntä. Lopulta kun isälle näistä puhuttiin, hän kielsi kaiken vedoten vieraannuttamiseen. Lapsikin uskoi jo etukäteen,että 'tädit kumminkin uskoo enemmän sitä'. Nyt hän sanoo ja tietää, että kukaan ei välitä. Ihan samassa maailmassa eletään eilen ja tänään.vei mikään konkreettisesti ole näissä kuulemisessa muuttunut paitsi se, että tämä vieraannutuskortti on vahvistunut. Se on ase kaikille niille, jotka omalla käytöksellään ovat saaneet oman lapsensa pelkäämään, mutta kääntämällä tilanne päälaelleen, saavat yhä lisää valtaa.
Et siis käynyt lukemassa miten lapsen kuulemista uudistettiin. No antaa olla.
Olen seurannut lakimuutosta vuosien ajan. Lausuntokierroksella mm. Uhkasakkojen uhrit ja Narsistinen uhrien tuki jäivät huomiotta samaan aikaan kun Isät lasten asialla tulivat kuulluksi.
Olen lukenut. Sen pohjalta olen suorittanut puhelinhaastatteluja siitä, mikä käytännössä muuttuu, jotta lain kirjain ja henki toteutuu: Kukaan ei tiedä! Kaikkien mielestä tavoitteet ovat hyvät, mutta kenelläkään ei ole keinoja.
Kerro sinä, miten lain muutokset jalkautuvat huomenna kentälle? Mitä tehdään toisin? (Paitsi että perusteita oikeudenkäynneille on nyt lisää ja niillekin, jotka lasta yrittävät suojella tulee lisää tuskaa ja paineita helpotetusta uhkasakkomeneytelystä)
Perusteita oikeudenkäyntiin tuli vain tapauksissa joissa lapsella on ollut huoltajan kaltainen suhde aikuiseen ja se pyritään katkaisemaan.
Miten kukaan voi nähdä sitä pahana asiana?
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa mitä mieltä olen tuosta laista, mutta ihmetyttää tämä ajatusmaailma, että kaikki vanhemmat ovat hyviä ja ajattelevat lapsensa parasta ja kaikki isovanhemmat hulluja sekopäitä, erityisesti appivanhemmat. Eihän se voi olla totta.
Ihan samalla tavalla niitä hulluja on lasten vanhemmissa, valitettavasti.
Missä täällä sellaista on vöitetty?
Mutta tiedätkö että niistä huonoista vanhemmista yleensä tulee näitä kamalia isovanhempia ja jos sen kierteen ikinä haluaa poikki, se pitää voida katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Vanhemmuus on rankkaa ja vastuullista muutenkin. Valtaosa vanhemmista silti hoitaa sen kunnialla. Joskus tarvitaan kipeitäkin ratkaisuja, esimerkiksi välien jäädyttämistä perheelle haitallisiin ihmisiin ja se valta vanhemmalla tulee lapsen etua suojellakseen olla.
Se että on joku marginaalinen porukka huonoja vanhempia ei mitenkää muutu tässä, eikä lapsen etu toteudu yhtään sen paremmin. Ainoastaan nämä, jotka omasta mielestään ovat erityisen läheisiä saavat keinon perheitä kiusata muutenkin rankan arjen keskellä. Aikanaan toki tähän tulee selkeät linjaukset, kun päätöksiä oikeudesta alkaa tulla, mutta ainakin aluksi tässä tulee vallitsemaan röyhkeimmän vaatijan etu ja lopulta ne lapset siitä eniten kärsivät.
Juuri tismalleen näin.
Paitsi, että kirjoitat linjauksien selkenemisestä ajan kanssa. Tuskin näin tapahtuu. Suhtautuminen väkivaltaankin on näihin päiviin asti ollut tuomioistuinten ja tuomarien välillä kirjavaa. Sen lisäksi se on ollut kansainvälisesti tuomittavaa. Lapsen suojelu väkivallalta tulisi olla oikeutena tapaamisoikeutta vahvempi. Suomessa näin ei ole.
Uutta laissa on myös painotus sekä henkisestä että fyysiseltä väkivallalta suojeluun. Kuten muiltakin osin, on tämäkin liian epämääräistä. Henkinen väkivalta satuttaa pitkäksi aikaa ja ylläpitää jokahetkistä pelon ilmapiiriä. Henkistä väkivaltaa ei haluta tunnistaa lainkaan ja jos lapsi tai lähihuoltaja ottaa sen esille on hän väistämättä katkera vieraannuttaja.
No haluan uskoa, että ihan käytännössä on pakko alkaa linjata tätä aika nopeasti, sillä muutoin oikeuslaitos ruuhkautuu näistä muka-läheisistä vaatijoista. Ja kyllä, henkinen väkivalta on todella vaikea asia, sen todistaminen on vaikeaa ja sillä saadaan paljon pahaa aikaan. Yleensä se, joka asiasta alkaa puhua, leimataan vain hulluksi ja kuten sanot, vieraannuttajaksi.
Tutkimusten suhteen lastensuojelu suhtautuu lähtökohtaisesti aina lasten vanhempiin vihamielisesti. Se näkyy ihan siellä sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kun katsoo esim opinnäytetöitä, ne ovat aina muotoa "miten vanhempien virheet voi korjata" jne.
Tämä asenne näkyi jopa adoptiopalveluissa. Vanhemmat on lähtökohtaisesti paskoja. Vika on aina heissä ja sen saa aina näyttämään siltä. Esimerkiksi yhdellä terveen papereilla tulleella lapsella oli kehitysviivästymiä ja yksi sosiaalityöntekijä oli oitis sitä mieltä, että adoptiovanhempien vika. Todellisuudessa lapsella oli synnytyksessä olleen hapenpuutteen ja keskosuuden takia CP-vamma.
Ja tää sosiaalityöntekijä laukoi näitä mielipiteitään minulle ihan estoitta, vaikka olin vain toinen adoptioäiti.
Ei siis mitään kohtuutta eikä yksityisyydensuojaa.
Äärimmäisen vastenmielistä että vanhempia vastaan keksitään lisää ASEITA.