Lue keskustelun säännöt.
Mies petti. Parhaat vinkit mitä tehdä eron jälkeen
30.11.2019 |
32 vuotta yhdessä joista 29 vuotta naimissa. Kolme jo täysi-ikäistä lasta ja kaksi lapsenlasta. Omakotitalot ja autot. Kieltämättä ottaa hieman päähän kun viimeinenkin lapsista on saatettu maailmalle, velat maksettu ja pääsee viettämään sitä yhteistä aikaa, niin mies 50.v kriisissään hommaakin 30.v villityksen.
Ottaa päähän myös se, miten itse olen 17 vuotiaasta asti antanut elämäni miehelle ja perheelle. Mentiin naimisiin ja tehtiin lapset ja ostettiin asuntoauto ja vietiin jääkiekko ja karate harrastuksiin ja niin edelleen ja niin edelleen. Jo edesmennyt äiti vainaani kasvatti minut vielä passuuttamaan miestä.
Ukko siis lähti. Tai käskin lähtemään. Sinne uuden heilansa luo. Tai ei hän uusi ole, ollut kuvioissa jo päälle vuoden.
Nyt olen sitten yksin ja tuntuupa oudolta. Mutta tein havainnon; en muista koska olen, tai olenko koskaan, ottanut oikeasti aikaa itselleni ja tehnyt aivan sitä mitä minä itse haluan. Päätin että nyt on sen aika. Antakaa minulle siis vinkkejä mitä tehdä. Tässähän on nyt iltapäivät ja viikonloput ihan vain minulle. Aivan kaikki vinkit otetaan vastaan. Käyn tänään ostamassa viiniä ja jotain hyvää ruokaa. Ehkä soitan vielä kotiinkuljetuksen. Ostan sen netliksin ja katson elokuvia joita MINÄ haluan. Nyt siis niitä vinkkejä!
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Tsemiä ap, täällä mies hieman vastavissa itkupotkuraivareissa miettii että tinderistäkö sitä saa vai menisikö baariin :) Kokoajan mielessä vain, että nyt on taivas rajana ja painetaan kuin viimeistä päivää... Naisella ehkä vielä helpompaa tämän hetken onnen haun kanssa,
Kysymys miehelle.
Kun baarissa vaikka juomanhakureissulla viereesi ilmestyy nainen niin voitko keskustella ihan niitä näitä ilman että sen pitäisi johtaa yhtään mihinkään?
Vai avaatko keskustelun / vastaatko mitään naisen avatessa keskustelua vain siinä tapauksessa että ajattelet "no niin tästä homma etenee!"
Voiko baarissa jutella pelkästään keskustelun vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkpä se mies kyllästyi passaamaan sinua. Aloituksessahan kerrot, miten sinut oikein on kasvatettu passuuttamaan miestä. Töiden teettäminen muilla ihmisillä on ikävä luonteenpiirre.
Aloita uusi harrastus. Käy matkalla uusissa maisemissa. Sisusta oman makusi mukaan. Uudista ulkonäkösi ja päivitä tyylisi niin, että tunnet olevasi kaunis.
Älä aloita väkisin mitään uusia suhteita, vaan toimi oman sisimpäsi mukaan. Joku Tinder on varmaan noin kokemattomalle sinkulle liian raaka maailma. Sen sijaan sla katsella ymåärillesi live-elämässä niin, että alat kiinnittää huomiota miehiin. Ala vaikka katsella uteliaana, että ketä vastaantulevaa miestä pidät hyvännäköisenä. Kenen voisit kuvitella antaa koskettaa sinua. Millsisesta miestyypistä pidät nyt aikuisena. Siis katsella ja tarkkailemalla "tunnustella" miehiä ja tutkia omia tunnelmiasi. Etsiä.sillä lailla itsesi. Tein näin itse nelikymppisenä ja se todella toimi ja johti ns. löytämään itseni.
Vierailija kirjoitti:
Odota. Aika järjestää kyllä, sinä olet juuri saanut oman uuden elämäsi alkuun. Tee mitä olet itsekkäästi aina halunnut, nyt siihen on tilaisuus. Mä jaksan ihmetellä noita hullaantuvia miehiä, sielläkin kytee mahdollisnen lapsipommi, kun uusi on tuossa iässä....ja jos niin käy, mies saa kostonsa ihan karmalta uusintakierroksen muodossa.
Anteeksi OT, mutta eikö tuo ole sangen lapsivihamielistä? Mikä rangaistus lapsi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota. Aika järjestää kyllä, sinä olet juuri saanut oman uuden elämäsi alkuun. Tee mitä olet itsekkäästi aina halunnut, nyt siihen on tilaisuus. Mä jaksan ihmetellä noita hullaantuvia miehiä, sielläkin kytee mahdollisnen lapsipommi, kun uusi on tuossa iässä....ja jos niin käy, mies saa kostonsa ihan karmalta uusintakierroksen muodossa.
Anteeksi OT, mutta eikö tuo ole sangen lapsivihamielistä? Mikä rangaistus lapsi on?
Pallo jalassa seuraavat 20 vuotta. Rajoittaa vapaata menoa ja naiskentelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene vauva-palstalle ja nalkuta jo erotusta ukosta.
Eikun teit sen jo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nyt katkeroittaa ja syystä (!!!), yritä päästä erosta yli vuoden, pari kuluessa. Varo alkoholia. Yritä liikkua ulkona raikkaassa ilmassa päivittäin. Aloita uusi harrastus, vaikka jooga. Jos olet ylipainoinen, laihduta, että pysyt terveenä pitkään. Ja yritä päästä erosta yli. Minulla on ystävä, joka jauhaa eroaan vieläkin joka kerran kun tapaamme, vaikka erosta on jo 15 vuotta. Yritä ajatella, että se avioliitto ja perhe oli yksi vaihe elämässä, jota et antaisi pois, mutta nyt on uusi vaihe. Tsemppiä kovasti!
Yritän, ja olen nyt vaiheessa kaksi. Eli olen päässyt sen itkupotkuraivariepäuskon yli. Nyt alan ottamaan itelleni aikaa. Osaan onneksi varoa alkoholia, en käytä kovin paljoa alkoholia.
Kiitos kovasti!
Ap
Olet saanut jo hyviä neuvoja, joista puolet on sellaisia, ettei niitä kannata ottaa niin vakavasti :) Vaikutat ihan järkevältä naiselta, et lainkaan katkeralta, joten voit nauttia elämästä parhaaksi katsomallasi tavalla. Uskon, että osaat toimia hienosti ja katsella elämää ilman hysteeristä joogaamista. Tänään ota rauhassa ohjelmaan se vinkkupullo ja kattele telkkua rentona, kun kerrankin rauhassa saat. Nuku hyvin ja pitkään! Hyvää jatkoa sinulle uudenlaiseen elämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenna tinder.
Huono idea heti eron jälkeen. Kannattaa olla yksin ensin jonkin aikaa.
Minä en seurustelemaan kyllä ala. Nyt saa ukot riittää. Mutta taitaa sieltä kuulemma saada muutakin kun parisuhteen.
ApLaastaripanot eivät välttämättä toimi yhtään sen paremmin. Olen lukenut palstalta monia tarinoita, joissa märehditään eroa vielä yli vuoden jälkeen. Kaikissa noissa tarinoissa on ollut laastareita kuvioissa melko pian eron jälkeen.
Ja monilla nuo laastaripanot johtavat huonoihin suhteisiin. Laastariksi tarkoitetusta tyypistä tuleekin uusi pieleen mennyt suhde, kun tehdään virhearvio siinä eteenpäin menemisessä. Vaikka kuinka suunnitelmissa olisikin ollut vain seksi, niin sitten alkaakin toivoa enemmän. Varsinkin kun entinen kumppani on jo uudessa parisuhteessa, niin tulee jokin alitajuinen näyttämisen halu "kyllä minäkin voin".
Tämä ja jos on miellyttämisenhaluinen ihminen, saattaa päätyä yhteen jonkun kanssa lähinnä siksi ettei pysty sanomaan ettei oikeastaan niin edes kiinnosta. Olen tunnistanut itsestäni tämän piirteen. Se varmasti kuulostaa omituiselta sellaisesta joka osaa vetää omat rajansa, mutta luulen että on paljon meitä jotka ei osaa.
Vierailija kirjoitti:
Voimaantuminen😆 Puhuuko miehet myös voimaantumisesta vastoinkäymisten kohdatessa?
Ei, miehet on verbaalisesti vähän huonompia. Eivätkä osaa pukea tunteita sanoiksi. Eikä sitä heille oikein sallitakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota. Aika järjestää kyllä, sinä olet juuri saanut oman uuden elämäsi alkuun. Tee mitä olet itsekkäästi aina halunnut, nyt siihen on tilaisuus. Mä jaksan ihmetellä noita hullaantuvia miehiä, sielläkin kytee mahdollisnen lapsipommi, kun uusi on tuossa iässä....ja jos niin käy, mies saa kostonsa ihan karmalta uusintakierroksen muodossa.
Anteeksi OT, mutta eikö tuo ole sangen lapsivihamielistä? Mikä rangaistus lapsi on?
Näin naisena, joka on kasvattanut lapsen aikuiseksi, ennemminkin "aikansa kutakin"...ja juuri siksi siihen ei halua lähteä enää uudelleen. Miehillä saattaa olla eri näkökulma, vanhemmuus on erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.Mä olin alle kouluikäinen, kun jo huomasin, että vanhempien olisi ollut parempi erota, koska eivät olleet onnellisia yhdessä. Sinnittelivät siihen, että olimme sisarusten kanssa aikuisia ja vielä vähän enemmänkin, kun lapsenlapsillekin on niin kiva tulla sinne mummon ja papan luo vierailemaan. Selityksenä juuri tuo, että eivät halunneet lapsille aiheuttaa vahinkoa. No kyllä se aiheutti. Tuli olo, että on syypää vanhempien menetettyyn elämään. Että aiheuttaa sen, että omilla vanhemmilla on paha olla. Sen kireyden vaistosi ja joutui asemaan, jossa yritti miellyttää ja olla mahdollisimman helppo lapsi, jotta ei aiheuttaisi vanhemmille lisästressiä, kun he sentään uhrautuivat ja olivat yhdessä "ehjän kodin" lapsilleen tarjotakseen. Mm. tämä on johtanut siihen, etten usko lainkaan terveisiin parisuhteisiin. Se malli, jonka opin kotoa oli, että pitää vain niellä ja olla huonossa suhteessa, jotta on hyvä vanhempi. Se peittely ja teeskentely, että kyllä tämä on ihan hyvää elämää on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten halua ottaa riskiä, että päätyisin samaan.
Avioerolapsena allekirjoitan tämän.
Minäkin huomasin jo alakouluiässä että vanhemmat ei sovi yhteen. Sitten erosivat. Ja sitten siitä vasta hullua tuli. Kumpikaan ei ollut kiinnostunut meistä lapsista kun uusi elämä piti elää. Että en tiedä. Elämä voi mennä syteen tuhannella eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.Mä olin alle kouluikäinen, kun jo huomasin, että vanhempien olisi ollut parempi erota, koska eivät olleet onnellisia yhdessä. Sinnittelivät siihen, että olimme sisarusten kanssa aikuisia ja vielä vähän enemmänkin, kun lapsenlapsillekin on niin kiva tulla sinne mummon ja papan luo vierailemaan. Selityksenä juuri tuo, että eivät halunneet lapsille aiheuttaa vahinkoa. No kyllä se aiheutti. Tuli olo, että on syypää vanhempien menetettyyn elämään. Että aiheuttaa sen, että omilla vanhemmilla on paha olla. Sen kireyden vaistosi ja joutui asemaan, jossa yritti miellyttää ja olla mahdollisimman helppo lapsi, jotta ei aiheuttaisi vanhemmille lisästressiä, kun he sentään uhrautuivat ja olivat yhdessä "ehjän kodin" lapsilleen tarjotakseen. Mm. tämä on johtanut siihen, etten usko lainkaan terveisiin parisuhteisiin. Se malli, jonka opin kotoa oli, että pitää vain niellä ja olla huonossa suhteessa, jotta on hyvä vanhempi. Se peittely ja teeskentely, että kyllä tämä on ihan hyvää elämää on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten halua ottaa riskiä, että päätyisin samaan.
Avioerolapsena allekirjoitan tämän.
Minäkin huomasin jo alakouluiässä että vanhemmat ei sovi yhteen. Sitten erosivat. Ja sitten siitä vasta hullua tuli. Kumpikaan ei ollut kiinnostunut meistä lapsista kun uusi elämä piti elää. Että en tiedä. Elämä voi mennä syteen tuhannella eri tavalla.
Paras ratkaisu olisi se, että eroaisivat, mutta ottaisivat rauhassa sen uuden elämän aloituksen kanssa. Vaikka parinkin vuoden odotus ennen kuin alkaa etsiä uutta suhdetta, jotta lapset ehtivät tottua uuteen kotiin ja muutoksiin on hyvin pientä verrattuna siihen, että kituuttaisi tuon 10 vuotta huonossa suhteessa luullen, että se tekee hyvää lapsille. Jos vanhemmat heti eron jälkeen alkavat elää kuin teinit välittämättä sen vaikutuksesta lapsiin, jotka vasta totuttelevat uuteen elämään, kielii se siitä, että tuota kituutusta ja lasten syyttämistä siitä omasta menetetystä nuoruudesta on jatkunut jo pitkään.
Itsellä oli lyhyt 6vuoden avioliitto mutta samanlainen tarina, unohdin itseni ja se olikin yksi syy miksi ero tuli ja mies vaihtoi lennosta uuteen. Aikani itkin ja raivosin mutta sitten vaan päätin etten enää jaksa surra. Aloin pikkuhiljaa tekemään uusia asioita, kävin yksin elokuvissa, museoissa jne. Tapasin ystäviä. Aloin liikkumaan ja nyt olen laihtunutkin 20kg. Samaan aikaa olen käsitellyt ja pohtinut eroa mutta en ole enää kaivannut ex-miestäni. Tiedän omat virheeni avioliitossa ja olen oppinut niistä. Olen iloinen ihminen, onnellinen. Erosta on nyt reilu vuosi ja alkaa olemaan tunne että olisi kiva kun olisi rakkautta, toinen ihminen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia AP! Keskity nyt ihan päällimmäisenä omaan hyvinvointiisi. Onko jotain, mitä olisit aina halunnut tehdä, mutta ei ollut mahdollisuutta? Matkustele, kuntoile, käy hemmotteluhoidoissa, laita koti kauniiksi ja nauti siitä, kun siellä on rauha. Tulet huomaamaan, että elämällä on vielä paljon tarjottavaa.
Tineristä saat helposti kolmekymppistä kollia, jos siihen päätät lähteä ;) On se läheisyys tärkeää sinkuillekin.
Näin olen ajatellut. Selailin tuossa pitkään eri lomakohteita. Vielä en lippuja varannut, mutta varasin kylpylähotelli viikonlopun ensi viikolle! Ihan vain itselleni. Jotenkin todella jännittävää ja ihanaa. En ole tainnut koskaan käydä missään lomalla yksin.
Vaikka ero otti ja ottaa edelleen koville, on ihanaa huota miten innoissanikin ja jännittynyt olen tästä uudesta elämänvaiheesta.
Ja kieltämättä ajatus jostain pienestä yhden illan jutusta kiehtoo. Koskaan en ole kenenkään muun kun mieheni kanssa ollut tai suudellut. Ehkä saatan repäistä ja kokea senkin vielä uudestaan. Ihanaa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloita uusi harrastus. Käy matkalla uusissa maisemissa. Sisusta oman makusi mukaan. Uudista ulkonäkösi ja päivitä tyylisi niin, että tunnet olevasi kaunis.
Älä aloita väkisin mitään uusia suhteita, vaan toimi oman sisimpäsi mukaan. Joku Tinder on varmaan noin kokemattomalle sinkulle liian raaka maailma. Sen sijaan sla katsella ymåärillesi live-elämässä niin, että alat kiinnittää huomiota miehiin. Ala vaikka katsella uteliaana, että ketä vastaantulevaa miestä pidät hyvännäköisenä. Kenen voisit kuvitella antaa koskettaa sinua. Millsisesta miestyypistä pidät nyt aikuisena. Siis katsella ja tarkkailemalla "tunnustella" miehiä ja tutkia omia tunnelmiasi. Etsiä.sillä lailla itsesi. Tein näin itse nelikymppisenä ja se todella toimi ja johti ns. löytämään itseni.
Ihania ja hyviä vinkkejä kaikilta, kiitos! Voisin kyllä uudistaa ulkonäköänikin. Mennä vaikka kampaajalle ja ostaa pitkästä aikaa uusia vaatteita.
Uutta suhdetta en halua missään nimessä. En pitkään pitkään aikaan. Ensin pitää parantua ja nuolla haavat tästäkin. Irtosuhde kiinnostaisi, mutta en ole vielä valmis. Täytyy todella alkaa tutkimaan itseänikin, mistä minä pidän. Hyvä ystäväni kehoitti tutkimaan aikuisviihde sivustoja ja ehkä aloitan illalla tutkimaan niitä. Jännittää, en ole koskaan katsonut edes kunnolla mitään aikuisviihdettä. Kuulemma maailmani saattaa avautua vielä ja sitä odotan!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.Mä olin alle kouluikäinen, kun jo huomasin, että vanhempien olisi ollut parempi erota, koska eivät olleet onnellisia yhdessä. Sinnittelivät siihen, että olimme sisarusten kanssa aikuisia ja vielä vähän enemmänkin, kun lapsenlapsillekin on niin kiva tulla sinne mummon ja papan luo vierailemaan. Selityksenä juuri tuo, että eivät halunneet lapsille aiheuttaa vahinkoa. No kyllä se aiheutti. Tuli olo, että on syypää vanhempien menetettyyn elämään. Että aiheuttaa sen, että omilla vanhemmilla on paha olla. Sen kireyden vaistosi ja joutui asemaan, jossa yritti miellyttää ja olla mahdollisimman helppo lapsi, jotta ei aiheuttaisi vanhemmille lisästressiä, kun he sentään uhrautuivat ja olivat yhdessä "ehjän kodin" lapsilleen tarjotakseen. Mm. tämä on johtanut siihen, etten usko lainkaan terveisiin parisuhteisiin. Se malli, jonka opin kotoa oli, että pitää vain niellä ja olla huonossa suhteessa, jotta on hyvä vanhempi. Se peittely ja teeskentely, että kyllä tämä on ihan hyvää elämää on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten halua ottaa riskiä, että päätyisin samaan.
Vanhempasi olivat vain huonoja vanhempia, erolla tai yhdessä pysymisellä ei siihen olisi ollut vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.Mä olin alle kouluikäinen, kun jo huomasin, että vanhempien olisi ollut parempi erota, koska eivät olleet onnellisia yhdessä. Sinnittelivät siihen, että olimme sisarusten kanssa aikuisia ja vielä vähän enemmänkin, kun lapsenlapsillekin on niin kiva tulla sinne mummon ja papan luo vierailemaan. Selityksenä juuri tuo, että eivät halunneet lapsille aiheuttaa vahinkoa. No kyllä se aiheutti. Tuli olo, että on syypää vanhempien menetettyyn elämään. Että aiheuttaa sen, että omilla vanhemmilla on paha olla. Sen kireyden vaistosi ja joutui asemaan, jossa yritti miellyttää ja olla mahdollisimman helppo lapsi, jotta ei aiheuttaisi vanhemmille lisästressiä, kun he sentään uhrautuivat ja olivat yhdessä "ehjän kodin" lapsilleen tarjotakseen. Mm. tämä on johtanut siihen, etten usko lainkaan terveisiin parisuhteisiin. Se malli, jonka opin kotoa oli, että pitää vain niellä ja olla huonossa suhteessa, jotta on hyvä vanhempi. Se peittely ja teeskentely, että kyllä tämä on ihan hyvää elämää on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten halua ottaa riskiä, että päätyisin samaan.
Vanhempasi olivat vain huonoja vanhempia, erolla tai yhdessä pysymisellä ei siihen olisi ollut vaikutusta.
Niin hyvät vanhemmat osaavat valehdella niin hyvin, että lapset eivät tajua, jos suhde on huono. Mitä parempi valehtelija, sen parempi vanhempi. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia AP! Keskity nyt ihan päällimmäisenä omaan hyvinvointiisi. Onko jotain, mitä olisit aina halunnut tehdä, mutta ei ollut mahdollisuutta? Matkustele, kuntoile, käy hemmotteluhoidoissa, laita koti kauniiksi ja nauti siitä, kun siellä on rauha. Tulet huomaamaan, että elämällä on vielä paljon tarjottavaa.
Tineristä saat helposti kolmekymppistä kollia, jos siihen päätät lähteä ;) On se läheisyys tärkeää sinkuillekin.
Näin olen ajatellut. Selailin tuossa pitkään eri lomakohteita. Vielä en lippuja varannut, mutta varasin kylpylähotelli viikonlopun ensi viikolle! Ihan vain itselleni. Jotenkin todella jännittävää ja ihanaa. En ole tainnut koskaan käydä missään lomalla yksin.
Vaikka ero otti ja ottaa edelleen koville, on ihanaa huota miten innoissanikin ja jännittynyt olen tästä uudesta elämänvaiheesta.
Ja kieltämättä ajatus jostain pienestä yhden illan jutusta kiehtoo. Koskaan en ole kenenkään muun kun mieheni kanssa ollut tai suudellut. Ehkä saatan repäistä ja kokea senkin vielä uudestaan. Ihanaa!
Ap
Kuka muka haluaisi olla jonkun 50 vuotiaan kanssa? Sulla on kuitenkin lapsia ja tuollasia mietit ja kirjoitat. Anna olla, ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.Mä olin alle kouluikäinen, kun jo huomasin, että vanhempien olisi ollut parempi erota, koska eivät olleet onnellisia yhdessä. Sinnittelivät siihen, että olimme sisarusten kanssa aikuisia ja vielä vähän enemmänkin, kun lapsenlapsillekin on niin kiva tulla sinne mummon ja papan luo vierailemaan. Selityksenä juuri tuo, että eivät halunneet lapsille aiheuttaa vahinkoa. No kyllä se aiheutti. Tuli olo, että on syypää vanhempien menetettyyn elämään. Että aiheuttaa sen, että omilla vanhemmilla on paha olla. Sen kireyden vaistosi ja joutui asemaan, jossa yritti miellyttää ja olla mahdollisimman helppo lapsi, jotta ei aiheuttaisi vanhemmille lisästressiä, kun he sentään uhrautuivat ja olivat yhdessä "ehjän kodin" lapsilleen tarjotakseen. Mm. tämä on johtanut siihen, etten usko lainkaan terveisiin parisuhteisiin. Se malli, jonka opin kotoa oli, että pitää vain niellä ja olla huonossa suhteessa, jotta on hyvä vanhempi. Se peittely ja teeskentely, että kyllä tämä on ihan hyvää elämää on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten halua ottaa riskiä, että päätyisin samaan.
Avioerolapsena allekirjoitan tämän.
Minäkin huomasin jo alakouluiässä että vanhemmat ei sovi yhteen. Sitten erosivat. Ja sitten siitä vasta hullua tuli. Kumpikaan ei ollut kiinnostunut meistä lapsista kun uusi elämä piti elää. Että en tiedä. Elämä voi mennä syteen tuhannella eri tavalla.
Paras ratkaisu olisi se, että eroaisivat, mutta ottaisivat rauhassa sen uuden elämän aloituksen kanssa. Vaikka parinkin vuoden odotus ennen kuin alkaa etsiä uutta suhdetta, jotta lapset ehtivät tottua uuteen kotiin ja muutoksiin on hyvin pientä verrattuna siihen, että kituuttaisi tuon 10 vuotta huonossa suhteessa luullen, että se tekee hyvää lapsille. Jos vanhemmat heti eron jälkeen alkavat elää kuin teinit välittämättä sen vaikutuksesta lapsiin, jotka vasta totuttelevat uuteen elämään, kielii se siitä, että tuota kituutusta ja lasten syyttämistä siitä omasta menetetystä nuoruudesta on jatkunut jo pitkään.
Kielii mistä kielii, mutta noin se menee monella, jollei jopa suurimmalla osalla. Harvassa ne ihmiset jotka osaa elää rauhassa eron jälkeen hötkyilemättä uusiin suhteisiin. Lapsille parasta olisi varmasti stabiilit olosuhteet ja jos eron jälkeen lähtee hirveä ralli käyntiin niin ei se ole sen parempi. Kaikkein parasta olisi kun syntyisi perheeseen jossa aikuisilla on järki päässä, mutta hitto kun sitä ei pääse valitsemaan. Ap:lle joka tapauksessa tsemppiä. En vie tätä enempää sivuraiteille.
Avioerolapsena allekirjoitan tämän.