Mies petti. Parhaat vinkit mitä tehdä eron jälkeen
32 vuotta yhdessä joista 29 vuotta naimissa. Kolme jo täysi-ikäistä lasta ja kaksi lapsenlasta. Omakotitalot ja autot. Kieltämättä ottaa hieman päähän kun viimeinenkin lapsista on saatettu maailmalle, velat maksettu ja pääsee viettämään sitä yhteistä aikaa, niin mies 50.v kriisissään hommaakin 30.v villityksen.
Ottaa päähän myös se, miten itse olen 17 vuotiaasta asti antanut elämäni miehelle ja perheelle. Mentiin naimisiin ja tehtiin lapset ja ostettiin asuntoauto ja vietiin jääkiekko ja karate harrastuksiin ja niin edelleen ja niin edelleen. Jo edesmennyt äiti vainaani kasvatti minut vielä passuuttamaan miestä.
Ukko siis lähti. Tai käskin lähtemään. Sinne uuden heilansa luo. Tai ei hän uusi ole, ollut kuvioissa jo päälle vuoden.
Nyt olen sitten yksin ja tuntuupa oudolta. Mutta tein havainnon; en muista koska olen, tai olenko koskaan, ottanut oikeasti aikaa itselleni ja tehnyt aivan sitä mitä minä itse haluan. Päätin että nyt on sen aika. Antakaa minulle siis vinkkejä mitä tehdä. Tässähän on nyt iltapäivät ja viikonloput ihan vain minulle. Aivan kaikki vinkit otetaan vastaan. Käyn tänään ostamassa viiniä ja jotain hyvää ruokaa. Ehkä soitan vielä kotiinkuljetuksen. Ostan sen netliksin ja katson elokuvia joita MINÄ haluan. Nyt siis niitä vinkkejä!
Kommentit (90)
Tsemiä ap, täällä mies hieman vastavissa itkupotkuraivareissa miettii että tinderistäkö sitä saa vai menisikö baariin :) Kokoajan mielessä vain, että nyt on taivas rajana ja painetaan kuin viimeistä päivää... Naisella ehkä vielä helpompaa tämän hetken onnen haun kanssa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenna tinder.
Huono idea heti eron jälkeen. Kannattaa olla yksin ensin jonkin aikaa.
Minä en seurustelemaan kyllä ala. Nyt saa ukot riittää. Mutta taitaa sieltä kuulemma saada muutakin kun parisuhteen.
ApLaastaripanot eivät välttämättä toimi yhtään sen paremmin. Olen lukenut palstalta monia tarinoita, joissa märehditään eroa vielä yli vuoden jälkeen. Kaikissa noissa tarinoissa on ollut laastareita kuvioissa melko pian eron jälkeen.
Ja monilla nuo laastaripanot johtavat huonoihin suhteisiin. Laastariksi tarkoitetusta tyypistä tuleekin uusi pieleen mennyt suhde, kun tehdään virhearvio siinä eteenpäin menemisessä. Vaikka kuinka suunnitelmissa olisikin ollut vain seksi, niin sitten alkaakin toivoa enemmän. Varsinkin kun entinen kumppani on jo uudessa parisuhteessa, niin tulee jokin alitajuinen näyttämisen halu "kyllä minäkin voin".
Vierailija kirjoitti:
Tsemiä ap, täällä mies hieman vastavissa itkupotkuraivareissa miettii että tinderistäkö sitä saa vai menisikö baariin :) Kokoajan mielessä vain, että nyt on taivas rajana ja painetaan kuin viimeistä päivää... Naisella ehkä vielä helpompaa tämän hetken onnen haun kanssa,
Annan sinulle saman neuvon kuin ap:lle: ole ainakin joitain kuukausia yksin eron jälkeen. Käsittele eroa rauhassa ja opettele olemaan yksin.
T. Puoli vuotta sitten eronnut, joka ei ole vieläkään etsinyt uutta naista
Voimaantuminen😆 Puhuuko miehet myös voimaantumisesta vastoinkäymisten kohdatessa?
Anna aikaa ja armeliaisuutta itsellesi myös käydä vihastumista ja katkeruuttasikin läpi. Olet sentään saanut maailmalle lapsesi. Hienoa! Nyt voit spontaanisti toteuttaa itseäsi ja jos ei siihen ole aitoa halua, jää vaikka sohvalle. Nyt olet itsesi pomo. Kirjoita paperille asioita, mitkä mieleesi pilkahtavat ja jotka tuottavat sinulle iloa ja kiinnostusta.. Ota käteesi vaikka työväenopiston esite tai matkaesitteet. Tutkalle mitkä asiat saavat aikaan mukavia elämyksiä ja halua toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Odota. Aika järjestää kyllä, sinä olet juuri saanut oman uuden elämäsi alkuun. Tee mitä olet itsekkäästi aina halunnut, nyt siihen on tilaisuus. Mä jaksan ihmetellä noita hullaantuvia miehiä, sielläkin kytee mahdollisnen lapsipommi, kun uusi on tuossa iässä....ja jos niin käy, mies saa kostonsa ihan karmalta uusintakierroksen muodossa.
Olen ajatellut ihan samaa. Tuttavani erosi, kun hänen miehensä löysi huomattavasti nuoremman. Perusti sen nuoren naisen kanssa perheen ja työntää nyt lastenvaunuja ja ulkoiluttaa samalla paria taaperoa uupuneen näköisenä. On myös ukki ensimmäisen liiton lasten saadessa nyt lapsia hekin. Eikö tuossa mene jo terveys? Jatkuvaa lapsiperhearkea, ensin ensimmäisen ja sitten toisen vaimon kanssa! Montakymmentä vuotta.... saa aika lapsirakas olla, joka tuohon lähtee...
Ikävästi teit kun potkit miehen pois. Ymmärsin että hän ei olisi eroa halunnut? Se että lapset on aikuisia, ei vähennä vanhempien eron aiheuttamaa tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävästi teit kun potkit miehen pois. Ymmärsin että hän ei olisi eroa halunnut? Se että lapset on aikuisia, ei vähennä vanhempien eron aiheuttamaa tuskaa.
Pettävän ukonkutaleen kanssako ap:n olisi pitänyt jatkaa?
Katso mitä luontoretkiä on tarjolla, eräkursseja, vaellusjuttuja, kursseja, joissa tehdään retkimuonaa jne. luonnossa oleminen avaa silmät ihan eri tavalla ja metsässä on helpompi hengittää. Käytä kaverin koiraa lenkillä metsässä ja käy jonkun vesistön rannalla. Käy avantouimassa ja saunomassa mieli hyväksi, monessa porukassa se turinakin on mukavaa . Saat happea ja lataat mieleen endorfiineja kun se huonompi hetki iskee niin se ei tunnu enää niin pahalle.
Ja se ikävä entiseen, elämään ja hyviin päiviin haalistuu kuin rantapyyhe aurinkomatkalla päivä päivältä. Et ole yksin ja tämä menee ohi. Joku päivä mietit entistä elämääsi ja ajattelet onneksi et jäänyt siihen samaan kiinni vaan sait mahdollisuuden valita mitä oikeastaan haluat.
Sitäkin tässä miettii, että kun ap on nyt eronnut. Vastentahtoaan tai yllättäen tai vastoin ukon tahtoa. Niin tästä jotenkin paistaa läpi sellainen, että NYT minä ja kostoksi teen näin ja ja ja. Vaikka nythän olet omillasi ja kaikki mitä teet on sallittua (lain rajoissa toki). Itsellänikin tulee helposti ajateltua, että nyt kun ei ole ketään "vahtimassa" niin auta armias kun rammautan, vaan niin nyt kaikki teot on sallittua ja niin sanottua normi elämää sinkkuna. Vaikka joka ilta uusi heppu kainaloon, näinhän ne jotkut sinkut tekeekin.
Kyllä minä naisena olen vähän kateellinen miehille: minusta pikkulapsivaihe oli ihanaa aikaa ja perustamalla uuden perheen mies voi vähän niin kuin elää elämän kahteen kertaan.
Tsemppiä kuitenkin kovasti ap ole. Itse suosittelisin liikuntaa. Ota itsellesi vaikka Personen trainer.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävästi teit kun potkit miehen pois. Ymmärsin että hän ei olisi eroa halunnut? Se että lapset on aikuisia, ei vähennä vanhempien eron aiheuttamaa tuskaa.
Pettävän ukonkutaleen kanssako ap:n olisi pitänyt jatkaa?
Olisi voinut pyytää miestä jättämään tuon toisen naisen ja keskustella ja sopia asiat. Olen aika varma, että tämä olisi loppuelämää ajatellen ollut paras ratkaisu kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ihmisiä jotka luulee, että avioliitto kestää läpi elämän. Johan siihen samaan kyllästyy. Itse olen nainen ja tässä liitossa taas sen ajan, että saan lapsen aikuiseksi, sitten lähden. Ehkä kenties vielä kolmannen ja neljännen uuden parusuhteen hommaan. Vaihtelu virkistää.
Olethan muistanut kertoa tuon puolisollesi? Jos olet, niin ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävästi teit kun potkit miehen pois. Ymmärsin että hän ei olisi eroa halunnut? Se että lapset on aikuisia, ei vähennä vanhempien eron aiheuttamaa tuskaa.
Pettävän ukonkutaleen kanssako ap:n olisi pitänyt jatkaa?
Olisi voinut pyytää miestä jättämään tuon toisen naisen ja keskustella ja sopia asiat. Olen aika varma, että tämä olisi loppuelämää ajatellen ollut paras ratkaisu kaikille.
Tuskin on hyvä ratkaisu elää miehen kanssa, jota ei enää kunnioita ja johon ei luota.
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.
Ihmettelen näiden ihmisten moraalia jotka vain odottavat lasten kasvamista ja sitten aikovat erota. Mitä hyväksikäyttäjiä jotka tuhlaavat toisen ihmisen elämää. Jättäsitte heti niin toiselle jäisi enemmän aikaa uuden hyvän elämän rakentamiseen valheessa elämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.
Sitku-ajattelu.
Miksi hukkaisit elämän kun voit elää joka päivä? Onnellise(i)sta kod(i)sta tulee onnellisia lapsia.
Voimia AP! Keskity nyt ihan päällimmäisenä omaan hyvinvointiisi. Onko jotain, mitä olisit aina halunnut tehdä, mutta ei ollut mahdollisuutta? Matkustele, kuntoile, käy hemmotteluhoidoissa, laita koti kauniiksi ja nauti siitä, kun siellä on rauha. Tulet huomaamaan, että elämällä on vielä paljon tarjottavaa.
Tineristä saat helposti kolmekymppistä kollia, jos siihen päätät lähteä ;) On se läheisyys tärkeää sinkuillekin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin odotan että menee se 10 vuotta kunnes nuorin on 15v.
Sitten olen vasta 45v ja eroan.
Mä olin alle kouluikäinen, kun jo huomasin, että vanhempien olisi ollut parempi erota, koska eivät olleet onnellisia yhdessä. Sinnittelivät siihen, että olimme sisarusten kanssa aikuisia ja vielä vähän enemmänkin, kun lapsenlapsillekin on niin kiva tulla sinne mummon ja papan luo vierailemaan. Selityksenä juuri tuo, että eivät halunneet lapsille aiheuttaa vahinkoa. No kyllä se aiheutti. Tuli olo, että on syypää vanhempien menetettyyn elämään. Että aiheuttaa sen, että omilla vanhemmilla on paha olla. Sen kireyden vaistosi ja joutui asemaan, jossa yritti miellyttää ja olla mahdollisimman helppo lapsi, jotta ei aiheuttaisi vanhemmille lisästressiä, kun he sentään uhrautuivat ja olivat yhdessä "ehjän kodin" lapsilleen tarjotakseen. Mm. tämä on johtanut siihen, etten usko lainkaan terveisiin parisuhteisiin. Se malli, jonka opin kotoa oli, että pitää vain niellä ja olla huonossa suhteessa, jotta on hyvä vanhempi. Se peittely ja teeskentely, että kyllä tämä on ihan hyvää elämää on jäänyt niin vahvasti mieleen, etten halua ottaa riskiä, että päätyisin samaan.
Laastaripanot eivät välttämättä toimi yhtään sen paremmin. Olen lukenut palstalta monia tarinoita, joissa märehditään eroa vielä yli vuoden jälkeen. Kaikissa noissa tarinoissa on ollut laastareita kuvioissa melko pian eron jälkeen.