Lue keskustelun säännöt.
Joululahjainhokit
28.11.2019 |
Mikä on se kammotus, joka saa niskavillasi pystyyn?
.
Marmelot vai villasukat?
Kommentit (94)
Hämmentävä keskustelu. Oikeastiko ihmisissä lahjat herättää inhoa ja pahastumistakin?
Itse taas just rakastan kaikkea parjattua kuten villasukkia, koriste-esineitä ja patalappuja jne.
En oikeestaan muista koskaan saaneeni lahjaa josta en olisi pitänyt. Mun suvussa tapana on lahjat antaa kaikille eli aikuisillekin.
No, ehkä hankalimmaksi lahjaksi olen havainnut leffaliput, en oikein jaksa käydä leffassa ja usein niitä tulee monta lippua niin herkästi vanhenevat ennenkuin kaikki ehdin käyttää. Mutta on nekin ihania noin sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän ihmiset on kiittämättömiä pas......... olisitte kiitollisia siitä että teitä muistetaan odotetaan kalliita lahjoja vaikka itse ei muisteta ollenkaan.
sillä ei ole merkitystä että ajatus on kaunis , naiset halveksivat kaikkea mitä tulee anopilta . Vielä te itsekkin olette jotkut teistä anoppeja toivotaan että saatte samaa pas,,,,, niskaan jota nyt itse jaatte.
Tämä sekä muut vastaajat, jotka syyttelevät kiittämättömyydestä:
1. Ettekö ole koskaan saaneet sellaista lahjaa, jolle ei ollut käyttöä?
2. Jos saatte muovisen koriste-esineen lahjaksi, laitatteko sen näkyville? Pidättekö sitä esillä niin kauan, kunnes se menee rikki? (= esineestä riippuen vuosikymmeniä, jos ei vuosisatoja)
3. Jos saatte joka joulu yhden muovisen koriste-esineen, teillä on 20 vuoden päästä 20 muovista koriste-esinettä. Laitatteko niistä jokaisen näkyville? Mahtuvatko ne asuntoonne?
4. Muistatteko, keneltä mikäkin koriste-esine on saatu? Onko niillä tunnearvoa?
Fraasin muovinen koriste-esine voi korvata lähes millä tahansa sanalla: pyjama, patalappu, viinipullo (jos olet absolutisti), teepaketti (jos olet vannoutunut kahvinjuoja), kirja, koristetyyny, kynttilä, ...
Vierailija kirjoitti:
Kaikki anopilta saadut halvat krääsät.
Roskiin vain!
Anoppi on ihana ihminen, joten vaikka lahjavalinnat eivät aina olekaan osuneet ihan nappiin, olen pitänyt niitä käytössä/näkyvillä sen pari vuotta ennen kuin vaivihkaa siirrän lastenhuoneen puolelle.
Eniten ehkä ärsyttää siskon ostamat designsisustusesineet, jotka ei ole yhtään mun makuun mutta jollaisia hän itse arvostaa ja haluaa keräillä. Pakko niitäkin on esillä pitää ainakin vierailujen aikana.
Mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että "ajatus on tärkein"? Mikä se ajatus sitten lahjan takana oli?
- Kotisi on niin kolkko, että tämä posliinienkeli kaunistuttaisi sitä.
- Ajattelen sinua usein, koska olet minulle rakas. En kuitenkaan vaivautunut ottamaan selvää, millainen sinun sisustusmakusi on. Minä tykkään posliinienkeleistä. Siksi sinunkin kuuluu tykätä. Tässä, ole hyvä.
- Enkeli symboloi kristinuskoa ja suojelusta. Et ole kyllä koskaan puhunut uskonnosta ja saatatkin olla ateisti (vaihtoehtoisesti: tiedän kyllä, että olet juutalainen/hindu/joku muu), mutta mielestäni kodissasi kuuluisi kuitenkin olla maailman suurimman uskontokunnan symboli. En arvosta uskontoasi/uskonnottomuuttasi.
- On joulunaika, ja lahjat kuuluvat jouluun. Minun piti ostaa sinulle jokin lahja, koska muuten olisin joutunut keskustelemaan kanssasi lahjojen merkityksettömyydestä. En tahdo/jaksa/uskalla keskustella kanssasi noin syvällisistä asioista, sillä emme ole niin läheisiä. Tämä posliinienkeli on siis tavallaan hinta siitä, että jätät minut rauhaan. Tuon ensi vuonna taas posliinienkelin.
Hienoa, sain juuri idean !
Annan,lupaan ja suon tselleni sen joululahjaksi etten anna tämän Vauvapalstalla roikkumiseni ja tämän palstan yleisen hengen pilata enää joulunodotustani ja joulutunnelmiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin kello tai kaitaliina joka on tullut et-lehden tilaajakrääsänä. (Anoppi)
Mun äiti on vielä vinkeämpi lahjoja. Hän ostaa muille (tai ainakin mulle) jotain mitä itse haluaisi. Vaikkapa sen jalkakylpylaitteen. Kun sanon, että ei ole käyttöä, äiti toteaa että voi hän tämän poiskin viedä jos ei kelpaa. Hämmentävää on, että hän vaikuttaa olevan samaan aikaan srkä yllättynyt, loukkaantunut että ilahtunut lahjan palautuksesta...
Toinen "ajatus on tärkein" -arvailu:
- En ole koskaan nähnyt sinun juovan teetä. Kyllä sinun pitäisi laajentaa juomarepertuaariasi teehen, aikuinen ihminen! Teen sinulle vain palveluksen, kun tutustutan sinut tähän kanelilla, kardemummalla ja inkiväärillä maustettuun jouluteehen!
- Tiedän sinun juovan teetä paljon. En kuitenkaan luota siihen, että osaat ostaa juuri sitä teetä, josta sinä pidät. Et varmasti ole kokeillut tätä Prismasta ostettua jouluteetä. (En minäkään, mutta ajattelinkin ostaa sinulle sian säkissä.)
- Koen jonkin verran ahdistusta ja huonoa omaatuntoa jokavuotisesta lahjaruljanssista. Tänä vuonna ostankin vain syötäviä ja juotavia lahjoja. Sinä saat tämän jouluteen, koska en muista, onko sinulla laktoosi-intoleranssi vai keliakia. Teessä ei ole allergeenejä (, kai).
No joo, varmasti kuulostan kiittämättömältä. Kertokaa, mikä sitten oli se herttainen "ajatus lahjan takana", mistä pitäisi niin pirun kiitollinen olla. Se joulutee maksoi (esim.) 4,95 €. Jos olisit vaan laittanut saman rahan kirjekuoreen ja antanut minulle, olisin ilahtunut ja ällistynytkin. Sitten olisit voinut kertoa, kuinka meinasit ostaa minulle jouluteen, mutta päätitkin antaa tasan saman rahamäärän käteisenä, koska kunnioitat minua ja luotat arviointi- ja ostoskykyihini. Nyt voin itse käydä kaupassa valitsemassa sen tuotteen, minkä haluan. Myöhemmin lähetän sinulle kuvan urheilusukista, hinta tasan 4,95 €. Kiitos joululahjasta! Se tulikin tarpeeseen!
Vielä parempi lahja: Kutsu minut kylään joulun välipäivinä ja tarjoa jouluteetäsi. Juon kupillisen ja kerron sitten, maistuiko se minulle, vai juonko mieluummin jotain muuta. Sinä olet minulle tärkeä, eivät suinkaan lahjasi. Olen kiitollinen kiireettömästä kahvi-/teehetkestä kanssasi, en niinkään siitä kahvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää lämminhenkisiä ajatuksia lahjojen takana:
- Sinulle on vaikea ostaa vaatteita, kun sinulla on niin omaperäinen vaatemaku. Siksipä ostin sinulle mustat tekokuituhansikkaat, ettei sinun aina tarvitse pitää noita punaisia lapasia. Mielestäni kaikkien ihmisten tulee tykätä mustista hanskoista. En arvosta pukeutumistyyliäsi enkä varsinkaan punaisia lapasiasi.
- En tiennyt tarkkaa hansikaskokoasi enkä arvosta sinua tarpeeksi kysyäksesi sinulta. Sitä paitsi minua pelotti, että olisit kieltänyt minua ostamasta hansikkaita, ja sitten minun olisi pitänyt alkaa miettiä jotain toista lahjaa sinulle. Nämä saattavat nyt olla liian pienet tai liian suuret, mutta sillä ei ole väliä. Ainakin ostin sinulle käyttölahjan. Minä toimin oikein. Sinä et saa valittaa.
- Kuten huomaat, hansikkaat ovat kotimaiset ja ***-merkkiset (jokin tunnettu suomalainen valmistaja). Se tarkoittaa, että ne olivat melko kalliit. Sinun kuuluu nyt olla kiitollisuudenvelassa, koska annoin sinulle kalliin lahjan. Et ehkä tykännyt lahjasta eikä se ollut sopivaa kokoa, mutta se oli kallis ja siksi parempi, kuin punaiset lapasesi. Minulle raha on kaiken mitta, myös jouluna.
En siis ihan oikeasti keksi, mikä voi olla se lämminhenkinen ajatus joidenkin lahjojen takana. Toki esim. tämä lahja voi jollekin lahjansaajalle olla juuri se, mitä he toivoivat. Moni tykkäisi mustista hansikkaista.
Mutta jos minä olen kieltänyt lähipiiriäni ostamasta minulle mitään - varsinkaan tekstiilejä - ja sitten joku kuitenkin ostaa minulle vaatteen, niin en todellakaan näe siinä mitään herttaista. Jos sitten muistutan lahjanantajaa, että en kyllä toivonut mitään vaatetta, niin perustelut ovat tyyliin:
"No joo, mutta sulla on ollut ne punaiset lapaset jo niin kauan",
"No voisit sinä niitä välillä pitää, minun mielikseni" tai
"No joo, mutta kun nämä on merkkihanskat!"
Pörrösukat, Pandan Juhlapöydän konvehdit, kaikki jouluaiheiset asusteet, koristeet tai vaikkapa jouluinen maustettu tee. Nuo kaikki lentää roskikseen ilman tunnontuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain tuossa taannoin joululahjaksi sukulaislasten esittämiä joululauluja cd-levyllisen - se oli aika kamala.
Vierailija kirjoitti:
Sain tuossa taannoin joululahjaksi sukulaislasten esittämiä joululauluja cd-levyllisen - se oli aika kamala.
Voi ei, tää on paha! :D Varsinkin, kun olivat kuitenkin panostaneet lahjan tekoon tosissaan, mutta laulutaito ei sitten riittänytkään. Luulisi, että joku aikuinen kuitenkin tarkistaisi laadun ja hioisi lahjaa niin, että siitä saataisiin esityskelpoinen. Tämä voisi vaikka tarkoittaa sitä, että lauluja harjoitellaan vielä vuoden päivät ja ne nauhoitetaan vasta ensi jouluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitteko inhokkeja lahjaksi? Minä sain yhden: kynttilän. Ei se mitään, annan sen myöhemmin eteenpäin ystävälle, joka tykkää polttaa kynttilöitä.
No, tulihan se sieltä!
Oikein uteliaana lähdin lukemaan, mitä ne anopit on taas tehneet. Joka ketjussa ne mainitaan tai ainakin lähes. Ei tarvinnut pitkälle lukea, kun kehutaan kuinka anopin lahjat joutaa heti roskiin.
Voi tsiisus, miten teille kaikille on näin ikävät anopit löytyneet?
Minulla ihana anoppi. Kunnioitamme toisiamme, puhumme erimielisyydet ja meillä menee hyvin.
Ps. Ei kukaan yksin riitele. Miettikäähän sitä.