Lue keskustelun säännöt.
Mieheni käytös väsyttää henkisesti
28.11.2019 |
Olen jatkuvasti varpaillani, siitä mitä tein tai sanoin väärin..
Mieheni huutaa ja syyttelee jatkuvasti.
Kommentit (92)
haaveiletteko jatkuvasti elämästä ilman miestänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä puolesi! Lue narsismista, et voi häntä muuttaa. Vain itsesi voit.
Opettele jämäkkyyttä.
Sun elämä on sun, ei kenenkään muun. Älä anna sitä muiden haltuun!onko aina kyse narsismista
Tällä palstalla on...
Ainakin mikäli kyseessä on mies...
Onko puolisonne haukkuneet teitä tai harjoittaneet fyysistä väkivaltaa teitä kohtaan?
Olen ehkä tyhmä, mutta ihmettelen teitä jotka kituutatte näiden miesvauvojen kanssa. Miksi ette lähde?! Joku vielä suunnittelee talon ostamista moisen narskun kanssa... Huhhuh, miten voi naisen itsetunto olla noin alhaalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssasisar kirjoitti:
---kilp--
Jos en hänen mielestään ole esimerkiksi pessyt tarpeeksi hyvin jotain keittiövälinettä tai kengät eivät ole
hänen mielestään koskaan oikein kenkätelineessä, hän voi hakata telineen tuhannen päreiksi.
Siitä seuraa myös monesti huuto "Et koskaan tee tätä hyvin". Siitä tulee todella kiittämätön olo, koska koen että hän liioittelee.En tiedä mitä tehdä. Viimeisien sirpaleitten jälkeen olen rikki itsekkin, enkä tiedä, pystynkö enää luomaan tähän uskoa.
Tarkoitus olisi ostaa pian talo yhdessä, se pelottaa. Tosi harmi, koska rakkautta meillä on paljon.
ET tosiaan osta mitään taloa tollasen kanssa. Ei se mitään ongelmakohtiaan tiedosta, tai ainakaan aktiivisesti hae niille apua.
Vastaa itsellesi rehellisesti että ovatko asiat tässä suhteessa paremmin vai huonommin kuin kolme vuotta sitten. Näet siitä mihin olette menossa.
Jos se haluaisi rakastaa niin se etsisi muutosta. Nyt se vaan on koska sillä on helppoa sun kanssa.
Eikö ne miesvauvat itse huomaa millasia idiootteja ne on ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssasisar kirjoitti:
Yhdessä 4 vuotta.
Omalla miehelläni on hallitsematonta
agressiivista käytöstä, joka ei kohdistu ihmisiin, vaan tavaroihin.
Teen itse paljon töitä, mies on kotona sairaseläkkeellä mielenterveysongelmista johtuen.
Kotityöt ja ruoanlaitto jakaantuu pitkälle minulle, lisäksi hoidan talouden (hän maksaa osan laskuistaan).
Mies on todella fiksu ja parhaimpina hetkinään loistotyyppi. Hyvinä hetkinä hän on syvällinen keskustelija,
läheisyydestä nauttiva henkilö, harmiton hassuttelija. Hän on auttanut myös minua kovasti eteenpäin.
Jopa ystäväni ja perheeni ovat todenneet, miten hieno mies minulla on.Mutta huonoimpina hetkinä, tai enemmänkin kausina, saan tosiaan liikkua viikkoja munankuorilla.
Viime aikoina olen huomannut hypähteleväni ja hengästyväni jos kuulen
esimerkiksi pamauksia. Tämä johtuu mieheni äkkipikaisuudeta ja edeltävistä tavaroiden rikkomisista.
Myös ahdistusta on ilmennyt, ja olen tullut hyvin herkäksi silmieni alueilta ja pelkään että minuun kohdistettaisiin
fyysistä väkivaltaa. Jos mieheni ottaa nopean askeleen minua kohti, saatan esimerkiksi hypähtää tai säikähtää,
vaikka tilanne olisi noin muuten ollut rauhallinen.Viimeksi pari viikkoa sitten mies rikkoi astioita ja tehdystä päivällisestä tuli sirpaleita ja pöydälle puuroutunutta mössöä.
Hän pyytää anteeksi jälkeenpäin, ja tiedostaa hyvin nämä ongelmakohdat.
Jos en hänen mielestään ole esimerkiksi pessyt tarpeeksi hyvin jotain keittiövälinettä tai kengät eivät ole
hänen mielestään koskaan oikein kenkätelineessä, hän voi hakata telineen tuhannen päreiksi.
Siitä seuraa myös monesti huuto "Et koskaan tee tätä hyvin". Siitä tulee todella kiittämätön olo, koska koen että hän liioittelee.En tiedä mitä tehdä. Viimeisien sirpaleitten jälkeen olen rikki itsekkin, enkä tiedä, pystynkö enää luomaan tähän uskoa.
Tarkoitus olisi ostaa pian talo yhdessä, se pelottaa. Tosi harmi, koska rakkautta meillä on paljon.
Se rakkaus on yksipuoleista... Ja btw miten saatte asuntolainaa jos miehesi on eläkkeellä?
Tämä oli loistava esimerkki tyypillisestä narsistin pyörittämä parisuhteesta. Naiset yleensä opetetaan jo pienestä pitäen alistumaan ja hoivaamaan miehiä, joten lähtemisestä tai sen ajattelusta koetaan syyllisyyttä.
naiset aina kitisee mutta silti ne vuodesta toiseen sitte roikkuu miestensä kanssa .
en minä syö pahaa ruokaa jos en halua, miks söisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssasisar kirjoitti:
---kilp--
Jos en hänen mielestään ole esimerkiksi pessyt tarpeeksi hyvin jotain keittiövälinettä tai kengät eivät ole
hänen mielestään koskaan oikein kenkätelineessä, hän voi hakata telineen tuhannen päreiksi.
Siitä seuraa myös monesti huuto "Et koskaan tee tätä hyvin". Siitä tulee todella kiittämätön olo, koska koen että hän liioittelee.
En tiedä mitä tehdä. Viimeisien sirpaleitten jälkeen olen rikki itsekkin, enkä tiedä, pystynkö enää luomaan tähän uskoa.
Tarkoitus olisi ostaa pian talo yhdessä, se pelottaa. Tosi harmi, koska rakkautta meillä on paljon.
ET tosiaan osta mitään taloa tollasen kanssa. Ei se mitään ongelmakohtiaan tiedosta, tai ainakaan aktiivisesti hae niille apua.
Vastaa itsellesi rehellisesti että ovatko asiat tässä suhteessa paremmin vai huonommin kuin kolme vuotta sitten. Näet siitä mihin olette menossa.
Jos se haluaisi rakastaa niin se etsisi muutosta. Nyt se vaan on koska sillä on helppoa sun kanssa.
Arvostan palautettasi. Välillä ei itse näe metsää puilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä puolesi! Lue narsismista, et voi häntä muuttaa. Vain itsesi voit.
Opettele jämäkkyyttä.
Sun elämä on sun, ei kenenkään muun. Älä anna sitä muiden haltuun!onko aina kyse narsismista
Ihan sama mikä diagnoosi, jos on ilkeä, vähättelevä ym. Ei sellaista tarvi sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssasisar kirjoitti:
Arvostan palautettasi. Välillä ei itse näe metsää puilta.
Kiitos! Ja tsemppiä sulle. t. 27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kanssasisar kirjoitti:
Yhdessä 4 vuotta.
Omalla miehelläni on hallitsematonta
agressiivista käytöstä, joka ei kohdistu ihmisiin, vaan tavaroihin.
Teen itse paljon töitä, mies on kotona sairaseläkkeellä mielenterveysongelmista johtuen.
Kotityöt ja ruoanlaitto jakaantuu pitkälle minulle, lisäksi hoidan talouden (hän maksaa osan laskuistaan).
Mies on todella fiksu ja parhaimpina hetkinään loistotyyppi. Hyvinä hetkinä hän on syvällinen keskustelija,
läheisyydestä nauttiva henkilö, harmiton hassuttelija. Hän on auttanut myös minua kovasti eteenpäin.
Jopa ystäväni ja perheeni ovat todenneet, miten hieno mies minulla on.Mutta huonoimpina hetkinä, tai enemmänkin kausina, saan tosiaan liikkua viikkoja munankuorilla.
Viime aikoina olen huomannut hypähteleväni ja hengästyväni jos kuulen
esimerkiksi pamauksia. Tämä johtuu mieheni äkkipikaisuudeta ja edeltävistä tavaroiden rikkomisista.
Myös ahdistusta on ilmennyt, ja olen tullut hyvin herkäksi silmieni alueilta ja pelkään että minuun kohdistettaisiin
fyysistä väkivaltaa. Jos mieheni ottaa nopean askeleen minua kohti, saatan esimerkiksi hypähtää tai säikähtää,
vaikka tilanne olisi noin muuten ollut rauhallinen.Viimeksi pari viikkoa sitten mies rikkoi astioita ja tehdystä päivällisestä tuli sirpaleita ja pöydälle puuroutunutta mössöä.
Hän pyytää anteeksi jälkeenpäin, ja tiedostaa hyvin nämä ongelmakohdat.
Jos en hänen mielestään ole esimerkiksi pessyt tarpeeksi hyvin jotain keittiövälinettä tai kengät eivät ole
hänen mielestään koskaan oikein kenkätelineessä, hän voi hakata telineen tuhannen päreiksi.
Siitä seuraa myös monesti huuto "Et koskaan tee tätä hyvin". Siitä tulee todella kiittämätön olo, koska koen että hän liioittelee.En tiedä mitä tehdä. Viimeisien sirpaleitten jälkeen olen rikki itsekkin, enkä tiedä, pystynkö enää luomaan tähän uskoa.
Tarkoitus olisi ostaa pian talo yhdessä, se pelottaa. Tosi harmi, koska rakkautta meillä on paljon.Ai kamala, melkein samanlainen mies tässäkin huushollissa.
Pitkiä aikoja menee todella hyvin, mutta sitten kun joku rassaa mieltä, tuo muuttuu täysin sietämättömäksi. Paiskii tavaroita, ovia, syyttelee, valittaa joka pikkuasiasta jne.
Ai mikä minua pidättelee tässä? En aina oikein tiedä itsekään, ehkä kiintymys ja tottuminen tiettyihin asioihin, ehkä yksin jäämisen pelko.
Suurimman osan ajasta on kuitenkin hyvää, mutta niitä huonoja, jotka ovat nykyisin ihan pohjanoteeraus, ei mitenkään vanhemmiten kuitenkaan jaksaisi.
Aika näyttää kuin meidänkin käy.
Yksin jäämistä täälläkin pelätään, ei ystäviä, ei oikeastaan läheisiä sukulaisiakaan. Ero olisi hyppy tuntemattomaan. Toisaalta nykyinen elämäkin on katkeruutta ja itkua täynnä.
Mikä IHME siinä yksin olemisessa on niin pelottavaa? Sehän on kaikkein helpointa. Täydellinen vapaus ja itsemääräämisoikeus, saa elää ihan miten haluaa ja päättää kaikesta itse. Kukaan ei riitele eikä sotke eikä jäkätä. En voi mitenkään ymmärtää että joku mieluummin valitsee pelon ja itkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kanssasisar kirjoitti:
Yhdessä 4 vuotta.
Omalla miehelläni on hallitsematonta
agressiivista käytöstä, joka ei kohdistu ihmisiin, vaan tavaroihin.
Teen itse paljon töitä, mies on kotona sairaseläkkeellä mielenterveysongelmista johtuen.
Kotityöt ja ruoanlaitto jakaantuu pitkälle minulle, lisäksi hoidan talouden (hän maksaa osan laskuistaan).
Mies on todella fiksu ja parhaimpina hetkinään loistotyyppi. Hyvinä hetkinä hän on syvällinen keskustelija,
läheisyydestä nauttiva henkilö, harmiton hassuttelija. Hän on auttanut myös minua kovasti eteenpäin.
Jopa ystäväni ja perheeni ovat todenneet, miten hieno mies minulla on.Mutta huonoimpina hetkinä, tai enemmänkin kausina, saan tosiaan liikkua viikkoja munankuorilla.
Viime aikoina olen huomannut hypähteleväni ja hengästyväni jos kuulen
esimerkiksi pamauksia. Tämä johtuu mieheni äkkipikaisuudeta ja edeltävistä tavaroiden rikkomisista.
Myös ahdistusta on ilmennyt, ja olen tullut hyvin herkäksi silmieni alueilta ja pelkään että minuun kohdistettaisiin
fyysistä väkivaltaa. Jos mieheni ottaa nopean askeleen minua kohti, saatan esimerkiksi hypähtää tai säikähtää,
vaikka tilanne olisi noin muuten ollut rauhallinen.Viimeksi pari viikkoa sitten mies rikkoi astioita ja tehdystä päivällisestä tuli sirpaleita ja pöydälle puuroutunutta mössöä.
Hän pyytää anteeksi jälkeenpäin, ja tiedostaa hyvin nämä ongelmakohdat.
Jos en hänen mielestään ole esimerkiksi pessyt tarpeeksi hyvin jotain keittiövälinettä tai kengät eivät ole
hänen mielestään koskaan oikein kenkätelineessä, hän voi hakata telineen tuhannen päreiksi.
Siitä seuraa myös monesti huuto "Et koskaan tee tätä hyvin". Siitä tulee todella kiittämätön olo, koska koen että hän liioittelee.En tiedä mitä tehdä. Viimeisien sirpaleitten jälkeen olen rikki itsekkin, enkä tiedä, pystynkö enää luomaan tähän uskoa.
Tarkoitus olisi ostaa pian talo yhdessä, se pelottaa. Tosi harmi, koska rakkautta meillä on paljon.Ai kamala, melkein samanlainen mies tässäkin huushollissa.
Pitkiä aikoja menee todella hyvin, mutta sitten kun joku rassaa mieltä, tuo muuttuu täysin sietämättömäksi. Paiskii tavaroita, ovia, syyttelee, valittaa joka pikkuasiasta jne.
Ai mikä minua pidättelee tässä? En aina oikein tiedä itsekään, ehkä kiintymys ja tottuminen tiettyihin asioihin, ehkä yksin jäämisen pelko.
Suurimman osan ajasta on kuitenkin hyvää, mutta niitä huonoja, jotka ovat nykyisin ihan pohjanoteeraus, ei mitenkään vanhemmiten kuitenkaan jaksaisi.
Aika näyttää kuin meidänkin käy.
Yksin jäämistä täälläkin pelätään, ei ystäviä, ei oikeastaan läheisiä sukulaisiakaan. Ero olisi hyppy tuntemattomaan. Toisaalta nykyinen elämäkin on katkeruutta ja itkua täynnä.
Mikä IHME siinä yksin olemisessa on niin pelottavaa? Sehän on kaikkein helpointa. Täydellinen vapaus ja itsemääräämisoikeus, saa elää ihan miten haluaa ja päättää kaikesta itse. Kukaan ei riitele eikä sotke eikä jäkätä. En voi mitenkään ymmärtää että joku mieluummin valitsee pelon ja itkun.
tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas. mitä jos on uskoteltu, että on täysin riittämätön ihminen kenellekkään muulle esim?
kanssasisar kirjoitti:
Tsemppiä ja jaksamista <3
Niin, paitsi että eihän läheisessä ihmissuhteessa tulisi tarvita tsemppiä.
Tarvitsetteko te tsemppiä kun olette tekemisissä teidän parhaan, ihanimman, rakkaimman ystävän kanssa? Ette! Miksi ette? Koska ystävän kanssa ei ole raskasta! Ystävän kanssa on kevyttä, ystävän seurassa ei kulu energiaa, vaan ystävän seurassa saa energiaa, ystävän kanssa elämä tuntuu valoisammalta. Eikös?
Joten miksi te ette hankkiudu samanlaisiin parisuhteisiin? Idiootit!
Miksi te hankkiudutte energiaa vieviin parisuhteisiin joissa joutuu pelkäämään ja väsymään ja tsemppaamaan? Mikä teitä vaivaa? Prkl!
Työelämässä joutuu tekemisiin raskaiden ihmisten kanssa. Vapaa-ajalla ei tarvitse joutua. Älkää vapaaehtoisesti hankkiko teille raskaita ihmissuhteita!
Miksi te hankkiudutte sosiaalisiin vankiloihin ryhtymällä suhteisiin raskaiden ihmisten kanssa? Miksi te tuomitsette itsenne tuollaisiin kammottaviin suhteisiin? Mikä teidät oikein pakottaa ryhtymään tuollaiseen? S**tana sentään!
Lopettakaa!
On olemassa ihmisiä joiden kanssa oikeasti tulee toimeen, joiden kanssa elämä tuntuu hyvältä, joiden kanssa on hurjan mukava olla. Miksi te vihoviimeiset tollot ette ole heidän kanssaan? J*malauta!
Mulla menee hermot!
Terveisin, hurjan kiltti ja mukava mies jonka seura ei koskaan ole raskasta, olen bytheway sinkku mikäli teitä kiinnostaa
Vierailija kirjoitti:
kanssasisar kirjoitti:
Tsemppiä ja jaksamista <3
Niin, paitsi että eihän läheisessä ihmissuhteessa tulisi tarvita tsemppiä.
Tarvitsetteko te tsemppiä kun olette tekemisissä teidän parhaan, ihanimman, rakkaimman ystävän kanssa? Ette! Miksi ette? Koska ystävän kanssa ei ole raskasta! Ystävän kanssa on kevyttä, ystävän seurassa ei kulu energiaa, vaan ystävän seurassa saa energiaa, ystävän kanssa elämä tuntuu valoisammalta. Eikös?
Joten miksi te ette hankkiudu samanlaisiin parisuhteisiin? Idiootit!
Miksi te hankkiudutte energiaa vieviin parisuhteisiin joissa joutuu pelkäämään ja väsymään ja tsemppaamaan? Mikä teitä vaivaa? Prkl!
Työelämässä joutuu tekemisiin raskaiden ihmisten kanssa. Vapaa-ajalla ei tarvitse joutua. Älkää vapaaehtoisesti hankkiko teille raskaita ihmissuhteita!
Miksi te hankkiudutte sosiaalisiin vankiloihin ryhtymällä suhteisiin raskaiden ihmisten kanssa? Miksi te tuomitsette itsenne tuollaisiin kammottaviin suhteisiin? Mikä teidät oikein pakottaa ryhtymään tuollaiseen? S**tana sentään!
Lopettakaa!
On olemassa ihmisiä joiden kanssa oikeasti tulee toimeen, joiden kanssa elämä tuntuu hyvältä, joiden kanssa on hurjan mukava olla. Miksi te vihoviimeiset tollot ette ole heidän kanssaan? J*malauta!
Mulla menee hermot!
Terveisin, hurjan kiltti ja mukava mies jonka seura ei koskaan ole raskasta, olen bytheway sinkku mikäli teitä kiinnostaa
Hei,
Alkuun kiitos kaikille vastauksistanne.
Olet ihan täysin oikeassa.
Varmasti vaikein haaste vastaavissa suhteissa kuin minulla on se, että olo ei ole kaiken aikaa kurjaa.
Tavaroiden rikkominen ja sen sisältämä henkinen väkivalta ovat se suhteen nurja puoli, josta taas toinen puoli onkin sitten hyvinkin rakkaudellista,
johdonmukaista ja hellää. Kuulostaa varmasti ihan sairaalta - ja sitähän se kieltämättä onkin, äärimmäisen mustavalkoista.
Yksi isoin haaste ailahtelevien ihmisten kanssa asumisessa on se, etten koskaan tiedä millä mielellä mies on, kun tulen kotiin.
Tämän takia olen rakentanut paljon omia mielenkiinnon kohteita, ystävyyssuhteita ja harrastuksia , ja hänellä olkoon sitten ne omansa. Välillä
toivoisia enemmän yhteistäkin tekemistä, mutta kun toisella on taipumus negatiivisuuteen, purnutukseen ja näihin ylilyönteihin, on se kieltämättä
haasteellista. Olen itse narsistin lapsi, joten se että vetoan tähän tuttuun helvettiin kuten joku tuossa sanoi, kumpuaa luultavasti juurikin pohjimmiltaan siitä.
Tämä keskustelu on hyvää herätystä kaltaisilleni naisille.
Aivan kamalasta suhteesta lähteminen tuntuu vapauttavalta. Yksi parhaista tunteista mitä tässä elämässä voi kokea. Suosittelen.
Ja pois lähdön jälkeen välit 100% poikki. Eli et ota siltä vastaan ainuttakaan puhelua, viestiä, yhtikäs mitään. Etkä tapaa teidän yhteisiä tuttavia, etkä kuule keneltäkään tutulta että miten exällä menee. Ole mahdollisimman kauan kuulematta mitään exästäsi, ainakin pari vuotta tai vaikka loppuelämä.
Tästä AP:lle toivottavasti silmiä avaavaa luettavaa eli "Why Does He Do That?" Kirja kertoo eri henkisen väkivallan muodoista. Suosittelen kaikille, sopii myös, jos isä/veli/vävy/appi/pomo/ymv. miespuolinen käyttäytyy tavalla tai toisella mitätöivästi, törkeästi jne.
Täältä voi lukea ilmaiseksi PDF-muodossa kirjan
https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf
Vierailija kirjoitti:
Tästä AP:lle toivottavasti silmiä avaavaa luettavaa eli "Why Does He Do That?" Kirja kertoo eri henkisen väkivallan muodoista. Suosittelen kaikille, sopii myös, jos isä/veli/vävy/appi/pomo/ymv. miespuolinen käyttäytyy tavalla tai toisella mitätöivästi, törkeästi jne.
Täältä voi lukea ilmaiseksi PDF-muodossa kirjan
https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf
Täältä voi ostaa kirjan fyysisesti ilmaisilla postikuluilla https://www.bookdepository.com/Why-Does-He-Do-That-Lundy-Bancroft/97804…
Täälläkin mies kiroilee ja huutaa alituiseen...