Mieheni käytös väsyttää henkisesti

suora osoitus siitä että naiset on rahan perään. otetaan turpaan ja haukkumista vuodesta toiseen kunhan saa esitellä uutta luis vuittonia kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kirjalinkin liittäneelle!

Ahmin ensimmäiset 200 sivua tuhatsivuisesta opuksesta yhdeltä istumalta ja urakka jatkuu. Jotain kummallista on minunkin suhteessani ja olen käyttänyt valtavasti henkisiä voimavarojani ongelman ratkaisemiseksi. Pieni ääni sisälläni on kertonut, että kyse saattaisi olla jonkinlaisesta henkisestä väkivallasta ja on huojentavaa saada vastauksia moniin kysymyksiini tuosta kirjasta. Rinnalla kulkee kuitenkin edelleen, kirjan pointeista huolimatta, se ajatus, että olen itse jotenkin hullu ja kuvittelen kaiken. Ehkä ajatukset selkiytyvät kirjan edetessä.

Et kuvittele.

t: Entinen kynnysmatto

Vierailija kirjoitti:

Miten te, nyt tässä naiset, pystytte sitten itse siihen, että kamalan kohtelun jälkeen taas olette rakastavia ja helliä sille kamaluuden harrastajalle?

Miten pystytte kääntämään itsenne ja tunteenne näihin on/off-asentoihin? Mitenkäån itse voimatta vaikuttaa milloin on off tai milloin on-nappi päällä? Kun mies painele yksinvaltiaana näitä nappuloita.

Koska sillon kun se toinen on ilkeä ja syyttelee niin täytyyhän teidän jotenkin vetää joku kuori tai tunnekylmyys, että pystytte sen ilkeyden kestämään?

Miten sitten taas pystytte sen kuoren ja tunnekylmyyden kääntämään rakastavaksi ja tuntevaksi vaimoksi?

Näiltä kyseisiltä miehiltähän se sujuu erittäin hyvin, koska ovat jotenkin tunnevammaisia tai mikä heillä sitten onkaan, mutta normi-ihmiselle sen luulisi olevan erittäin vaikeaa.

Tämä kylmä/lämmin käytös on usein myös vallankäyttöä ja pelottelua, ihan joko tahallaan tai tahattomasti.

Ihmettelin itsekin samaa. Olin suhteessa miehen kanssa, joka draamaili ja oli epäluotettava. Minun - ilmeisen normaali - reagointitapani oli kylmentyä miehelle vähitellen. En enää jakanut hänen kanssaan ajatuksiani ja ilmaisin suoraan, että hänen käytöksensä saa minut vierastamaan häntä.

Jos tuo normaali vierastamisreaktio puuttuu, niin sitä voisi yrittää herätellä jotenkin...? Kamalien erojen jälkeenhän käsketään muistelemaan vain eksän kamalimpia puolia jne. ...?

Se että unohtaa miehen kamaluudet heti kun se näyttää taas kilttiä puoltaan on vain psyyken suojamekanismi ja sille ei oikein mahda mitään. Miten muuten niin monet jäisivät väkivaltaiseen suhteeseen? Ja itse ainakin unohdan, siis ihan oikeasti unohdan mitä sanoja hän tai minä käytti riidan aikana, mistä puhuimme. Näissä suhteissa elämää eletään kahdessa ulottuvuudessa - on se mukava arki joka jatkuu siitä mihin jäätiin silloin kun psykokausi puski päälle.

Vierailija kirjoitti:

Samoin. Nyt, kun aloin puhua erosta ja etsiä omaa asuntoa niin hän puhuu, että lähdettäiskö joululomalla johonkin kylpylään tai vaikka ulkomaille. Huomenna se haluais lähteä Ikeaan et uusittaisiin lopulta meidän sänky. Voin lähteä Ikeaan ostamaan itselleni sängyn, koska me ei enää joululomalla toivottavasti asuta samassa osoitteessa. Muuten lähtisin vaan ekaan vapaaseen asuntoon, mutta meillä on lapsi ja haluan muuttaa johonkin lähelle, että lapsen koulumatka ei vaikeudu yms.

Myös täällä,

eilen tehtiin ero päätös, mies alkaa etsiä itselleen uutta asuntoa.

Myös tämä keskustelu on auttanut päätöksessä, joten kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Tällä kertaa tämä myös tapahtuu, tuntuu absurdilta, mitä olen käynyt läpi "rakkauden niissä".

kanssasisar kirjoitti:

Yhdessä 4 vuotta. 

Omalla miehelläni on hallitsematonta 

agressiivista käytöstä, joka ei kohdistu ihmisiin, vaan tavaroihin.

Teen itse paljon töitä, mies on kotona sairaseläkkeellä mielenterveysongelmista johtuen.

Kotityöt ja ruoanlaitto jakaantuu pitkälle minulle, lisäksi hoidan talouden (hän maksaa osan laskuistaan).

Mies on todella fiksu ja parhaimpina hetkinään loistotyyppi. Hyvinä hetkinä hän on syvällinen keskustelija,

läheisyydestä nauttiva henkilö, harmiton hassuttelija. Hän on auttanut myös minua kovasti eteenpäin.

Jopa ystäväni ja perheeni ovat todenneet, miten hieno mies minulla on. 

Mutta huonoimpina hetkinä, tai enemmänkin kausina, saan tosiaan liikkua viikkoja munankuorilla.

Viime aikoina olen huomannut hypähteleväni ja hengästyväni jos kuulen 

esimerkiksi pamauksia. Tämä johtuu mieheni äkkipikaisuudeta ja edeltävistä tavaroiden rikkomisista.

Myös ahdistusta on ilmennyt, ja olen tullut hyvin herkäksi silmieni alueilta ja pelkään että minuun kohdistettaisiin 

fyysistä väkivaltaa. Jos mieheni ottaa nopean askeleen minua kohti, saatan esimerkiksi hypähtää tai säikähtää,

vaikka tilanne olisi noin muuten ollut rauhallinen. 

Viimeksi pari viikkoa sitten mies rikkoi astioita ja tehdystä päivällisestä tuli sirpaleita ja pöydälle puuroutunutta mössöä. 

Hän pyytää anteeksi jälkeenpäin, ja tiedostaa hyvin nämä ongelmakohdat.

Jos en hänen mielestään ole esimerkiksi pessyt tarpeeksi hyvin jotain keittiövälinettä tai kengät eivät ole 

hänen mielestään koskaan oikein kenkätelineessä, hän voi hakata telineen tuhannen päreiksi. 

Siitä seuraa myös monesti huuto "Et koskaan tee tätä hyvin".  Siitä tulee todella kiittämätön olo, koska koen että hän liioittelee. 

En tiedä mitä tehdä. Viimeisien sirpaleitten jälkeen olen rikki itsekkin, enkä tiedä, pystynkö enää luomaan tähän uskoa. 

Tarkoitus olisi ostaa pian talo yhdessä, se pelottaa. Tosi harmi, koska rakkautta meillä on paljon. 

Älä valita jos et pääse eroon siitä äijästä. Kamalaa rasittaa toisia ihmisiä että kärsii ja kuitenkin riippuu kuin tauti kiinni siinä ihmisessä. Että vihaan tuollaisia ihmisiä jotka tuo ongelmansa toisten harteille. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä AP:lle toivottavasti silmiä avaavaa luettavaa eli "Why Does He Do That?" Kirja kertoo eri henkisen väkivallan muodoista. Suosittelen kaikille, sopii myös, jos isä/veli/vävy/appi/pomo/ymv. miespuolinen käyttäytyy tavalla tai toisella mitätöivästi, törkeästi jne.

Täältä voi lukea ilmaiseksi PDF-muodossa kirjan

https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf

Tämä on tosi loistava kirja ja hienoa, että sitä jaetaan avoimesti. Jos ei tällä silmät avaudu niin ei sitten millään. Vaikka se on kirjotettu muotoon He, sitä voi soveltaa ihan kaikkiin. 

Puolisoa kontrolloidaan väkivallan uhalla koska siitä on uhkaajalle hyötyä. Hän saa tahtonsa läpi kaikissa asioissa ilman että niitä tarvitsee käsitellä. 

Välillä hyvitellään että toinen pysyy koukussa.

no ei siihen tartte lukea mitään kirjaa että voi lähtä suhteesta .

Vierailija kirjoitti:

Pidä puolesi! Lue narsismista, et voi häntä muuttaa. Vain itsesi voit.

Opettele jämäkkyyttä.

Sun elämä on sun, ei kenenkään muun. Älä anna sitä muiden haltuun!

Huutamiseen ja syyttelyyn on kyllä paljon muitakin syitä kuin narsismi.

mikälie aloittajan oma käytös ,monesti paljastuu aikamoisia tarinoita. en koskaan usko iha suorilta kenenkään yksipuolisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

mikälie aloittajan oma käytös ,monesti paljastuu aikamoisia tarinoita. en koskaan usko iha suorilta kenenkään yksipuolisia juttuja.

Hyvä niin. Väkivaltaisten tai muulla tavoin kaltoinkohtelevien ihmisten (useimmiten miesten) tarinat ovat kaukana todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Se että unohtaa miehen kamaluudet heti kun se näyttää taas kilttiä puoltaan on vain psyyken suojamekanismi ja sille ei oikein mahda mitään. Miten muuten niin monet jäisivät väkivaltaiseen suhteeseen? Ja itse ainakin unohdan, siis ihan oikeasti unohdan mitä sanoja hän tai minä käytti riidan aikana, mistä puhuimme. Näissä suhteissa elämää eletään kahdessa ulottuvuudessa - on se mukava arki joka jatkuu siitä mihin jäätiin silloin kun psykokausi puski päälle.

Olen jossain lukenut, että ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, eli ilkeyden jälkeen ovat taas mukavia, tekevät tätä ihan tieten tahtoen ja tahallaan.

Huonot hetket ovat todella huonoja, mutta vastapainoksi sitten ne hyvät hetket ovat taas todella ihania.

Eli olemalla ihana, hyvittelevä ja lahjomalla saa sen koukun pysymään. Ovat erittäin taitavia miten säännöstellä tämän hyvän ja huonon suhdetta, että suhde pysyy kasassa.

Ja myös niin, että koska se toinen kokee ne kamaluudet todella kamalina, niin sitten vastapainona helpotus, hyvä hetki ja miehen (näennäinen) mukavuus tuntuvat taas todella hyvältä.

Normisuhteessa tämä ei toimisi, koska ei ole tuota tunteiden vuoristorataa ja kontrastia, mutta näissä kaksijakoisissa ilmeisesti toimii.

Tosin usein on niin, että aikaa myöten näiden hyvien ja huonojen aikojen sykli lyhenee, huono aika tulee aina vaan nopeammin ja nopeammin hyvittelyn jälkeen.

Usein myös ulospäin ei osaa tietää mitä elämää perheen sisällä eletään. Nämä saattavat olla hyvinkin mukavia ja pidettyjä ihmisiä muiden silmissä ja kukaan ei usko miten ilkeitä saattavat olla kotona, siksikin on helppo jäädä koukkuun.

" Hyvänen aika, noin mukava ihminen, miksi ihmeessä haluat erota".

Hyvää itsenäisyyspäivää vaan. Niin se alkoi tämäkin päivä syyttelyllä. Ensi vuonna lähden.

Kanssasisar kirjoitti:

Huonoilla hetkillä minulla menee käytäntö vaihde päälle, olen jopa robottina siivonnut paskaksi hakatun nojatuolin sälän ja miehen rystysistä vuodatetun veren sekaista sotkua lattialta, jonka jälkeen minut on jätetty, ja parin päivän päästä kerrottu kuinka olen hänen kaikki ja kuinka pahoillaan hän on.

Sitä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta mieheni tästä huolimatta puhuu minusta esimerkiksi perheelleen kunnioittavaan sävyyn ja kertoo minullekkin niinä parempina hetkinä (joita on siis valtaosa ajasta) , kuinka vahva, upea nainen olen ja kuinka paljon hän arvostaa minua. Tämä tästä tekeekin niin vaikeaa.

Kun huono vaihe iskee päälle, sitten on taas elämä jotain ihan muuta. Ja se ahdistava tunne ennen kuin pamahtaa on yksi hirveimmistä jota tiedän..

Myös taloudellisesti typerää , kun vaihtoon menee ovia, näyttöjä, ompelukone, jne.

Ne on kyllä sitten kanssa saanut maksaa ihan itse..

Ulos päin minäkin vaikutan niin napakalta, järkevältä naiselta, joka on aina valmis auttamaan ja hallitsee monia osa-alueita. Todellisuudessa tämä, ja minä, on jotain hyvin säälittävää. Olen umpikujassa.

Tuttu juttu. Minäkin ihmettelen itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä puolesi! Lue narsismista, et voi häntä muuttaa. Vain itsesi voit.

Opettele jämäkkyyttä.

Sun elämä on sun, ei kenenkään muun. Älä anna sitä muiden haltuun!

onko aina kyse narsismista

No ei! Paljon tavallisemmin kyse on vaan puhtaasta ku*ipäisyydestä!

Kysymys on vallankäytöstä.

Kuinka voitte noin sairaitten ihmisten kanssa elää jota pitää pelätä. Minä vedän miestä turpaan tarpeen vaatiessa mutta väkivalta on aina viimeinen keino ja välttelen sitä jos muulla tavoin saan konflitkin ratkaistua. 

Mieheni kunnioittaa minua ja en voisi olla parisuhteessa jossa puoliso ei kunnioita minua. On siihen käyty pitkä kivinen tie niin ettei alussa ollut kunnioitusta. Olen kouluttanut miehen pojan räkänokasta ja mamanpojasta sen mieheksi. Toiset kasvattaa lapsia niin minä olen kasvattanut mieheni mieheksi joka ei lyö eikä pahoinpitele. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka voitte noin sairaitten ihmisten kanssa elää jota pitää pelätä. Minä vedän miestä turpaan tarpeen vaatiessa mutta väkivalta on aina viimeinen keino ja välttelen sitä jos muulla tavoin saan konflitkin ratkaistua. 

Mieheni kunnioittaa minua ja en voisi olla parisuhteessa jossa puoliso ei kunnioita minua. On siihen käyty pitkä kivinen tie niin ettei alussa ollut kunnioitusta. Olen kouluttanut miehen pojan räkänokasta ja mamanpojasta sen mieheksi. Toiset kasvattaa lapsia niin minä olen kasvattanut mieheni mieheksi joka ei lyö eikä pahoinpitele. 

Kunnioitus on kilttimiehiä varten.

Narsistinen ja itsekeskeinen ihminen ei pysty elämään parisuhteessa ja joka hekee aina vikoja toisesta mutta ei näe koskaan omia vikojaan. Lasten kasvattajana yksinhuoltaja kasvattaa lapset ihan väärään ja uusperheet sairastuttavat lapset myöskin kun eivät näe normaalia perhemallia. Lapset ottavat mallin aikuisista omaan aikuisuuteensa ja jos se malli on väärä tai kiero niin ne jatkavat sitä. Harva pytyy kierrettä katkaisemaan kuten minä tein. Päätin etten jatka sukuni paskaa. Minut hylättiin eikä haitannut ollenkaan. Vihaan tyhmiä ihmisiä enkä tarvitse niiden seuraa ollenlkaan. En harrasta mitään traditioita ja pakonomaista suku juhlaa. Päästin irti itseni kaikesta pakkopullasta. 

Olisi kannattavaa erota, vaikka rakastuminen ei lopu kuin seinään. Et voi muuttaa miestä, eli ei siis muutu, ei kannata ainakaan jäädä odottelemaan ja kokeilemaan. Toisen harjoittama henkinen väkivalta ei ole hyväksi sinulle ja yleensä tilanne ikävä kyllä pahenee, johtui se mistä hyvänsä. Ei kuulosta rakastuneelta mieheltä tai joku suhteessa ei vain toimi.