Mieheni käytös väsyttää henkisesti

En voi kuin ihmetellä millaista elämää suostutte elämään!!?? Että omassa kodissa pitää varoa ja pelätä puolison raivokohtauksia- mutta kun rakkauttakin on! Haloo, tuollainen käytös ei mitenkään osoita rakkautta. Nyt pää pystyyn ja omaa rauhallista kotis etsimään.

Vierailija kirjoitti:

kanssasisar kirjoitti:

Tsemppiä ja jaksamista   <3 

Niin, paitsi että eihän läheisessä ihmissuhteessa tulisi tarvita tsemppiä.

Tarvitsetteko te tsemppiä kun olette tekemisissä teidän parhaan, ihanimman, rakkaimman ystävän kanssa? Ette! Miksi ette? Koska ystävän kanssa ei ole raskasta! Ystävän kanssa on kevyttä, ystävän seurassa ei kulu energiaa, vaan ystävän seurassa saa energiaa, ystävän kanssa elämä tuntuu valoisammalta. Eikös?

Joten miksi te ette hankkiudu samanlaisiin parisuhteisiin? Idiootit!

Miksi te hankkiudutte energiaa vieviin parisuhteisiin joissa joutuu pelkäämään ja väsymään ja tsemppaamaan? Mikä teitä vaivaa? Prkl!

Työelämässä joutuu tekemisiin raskaiden ihmisten kanssa. Vapaa-ajalla ei tarvitse joutua. Älkää vapaaehtoisesti hankkiko teille raskaita ihmissuhteita!

Miksi te hankkiudutte sosiaalisiin vankiloihin ryhtymällä suhteisiin raskaiden ihmisten kanssa? Miksi te tuomitsette itsenne tuollaisiin kammottaviin suhteisiin? Mikä teidät oikein pakottaa ryhtymään tuollaiseen? S**tana sentään!

Lopettakaa!

On olemassa ihmisiä joiden kanssa oikeasti tulee toimeen, joiden kanssa elämä tuntuu hyvältä, joiden kanssa on hurjan mukava olla. Miksi te vihoviimeiset tollot ette ole heidän kanssaan? J*malauta!

Mulla menee hermot!

Terveisin, hurjan kiltti ja mukava mies jonka seura ei koskaan ole raskasta, olen bytheway sinkku mikäli teitä kiinnostaa

Muuten kirjoitat ihan asiaa mutta tuo sinun kiroilusi ei vakuuta siitä että olisit kiltti ja mukava.

Miten te, nyt tässä naiset, pystytte sitten itse siihen, että kamalan kohtelun jälkeen taas olette rakastavia ja helliä sille kamaluuden harrastajalle?

Miten pystytte kääntämään itsenne ja tunteenne näihin on/off-asentoihin? Mitenkäån itse voimatta vaikuttaa milloin on off tai milloin on-nappi päällä? Kun mies painele yksinvaltiaana näitä nappuloita.

Koska sillon kun se toinen on ilkeä ja syyttelee niin täytyyhän teidän jotenkin vetää joku kuori tai tunnekylmyys, että pystytte sen ilkeyden kestämään?

Miten sitten taas pystytte sen kuoren ja tunnekylmyyden kääntämään rakastavaksi ja tuntevaksi vaimoksi?

Näiltä kyseisiltä miehiltähän se sujuu erittäin hyvin, koska ovat jotenkin tunnevammaisia tai mikä heillä sitten onkaan, mutta normi-ihmiselle sen luulisi olevan erittäin vaikeaa.

Tämä kylmä/lämmin käytös on usein myös vallankäyttöä ja pelottelua, ihan joko tahallaan tai tahattomasti.

Älä todellakaan osta taloa yhdessä. Mies tuikkaisi sen varmaan tuleen, jollakin hyvällä tekosyyllä kuten et jätit hellan liian pitkään päälle. Ennemmin tai myöhemmin tuollainen mies käy päällesi jostain mitättömästä syystä.

Eroaisin jos mies ei suostuisi terapiaan ja lääkitykseen.

Ensin on pahalla tuulella ja sitten keksitään syy. Ainahan kuulostaa paremmalta, kun vahtii jotain sääntöä tai matonhapsujen asentoa. Kroonisena ei pitäisi mennä läpi, se on sitten luonne. Mutta kannattanee ilmaista, että tajuaa kuvion. Mitäs sääntöi hyö jättäät nouvattamat?

Entä vähän kevyempi tapaus, joka on tempperamenttinen ja suuttuu helposti? Mutta osaa myös todella pyytää anteeksi, ja omaa myös hyvän puolen persoonassaan. Hyväksyisittekö tämän? Raskasta on huonot kaudet, mutta hyvinä aikoina tukee minua kaikilla tavoilla ja on mukava mies. Mielentilat vaan valitettvasti vaihtelevat.

Ei miesten kanssa kannata seurustella, tai ainakaan asua. Miehet ovat haitaksi kaikelle elävälle ja aivan erityisesti naisille ja lapsille.

Naisten kannattaisi muuttaa keskenään kommuuneihin ja jättää miehet karjumaan toisilleen.

Huonoilla hetkillä minulla menee käytäntö vaihde päälle, olen jopa robottina siivonnut paskaksi hakatun nojatuolin sälän ja miehen rystysistä vuodatetun veren sekaista sotkua lattialta, jonka jälkeen minut on jätetty, ja parin päivän päästä kerrottu kuinka olen hänen kaikki ja kuinka pahoillaan hän on.

Sitä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta mieheni tästä huolimatta puhuu minusta esimerkiksi perheelleen kunnioittavaan sävyyn ja kertoo minullekkin niinä parempina hetkinä (joita on siis valtaosa ajasta) , kuinka vahva, upea nainen olen ja kuinka paljon hän arvostaa minua. Tämä tästä tekeekin niin vaikeaa.

Kun huono vaihe iskee päälle, sitten on taas elämä jotain ihan muuta. Ja se ahdistava tunne ennen kuin pamahtaa on yksi hirveimmistä jota tiedän..

Myös taloudellisesti typerää , kun vaihtoon menee ovia, näyttöjä, ompelukone, jne.

Ne on kyllä sitten kanssa saanut maksaa ihan itse..

Ulos päin minäkin vaikutan niin napakalta, järkevältä naiselta, joka on aina valmis auttamaan ja hallitsee monia osa-alueita. Todellisuudessa tämä, ja minä, on jotain hyvin säälittävää. Olen umpikujassa.

Joo, ymmärrän, että on vaikeaa kun on kuitenkin hyviä aikoja.

Mutta miten pystytte psyykkaamaan itsenne esimerkiksi oikein pahan jälkeen, että pystytte esimerkiksi rakastelemaan ja olemaan hellä miehelleni?

Miten "unohdatte" sen pahan ajan ja pystytte asettumaan siihen hyvään aikaan niinkuin mitään ei olisi ollutkaan?

Miten se ei vaikuta (tai vaikuttaako?) tunteisiinne ja arvostukseen miestänne kohtaan?

Silloin kun kaikki on hyvin, sen hetken kun on?

Miehellesi, ei miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Pidä puolesi! Lue narsismista, et voi häntä muuttaa. Vain itsesi voit.

Opettele jämäkkyyttä.

Sun elämä on sun, ei kenenkään muun. Älä anna sitä muiden haltuun!

Kaikki ei aina ole narsismia, ei vaikka olisikin ilkeä ihminen. Narsismille on tarkka määritelmänsä ja heidät kyllä loppuen lopuksi erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärrän, että on vaikeaa kun on kuitenkin hyviä aikoja.

Mutta miten pystytte psyykkaamaan itsenne esimerkiksi oikein pahan jälkeen, että pystytte esimerkiksi rakastelemaan ja olemaan hellä miehelleni?

Miten "unohdatte" sen pahan ajan ja pystytte asettumaan siihen hyvään aikaan niinkuin mitään ei olisi ollutkaan?

Miten se ei vaikuta (tai vaikuttaako?) tunteisiinne ja arvostukseen miestänne kohtaan?

Silloin kun kaikki on hyvin, sen hetken kun on?

Luultavasti läheisriippuvuus yhdistettynä jätetyksi tulemisen pelkoon toimii ainakin näennäisesti vetävänä tekijänä tuossa palautumisessa. Se on vaikea ymmärtää jos itsellä on tasapainoinen suhde ja suhtautuminen. Vaikean, ehkä pelottavankin tilanteen jälkeen tuntuu helpottavalta "että selvisimme tästäkin" ja nyt rakastat minut takaisin kokoon.

Kiitos kirjalinkin liittäneelle!

Ahmin ensimmäiset 200 sivua tuhatsivuisesta opuksesta yhdeltä istumalta ja urakka jatkuu. Jotain kummallista on minunkin suhteessani ja olen käyttänyt valtavasti henkisiä voimavarojani ongelman ratkaisemiseksi. Pieni ääni sisälläni on kertonut, että kyse saattaisi olla jonkinlaisesta henkisestä väkivallasta ja on huojentavaa saada vastauksia moniin kysymyksiini tuosta kirjasta. Rinnalla kulkee kuitenkin edelleen, kirjan pointeista huolimatta, se ajatus, että olen itse jotenkin hullu ja kuvittelen kaiken. Ehkä ajatukset selkiytyvät kirjan edetessä.

Minä elin noin muutaman vuoden. Ainoa syy miksi en lähtenyt oli pelko. Nyt jälkeenpäin ihmettelee mitä pelkäsin, mutta tietysti persoonani on muuttunut ja kasvanut sen jälkeen. Silloin pyysin kaikesta anteeksi, nykyisin kysyisin voinko kenties avustaa häntä eutanasian kanssa, persläven elämä kun on varmasti yhtä tuskaa ilman muuta kehoa.

Ihmisiä harvemmin pystyy rakastamaan ehjäksi, jos toinen oirehtii syyttämällä muita kaikesta ja purkaa vihansa ym. tunteet rajusti muihin. Voimathan siinä itsellä loppuu.

Mikä auttoi teitä erosta toipumiseen? 

Miehet toimii tässä nyt väärin kun raivoavat mutta vähän on syytä naisissakin kun vain hiljaa nielevät raivoamiset, siivoavat jäljet ja asiasta ei puhuta jälkeenpäin. Nythän miehille jää käsitys että näin saa ja voi toimia kunhan jälkeenpäin pyytää anteeksi.

Seuraavan kerran kun mies raivoaa, ulkoistakaa itsenne tilanteesta ja miettikää miltä se näyttää ulkopuolisesta. Kun mies HUUTAA siitä kun kengät on väärin kenkätelineessä. Siis tuohan on ihan naurettavaa ja oikeastaan vähän noloa.

Sitten teidän täytyy miettiä MIKSI mies huutaa? Ei se syy ole niissä kengissä eikä siinä että sinä olet ne sinne väärin laittanut. Mies löytää aina jotain johon tarttua koska kukaan ei ole täydellinen. Syy voi olla vaikka juuri päästä lattialle tippunut hius josta mies rupeaa huutamaan "etkö sä taaskaan ole imuroinut".

Se huudon syy voi olla väsymys, nälkä, raskas työjuttu, rahapula, kivut, mitä hyvänsä mitä mies ei osaa kertoa ulos. Ja koska te olette vuosia ottaneet sen huudon nöyristellen vastaan ei mies osaa lopettaa. 

Joko te eroatte tai sitten jos on muuten ihana niin otatte asian puheeksi. Kerrotte että olette loppu ja että pelkäätte miestä ja että jonkin täytyy muuttua tai sitten eroatte.

Jaksamista.

nämä tapaukset  on maahanmuutajien kanssa pariutuneiden kirjoittamia.

wt mamma ei voi lähtä kun ei sitä kukaan huoli ,tai ehkä uus rauhanhakijainsinööri.

Voi hulluutta. Siinäpä olette, oma päätös. Mutta jos lapsia on kuvioissa, on jääminen anteeksiantamatonta. He kärsivät yhtä lailla ja pahemminkin ja vaurioituvat loppuelämäksi.

Samoin. Nyt, kun aloin puhua erosta ja etsiä omaa asuntoa niin hän puhuu, että lähdettäiskö joululomalla johonkin kylpylään tai vaikka ulkomaille. Huomenna se haluais lähteä Ikeaan et uusittaisiin lopulta meidän sänky. Voin lähteä Ikeaan ostamaan itselleni sängyn, koska me ei enää joululomalla toivottavasti asuta samassa osoitteessa. Muuten lähtisin vaan ekaan vapaaseen asuntoon, mutta meillä on lapsi ja haluan muuttaa johonkin lähelle, että lapsen koulumatka ei vaikeudu yms.