Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen hankkiminen yksin eron jälkeen
28.11.2019 |
Näyttää pahasti siltä, että tulee käymään seuraavasti: eroamme 9 vuoden suhteesta kun minä, nainen, olen 33-vuotias.
Nuorempana en halunnut lapsia, n. 29-vuotiaasta saakka olen enenevässä määrin halunnut ja nyt olen jo varma.
Nuorena minulla kesti vuosia päästä yli ensimmäisestä vakavasta seurustelusuhteestani ja vaikka tämä ero ei tule samalla tavalla puskista, en usko tokenevani hetkessä. En usko (toki en ole ennustaja), että löytäisin uutta tasapainoista suhdetta ainakaan vuoden sisään eron jälkeen.
Siispä olen alkanut ajatella, josko paras vaihtoehto olisi koettaa pyöräyttää maailmaan lapsi luovuttajasoluilla. En halua lasta ihan kenen tahansa kanssa, koska kuvittelen suunnitellun isättömyyden olevan lapselle silti helpompi tausta rakentaa identiteettiä kuin isä, joka katoaa kuvioista tai ei halua nähdä lasta tai riitelee äidin kanssa tms.
Mitä ajatuksia kuvio herättää?
En tosin tiedä, kuinka pian siihenkään voisin ryhtyä, ero olisi varmaan käsiteltävä ensin. Olen sinänsä luottavainen, että pärjäisin lapsen kanssa yksinkin. Mutta onko se aivan viimeinen niitti tulevaisuuden parisuhdemarkkinoilla, että on yksin hankkinut lapsen? Toisaalta juuri nyt tuntuu, ettei niillä parisuhdemarkkinoilla mitään väliä.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsiahan tämä maailma kaipaakin. Toki sinun itsekkäät halusi menee lapsen etujen edelle.
Mielestäsi olisi siis parempi odotella ja mahdollisesti jäädä lapsettomaksi - tai vaihtoehtoisesti hankkia lapsi jonkun kanssa, joka ei välttämättä ole hyvä isä tai hyvä puoliso? Lapsen hankkiminen on mielestäni aina itsekäs päätös, ei kukaan meistä TARVITSE lasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä vielä: itse siis todella kuvittelen, että olisi helpompaa luoda lapselle rakastettu ja "kokonainen" olo, kun isättömyys on suunniteltua: "Äiti halusi niin kovasti tulla äidiksi, että sain lahjaksi vauvan siemenen, josta sinut sain." jne. ikätason mukaan. Suunnittelematon isättömyys on aivan eri asia ja todellinen tragedia, jopa kohtuullisen hyvinkin hoitunut avioero on lapselle kokemus perheen rikkoutumisesta (omaa kokemusta on).
Mutta siis yksinäisten naisten lapsettomuushoidoille ei löydy kannatusta? Enpä toki täältä lupaa tarvitsekaan.
Ei tosiaan kannata odottaa kannatusta täältä. Ymmärrän toki, miksi haluat asiaa käsitellä, onhan siitä hyötyä, että saa pallotella ajatuksiaan toisten ihmisten kanssa. Tiedät itse, mikä on omalta kannaltasi parhainta!
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan kannata odottaa kannatusta täältä. Ymmärrän toki, miksi haluat asiaa käsitellä, onhan siitä hyötyä, että saa pallotella ajatuksiaan toisten ihmisten kanssa. Tiedät itse, mikä on omalta kannaltasi parhainta!
No näin. Ajattelin löytyvän puolueettomia, monenlaisia mielipiteitä, mutta ei sittenkään. :D
Kiitos kuitenkin sinulle kommentista!
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä: itse siis todella kuvittelen, että olisi helpompaa luoda lapselle rakastettu ja "kokonainen" olo, kun isättömyys on suunniteltua: "Äiti halusi niin kovasti tulla äidiksi, että sain lahjaksi vauvan siemenen, josta sinut sain." jne. ikätason mukaan. Suunnittelematon isättömyys on aivan eri asia ja todellinen tragedia, jopa kohtuullisen hyvinkin hoitunut avioero on lapselle kokemus perheen rikkoutumisesta (omaa kokemusta on).
Mutta siis yksinäisten naisten lapsettomuushoidoille ei löydy kannatusta? Enpä toki täältä lupaa tarvitsekaan.
Meinaatko ihan oikeasti, että lasta lohduttaa jotenkin se, että "isättömyys on suunniteltua"? Eli siis "sinulla ei ole isää, mutta sehän on ihan okei, koska juuri näin minä sen halusinkin". Just joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko ihan oikeasti, että lasta lohduttaa jotenkin se, että "isättömyys on suunniteltua"? Eli siis "sinulla ei ole isää, mutta sehän on ihan okei, koska juuri näin minä sen halusinkin". Just joo...
Kyllä, ihan oikeasti meinaan. Koska on aivan eri asia surra sellaista isää, jota ei koskaan ollut, kuin sellaista, joka lähti, joka on kaukana, jota ei saa nähdä tarpeeksi, joka ei halua olla yhteydessä tai jolle ei koskaan annettu mahdollisuutta olla isä (esim. jokin yhden illan juttu). Moni ainut lapsi kaipaa sisarusta, mutta se kaipuu on kuitenkin ihan erilaista, kuin jos on ollut sisarus, mutta tämä muutti toisen vanhemman kanssa pois, tai kuoli, tai mitä ikinä. Ihan oikeasti väitän.
En toki itsekään pidä tätä ideaalitilanteena, eikä päätös olisi helppo. Mutta kaikkein vähiten haluaisin lapsen ihmisen kanssa, joka ei olisi hyvä isä ja kanssavanhempi ja puoliso. Sinun mielestäsi minun siis pitäisi jäädä lapsettomaksi (koska iän puolesta on suuri riski siihen). Se on sallittu mielipide ja ymmärrän sen ihan hyvin. Ei asia minustakaan ole lainkaan yksinkertainen.
Täällä hyvä isä. Löytyy kaksi lasta vuoroviikoin. Jos lupaat pojan voin tulla siittämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ole omistusesine joka hankitaan itsekkäistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsiahan tämä maailma kaipaakin. Toki sinun itsekkäät halusi menee lapsen etujen edelle.
Minä olen isätön lapsi. Isä kuoli kun olin 6kk eikä minulla ole mitään muistikuvaa hänestä. Isän puolen isovanhempiakaan en muista.
Mutta minulla oli hyvä ja tosi onnellinen lapsuus kahdestaan äidin kanssa. Nyt aikuisena ollaan erittäin läheisiä, lapsuudesta on lämpöiset muistot.
Naapurissa asui perhe jonka isä oli aina humalassa ja naapurin tyttö vietti meillä useat illat ja viikonloput kun ei halunnut mennä kotiin. Ja yhden kaverini vanhemmilla oli riitaisa ero jota kaveri käy vielä aikuisenakin läpi terapiassa. Ei se isän olemassaolo automaattisesti takaa parempia lähtökohtia elämään. Tietysti lapsena vähän harmitti, mutta minulla oli kuitenkin muita turvallisia aikuisia elämässä kuten äidin veli ja äidin vanhemmat. Harmitti minua sekin kun meillä ei ollut pupua ja yhdellä kaverilla oli. Mutta jos tilanne on ollut sellainen ihan pienestä lapsesta asti niin ei sitä osaa ihan hirveästi kaivata. Esim eroperheiden lapsilla voi olla vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole omistusesine joka hankitaan itsekkäistä syistä.
Miksi itse hankit lapsesi? Näetkö suvunjatkamisen biologisena tehtävänäsi? Vai hankitko lapsen siis lapsesi parhaaksi, koska hänen olisi niin paljon parempi syntyä juuri sinulle kuin jäädä syntymättä kokonaan? Mikä tekee sinusta ja perheestäsi niin erinomaisen, että munasolu ja siittiö oli tarpeellista hedelmöittää? Vai hankitko lapsen yhteiskunnallisista syistä, kasvattaaksesi hänestä ideologiasi mukaisen kansalaisen, joka kehittää yhteiskuntaa oikeaan suuntaan? Miksi hankitkaan lapsesi?
Voisin mielelläni myös adoptoida lapsen, mutta se on (ymmärrettävistä syistä, koska kansainvälisessä adoptiossa on eettisiä ongelmia ja Suomessa lapset onneksi pyritään palauttamaan vanhemmilleen) vielä hankalampaa kuin yksin lapsen hankkiminen luovuttajasoluilla. Sijaisvanhemmaksikin voisin ryhtyä, mutta en ole ollenkaan varma, kelpaako työssäkäyvä yksinasuva ihminen sijaisvanhemmaksi - sijaislapsi kuitenkin tarvitsee vielä tavallista enemmän läsnäoloa ja aikaa, tai näin tulkitsen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsiahan tämä maailma kaipaakin. Toki sinun itsekkäät halusi menee lapsen etujen edelle.
Minä olen isätön lapsi. Isä kuoli kun olin 6kk eikä minulla ole mitään muistikuvaa hänestä. Isän puolen isovanhempiakaan en muista.
Mutta minulla oli hyvä ja tosi onnellinen lapsuus kahdestaan äidin kanssa. Nyt aikuisena ollaan erittäin läheisiä, lapsuudesta on lämpöiset muistot.
Naapurissa asui perhe jonka isä oli aina humalassa ja naapurin tyttö vietti meillä useat illat ja viikonloput kun ei halunnut mennä kotiin. Ja yhden kaverini vanhemmilla oli riitaisa ero jota kaveri käy vielä aikuisenakin läpi terapiassa. Ei se isän olemassaolo automaattisesti takaa parempia lähtökohtia elämään. Tietysti lapsena vähän harmitti, mutta minulla oli kuitenkin muita turvallisia aikuisia elämässä kuten äidin veli ja äidin vanhemmat. Harmitti minua sekin kun meillä ei ollut pupua ja yhdellä kaverilla oli. Mutta jos tilanne on ollut sellainen ihan pienestä lapsesta asti niin ei sitä osaa ihan hirveästi kaivata. Esim eroperheiden lapsilla voi olla vaikeampaa.
Kiitos paljon kommentistasi. Uskon, ettei isättömyys ole helppoa. Mutta kuten kirjoitat, eivät ole monet muutkaan elämäntilanteet. Itse tulen eroperheestä, ja vaikka varhaislapsuuteni oli hyvin onnellinen, ovat eroa edeltäneet riidat sekä etenkin eron jälkeinen pallottelu kahden vanhemman välissä jättäneet minuun elinikäiset jäljet. Sitä en missään nimessä omalle lapselleni toivo, enkä siksi haluakaan missään nimessä hankkia lasta tasapainottomaan parisuhteeseen tai sellaisen miehen kanssa, joka ei 100% varmasti halua olla hyvä isä ja puoliso.
Siksi tätä vaihtoehtoa juuri mietinkin. Kiitos kokemuksesti jakamisesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isättömiä lapsiahan tämä maailma kaipaakin. Toki sinun itsekkäät halusi menee lapsen etujen edelle.
Mielestäsi olisi siis parempi odotella ja mahdollisesti jäädä lapsettomaksi - tai vaihtoehtoisesti hankkia lapsi jonkun kanssa, joka ei välttämättä ole hyvä isä tai hyvä puoliso? Lapsen hankkiminen on mielestäni aina itsekäs päätös, ei kukaan meistä TARVITSE lasta.
Ap
Voi ap! Olen aivan samassa tilanteessa mutta pari vuotta vanhempi. Palaan tähän ketjuun myöhemmin paremmalla ajalla. Olen käynyt aivan samat ajatukset läpi kuin sinä ja mietin luovuttajan kautta lapsen saamista. En ole vielä eronnut. Ja minäkään en voi uskoa että löytäisin enää uutta yhtä sopivaa kumppania, se syynä tähän että itsellekin lapsen saaminen yksin olisi realistisin vaihtoehto. Nykyään hoitoja saa julkisellakin kun asiasta tehtiin juuri oikeuden päätös syrjinnästä. Isoimmissa kaupungeissa se on jo mahdollista.
Eroaminen tämän lapsiasian vuoksi on raastavaa. Mä koitin hyväksyä lapsettomuuden mutta kun se ei tule omasta tahdosta niin se todella masentaa hyvin pahasti.
Lapsensaanti ei ole koskaan varmuus mutta aina voi edes yrittää . Osa pääsee tästä asiasta yli mutta osa ei.. olen kahden vuoden ajan keskustellut asiasta eri palstoilla enkä ole kohdannut yhtään ihmistä joka kertoisi että luopui lapsihaaveistaan puolison vuoksi ja oli lopulta täysin onnellinen valinnastaan. Olen kohdannut vain ihmisiä jotka sanoo etteivät ole olleet varma, heille lapset on ollut ihan sama jne sekä toisten osapuolien kirjoituksia joissa puoliso on kirjoittanut että hänen puolisolleen oli ok luopua lapsihaaveesta. Mutta en ole kohdannut yhtään ihmistä joka sanoisi että luopui haaveista puolison vuoksi ja piti tätä myöhemmin oikeana ja hyvänä hänen elämänsä mukaisena ratkaisuna jota ei olisi tehnyt toisin jos voisi. Olen halunnut yrittää löytää sen yhden ihmisen joka olisi ollut asian kanssa ok mutta ainakaan internetistä sitä ihmistä ei löydy.
Mä olen tehnyt kaikkeni että pystyisin hyväksymään sen etten edes yritä saada perhettä. Mies kävi vasektomiassa ja pahinta oli se kun tajusin, miten kovasti halusin lapsen juuri hänen kanssaan! Koska rakastan häntä niin paljon! Ja hän ei koe samoin.. rakastaa kyllä mutta ei näe minua ihmisenä kenen kanssa haluaa lapsen, lapsia kun ei halua.
Nyt ei ole aikaa keskustella enempää.. mutta samassa veneessä ollaan.
Ja sitten valitetaan kun yksinhuoltajan elämä on niiiiiiiiiiiin raskasta ja vaikeaa... mistä näitä sikiää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole omistusesine joka hankitaan itsekkäistä syistä.
Miksi itse hankit lapsesi? Näetkö suvunjatkamisen biologisena tehtävänäsi? Vai hankitko lapsen siis lapsesi parhaaksi, koska hänen olisi niin paljon parempi syntyä juuri sinulle kuin jäädä syntymättä kokonaan? Mikä tekee sinusta ja perheestäsi niin erinomaisen, että munasolu ja siittiö oli tarpeellista hedelmöittää? Vai hankitko lapsen yhteiskunnallisista syistä, kasvattaaksesi hänestä ideologiasi mukaisen kansalaisen, joka kehittää yhteiskuntaa oikeaan suuntaan? Miksi hankitkaan lapsesi?
Voisin mielelläni myös adoptoida lapsen, mutta se on (ymmärrettävistä syistä, koska kansainvälisessä adoptiossa on eettisiä ongelmia ja Suomessa lapset onneksi pyritään palauttamaan vanhemmilleen) vielä hankalampaa kuin yksin lapsen hankkiminen luovuttajasoluilla. Sijaisvanhemmaksikin voisin ryhtyä, mutta en ole ollenkaan varma, kelpaako työssäkäyvä yksinasuva ihminen sijaisvanhemmaksi - sijaislapsi kuitenkin tarvitsee vielä tavallista enemmän läsnäoloa ja aikaa, tai näin tulkitsen.
Ap
Ihmiset aina sanoo ”voit adoptoida”.
Se ei oikeasti ole niin helppoa!!
Suomessa kansanedustaja heteroavioliitossa ei saanut adoptoida lasta koska hänellä oli ehdollinen talousrikostuomio. Adoptio automaatisesti evätty.
Samoin monet, lievätkin mielenterveydenhäiriöt voivat estää adoption. Jos on ollut sairauslomia esimerkiksi F diagnoosilla (masennus) työuupumuksen vuoksi (työuupumus taas on diagnosoitava F diagnoosilla eli masennuksena jotta ajalta saa palkkaa) ja on syönyt masennuslääkkeitä ja diagnoosi on papereissa, on valitettavan vaikea saada adoptoida.
Näistä terveydellisistä syistä puhutaan hyvin vähän. Sukusoluja onneksi saa vaikka olisi masennusta tai muuta mielenterveydenhäiriötä sairastanut.
Tiedän kolme naista, jotka ovat hannkineet lapsen yksin luovutettujen solujen avulla. Kaikilla menee hyvin ja lapset tasapainoisia. Tällä palstalla ei aiheesta kannata huudella, saat paljon lokaa niskaasi.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten valitetaan kun yksinhuoltajan elämä on niiiiiiiiiiiin raskasta ja vaikeaa... mistä näitä sikiää
Sitten valitetaan miten täydelliseltä vaikuttava mies joka käy vieläpä töissä alkaa ravaamaan riennoissa, lyömään vaimoaan, juomaan ja satuilemaan lasuille.
Ihana perheidylli! Ja kyllä ihan tavis miehistä voi kuoritutua tuollainen elukka.
Ap. varaa aika hedelmöitysklinikalle ja käväise Cryos sivuilla sillä saatat joutua tilaamaan spermaa.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä: itse siis todella kuvittelen, että olisi helpompaa luoda lapselle rakastettu ja "kokonainen" olo, kun isättömyys on suunniteltua: "Äiti halusi niin kovasti tulla äidiksi, että sain lahjaksi vauvan siemenen, josta sinut sain." jne. ikätason mukaan. Suunnittelematon isättömyys on aivan eri asia ja todellinen tragedia, jopa kohtuullisen hyvinkin hoitunut avioero on lapselle kokemus perheen rikkoutumisesta (omaa kokemusta on).
Mutta siis yksinäisten naisten lapsettomuushoidoille ei löydy kannatusta? Enpä toki täältä lupaa tarvitsekaan.
Ei kannata yrittää saada täältä tukea. Mutta ehkä ketjuun tulee muita samassa tilanteessa olevia, itse olen samassa tilanteessa kanssasi ja ymmärrän täysin. Voimia ❤️
Vierailija kirjoitti:
Täällä hyvä isä. Löytyy kaksi lasta vuoroviikoin. Jos lupaat pojan voin tulla siittämään
No sukupuoli on vähän vaikea luvata. Sukupuolitautitesti ja spermatesti käydään tekemässä yhdessä yksityisellä klinikalla ja sit jos lupaat esim 5-10 yrityskertaa kunnes tärppää niin I’m in. Vauva-ajan jälkeen vuoroviikko sitten, sitä ennen tapaaminen ja vauvanhoidosta miten sinulle sopii. En tuohon vuoroviikkoonkaan pakota vaan sen mukaan mitä sinä haluat vanhemmuudesta? Miltä kuulostaa? - ei ap
Kiitos paljon teille nro 13, 16, 17, ja 18 tuesta ja ymmärryksestä!
En uskonutkaan voivani olla ainoa. Itse asiassa jo varasin ajan ensi vuoden puolelle "hedelmällisyysneuvolaan" voidakseni keskustella vaihtoehdoistani. (Ensi vuoden puolelle, jotta ehdin asiaa vielä työstää, kyseessä on iso asia.)
Ja tosiaan, adoptio ei ole kyllä mikään helposti ja heittämällä -ratkaisu. En usko sietäväni vuosien odotusta ja epävarmuutta. Ajattelen, että voisin kokeilla luovuttajasoluilla ja mikäli ei lähtisi onnistumaan, hyväksyisin kohtaloni ja keskittyisin ystävieni ja sukulaisteni lapsiin jakaen rakkauttani tasapuolisesti ympäriinsä. Mutta tuntuu, että haluan kuitenkin kokeilla.
Minulla on lämpimät perhesuhteet, vanhempani ovat juuri jäämässä eläkkeelle ja erittäin lapsirakkaita, minulla on ystäviä, joista uskon saavani tukea. Miehen ja naisen malleja on lähipiirissäni monenlaisia. Erityisesti tuntuu, että tämä olisi aidosti oma valintani ja siksi kestäisin sen nurjatkin puolet.
Voimia teille muillekin samojen asioiden kanssa painiville!
Alue: Aihe vapaa
Isättömiä lapsiahan tämä maailma kaipaakin. Toki sinun itsekkäät halusi menee lapsen etujen edelle.