Mun "halpis" vihkisormukselle naureskeltiin

Mitä sitten? Antaa muiden nauraa,pääasia että itse pidät sormuksesta.

https://kelttikorut.com/index.php?id_product=6067&id_product_attribute=…

Oma sormuksenihan on tämä linkin sormus. Se oli alunperin kihlasormus, mutta kun mä en osaa pitää kahta sormusta samassa sormessa päädyttiin siihen, että hyvä sormus, kyllä sillä voi mennä myös naimisiin. Ei sillä hinnalla tai materiaalilla oo väliä. Törppö kaveri sulla.

Kamalaa. Oma kihlasormukseni maksoi 130e ja vihkisormuskin "vaivaiset 193e. Ei kalliit sormukset avioliittoa tee.

Kaveri on ääliö. Ei ole mitään etikettiä vihkisormuksiin, saa olla sellaiset ku tykkää.

Hän on kateellinen, kun sinulla/teillä ei ole tarvetta todistella rakkauttanne tai avioliittonne arvokkuutta minkään kalliiden helyjen muodossa.

Sormuksesi kuulostaa hyvin kauniilta ja liittonne on varmasti arvokkaampi kuin mikään koru.

Kaverisi on törppö.

Ei sillä sormuksen hinnalla tai materiaalilla ole mitään merkitystä.

Itse pidän hopeasta ja teräksestä joten ihan hyvin voisin ottaa vihkisormukseksi terässormuksen.

Vierailija kirjoitti:

No itse ajattelen että mies joka ostaa alle tonnin sormuksen naiselle, ei nyt ihan liikaa toista rakasta ja arvosta 😅

Voi sua. Toivottavasti ymmärrät vielä joskus, miten se rakkaus ja arvostus oikeasti ilmenee.

Törppö on, ei oikea ystävä. Ei kannata kertoa kavereille omia asioita niin tarkkaan ellei oo oikeasti tosi hyvä ystävä

Jos itse menisin kihloihin/naimisiin, niin en todellakaan mihinkään rinkulaan tuhlaisi tai antaisi miehen tuhlata hirveitä summia. Kolminumeroisella luvulla todellakin mentäisiin, korkeintaan. Arvostan ja käytän koruja muutenkin niiden kauneuden takia, en hinnan, merkin tai designerin. Hopea on minun metallini.

Jos loppuelämäkseen haluaa sormuksen valita niin kyllä laatu on tärkeintä eli materiaali ja jalokivet. Toki jossei ole varaa niin minkäs sille mahtaa :)

Ei voi olla selvempää köyhälistön merkkiä kuin halvat sormukset, jotain muovikiviä ja hopeinen runko hyi h*lvetti

Tilanne meni ohi, mutta vastaisen varalle:

"Niin, minä kun en jostain syystä kaipaa materiasta itsetunnon kohottajaa niin ei hinnalla ollut mitään merkitystä"

"Jaa, kato mulle ei tullut mieleenkään edes ajatella koko sormuksen hintaa, ehkä siksi kun kalliimpi tavara ei saa minua tuntemaan itseäni paremmaksi ihmiseksi"

"En koe että rakkautemme symbolin pitäisi olla samalla joku statussymboli"

"Mitä väliä hinnalla siis oikeastaan on, voisitko kertoa kun itse en oikein ymmärrä mitä merkitystä hinnalla on vihkisormukseen?"

Mun mielestä on paljon typerämpää tuhlata naimisiinmenoon hirveät summat rahaa. Joiltakin tämä on tuntunut karkaavan täysin lapasesta. Esim. viime kesänä oma sukulaistyttöni meni naimisiin, molemmat alle kolmekymppisiä ja "normaaleissa" ammateissa, ei siis mitään erityisen varakkaita.

Häihin oli satsattu todella paljon: koristelut mietitty millintarkasti, paitsi hääparille myös kaasoille ja bestmanille hommattu asut, jopa hääaamulle oli oma tiukka protokollansa morsiamen ja kaasojen nimikoituja kylpytakkeja ja shampanjatarjoilua myöten. Morsiamen sormus oli nykymuodin mukainen timanttisormus, jossa yksi iso kivi. Joka välissä otettiin kuvia ja tulihan niistä todella kauniita ja "instakelpoisia". Itse tosin mietin, onko tuo kaikki vaivan arvoista ja mitä sillä haluttiin todistaa? Eikö avioliiton perusta pitäisi olla hääparin keskinäinen rakkaus ja sitoutuminen, eikä muille näyttäminen ja täydellisten puitteiden luominen? Tässä tapauksessa tiedän, että molempien vanhemmat osallistuivat häiden kustannuksiin, mutta silti touhua rahoitettiin myös lainalla ja osamaksuilla. Eikä morsian edes vaikuttanut kovin rennolta ja onnelliselta, vaan enemmänkin stressaantuneelta, kun kaiken piti mennä "täydellisesti" suunnitelmien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

No itse ajattelen että mies joka ostaa alle tonnin sormuksen naiselle, ei nyt ihan liikaa toista rakasta ja arvosta 😅

Höpö höpö. Itse kosin, ostin sormukseni ja ollaan oltu naimisissa 45 vuotta. Ei se onni ole kiinni mistään rinkuloista eikä rakkaus rikkauksista.

Vierailija kirjoitti:

Sormuksen voi ostaa myös käytettynä esim panttihuutokaupasta! Sieltä saa laadukkaita sormuksia edullisesti, jos tarve vaatii, voi käyttää kultasepällä huollettavana. Ostaminen vaatii hiukan perehtymistä, mutta kannattaa. Kierrätys kunniaan!

Ja ap: lle, kyllä kaverisi on törppö. Onnea liittoonne!

Meillä tyttö otti kihlasormuksekseen isoäitinsä kihlasormuksen. Kaunis tapa kierrättää.

Vierailija kirjoitti:

Törppö on. Itse en hankkisi edes 300€ sormusta. Tärkeintä on se, että te parina pidätte sormuksen ulkonäöstä!

Ite miettinyt, että mulle kelpais varmasti joku ebayn halpissormuskin :D Pääasia, että on mieleinen.

Jos joku mittaa rakkauden määrää rahalla, jonka pistää sormukseen, on joko vierottautunut normaalista pienituloisen arjesta pahasti tai sitten koko arvomaailma on järkyttävän pinnallinen.

Meidän sormukset maksoi yhteensä noin 100€. Yksikään ihminen ei ole pilkannut tai sanonut rumasti. Rehellisyyden nimissä ei sellaisia spontaaneja ihastelujakaan ole tullut, mutta en niitä odottanutkaan.

Itse tykkään sormuksesta ja tiedostan turhankin hyvin minimaalisen budjetin meidän perheessä. (Ensin pätkätöitä, sitten pari lasta ja sen jälkeen itse opiskelin uuden ammatin. Kyllä on senttejä venytetty).

Jos rahatilanne rutkasti paranee, voi olla että joskus hommaan hienomman vuosipäiväsormuksen. Tai sitten en, kun on paljon tärkeämpiäkin menoja.

Hölmöä vertailla, pääasia että itseä miellyttää. Tosin ajattelen kyllä, että sormus on yksi häistä jäävä konkreettinen muisto, joten mieluummin rahaa siihen kuin vaikka kukkiin tai koristeisiin. En ole koruihmisiä, mutta sormus maksoi yli tonnin. Se nyt vaan sattui miellyttämään eniten.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on paljon typerämpää tuhlata naimisiinmenoon hirveät summat rahaa. Joiltakin tämä on tuntunut karkaavan täysin lapasesta. Esim. viime kesänä oma sukulaistyttöni meni naimisiin, molemmat alle kolmekymppisiä ja "normaaleissa" ammateissa, ei siis mitään erityisen varakkaita.

Häihin oli satsattu todella paljon: koristelut mietitty millintarkasti, paitsi hääparille myös kaasoille ja bestmanille hommattu asut, jopa hääaamulle oli oma tiukka protokollansa morsiamen ja kaasojen nimikoituja kylpytakkeja ja shampanjatarjoilua myöten. Morsiamen sormus oli nykymuodin mukainen timanttisormus, jossa yksi iso kivi. Joka välissä otettiin kuvia ja tulihan niistä todella kauniita ja "instakelpoisia". Itse tosin mietin, onko tuo kaikki vaivan arvoista ja mitä sillä haluttiin todistaa? Eikö avioliiton perusta pitäisi olla hääparin keskinäinen rakkaus ja sitoutuminen, eikä muille näyttäminen ja täydellisten puitteiden luominen? Tässä tapauksessa tiedän, että molempien vanhemmat osallistuivat häiden kustannuksiin, mutta silti touhua rahoitettiin myös lainalla ja osamaksuilla. Eikä morsian edes vaikuttanut kovin rennolta ja onnelliselta, vaan enemmänkin stressaantuneelta, kun kaiken piti mennä "täydellisesti" suunnitelmien mukaan.

Surullista kyllä, monille tärkeintä naimisiinmenossa on nykyään juuri tuo muille näyttäminen ja hulppeat puitteet. Sitten onkin hienoa aloitella avioelämää talous kuralla, kun häissä on vedetty budjetti tappiinsa.

Onnea teille! Älä piittaa törpön puheista.