Lue keskustelun säännöt.
Mun "halpis" vihkisormukselle naureskeltiin
27.11.2019 |
Mentiin miehen kanssa hyvin pienimuotoisesti naimisiin, sillä ollaan aikuisia enkä haaveile prinsessapäivästä (liitto on kuitenkin molemmille ensimmäinen). Valitsin vihkisormukeksi omasta mielestäni kauniin mutta edullisen valkokultaisen timanttisormuksen. Sormus on siro ja timantteja vain muutama, eikä ole mitään "kallista" merkkiä, joten maksoi alle 300e.
Pahoitin vähän mieleni, kun kaverini ihmetteli ettei panostettu sormukseen, vaikka häihin ei muuten mennyt juuri lainkaan rahaa. Itsellään on yli tonnin vihkisormus. Onko oma "halppissormukseni" nyt joku kihlasormukseksi tarkoitettu etikettimoka, vai oliko kaveri vain törppö? Vai ovatko nuo halvemmat sormukset huonolaatuisia? Kullassa on kuitenkin samat karaatit kuin niissä tonnin sormuksissa.
Kommentit (91)
No mun vihkisormus maksoi alle 100 euroa, ei todellakaan mikään kallis merkkisormus vaan halpa, mutta mielestäni silti kaunis. En kallista halunnutkaan, mieluummin käyttää rahat johonkin muuhun kuin sormukseen. Mies kyllä ehdotteli kalliimpia, mutta en ajatukselle lämmennyt että käyttäisi rahaa hintavaan sormukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. "halpissormuksen" valitsin itsekin, kun naimisiin menin. Ulkonäöllisesti ei juurikaan eroa kalliimman hintaluokan sormuksiin, mutta säästimme pitkän pennin. Minusta on tyhmää tuhlata yhteen koruun, joka tosiaan voi vahingossa vaikka tippua sormesta ja kadota.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kihlasormus paljon kalliimpi kuin vihkisormus, mikä ilmeisesti on kanssa vastoin jotakin kirjoittamatonta sääntöä (paitsi jenkeissä, jossa kihlan kuuluukin olla överi), mutta mitäpäs sitten, sitä ei ole kyllä kukaan kommentoinutkaan, kun ei sitä näe päällepäin, kumpi on kumpi. Saatiin kihlasormukset hyvällä tarjouksella sattumalta ja mies oli juuri saanut hyvän vakityön, joten omassa on 11 erikokoista kiveä. Vihkisormuksessa ei ole timanttia lainkaan, kun jonkin aikaa vertailtuani totesin, että ensimmäiseen sormukseen ei vain sovi kaveriksi toinen timanttisormus.
Mä en edes hankkinut erillistä vihkisormusta, kun kihlasormuksessa oli ne timantit eikä sen kaveriksi sopinut toinen sormus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on törppö.
Voisit sanoa hänelle, että te ette panosta häihin, ette sormukseen vaan siihen suhteeseen ja avioliittoon. Se kai tässä on tärkein, ei sormus tai häiden teemaväri.
Näin itsekin olen ajatellut, mutta kaverin mielestä sormus kai jotenkin mittaa sitä, kuinka "arvokkaana" liittoa pidämme. Sormuksen tai häiden sijasta me koimme viisaammaksi panostaa yhteiseen häämatkaan, kun kaikkeen ei ole varaa ja täytyy priorisoida. Eikä haluttu ottaa lainaa häiden takia. Ap
Ihan viisasta olla tuhlaamatta turhuuksiin, kuten kalliisiin sormuksiin tai isoihin häihin. Oma tyttäreni meni juuri kihloihin ja tiedän jo nyt, että häistä tulee isot. Meillä on iso suku ja tytär on erittäin sukurakas. Hän haluaa varmasti viettää hääpäiväänsä kaikkien tätien ja serkkujen ja kummin kaimojen kanssa, kerrottuna tietysti kahdella, sillä onhan sulhasellakin sukua. Hirvittää jo nyt ajatus siitä kuinka kalliiksi tuollaiset häät voivat tulla, vaikka he ovatkin muuten ihan säästäväinen pariskunta. Ei siihen vain oikein voi mennä sanomaan, jokaisella on ne omat tärkeät asiat.
Hah mulla ja miehellä ei edes ole sormuksia, mielestäni turhaa rahan haaskausta. Ja yhdessä ollaan oltu 14 vuotta tänä jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä joskus naimisiin pääsen niin haluan kierrätetyn sormuksen. Ei veritimantteja tai orjatyövoimakultaa minun käteeni, kiitos.
Kierrätys sopisi kyllä kohdallasin ns "teemaan". Aika heikot mahdollisuudet vanhemmalla iällä kyllä jos ei orjatyötkään maistu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo naureskelijoiden typeryydestä. Minun sormukseni maksoi 30 e ja vihkiminen tapahtui maistraatissa, ja olen ollut onnellisesti naimisissa 20 v.
Taitaa kertoa vain siitä ettei ukkosi saa ketään muita naisia
Pitikö tämän olla joku hirveä burn joka nolaisi tai vähintään pahoittaisi mieleni :) Sori vaan, mutta jonkun random anon epätoivoiset tölväisy-yritelmät eivät saa aikaan muuta kuin huvittuneisuuden siitä miten säälittäviä he ovatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kelpuuttaisia naista vaimokseni jonkasaa alle tonnin sormuksella. Nykyään rotukoirakin maksaa enemmän.
Rotukoiran voi ostaa, rotunaista ei.
Mun vihkisormus maksoi 220 euroa: kultaa ja kolme hyvänkokoista timanttia. Ostin antiikkikoruliikkeestä, 30-luvun vintagea.
En edes sillä "säästyneellä rahalla" panostanut mihinkään muuhun, ei meillä ollut häämatkaakaan. Ollaan molemmat toistemme ekat ja ainoat, että sinänsä olis voinut juhlistaa vaikka kuinka, mutta ei haluttu. Kaveri on kummastellut, miten pienesti ja "heikosti" viitsittiinkin avioitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo naureskelijoiden typeryydestä. Minun sormukseni maksoi 30 e ja vihkiminen tapahtui maistraatissa, ja olen ollut onnellisesti naimisissa 20 v.
Taitaa kertoa vain siitä ettei ukkosi saa ketään muita naisia
Pitikö tämän olla joku hirveä burn joka nolaisi tai vähintään pahoittaisi mieleni :) Sori vaan, mutta jonkun random anon epätoivoiset tölväisy-yritelmät eivät saa aikaan muuta kuin huvittuneisuuden siitä miten säälittäviä he ovatkaan.
Harmin paikka. No yrittänyttä ei laiteta.
Ihan sama mitä sormus maksaa, ei sillä kuitenkaan myöhemmin ole kuin vain muutaman euron romumetallin hinta.
Se on vain symboli joka kaksi rakastavaista ovat toisilleen hankkineet, that's all.
Olipa se sormus sitten ihan millainen tahansa iso tai pieni, kallis tai halpa niin mitä se kenenkään muulle kuuluu?
Osa ihmisistä on vain vähän ajattelemattomia ja viddumaisia, eivätkä koskaan osaa tai halua sanoa/ löytää mitään hyvää toisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on törppöä lesoilla sormuksen arvolla, vaikka se olisi ollut kalliskin. Tai vaatia miestä ostamaan kallis sormus, vaikka tämä olisi perusduunari (näitäkin on nähty).
Sormuksen voi ostaa myös käytettynä esim panttihuutokaupasta! Sieltä saa laadukkaita sormuksia edullisesti, jos tarve vaatii, voi käyttää kultasepällä huollettavana. Ostaminen vaatii hiukan perehtymistä, mutta kannattaa. Kierrätys kunniaan!
Ja ap: lle, kyllä kaverisi on törppö. Onnea liittoonne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi on törppö. Itse en edes välttämättä halua sormusta, jos joskus menen naimisiin. Jos hankin, niin jonkun edullisen.
Jokaisella on omat kriteerinsä. Minä haluan, että tuleva mies on itse löytänyt ja louhinut timantin Suomen Lapista ja takonut sormuksen Kalevala henkisessä asussa elävän liekin äärellä. Kuka tahansa nyt voi mennä ja ostaa sormuksen, vaikka osamaksulla- eihän se ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Valkokultainen timanttisormus alle 300 euroa? Mistä hankit?
Minäkin ostin kesällä loppuunmyynnistä valkokultaisen sormuksen jossa on timanttien sijaan zirkoneja. Kimaltaa kauniisti eikä mitenkään voi päätellä halvempaa hintaa. Maksoin 99 euroa alennuksen jälkeen, mutta lähtöhintakin oli alle 200.
Kai nyt kaikki tietää että sääntö on minimi 2 kk (brutto) palkka sormukseen ja 3 kk jos se mies ollenkaan välittää susta? Ootte molemmat pihejä!!
deBeers - how to make 2 months salary last forever menee mainos
Minä sain sormukseksi mieheni äidin sileän, kultaisen, vanhan ajan vihkisormuksen. (Anoppini on kuollut). Sormus ei siis maksanut meille mitään, mutta on tunnearvoltaan arvokkaampi kuin mitä tonnin sormus kaupasta olisi.
Mä vaihdoin mun platinatimanttisormuksen sileään kultaiseen ja halpaan. Vasenkätisenä timantit hankasivat viereisiä sormia varsinkin, kun kynällä kirjoitti. Platinasormus lojuu lipastossa.
Ajattelematon kaveri sulla, ap. Ei se sormuksen hinta ole tärkein, eikä avio-onni ja pitkä avioliittoaika kasva sitä mukaan, mitä kalliimpi sormus on.
Olisinpa itse tajunnut jo alun alkaen ostaa käytännöllisemmän sormuksen. 20 vuotta naimisissa, eikä sormus määrittele meidän suhtern laatua.
Jos vielä joskus naimisiin pääsen niin haluan kierrätetyn sormuksen. Ei veritimantteja tai orjatyövoimakultaa minun käteeni, kiitos.