Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on epäilty milloin mistäkin. No mikä on auttanut? Todistaminen. Luottamus rakennetaan, ollaan rehellisiä, puhutaan, autetaan parisuhdetta miten kyetään, saadaan heitettyä epäilyt romukoppaan, suhde paranee ja syvenee.
Tietenkin jos ottaa kaiken itseensä ei kyllä onnistu yhdessäkään parisuhteessa. Vaatii elämänkokemusta ymmärtää toista.Minulla oli mustasukkainen ja kontrolloiva miesystävä. Mikä auttoi? Ei mikään. Pahemmaksi vain meni mitä enemmän toimitin hänelle todisteita luotettavuudestani. Vaatimukset todistusten määristä ja laadusta vain kasvoivat ja sitä vainoharhaisemmaksi ja hullummaksi kaikki muuttui kun hän ei saanut minua mistään kiinni (mitä en ollut tehnytkään). Ei ollut mitään rajaa milloin olisin saavuttanut luotettavuuden pisteen. Ei ollut mitään järkeä yrittääkään. Jos ei luota, ei luota. Ei ole aukotonta testiä, kuittia, todistusta millä todistaa ihmisen 100% luotettavaksi.
Suurin osa ihmisistä on normaaleja, sitten on niitä sekä miehissä että naisissa, ettei mikään riitä. Luottamusta kuitenkin pyritään rakentamaan, se on normaalia. Jos ei onnistu, niin suhde on epänormaaliudessaan tuhoon tuomittu.
Täällä asioita perustellaan erikoistapauksilla ihmeen usein.Minun ei ole tarvinnut todistella miehelleni luotettavuuttani ikinä. Ei vaikka joskus asuin kämppiksen kanssa ja hän oli ikäiseni mies. Ajatella.
Mitä hän on mieltä isyystesteistä kaikille, että saadaan seulottua petosnaiset erilleen rehellisistä?
En ole koskaan kysynyt eikä hän ole kertonut. Me ei oltu naimisissa, kun saatiin lapset. Lastenvalvoja kysyi häneltä kummankin lapsen kohdalla, haluaako hän isyystestin, mutta ei halunnut.
Meillä sama, esikoinen syntyi avoliittoon ja isyysselvitys tehtiin. Ei kyllä miehellä käynyt edes mielessä mitään testejä teettää. Ja mies myös sanoi ennen toisen syntymää, että mennään nyt naimisiin niin vältytään tuolta turhalta vouhotukselta.
En sitten tiedä, mistä mies oli saanut sen varmuuden, että lapset ovat omia. Ehkä hän luotti ja luottaa vaimoonsa? Varmaan palstan miehille ihan käsittämätön juttu, miten voi olla?
Meillä sama. Ei oltu naimisissa, kun esikoinen syntyi ja piti käydä jossain virastossa miehen tunnustamassa isyys. Puhui, kuin Ruuneperi , miten on oltu yhdessä niin ja niin kauan ja yritti kovasti todistella virkailijalle, että lapsi on hänen :D Virkailija varmaan ehdotti isyystestiäkin, mutta mies lähes loukkaantui, eikä moista huolinut. Puhisi vielä kotonakin , että miten älytöntä touhua.
Toista lasta, kun odotin käytiin mekin vihillä, ettei tarvinnut enää mennä isyyttä todistelemaan.
Kyllähän parisuhteessa kuuluu olla luottamus, muuten suhde on turha.
Sanoi palstasetä mitä tahansa.
Sitten on varmaan erikseen ne suhteet, joissa ei luottamusta ole, mutta niistä ei kannata esimerkkiä tehdä, kun puhutaan luottamuksesta ja parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän miehellä tietysti on oikeus se testi tehdä. Tää on vapaa maa. Mut suhteessa jossa ihmiset sitoutuvat toisiinsa ja yhteiseen tulevaisuuteen, ei tarvita todellakaan mitään isyystestejä. Jos tarvitaan, se on sit jotakin, josta mä en halua kuulla mitään. Tuollaisten suhteeessa olevien testailijoiden naiskuva on jotenkin keskiaikainen ja epätasa-arvoinen; siinä naiset nähdään jakorasioina, joiden siveyttä pitää kontrolloida
testeillä ja lapset taas nähdään jonakin taloudellisena panostuksena sen sijaan, että tajuttaisi yhtään mitään oikeasta kasvatusvastuusta. Nyt mä tietysti puhun oikeista vuosia kestäneistä ihmissuhteista enkä mistään parin viikon tapailusuhteista.
Minkä takia naisista kolmannes on pettänyt miestään suhteen aikana? Jos luottamus on siis niin tärkeää.
Kenen kanssa ne naiset on pettäneet? Toisten naisten?
Miesten kanssa tietenkin, kuinka tyhmä olet? Olennaista on, että naisen mies ei ole tässä tilanteessa pettäjä, eikä lapsen isä jos pettäminen on johtanut raskauteen. Ottakoon se toinen mies vastuun lapsesta kun kerran on biologinen isä.
Ei tässä biologista isää olla päästämästä vastuusta, päinvastoin.
Eikös se kuuluisa juttu mennyt juuri näin? Biologisella isällä ei ole vastuuta, vaan petetyllä miehellä. Oliko niin ettei ehtinyt ajoissa ilmoittaa ettei lapsi ole hänen, joten joutuu maksamaan elatusmaksut.
Tässä on kyseessä OIKEUS tehdä se testi! Jos itse olet lortahtanut ja luotto sinuun on mennyt, ei sinulla ole oikeutta arvostella kyseistä oletettua isää! Suomessa on monta tuhatta "isää", jotka elättävät elatustuilla äitejä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on epäilty milloin mistäkin. No mikä on auttanut? Todistaminen. Luottamus rakennetaan, ollaan rehellisiä, puhutaan, autetaan parisuhdetta miten kyetään, saadaan heitettyä epäilyt romukoppaan, suhde paranee ja syvenee.
Tietenkin jos ottaa kaiken itseensä ei kyllä onnistu yhdessäkään parisuhteessa. Vaatii elämänkokemusta ymmärtää toista.Minulla oli mustasukkainen ja kontrolloiva miesystävä. Mikä auttoi? Ei mikään. Pahemmaksi vain meni mitä enemmän toimitin hänelle todisteita luotettavuudestani. Vaatimukset todistusten määristä ja laadusta vain kasvoivat ja sitä vainoharhaisemmaksi ja hullummaksi kaikki muuttui kun hän ei saanut minua mistään kiinni (mitä en ollut tehnytkään). Ei ollut mitään rajaa milloin olisin saavuttanut luotettavuuden pisteen. Ei ollut mitään järkeä yrittääkään. Jos ei luota, ei luota. Ei ole aukotonta testiä, kuittia, todistusta millä todistaa ihmisen 100% luotettavaksi.
Suurin osa ihmisistä on normaaleja, sitten on niitä sekä miehissä että naisissa, ettei mikään riitä. Luottamusta kuitenkin pyritään rakentamaan, se on normaalia. Jos ei onnistu, niin suhde on epänormaaliudessaan tuhoon tuomittu.
Täällä asioita perustellaan erikoistapauksilla ihmeen usein.Minun ei ole tarvinnut todistella miehelleni luotettavuuttani ikinä. Ei vaikka joskus asuin kämppiksen kanssa ja hän oli ikäiseni mies. Ajatella.
Mitä hän on mieltä isyystesteistä kaikille, että saadaan seulottua petosnaiset erilleen rehellisistä?
En ole koskaan kysynyt eikä hän ole kertonut. Me ei oltu naimisissa, kun saatiin lapset. Lastenvalvoja kysyi häneltä kummankin lapsen kohdalla, haluaako hän isyystestin, mutta ei halunnut.
Meillä sama, esikoinen syntyi avoliittoon ja isyysselvitys tehtiin. Ei kyllä miehellä käynyt edes mielessä mitään testejä teettää. Ja mies myös sanoi ennen toisen syntymää, että mennään nyt naimisiin niin vältytään tuolta turhalta vouhotukselta.
En sitten tiedä, mistä mies oli saanut sen varmuuden, että lapset ovat omia. Ehkä hän luotti ja luottaa vaimoonsa? Varmaan palstan miehille ihan käsittämätön juttu, miten voi olla?
Meillä sama. Ei oltu naimisissa, kun esikoinen syntyi ja piti käydä jossain virastossa miehen tunnustamassa isyys. Puhui, kuin Ruuneperi , miten on oltu yhdessä niin ja niin kauan ja yritti kovasti todistella virkailijalle, että lapsi on hänen :D Virkailija varmaan ehdotti isyystestiäkin, mutta mies lähes loukkaantui, eikä moista huolinut. Puhisi vielä kotonakin , että miten älytöntä touhua.
Toista lasta, kun odotin käytiin mekin vihillä, ettei tarvinnut enää mennä isyyttä todistelemaan.
Kyllähän parisuhteessa kuuluu olla luottamus, muuten suhde on turha.
Sanoi palstasetä mitä tahansa.
Sitten on varmaan erikseen ne suhteet, joissa ei luottamusta ole, mutta niistä ei kannata esimerkkiä tehdä, kun puhutaan luottamuksesta ja parisuhteesta.
Entäs lapsen etu? Kyllä mielestäni lapsella on oikeus tietää biologiset vanhempansa, niinpä pakollinen isyystesti olisi hyvä. Ettei kävisi niin että vasta aikuisena saakin tietää esim sattuman kautta ettei kasvatti-isä ollutkaan biologinen isä. Traumathan tuosta jää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyseessä OIKEUS tehdä se testi! Jos itse olet lortahtanut ja luotto sinuun on mennyt, ei sinulla ole oikeutta arvostella kyseistä oletettua isää! Suomessa on monta tuhatta "isää", jotka elättävät elatustuilla äitejä!
Ja yhtä monta miestä, jotka ei elätä lehtolastaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi tehdä aina automaattisesti lapsen vuoksi. Hyvä, että miehesi ajattelee lapsien oikeuksia.
Niinpä. On senverran heriässä prese nykyneitosilla. Ihan myötähäpeää tunnen nähdessäni miten tyrkkyjä he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyseessä OIKEUS tehdä se testi! Jos itse olet lortahtanut ja luotto sinuun on mennyt, ei sinulla ole oikeutta arvostella kyseistä oletettua isää! Suomessa on monta tuhatta "isää", jotka elättävät elatustuilla äitejä!
Jos luotto on mennyt niin silloin on ihan totta hyvä syy tehdä se testi. Ja oikeus, toki. Silloin myös kannattaa miettiä, onko tuossa parisuhteessa mitään järkeä.
Mutta jos yrittää väittää että ei epäile mitään mutta haluaa vain varmuuden, niin paskaa puhuu. Jos ei epäile niin silloin on varma. Jos ei ole varma niin silloin epäilee.
Ps. Etsipä joskus ihan oikeesti se Suomen laki lasten elatuksesta käsiisi ja katso, lukeeko siellä mitään äidin elatuksesta. (Autan: Ei siellä lue. Ja jos sinulle on ongelma osallistua oman lapsesi elatukseen, älä hanki lapsia. So simple.)
Jos mies tekisi minulle ja lapsellemme, kuten ap kirjoitti, en minäkään satsaisi emotionaalisesti mieheen. En vain kylenisi. Ero tulisi ja mies saisi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän miehellä tietysti on oikeus se testi tehdä. Tää on vapaa maa. Mut suhteessa jossa ihmiset sitoutuvat toisiinsa ja yhteiseen tulevaisuuteen, ei tarvita todellakaan mitään isyystestejä. Jos tarvitaan, se on sit jotakin, josta mä en halua kuulla mitään. Tuollaisten suhteeessa olevien testailijoiden naiskuva on jotenkin keskiaikainen ja epätasa-arvoinen; siinä naiset nähdään jakorasioina, joiden siveyttä pitää kontrolloida
testeillä ja lapset taas nähdään jonakin taloudellisena panostuksena sen sijaan, että tajuttaisi yhtään mitään oikeasta kasvatusvastuusta. Nyt mä tietysti puhun oikeista vuosia kestäneistä ihmissuhteista enkä mistään parin viikon tapailusuhteista.
Minkä takia naisista kolmannes on pettänyt miestään suhteen aikana? Jos luottamus on siis niin tärkeää.
Ja miehistä enemmän kuin joka toinen.
Siis ansaitsevat toisensa.
Kannattaahan sitä vaimoa epäillä varsinkin sellaisen miehen, joka jo makselee elatusmaksuja sivuun syntyneestä lapsestaan ja vielä enemmän sen, joka lusmuilee eikä maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän miehellä tietysti on oikeus se testi tehdä. Tää on vapaa maa. Mut suhteessa jossa ihmiset sitoutuvat toisiinsa ja yhteiseen tulevaisuuteen, ei tarvita todellakaan mitään isyystestejä. Jos tarvitaan, se on sit jotakin, josta mä en halua kuulla mitään. Tuollaisten suhteeessa olevien testailijoiden naiskuva on jotenkin keskiaikainen ja epätasa-arvoinen; siinä naiset nähdään jakorasioina, joiden siveyttä pitää kontrolloida
testeillä ja lapset taas nähdään jonakin taloudellisena panostuksena sen sijaan, että tajuttaisi yhtään mitään oikeasta kasvatusvastuusta. Nyt mä tietysti puhun oikeista vuosia kestäneistä ihmissuhteista enkä mistään parin viikon tapailusuhteista.
Minkä takia naisista kolmannes on pettänyt miestään suhteen aikana? Jos luottamus on siis niin tärkeää.
Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Se, että jotkut naiset pettävät ja että joillekin luottamus on tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekisi minulle ja lapsellemme, kuten ap kirjoitti, en minäkään satsaisi emotionaalisesti mieheen. En vain kylenisi. Ero tulisi ja mies saisi lähteä.
No mites se lapsi? Yhteishuolto? Miten niin mies saisi lähteä? Mitä jos olisitkin sinä joka lähdet?
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuvatko äidit pakollisesta sukupuolitestistä? Eikös se samalla tavalla osoita epäluottamusta kuin jos olisi pakollinen isyystesti?
Miten niin? Ei kai se naisen vika ole, jos mies on käynyt vieraissa ja tuonut taudin vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän miehellä tietysti on oikeus se testi tehdä. Tää on vapaa maa. Mut suhteessa jossa ihmiset sitoutuvat toisiinsa ja yhteiseen tulevaisuuteen, ei tarvita todellakaan mitään isyystestejä. Jos tarvitaan, se on sit jotakin, josta mä en halua kuulla mitään. Tuollaisten suhteeessa olevien testailijoiden naiskuva on jotenkin keskiaikainen ja epätasa-arvoinen; siinä naiset nähdään jakorasioina, joiden siveyttä pitää kontrolloida
testeillä ja lapset taas nähdään jonakin taloudellisena panostuksena sen sijaan, että tajuttaisi yhtään mitään oikeasta kasvatusvastuusta. Nyt mä tietysti puhun oikeista vuosia kestäneistä ihmissuhteista enkä mistään parin viikon tapailusuhteista.
Minkä takia naisista kolmannes on pettänyt miestään suhteen aikana? Jos luottamus on siis niin tärkeää.
Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Se, että jotkut naiset pettävät ja että joillekin luottamus on tärkeää?
Ei ne mitenkään liitykään, mutta kun on niin kiva haukkua naisia kaikesta mahdollisesta. Olenhan mä tässä jo ottanut esille naiset, jotka varovat vieraita vaaniskelevia miehiä pimeillä kaduilla (miesvihaa) ja A. Nykoppin. Nyt sit keksin tämän jutun. Eiks olekin hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekisi minulle ja lapsellemme, kuten ap kirjoitti, en minäkään satsaisi emotionaalisesti mieheen. En vain kylenisi. Ero tulisi ja mies saisi lähteä.
No mites se lapsi? Yhteishuolto? Miten niin mies saisi lähteä? Mitä jos olisitkin sinä joka lähdet?
Miksi se mies haluaisi lapsen, jos kerran ei ole edes varma, että on sen isä?
Kyllä se olisi mies, joka tuosta lähtisi ja nainen ja lapsi jäisi/lähtisi yhdessä.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuvatko äidit pakollisesta sukupuolitestistä? Eikös se samalla tavalla osoita epäluottamusta kuin jos olisi pakollinen isyystesti?
Siinähän paljastuu, että nainen on saanut taudit puolisoltaan, siis siltä mieheltä, joka ei usko olevansa lapsen isä ilman isyystestausta.
Niin, muuta vaihtoehtoahan ei kertakaikkiaan voi olla näillä jääräpäillä jotka eivät suostu tosiasioita tunmustamaan missän vaiheessa. Vaikeita ihmisiä, takuuvarmasti myös parisuhteessaan lapsellisen ehdottomia.
Vierailija kirjoitti:
Minua on epäilty milloin mistäkin. No mikä on auttanut? Todistaminen. Luottamus rakennetaan, ollaan rehellisiä, puhutaan, autetaan parisuhdetta miten kyetään, saadaan heitettyä epäilyt romukoppaan, suhde paranee ja syvenee.
Tietenkin jos ottaa kaiken itseensä ei kyllä onnistu yhdessäkään parisuhteessa. Vaatii elämänkokemusta ymmärtää toista.
Siis ihanko aiheesta sinua on epäilty milloin mistäkin? Miksi olet epäluotettava ja petät puolisoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on epäilty milloin mistäkin. No mikä on auttanut? Todistaminen. Luottamus rakennetaan, ollaan rehellisiä, puhutaan, autetaan parisuhdetta miten kyetään, saadaan heitettyä epäilyt romukoppaan, suhde paranee ja syvenee.
Tietenkin jos ottaa kaiken itseensä ei kyllä onnistu yhdessäkään parisuhteessa. Vaatii elämänkokemusta ymmärtää toista.Minulla oli mustasukkainen ja kontrolloiva miesystävä. Mikä auttoi? Ei mikään. Pahemmaksi vain meni mitä enemmän toimitin hänelle todisteita luotettavuudestani. Vaatimukset todistusten määristä ja laadusta vain kasvoivat ja sitä vainoharhaisemmaksi ja hullummaksi kaikki muuttui kun hän ei saanut minua mistään kiinni (mitä en ollut tehnytkään). Ei ollut mitään rajaa milloin olisin saavuttanut luotettavuuden pisteen. Ei ollut mitään järkeä yrittääkään. Jos ei luota, ei luota. Ei ole aukotonta testiä, kuittia, todistusta millä todistaa ihmisen 100% luotettavaksi.
Suurin osa ihmisistä on normaaleja, sitten on niitä sekä miehissä että naisissa, ettei mikään riitä. Luottamusta kuitenkin pyritään rakentamaan, se on normaalia. Jos ei onnistu, niin suhde on epänormaaliudessaan tuhoon tuomittu.
Täällä asioita perustellaan erikoistapauksilla ihmeen usein.Minun ei ole tarvinnut todistella miehelleni luotettavuuttani ikinä. Ei vaikka joskus asuin kämppiksen kanssa ja hän oli ikäiseni mies. Ajatella.
Mitä hän on mieltä isyystesteistä kaikille, että saadaan seulottua petosnaiset erilleen rehellisistä?
En ole koskaan kysynyt eikä hän ole kertonut. Me ei oltu naimisissa, kun saatiin lapset. Lastenvalvoja kysyi häneltä kummankin lapsen kohdalla, haluaako hän isyystestin, mutta ei halunnut.
Meillä sama, esikoinen syntyi avoliittoon ja isyysselvitys tehtiin. Ei kyllä miehellä käynyt edes mielessä mitään testejä teettää. Ja mies myös sanoi ennen toisen syntymää, että mennään nyt naimisiin niin vältytään tuolta turhalta vouhotukselta.
En sitten tiedä, mistä mies oli saanut sen varmuuden, että lapset ovat omia. Ehkä hän luotti ja luottaa vaimoonsa? Varmaan palstan miehille ihan käsittämätön juttu, miten voi olla?
Meillä sama. Ei oltu naimisissa, kun esikoinen syntyi ja piti käydä jossain virastossa miehen tunnustamassa isyys. Puhui, kuin Ruuneperi , miten on oltu yhdessä niin ja niin kauan ja yritti kovasti todistella virkailijalle, että lapsi on hänen :D Virkailija varmaan ehdotti isyystestiäkin, mutta mies lähes loukkaantui, eikä moista huolinut. Puhisi vielä kotonakin , että miten älytöntä touhua.
Toista lasta, kun odotin käytiin mekin vihillä, ettei tarvinnut enää mennä isyyttä todistelemaan.
Kyllähän parisuhteessa kuuluu olla luottamus, muuten suhde on turha.
Sanoi palstasetä mitä tahansa.
Sitten on varmaan erikseen ne suhteet, joissa ei luottamusta ole, mutta niistä ei kannata esimerkkiä tehdä, kun puhutaan luottamuksesta ja parisuhteesta.
Entäs lapsen etu? Kyllä mielestäni lapsella on oikeus tietää biologiset vanhempansa, niinpä pakollinen isyystesti olisi hyvä. Ettei kävisi niin että vasta aikuisena saakin tietää esim sattuman kautta ettei kasvatti-isä ollutkaan biologinen isä. Traumathan tuosta jää.
Lapset voi olla ihan rauhallisin mielin, ovat isänsä lapsia. Turhaan olet huolissasi meidän lapsista ;D
Tutkitiin muuten sukua ja yksi lapsista teki DNA testin, tuloksissa oli, että lapsi oli 53% isänsä maakunnasta ja 47% äidinpuolen maakunnasta. Isänpuoleisia sukulaisia löytyi aika paljon.
Vaikka sinä et luota puolisoosi, eikä lapsesi voi ilmeisesti olla varma, että olet hänen isänsä, suurin osa suomalaisista lapsista voi olla varma isästään. Sinunlaisiasi on vain muutama prosentti suomalaisia jotka ei tiedä/joutuu epäilemään kuka heidän isäsnsä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi tajuta miehen että sen testin voi tehdä salaa eikä kannata horjuttaa parisuhdetta kun mielipahan voi välttää.
No mutta miksi ihmeessä mies haluaisi elää parisuhteessa, jossa ei voi luottaa kumppaniinsa? Tätä minä en tajua.
Ei varmasti kukaan halua elää epäluotettavan kumppanin kanssa, oli se sitten nainen tai mies. Täällä uhkaillaan miehiä erolla jos uskaltavat edes mainita sanan "isyystesti". Taitaa niissä suhteissa olla oikea tarve testille, miksi muuten pillastua.
Edelleenkin jaksan ihmetellä, miksi mies hakeutuu parisuhteeseen ja vielä lisääntyykin sellaisen naisen kanssa, johon ei luota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies tekisi minulle ja lapsellemme, kuten ap kirjoitti, en minäkään satsaisi emotionaalisesti mieheen. En vain kylenisi. Ero tulisi ja mies saisi lähteä.
No mites se lapsi? Yhteishuolto? Miten niin mies saisi lähteä? Mitä jos olisitkin sinä joka lähdet?
Miksi se mies haluaisi lapsen, jos kerran ei ole edes varma, että on sen isä?
Kyllä se olisi mies, joka tuosta lähtisi ja nainen ja lapsi jäisi/lähtisi yhdessä.
eri
Eiköhän siitä lähde se joka ei kykene taloa ylläpitämään, kun ei siitä uudesta rengistä ole tietoa. Ja hei, jos äiti haluaa erota joka tapauksessa testin jälkeen, on myös todiste siitä kuka on isä. Aviomies voi vaatia noin heppoisin perustein, epävakaan äidin sijaan itselleen yksinhuoltajuutta. Lastenvalvojalla taatusti kulmakarvat koholla kun kuulee eron syyn. Että siitä vaan.
Miesten kanssa tietenkin, kuinka tyhmä olet? Olennaista on, että naisen mies ei ole tässä tilanteessa pettäjä, eikä lapsen isä jos pettäminen on johtanut raskauteen. Ottakoon se toinen mies vastuun lapsesta kun kerran on biologinen isä.
Ei tässä biologista isää olla päästämästä vastuusta, päinvastoin.