Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapailemani mies onkin miljonääri
26.11.2019 |
Huh..
Itse olen pienipalkkaisessa työssä, 40 vuotias eronnut nainen.. en tiedä jatkaako tapailua, alkoi ahdistaa tämä, että meidän tulotaso on niin erilainen.. miehessä ei toistaiseksi ole mitään vikaa eikä hän itse ole tuonut varallisuuttaan esille, mutta huomaahan sen ja sitten kun googletin, niin totuus paljastui. Tunnen itseni niin surkeaksi ja vaatimattomaksi mutta hän kyllä vaikuttaa kiinnostuneemmalta kuin minä.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juokse. Juokse. Juoksejuoksejuokse. Tosta ei seuraa mitään hyvää.
Kui?
Tollasen kanssa koko elämä on pelkkää nillitystä ja valitusta siitä kun muijalla ei ole varaa muuhun kuin ärräkahviin ja pizzaan kahdesti kuussa.
Eivät kaikki miljonäärimiehet säästele rahaa nuoremmille naisille.
Rahan antaminen suoraan on tosi halpaa. Minusta naisten pitäisi vaatia enemmän. Miehen tietotaitoa ja osaamista.
Jos tapailemallani varakkailla miehellä olisi menestyvä yritys, vaatisin, että minunkin on perustettava yritys ja miehen pitäisi auttaa tietotaidollaan yritystäni menestymään. Haluan munan lisäksi pesämunan 🤣
Todelliset kotkat eivät loisi lompakolla, vaan lainaavat tietotaitoa. Tämä on paljon arvokkaampaa, kuin mikään merkkitavara.
Kyllä minua miehenä ainakin vituttaisi jakaa omaa tietotaitoani jollekin naikkoselle. Osaamisen kartuttamiseen on mennyt vuosikausia. Paljon helpompaa olisi kaivaa vain rahaa lompakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on periaate, että jokainen maksaa omansa. En haluaisi ottaa toisen rahoja, tai toisinpäin. Minulle tulisi maksullinen olo jostain miehen maksamasta matkasta ym. tavaroista. Joskus nuorempana olen tapaillut miestä, joka olisi halunnut maksaa matkan, kieltäydyin. Tuollaisista lahjoista tulisi olo, että pitäisi tehdä vastapalveluksia, joka yleensä tarkoittaisi seksiä.
Toisaalta en pysty maksamaan toisen ihmisen kuluja joten omillaan ollaan tässä asiassa.
Eli tässä suhteessa ei väliä toisen varakkuudella.
Jos tapaisin miehen, joka olisi huomattavasti itseäni varakkaampi, ja hän haluaisi pitää tietyn elintason, sekä olisi kiinnostunut seurustelemaan kanssani, pitäisi hänen silloin auttaa minua nostamaan tulotasoani niin, että voisin maksaa omat kuluni.
Tämä taas on vaikeammin toteutettavissa. Olen pitkäaikaistyötön.Minusta tämä on hyvä periaate, että parisuhteessa varakkaamman pitää auttaa köyhempää nostamaan tulotasoaan, niin kenelläkään ei ole nokan koputtamista.
Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Kun mies on tekee pitkää päivää, joutuu matkustamaan kokouksiin ja kotona vielä tekee paperitöitä, niin missä vaiheessa hän hoitaa oman osuutensa kotihommista? Siivooja tietysti voi hoitaa siivouksen, mutta siivoojakaan ei siivoa kaikkea -> ei kerää lasten leluja, ei setvi paperijuttuja yms yms. Missä vaiheessa hän huolehtisi että lapsilla on vaatteet koulupäiväksi laitettuna, huolehtisi läksyt, olisi lasten kanssa, tekisi ruoat, pyykkäisi, varaisi hammaslääkärit jne.? Jos minä en joustaisi sillä että laitoin oman urani tauolle ainakin lasten kotonaolon ajaksi, niin ei lapsiperhe-elämä onnistuisi alkuunkaan. Lisäksi, jo ennen lapsia minun oli joustettava koulutuksessa koska jos minä en olisi joustanut, emme olisi välttämättä ehtineet edes nähdä toisiamme. Siinä ei paljon parisuhteesta huolehdittaisi.
Meillä tämä ratkaistiin sillä että mies hoitaa elatuksen (ja avioehto on minulle edullinen) ja minä hoidan kodin puolen ja oma aikatauluni joustaa hänen tarpeidensa mukaan. Ei suinkaan kaikki miljonäärit ole työttömiä tai käy töissä 8-16, moni on työaddikti ja hoitaa esim omaa firmaansa intohimoisesti.
Ei siinäkään pitäisi olla kellään mitään nokankoputtamista, koska parisuhteet ovat erilaisia. Kaikille tämä meidän malli ei varmastikaan toimisi. Jos olisin ollut intohimoinen omasta alastani, en olisi kyennyt joustamaan. Minulle kuitenkin sopii tämä.
Se on hienoa se. Harvempi ihminen kuitenkin aidosti tyytyy tuohon. Syttyy kateus toisen menestymisestä ja alkaa tulla mielikuvia, että koska on mahdollistanut toisen menestyksen, on oikeutettu isompaan osaan leivästä. Ihmismieli toimii noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on periaate, että jokainen maksaa omansa. En haluaisi ottaa toisen rahoja, tai toisinpäin. Minulle tulisi maksullinen olo jostain miehen maksamasta matkasta ym. tavaroista. Joskus nuorempana olen tapaillut miestä, joka olisi halunnut maksaa matkan, kieltäydyin. Tuollaisista lahjoista tulisi olo, että pitäisi tehdä vastapalveluksia, joka yleensä tarkoittaisi seksiä.
Toisaalta en pysty maksamaan toisen ihmisen kuluja joten omillaan ollaan tässä asiassa.
Eli tässä suhteessa ei väliä toisen varakkuudella.
Jos tapaisin miehen, joka olisi huomattavasti itseäni varakkaampi, ja hän haluaisi pitää tietyn elintason, sekä olisi kiinnostunut seurustelemaan kanssani, pitäisi hänen silloin auttaa minua nostamaan tulotasoani niin, että voisin maksaa omat kuluni.
Tämä taas on vaikeammin toteutettavissa. Olen pitkäaikaistyötön.Minusta tämä on hyvä periaate, että parisuhteessa varakkaamman pitää auttaa köyhempää nostamaan tulotasoaan, niin kenelläkään ei ole nokan koputtamista.
Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Kun mies on tekee pitkää päivää, joutuu matkustamaan kokouksiin ja kotona vielä tekee paperitöitä, niin missä vaiheessa hän hoitaa oman osuutensa kotihommista? Siivooja tietysti voi hoitaa siivouksen, mutta siivoojakaan ei siivoa kaikkea -> ei kerää lasten leluja, ei setvi paperijuttuja yms yms. Missä vaiheessa hän huolehtisi että lapsilla on vaatteet koulupäiväksi laitettuna, huolehtisi läksyt, olisi lasten kanssa, tekisi ruoat, pyykkäisi, varaisi hammaslääkärit jne.? Jos minä en joustaisi sillä että laitoin oman urani tauolle ainakin lasten kotonaolon ajaksi, niin ei lapsiperhe-elämä onnistuisi alkuunkaan. Lisäksi, jo ennen lapsia minun oli joustettava koulutuksessa koska jos minä en olisi joustanut, emme olisi välttämättä ehtineet edes nähdä toisiamme. Siinä ei paljon parisuhteesta huolehdittaisi.
Meillä tämä ratkaistiin sillä että mies hoitaa elatuksen (ja avioehto on minulle edullinen) ja minä hoidan kodin puolen ja oma aikatauluni joustaa hänen tarpeidensa mukaan. Ei suinkaan kaikki miljonäärit ole työttömiä tai käy töissä 8-16, moni on työaddikti ja hoitaa esim omaa firmaansa intohimoisesti.
Ei siinäkään pitäisi olla kellään mitään nokankoputtamista, koska parisuhteet ovat erilaisia. Kaikille tämä meidän malli ei varmastikaan toimisi. Jos olisin ollut intohimoinen omasta alastani, en olisi kyennyt joustamaan. Minulle kuitenkin sopii tämä.Se on hienoa se. Harvempi ihminen kuitenkin aidosti tyytyy tuohon. Syttyy kateus toisen menestymisestä ja alkaa tulla mielikuvia, että koska on mahdollistanut toisen menestyksen, on oikeutettu isompaan osaan leivästä. Ihmismieli toimii noin.
Periaatteessa puolet kuuluu sille, joka on kotona hoitamassa lapsia ja taloutta.
Luuletko, että tämä sopii sille menestyjälle? Kotonaolijalle on varattu murusia ja lahjoja.
Eihän hän oikeastaan tee menestyjän mielestä mitään vaativaa. Tämä asia on usein kirjattu avioehtosopimukseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on periaate, että jokainen maksaa omansa. En haluaisi ottaa toisen rahoja, tai toisinpäin. Minulle tulisi maksullinen olo jostain miehen maksamasta matkasta ym. tavaroista. Joskus nuorempana olen tapaillut miestä, joka olisi halunnut maksaa matkan, kieltäydyin. Tuollaisista lahjoista tulisi olo, että pitäisi tehdä vastapalveluksia, joka yleensä tarkoittaisi seksiä.
Toisaalta en pysty maksamaan toisen ihmisen kuluja joten omillaan ollaan tässä asiassa.
Eli tässä suhteessa ei väliä toisen varakkuudella.
Jos tapaisin miehen, joka olisi huomattavasti itseäni varakkaampi, ja hän haluaisi pitää tietyn elintason, sekä olisi kiinnostunut seurustelemaan kanssani, pitäisi hänen silloin auttaa minua nostamaan tulotasoani niin, että voisin maksaa omat kuluni.
Tämä taas on vaikeammin toteutettavissa. Olen pitkäaikaistyötön.Minusta tämä on hyvä periaate, että parisuhteessa varakkaamman pitää auttaa köyhempää nostamaan tulotasoaan, niin kenelläkään ei ole nokan koputtamista.
Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Kun mies on tekee pitkää päivää, joutuu matkustamaan kokouksiin ja kotona vielä tekee paperitöitä, niin missä vaiheessa hän hoitaa oman osuutensa kotihommista? Siivooja tietysti voi hoitaa siivouksen, mutta siivoojakaan ei siivoa kaikkea -> ei kerää lasten leluja, ei setvi paperijuttuja yms yms. Missä vaiheessa hän huolehtisi että lapsilla on vaatteet koulupäiväksi laitettuna, huolehtisi läksyt, olisi lasten kanssa, tekisi ruoat, pyykkäisi, varaisi hammaslääkärit jne.? Jos minä en joustaisi sillä että laitoin oman urani tauolle ainakin lasten kotonaolon ajaksi, niin ei lapsiperhe-elämä onnistuisi alkuunkaan. Lisäksi, jo ennen lapsia minun oli joustettava koulutuksessa koska jos minä en olisi joustanut, emme olisi välttämättä ehtineet edes nähdä toisiamme. Siinä ei paljon parisuhteesta huolehdittaisi.
Meillä tämä ratkaistiin sillä että mies hoitaa elatuksen (ja avioehto on minulle edullinen) ja minä hoidan kodin puolen ja oma aikatauluni joustaa hänen tarpeidensa mukaan. Ei suinkaan kaikki miljonäärit ole työttömiä tai käy töissä 8-16, moni on työaddikti ja hoitaa esim omaa firmaansa intohimoisesti.
Ei siinäkään pitäisi olla kellään mitään nokankoputtamista, koska parisuhteet ovat erilaisia. Kaikille tämä meidän malli ei varmastikaan toimisi. Jos olisin ollut intohimoinen omasta alastani, en olisi kyennyt joustamaan. Minulle kuitenkin sopii tämä.Se on hienoa se. Harvempi ihminen kuitenkin aidosti tyytyy tuohon. Syttyy kateus toisen menestymisestä ja alkaa tulla mielikuvia, että koska on mahdollistanut toisen menestyksen, on oikeutettu isompaan osaan leivästä. Ihmismieli toimii noin.
Isompaan osaan leivästä? Kyllä minä katson olevani ihan oikeutettu elämään ihan yhtä mukavasti kuin mieskin. Onneksi mies on samaa mieltä. Ei hän ole ikinä rajoittanut ostoksiani enkä voisi kuvitella että rajoittaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on periaate, että jokainen maksaa omansa. En haluaisi ottaa toisen rahoja, tai toisinpäin. Minulle tulisi maksullinen olo jostain miehen maksamasta matkasta ym. tavaroista. Joskus nuorempana olen tapaillut miestä, joka olisi halunnut maksaa matkan, kieltäydyin. Tuollaisista lahjoista tulisi olo, että pitäisi tehdä vastapalveluksia, joka yleensä tarkoittaisi seksiä.
Toisaalta en pysty maksamaan toisen ihmisen kuluja joten omillaan ollaan tässä asiassa.
Eli tässä suhteessa ei väliä toisen varakkuudella.
Jos tapaisin miehen, joka olisi huomattavasti itseäni varakkaampi, ja hän haluaisi pitää tietyn elintason, sekä olisi kiinnostunut seurustelemaan kanssani, pitäisi hänen silloin auttaa minua nostamaan tulotasoani niin, että voisin maksaa omat kuluni.
Tämä taas on vaikeammin toteutettavissa. Olen pitkäaikaistyötön.Minusta tämä on hyvä periaate, että parisuhteessa varakkaamman pitää auttaa köyhempää nostamaan tulotasoaan, niin kenelläkään ei ole nokan koputtamista.
Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Kun mies on tekee pitkää päivää, joutuu matkustamaan kokouksiin ja kotona vielä tekee paperitöitä, niin missä vaiheessa hän hoitaa oman osuutensa kotihommista? Siivooja tietysti voi hoitaa siivouksen, mutta siivoojakaan ei siivoa kaikkea -> ei kerää lasten leluja, ei setvi paperijuttuja yms yms. Missä vaiheessa hän huolehtisi että lapsilla on vaatteet koulupäiväksi laitettuna, huolehtisi läksyt, olisi lasten kanssa, tekisi ruoat, pyykkäisi, varaisi hammaslääkärit jne.? Jos minä en joustaisi sillä että laitoin oman urani tauolle ainakin lasten kotonaolon ajaksi, niin ei lapsiperhe-elämä onnistuisi alkuunkaan. Lisäksi, jo ennen lapsia minun oli joustettava koulutuksessa koska jos minä en olisi joustanut, emme olisi välttämättä ehtineet edes nähdä toisiamme. Siinä ei paljon parisuhteesta huolehdittaisi.
Meillä tämä ratkaistiin sillä että mies hoitaa elatuksen (ja avioehto on minulle edullinen) ja minä hoidan kodin puolen ja oma aikatauluni joustaa hänen tarpeidensa mukaan. Ei suinkaan kaikki miljonäärit ole työttömiä tai käy töissä 8-16, moni on työaddikti ja hoitaa esim omaa firmaansa intohimoisesti.
Ei siinäkään pitäisi olla kellään mitään nokankoputtamista, koska parisuhteet ovat erilaisia. Kaikille tämä meidän malli ei varmastikaan toimisi. Jos olisin ollut intohimoinen omasta alastani, en olisi kyennyt joustamaan. Minulle kuitenkin sopii tämä.Se on hienoa se. Harvempi ihminen kuitenkin aidosti tyytyy tuohon. Syttyy kateus toisen menestymisestä ja alkaa tulla mielikuvia, että koska on mahdollistanut toisen menestyksen, on oikeutettu isompaan osaan leivästä. Ihmismieli toimii noin.
Isompaan osaan leivästä? Kyllä minä katson olevani ihan oikeutettu elämään ihan yhtä mukavasti kuin mieskin. Onneksi mies on samaa mieltä. Ei hän ole ikinä rajoittanut ostoksiani enkä voisi kuvitella että rajoittaisikaan.
Tämä koskee juoksevia kuluja. Pidä varasi, että kartutat omaisuuttasi yhtä paljon, kuin miehesi.
Jos eroatte, jäät tyhjän päälle. Miehesi on koko avioliiton ajan kerännyt omaisuutta, sinä olet elänyt miehen tuloilla. Sinun pitäisi vähintään saada osuus miehen yrityksestä tai sijoituksista. Älä tyydy vähempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on jokaisen naisen unelma. Suomalainen tavisnainen myisi vaikka mummonsa, jos saisi miljonäärimiehen jolla voi kehua tyttökavereille.
M/39
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan IKINÄ anna sen tarjota sulle mitään, ja lahjoihin absoluuttinen maksimi euromäärä mikä on kummallekin täysin sama, eikä mitään ekstralahjoja miehen puolelta vaan aina täysin 50-50. Tosin näin kannattaa tehdä kaikkien miesten kanssa. Ja kannattaa muistaa että mies varmaan haluaa tehdä asioita mihin sulla ei ole varaa, mut saa tehdä yksin. Äläkä IKINÄ muuta sen kanssa yhteen.
Miksi?
En ole itse miljonaari, kumminkin ihan hyvatuloinen. Mun avomies on nollatuloinen ja totta kai ostan hanelle lahjoja, vien ulos syomaan, matkustellaan yhdessa ym. 100% mun rahoilla. Tietysti haluan ilahduttaa hanta ja viettaa vapaa-aikani hanen kanssaan, tehden valilla asioita joita haluan tehda, mutta joihin hanella ei olisi varaa. --> Itsestaanselvaa, etta mina maksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on periaate, että jokainen maksaa omansa. En haluaisi ottaa toisen rahoja, tai toisinpäin. Minulle tulisi maksullinen olo jostain miehen maksamasta matkasta ym. tavaroista. Joskus nuorempana olen tapaillut miestä, joka olisi halunnut maksaa matkan, kieltäydyin. Tuollaisista lahjoista tulisi olo, että pitäisi tehdä vastapalveluksia, joka yleensä tarkoittaisi seksiä.
Toisaalta en pysty maksamaan toisen ihmisen kuluja joten omillaan ollaan tässä asiassa.
Eli tässä suhteessa ei väliä toisen varakkuudella.
Jos tapaisin miehen, joka olisi huomattavasti itseäni varakkaampi, ja hän haluaisi pitää tietyn elintason, sekä olisi kiinnostunut seurustelemaan kanssani, pitäisi hänen silloin auttaa minua nostamaan tulotasoani niin, että voisin maksaa omat kuluni.
Tämä taas on vaikeammin toteutettavissa. Olen pitkäaikaistyötön.Minusta tämä on hyvä periaate, että parisuhteessa varakkaamman pitää auttaa köyhempää nostamaan tulotasoaan, niin kenelläkään ei ole nokan koputtamista.
Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Kun mies on tekee pitkää päivää, joutuu matkustamaan kokouksiin ja kotona vielä tekee paperitöitä, niin missä vaiheessa hän hoitaa oman osuutensa kotihommista? Siivooja tietysti voi hoitaa siivouksen, mutta siivoojakaan ei siivoa kaikkea -> ei kerää lasten leluja, ei setvi paperijuttuja yms yms. Missä vaiheessa hän huolehtisi että lapsilla on vaatteet koulupäiväksi laitettuna, huolehtisi läksyt, olisi lasten kanssa, tekisi ruoat, pyykkäisi, varaisi hammaslääkärit jne.? Jos minä en joustaisi sillä että laitoin oman urani tauolle ainakin lasten kotonaolon ajaksi, niin ei lapsiperhe-elämä onnistuisi alkuunkaan. Lisäksi, jo ennen lapsia minun oli joustettava koulutuksessa koska jos minä en olisi joustanut, emme olisi välttämättä ehtineet edes nähdä toisiamme. Siinä ei paljon parisuhteesta huolehdittaisi.
Meillä tämä ratkaistiin sillä että mies hoitaa elatuksen (ja avioehto on minulle edullinen) ja minä hoidan kodin puolen ja oma aikatauluni joustaa hänen tarpeidensa mukaan. Ei suinkaan kaikki miljonäärit ole työttömiä tai käy töissä 8-16, moni on työaddikti ja hoitaa esim omaa firmaansa intohimoisesti.
Ei siinäkään pitäisi olla kellään mitään nokankoputtamista, koska parisuhteet ovat erilaisia. Kaikille tämä meidän malli ei varmastikaan toimisi. Jos olisin ollut intohimoinen omasta alastani, en olisi kyennyt joustamaan. Minulle kuitenkin sopii tämä.Se on hienoa se. Harvempi ihminen kuitenkin aidosti tyytyy tuohon. Syttyy kateus toisen menestymisestä ja alkaa tulla mielikuvia, että koska on mahdollistanut toisen menestyksen, on oikeutettu isompaan osaan leivästä. Ihmismieli toimii noin.
Isompaan osaan leivästä? Kyllä minä katson olevani ihan oikeutettu elämään ihan yhtä mukavasti kuin mieskin. Onneksi mies on samaa mieltä. Ei hän ole ikinä rajoittanut ostoksiani enkä voisi kuvitella että rajoittaisikaan.
Tämä koskee juoksevia kuluja. Pidä varasi, että kartutat omaisuuttasi yhtä paljon, kuin miehesi.
Jos eroatte, jäät tyhjän päälle. Miehesi on koko avioliiton ajan kerännyt omaisuutta, sinä olet elänyt miehen tuloilla. Sinun pitäisi vähintään saada osuus miehen yrityksestä tai sijoituksista. Älä tyydy vähempään.
Sijoituksista minulla on ihan hyvä osuus. Avioehto takaa minulle oikein mukavan loppuelämän taloudellisesti. En voisi olla miehen kanssa joka ei huomioisi puolison antamaa panosta ja toivon ettei moni muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on jokaisen naisen unelma. Suomalainen tavisnainen myisi vaikka mummonsa, jos saisi miljonäärimiehen jolla voi kehua tyttökavereille.
M/39
Vaikka joku ajatus on suosittu, se voi silti olla tyhmä. Nyt hopihopi vaatimaan osuus sijoituksista ja tuotoista. Muuten ei ole YHTEISTÄ elämää.
Talvivarastot on nopeasti syöty, jos ei ole uutta viljaa kasvamassa tai emakkoja porsimassa.
T. Emäntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on jokaisen naisen unelma. Suomalainen tavisnainen myisi vaikka mummonsa, jos saisi miljonäärimiehen jolla voi kehua tyttökavereille.
M/39
Monikin tietää etteivät ne miljoonat miehestä välttämättä mitään saalista tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettet ole sekoittanut toiseen samannimiseen tyyppiin? Eli älä nyt ainakaan kysymättä jätä tuosta syystä.
Miljonäärejä on sitäpaitsi monenlaisia. Esim veljeni elää ihan tavallista elämää ja ehkä jopa köyhemmän oloisesti kuin moni keskituloinen. Ostaa kaupasta punalappuisia ruokia. Tavallinen auto ja tavalliset vaatteet jne. Toki on sijoituksia mutta ei ne näy arkielämässä juuri missään (paitsi tietysti joutuu käyttämään aikaa sijoitusten hoitoon ym). Kaikki omaisuus yhteistä vaimonsa kanssa. Alkupääoma oli veljelläni yksin mutta yhdessä vaimonsa kanssa ovat tehneet kovin töitä ja se on moninkertaistunut miljooniksi. Ja koko perheellä sama elintaso. Eikä miljoonat vaikuta arjen elämään.
Miljonääri joka ostaa punalaputettuja tuotteita? No onhan se aina fiksua, mutta voisi jättää ne niille jotka niitä oikeasti tarvitsee kun varaa olisi ostaa ihan normihintaisia tuotteita. Ahne on ahne.
Teit miten päin vain niin aina väärin päin. Näköjään kaikkia ei voi miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan IKINÄ anna sen tarjota sulle mitään, ja lahjoihin absoluuttinen maksimi euromäärä mikä on kummallekin täysin sama, eikä mitään ekstralahjoja miehen puolelta vaan aina täysin 50-50. Tosin näin kannattaa tehdä kaikkien miesten kanssa. Ja kannattaa muistaa että mies varmaan haluaa tehdä asioita mihin sulla ei ole varaa, mut saa tehdä yksin. Äläkä IKINÄ muuta sen kanssa yhteen.
Miksi?
En ole itse miljonaari, kumminkin ihan hyvatuloinen. Mun avomies on nollatuloinen ja totta kai ostan hanelle lahjoja, vien ulos syomaan, matkustellaan yhdessa ym. 100% mun rahoilla. Tietysti haluan ilahduttaa hanta ja viettaa vapaa-aikani hanen kanssaan, tehden valilla asioita joita haluan tehda, mutta joihin hanella ei olisi varaa. --> Itsestaanselvaa, etta mina maksan.
Minulle sopisi myös tuollainen mies. Näkisin hänet edullisena työvoimana (minulla on pieni kauppa). Jos ei muuta pysty, niin tiskin taakse istumaan.
Itse saisi kyllä työllään tienata rahat, jolla matkustelisimme ja kävisimme ulkona syömässä. Saisi nähdä, miten maistuu kolmenkympin pihvi, kun istuu sen edestä tiskin takana kolme tuntia.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan IKINÄ anna sen tarjota sulle mitään, ja lahjoihin absoluuttinen maksimi euromäärä mikä on kummallekin täysin sama, eikä mitään ekstralahjoja miehen puolelta vaan aina täysin 50-50. Tosin näin kannattaa tehdä kaikkien miesten kanssa. Ja kannattaa muistaa että mies varmaan haluaa tehdä asioita mihin sulla ei ole varaa, mut saa tehdä yksin. Äläkä IKINÄ muuta sen kanssa yhteen.
Miksi?
En ole itse miljonaari, kumminkin ihan hyvatuloinen. Mun avomies on nollatuloinen ja totta kai ostan hanelle lahjoja, vien ulos syomaan, matkustellaan yhdessa ym. 100% mun rahoilla. Tietysti haluan ilahduttaa hanta ja viettaa vapaa-aikani hanen kanssaan, tehden valilla asioita joita haluan tehda, mutta joihin hanella ei olisi varaa. --> Itsestaanselvaa, etta mina maksan.
Minulle sopisi myös tuollainen mies. Näkisin hänet edullisena työvoimana (minulla on pieni kauppa). Jos ei muuta pysty, niin tiskin taakse istumaan.
Itse saisi kyllä työllään tienata rahat, jolla matkustelisimme ja kävisimme ulkona syömässä. Saisi nähdä, miten maistuu kolmenkympin pihvi, kun istuu sen edestä tiskin takana kolme tuntia.
No, mun mies "tienaa" ne pihvirahat ihan vaan olemalla rakastava ja ihana puoliso minulle.
Tekee toki kotihommat kun on kotona ja mina toissa, mutta ei hanen mitaan ravintolailtoja tarvitse erikseen "ansaita".
Itse ajattelen niin pain, etta voisinhan menna sinne ravintolaan tai matkalle yksinkin, mutta sata kertaa kivempaa menna miehen kanssa. Eli se on mun valinta etta mies tulee mukaan, miksi miehen pitaisi se oikeus [tulla mukaan] sitten erikseen viela jotenkin "tienata"? Ihanaa etta voi ja haluaa tulla mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä on varakas, mutta ei se näkynyt meidän elämässä mitenkään, koska olen itse ihan hyvätuloinen, mutta en kuitenkaan varakas.
Ihan tavallista elämää elelee eikä varakkuus näy päällepäin muuten kuin miljoonan arvoisesta asunnosta.
Kyse on siis tapailusta, yhteisiä lapsia ei ole tarkoitus hankkia. Molemmilla niitä on entuudestaan eikä eikä yhteistä asuntoakaan ole tarkoitus hankkia.
Mutta miten kommentoida jos mies haluaa lähteä matkalle, hän ehdotti pelkkiä luxuspaikkoja, minulla näihin ei ole varaa ja itselle riittäisi vaatimattomampin. Siitä, kuinka matkan kustannukset jaetaan, ei ole ollut mitään puhetta.
Mies on herrasmies ja varmaan puhuu sillä oletuksella että hoitaa kulut, mutta tämä ahdistaa enkä tiedä pitäisikö siitä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siis tapailusta, yhteisiä lapsia ei ole tarkoitus hankkia. Molemmilla niitä on entuudestaan eikä eikä yhteistä asuntoakaan ole tarkoitus hankkia.
Mutta miten kommentoida jos mies haluaa lähteä matkalle, hän ehdotti pelkkiä luxuspaikkoja, minulla näihin ei ole varaa ja itselle riittäisi vaatimattomampin. Siitä, kuinka matkan kustannukset jaetaan, ei ole ollut mitään puhetta.
Mies on herrasmies ja varmaan puhuu sillä oletuksella että hoitaa kulut, mutta tämä ahdistaa enkä tiedä pitäisikö siitä puhua.
Sanot vaan etta sun tulotasoon nahden pitaisi valita vaatimattomampi paikka. Kylla naista kannattaa puhua, ettei tule mitaan epaselvyyksia. Ei se ole mikaan hapea etta sulla on vahemman rahaa kaytossa.
Ja ajattele vahan niinkin pain, etta jos se mies nyt nimenomaan haluaa sinne luksukseen, niin kylla se varmaan sitten ihan mielellaan maksaa sun matkasta vaikka sen erotuksen (siihen vaatimattomampaan paikkaan), ellei koko matkaa.
Vaikea asia ottaa puheeksi, mutta pakkohan se on. Edellisessä suhteessa olimme suht samantuloisia, niin näitä ongelmia ei ollut..
Tarkoitus ei todellakaan ole loisia kenenkään lompakolla, molemmilla on omat taloudet, hänen vuositulosta nyt sattuvat olemasn kuusinkertaiset omaani nähden ja itse olen keskituloinen palkansaaja..
T. Ap.
äkkiä raskautuminen ja miehen syyllistäminen jos edes yrittäs avioehtoa.
Alue: Aihe vapaa
Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Kun mies on tekee pitkää päivää, joutuu matkustamaan kokouksiin ja kotona vielä tekee paperitöitä, niin missä vaiheessa hän hoitaa oman osuutensa kotihommista? Siivooja tietysti voi hoitaa siivouksen, mutta siivoojakaan ei siivoa kaikkea -> ei kerää lasten leluja, ei setvi paperijuttuja yms yms. Missä vaiheessa hän huolehtisi että lapsilla on vaatteet koulupäiväksi laitettuna, huolehtisi läksyt, olisi lasten kanssa, tekisi ruoat, pyykkäisi, varaisi hammaslääkärit jne.? Jos minä en joustaisi sillä että laitoin oman urani tauolle ainakin lasten kotonaolon ajaksi, niin ei lapsiperhe-elämä onnistuisi alkuunkaan. Lisäksi, jo ennen lapsia minun oli joustettava koulutuksessa koska jos minä en olisi joustanut, emme olisi välttämättä ehtineet edes nähdä toisiamme. Siinä ei paljon parisuhteesta huolehdittaisi.
Meillä tämä ratkaistiin sillä että mies hoitaa elatuksen (ja avioehto on minulle edullinen) ja minä hoidan kodin puolen ja oma aikatauluni joustaa hänen tarpeidensa mukaan. Ei suinkaan kaikki miljonäärit ole työttömiä tai käy töissä 8-16, moni on työaddikti ja hoitaa esim omaa firmaansa intohimoisesti.
Ei siinäkään pitäisi olla kellään mitään nokankoputtamista, koska parisuhteet ovat erilaisia. Kaikille tämä meidän malli ei varmastikaan toimisi. Jos olisin ollut intohimoinen omasta alastani, en olisi kyennyt joustamaan. Minulle kuitenkin sopii tämä.