Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan somekulttuuri on ihan sairasta ja irrallaan todellisuudesta
26.11.2019 |
Kierrän twatterit, facet ja whats appit kaukaa. Ihmiset on siellä ihan kuin jossakin aineissa ja noi alustat sitäpaitsi ovat vakoiluohjelmia. Ihan sairasta. Porukka puhuu esim. yliopistossa kahvitauoilla niin merkillisistä ja joutavista asioista että minua oikeesti pelottaa. Tartte kun yhden diktaattorin saada joku somejätti ja informaatioteknologia käsiinsä niin alkaa globaali sota kun informaatio ja ihmisten kasvot otetaan haltuun. Kuka tahansa voidaan määrätä vankilaan tai tapettavaksi. Minä lähden Kanadaan. Ostan koiran. Nakkaan kännykän tuleen ja muutan luontoon. Minne me kuulutaan.
Kommentit (35)
Alkanut itselläkin ahdistaa. Olen Facebookissa ja Instagramissa. Ja whatsapp on mutta se nyt ei sinällään ahdista. Joku päivä vielä lähden noista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ne siellä yliopistolla puhuvat?
Ihmiset ovat myyneet yksityisyytensä, persoonansa ja lopulta sielunsa tuonne somen lumemaailmaan. Livenä ihmiset ovat tyhjiä kuoria, jotka inhoavat sitä, kun joutuisivat oikeasti keskustelemaan ja ratkaisemaan ongelmia neuvotellen kasvotusten. Olemme jo vahvasti zombieyhteiskunta.
Aiotteko jatkaa meikkaamista ja kauniiden vaatteiden käyttöä siellä metsässä? Naisethan aina sanovat kaunistautuvansa aina vain itseään varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko jatkaa meikkaamista ja kauniiden vaatteiden käyttöä siellä metsässä? Naisethan aina sanovat kaunistautuvansa aina vain itseään varten.
Joo tottakai. Tiukat nahkahousut, pitsinen napapaita ja korkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko jatkaa meikkaamista ja kauniiden vaatteiden käyttöä siellä metsässä? Naisethan aina sanovat kaunistautuvansa aina vain itseään varten.
En meikkaa. Lopetin pari vuotta sitten. En tarvitse meikkiä. Meikissä olen suttura...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on alkanut ahdistaa älylaitteet näin yleensä. Koko ajan pitää olla luurissa/ruudussa kiinni ja muutaman minuutin välein täytyy kurkata, että onko tullut päivitystä Instaan tai viestiä Whatsappiin. Mulle itselleni sopi paljon paremmin sellainen yhteydenpito, jossa sitä oli harvoin mutta _kunnolla_, esimerkiksi pitkän puhelun, sovitun tapaamisen (joka ei keskeytynyt puhelimen räpläämisellä) tai odotetun kirjeen muodossa. Jatkuva viestittely ja puhelimen piippaaminen on rasittavaa, koko ajan pitäisi olla "tavoitettavissa" ja milloin tahansa joku saattaa laittaa enemmän tai vähemmän tyhjänpäiväistä viestiä. Huomaan tämän vaikuttaneen jo omaankin keskittymiskykyyn - ennen saatoin lukea tunteja putkeen ja uppoutua hyvän kirjan tarinaan, mutta nykyään keskittyminen on huomattavasti vaikeampaa ja koko ajan ajatukset harhautuu puhelimeen tai jollain tapaa someen liittyviin asioihin. Kyllähän ihmiset lukevat edelleen, somessa tulee päivän aikana luettua monia kymmeniä sivuja tekstiä, mutta ihan erilaisessa muodossa: pienissä pätkissä sieltä täältä, keskittymättä mihinkään kovin kauaa. Luulen, että tämä vaikuttaa myös nykyajan oppilasainekseen ja lapsiin, keskittymisen harjoittelun puute heijastuu erilaisina ongelmina koulumaailmassa.
Kaipaan aikaa ennen älylaitteita...
Vierailija kirjoitti:
Mua on alkanut ahdistaa älylaitteet näin yleensä. Koko ajan pitää olla luurissa/ruudussa kiinni ja muutaman minuutin välein täytyy kurkata, että onko tullut päivitystä Instaan tai viestiä Whatsappiin. Mulle itselleni sopi paljon paremmin sellainen yhteydenpito, jossa sitä oli harvoin mutta _kunnolla_, esimerkiksi pitkän puhelun, sovitun tapaamisen (joka ei keskeytynyt puhelimen räpläämisellä) tai odotetun kirjeen muodossa. Jatkuva viestittely ja puhelimen piippaaminen on rasittavaa, koko ajan pitäisi olla "tavoitettavissa" ja milloin tahansa joku saattaa laittaa enemmän tai vähemmän tyhjänpäiväistä viestiä. Huomaan tämän vaikuttaneen jo omaankin keskittymiskykyyn - ennen saatoin lukea tunteja putkeen ja uppoutua hyvän kirjan tarinaan, mutta nykyään keskittyminen on huomattavasti vaikeampaa ja koko ajan ajatukset harhautuu puhelimeen tai jollain tapaa someen liittyviin asioihin. Kyllähän ihmiset lukevat edelleen, somessa tulee päivän aikana luettua monia kymmeniä sivuja tekstiä, mutta ihan erilaisessa muodossa: pienissä pätkissä sieltä täältä, keskittymättä mihinkään kovin kauaa. Luulen, että tämä vaikuttaa myös nykyajan oppilasainekseen ja lapsiin, keskittymisen harjoittelun puute heijastuu erilaisina ongelmina koulumaailmassa.
Kaipaan aikaa ennen älylaitteita...
Ja tästä sellainen esimerkki, että itse olen jäänyt vähän opiskelijaporukan ulkopuolelle, koska en yksinkertaisesti ehdi, jaksa tai edes halua päivystää koko ajan eri someja ja näpytellä Whatsappissa aivan jonninjoutavia juttuja. Siis kirjaimellisesti yötä päivää, jokaisena päivänä viikossa. Joskus pitää ihan hiljentää porukkamme ryhmä, koska muutama jäsen piippailee viestejä vielä kolmelta yölläkin. Mutta jos ei ole aktiivisesti näpyttelemässä, kommentoimassa muiden juttuja ja hekottamassa jopa niille huonoimmille vitseille ja memeille, niin jäät porukan ulkopuolelle. Itse asiassa lähennyin erään toisen opiskelijan kanssa juuri siksi, että hän tunnusti olevansa todella väsynyt somejen seuraamiseen, mutta suoltavansa lähes pakkomielteisesti tekstiä useampaan ryhmään, ettei vaan tippuisi pois kelkasta. Elämä somejen keskellä voi olla todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ne siellä yliopistolla puhuvat?
Keskustelevat Big Brotherista, jonkun somettajan uusista vaatteista tms. Siis oikeasti yliopistossa. Saahan sitä ihminen keskustella mistä tahansa, mutta kun koskaan en kuullut kenenkään puhuvan mistään oikeasti järkevästä asiasta. Yliopistoon menee ne, joilla pysyy sisältö hyvin päässä ja joilla saa palkkaa helpossa duunissa, jossa ei tarvitse ymmärtää mistään mitään. Riittää että on paperit. Eihän opettajiakaan kiinnosta paskaakan se miten oppilaat menestyy elämässään.
Onneksi ei ole aikaa somettamiseen, kun sattuu olemaan ihan oikea elämä ja ihmiset ympärillä. Ajatus 24/7 somettamisesta kuulosta yhtä pahalta kuin eristysselli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on huvittavaa se että netissä suoranaisesti auomme päätä toinen toisillemme, mutta vaikka julkisissa kukaan ei puhu kenellekkään mitään. Ei sillä että pitäisi tai mulla olisi sellaiseen joku tarve, huvittaa vain.
Netissä on helppo aukoa, kun on ruudun ääressä. Samaahan ihmiset on aina tehneet. Suuressa yleisömassassa on helppo huutaa mitä mieleen tulee, mutta heti jos se huutaja nostetaan lavalle ja annetan mikrofoni käteen ja kaikki tuijottaa, niin paska turahtaa housuun ja pieru menee korvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko jatkaa meikkaamista ja kauniiden vaatteiden käyttöä siellä metsässä? Naisethan aina sanovat kaunistautuvansa aina vain itseään varten.
Joo tottakai. Tiukat nahkahousut, pitsinen napapaita ja korkkarit.
Kuulostaa aika kiihottavalta.
Metsien Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on huvittavaa se että netissä suoranaisesti auomme päätä toinen toisillemme, mutta vaikka julkisissa kukaan ei puhu kenellekkään mitään. Ei sillä että pitäisi tai mulla olisi sellaiseen joku tarve, huvittaa vain.
Se on sitä kuuluisaa suomalaista paskahousuilua.
Mistäs sun kanssas pitäis keskustella? Tasoteoria ja naisten huarruus vai ”kansallissosialismissa oli hyviä pointteja”?
En ole huomannut. Instagram on ihan hyvä ja whatsapp ihan ehdoton. Mikä some nyt niin kamala on? Facebookkia en tosin käytä mutta muuten en ole mitään huomannut. Onhan tämä palstakin osa somea ja täällä vaan roikutte iloisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotteko jatkaa meikkaamista ja kauniiden vaatteiden käyttöä siellä metsässä? Naisethan aina sanovat kaunistautuvansa aina vain itseään varten.
Joo tottakai. Tiukat nahkahousut, pitsinen napapaita ja korkkarit.
Kuulostaa aika kiihottavalta.
Metsien Mies
Olen vyötärölihava lättäperse A-kupin tisseillä ja puen nuo päälleni. Vieläkö kuulostaa kiihottavalta?
Minä minä minä
Vaikka voisi kiinnittää huomion tärkeisiin asioihin.
Mun mielestä on huvittavaa se että netissä suoranaisesti auomme päätä toinen toisillemme, mutta vaikka julkisissa kukaan ei puhu kenellekkään mitään. Ei sillä että pitäisi tai mulla olisi sellaiseen joku tarve, huvittaa vain.