Lue keskustelun säännöt.
Miten pettäminen voi tulla yllätyksenä?
25.11.2019 |
Miten voi olla ettei puoliso aavistanut mitään. Itse uskon että merkkejä on ollut mutta niitä ei haluta nähdä. Pelottaa ja halutaan sulkea silmät kaikelta.
Mutta ei se yllätyksenä voi tulla! Merkkejä varmasti on ollut.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.
Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.
Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.
Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.
Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…
Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.
Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.
Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.
…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat
että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen
on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea.
Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Siinä olet oikeassa, että monet ihmiset eivät osaa käsitellä ongelmiaan. Joku viisas onkin sanonut, että vaatii viisautta erottaa parisuhteen ongelmat henkilökohtaisista ongelmista. Uskallan väittää, että eksälläni ei ollut tätä viisautta. Meidän avioliitossamme ei ollut vakavia ongelmia, no ehkä arkipäiväistyminen, mutta ei sellaisia ongelmia, joihin ei voinut vaikuttaa.
Miehelle iski kamala keski-iän kriisi, ja hän ratkaisi kriisinsä toisella naisella. Se keski-iän kriisi oireili niin, että hän halusi elämään jotain uutta, autosta lähtien. Hän valitti, ettei jaksa sitä, että aamulla töihin, kaupan kautta kotiin, nukkumaan ja taas aamulla töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.
En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille.
Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.
Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.
Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.
Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.
Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…
Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.
Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.
Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.
…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat
että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen
on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea.
Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)
Ja minä aivan selkokielellä kirjoitin, että en katso näiden parisuhdemäärittelijöiden (joiden voisi sanoa kirjoittavan asian ohi) komppaajineen olevan päteviä tehtävään, jonka ovat itselleen antaneet, eli siis sen määrittelyyn, mitä parisuhde on muille.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.
Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.
Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.
Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.
Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…
Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.
Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.
Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.
…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat
että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen
on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea.
Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)
Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys.
Parisuhteelle ei voi antaa muuta yleistä määritelmää kuin että se on kahden ihmisen keskinäinen liitto, jossa he noudattavat yhdessä sopimiaan sääntöjä ja jakavat yhdessä sopimiltaan osin elämänsä eri puolia keskenään. Tuollaisen voit kehystää. Et mitään seksuaalista eksplisiittisyyttä sen enempää kuin vaikkapa avioliittoa tai lasten tekemistä tai edes yhdessä asumista. Kaikki ne ovat tavanomaisia ja ehkä useimmissa parisuhteissa mukana, mutta kaikista on aina myös poikkeuksia. Harva parisuhde tosiasiassa lienee täysin stereotypian mukainen. Ehkä jopa "normaalit" parisuhteet ovat vähemmistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.
En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille.
Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on.
Oletin, että puhumme aloituksen määrittelemässä konteksissa, eli siinä, että miksi ihmiset eivät tiedä tulleensa petetyksi + siitä johdettuine ajatuksine, että vika on petetyssä, joka ei ole ymmärtänyt pettäjää. Minulla itselläni on ollut salasuhde ja selittelin itselleni juuri tuota "en ole robotti, minulla on tunteet, minulla on vaikeaa, toinen ei ymmärrä, hän ei käsitä" joten todellakaan en ole täydellinen.
Onneksi jossakin vaiheessa havahduin siihen, että nyt petän nimenomaan itseäni raskaasti sönkkäämällä puolustuksiani, kun ongelma on siinä, että en tiedä, mitä tahdon, olen jossakin ikäkriisissä enkä osaa kommunikoida toisen kanssa. Minä en osaa, sillä se toinen ei voi nyt mun "töissä on juu vaikeaa" läpinöistäni ymmärtää täyttymättömiä tarpeitani ja muuta höslän söslää, mitä olen nyt elämääni vaatimassa, toisen kustannuksella.
Nuo kovat sanat olen siis sanonut itselleni ja väitän, että tiedän, mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.
En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille.
Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on.
Oletin, että puhumme aloituksen määrittelemässä konteksissa, eli siinä, että miksi ihmiset eivät tiedä tulleensa petetyksi + siitä johdettuine ajatuksine, että vika on petetyssä, joka ei ole ymmärtänyt pettäjää. Minulla itselläni on ollut salasuhde ja selittelin itselleni juuri tuota "en ole robotti, minulla on tunteet, minulla on vaikeaa, toinen ei ymmärrä, hän ei käsitä" joten todellakaan en ole täydellinen.
Onneksi jossakin vaiheessa havahduin siihen, että nyt petän nimenomaan itseäni raskaasti sönkkäämällä puolustuksiani, kun ongelma on siinä, että en tiedä, mitä tahdon, olen jossakin ikäkriisissä enkä osaa kommunikoida toisen kanssa. Minä en osaa, sillä se toinen ei voi nyt mun "töissä on juu vaikeaa" läpinöistäni ymmärtää täyttymättömiä tarpeitani ja muuta höslän söslää, mitä olen nyt elämääni vaatimassa, toisen kustannuksella.
Nuo kovat sanat olen siis sanonut itselleni ja väitän, että tiedän, mistä puhun.
Niin. Eihän tuo mitenkään kumoa sitä mitä aiemmin sanoin. Olet käynyt sen ihan saman polun. Olit epätäydellinen, et osannut puhua, et tunnistanut omia tarpeitasi, käytösmallejasi, niiden yhteyksiä jne. Kuten tuolla ihan aluksi sanoin: Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. Kaksi osapuolta suhteessa, jolloin yhdessä tai molemmissa voi olla vikaa, joka johtaa lopulta parisuhteen tilan siihen pisteeseen, että toinen pettää ja/tai ettei petos selviä. Pitää olla SEKÄ puhuja ETTÄ kuuntelija, jotta siltä vältytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.
Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.
Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.
Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.
Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…
Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.
Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.
Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.
…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat
että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen
on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea.
Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)
Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys.
Parisuhteelle ei voi antaa muuta yleistä määritelmää kuin että se on kahden ihmisen keskinäinen liitto, jossa he noudattavat yhdessä sopimiaan sääntöjä ja jakavat yhdessä sopimiltaan osin elämänsä eri puolia keskenään. Tuollaisen voit kehystää. Et mitään seksuaalista eksplisiittisyyttä sen enempää kuin vaikkapa avioliittoa tai lasten tekemistä tai edes yhdessä asumista. Kaikki ne ovat tavanomaisia ja ehkä useimmissa parisuhteissa mukana, mutta kaikista on aina myös poikkeuksia. Harva parisuhde tosiasiassa lienee täysin stereotypian mukainen. Ehkä jopa "normaalit" parisuhteet ovat vähemmistö.
Maailmasta ei löydy mitään niin ehdotonta totuutta, ettei jokaiseen löytyisi jotakin poikkeusta.
Jos tälle keskustelun tasolle mennään, ei mistään asiasta voi olla muuta mielipidettä kuin: ”Suattaapi olla, tai suattaa olla olemassa”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei aisti puolisonsa pettämistä, ei kyllä aisti varmasti mitään muitakaan viboja.
Ei ihmekään, että mies pettää semmosta savipatsasta.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.
Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.
Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.
Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.
Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…
Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.
Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.
Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.
…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat
että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen
on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea.
Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)
Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys.
Parisuhteelle ei voi antaa muuta yleistä määritelmää kuin että se on kahden ihmisen keskinäinen liitto, jossa he noudattavat yhdessä sopimiaan sääntöjä ja jakavat yhdessä sopimiltaan osin elämänsä eri puolia keskenään. Tuollaisen voit kehystää. Et mitään seksuaalista eksplisiittisyyttä sen enempää kuin vaikkapa avioliittoa tai lasten tekemistä tai edes yhdessä asumista. Kaikki ne ovat tavanomaisia ja ehkä useimmissa parisuhteissa mukana, mutta kaikista on aina myös poikkeuksia. Harva parisuhde tosiasiassa lienee täysin stereotypian mukainen. Ehkä jopa "normaalit" parisuhteet ovat vähemmistö.
Maailmasta ei löydy mitään niin ehdotonta totuutta, ettei jokaiseen löytyisi jotakin poikkeusta.
Jos tälle keskustelun tasolle mennään, ei mistään asiasta voi olla muuta mielipidettä kuin: ”Suattaapi olla, tai suattaa olla olemassa”
Jos tarvitsee ehdottomia totuuksia, on väärässä paikassa väärällä asialla.
Jos alkaa määritellä terminologiaa, se pitää kuitenkin tehdä oikein. Sinnepäin hutilointi ei riitä. Jos erikseen vaivautuu kehumaan määritelmää täydelliseksi, on parasta kyetä se osoittamaan. Määritelmissä ei voi olla poikkeuksia. Sellainen kun ei ole edes määritelmä vaan juurikin tuollainen tyhjänpäiväinen savolaissutkautus: "Parisuhde on seksuaalisesti eksklusiivinen, paitsi jos ei ole".
Kuten jo itse osoitin, parisuhteen voi helposti määritellä tavalla, joka kattaa kaikki tapaukset ja mahdollistaa myös pettämis-käsitteen ytimellisen liittämisen, ilman että tarvitsee turvautua savolaiseen dialektiikkaan. Möläytyksesi oli siis paitsi virheellinen, myös typerä, koska tuli jälkijunassa tehtyäni sen jo tyhjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.
En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille.
Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on.
Oletin, että puhumme aloituksen määrittelemässä konteksissa, eli siinä, että miksi ihmiset eivät tiedä tulleensa petetyksi + siitä johdettuine ajatuksine, että vika on petetyssä, joka ei ole ymmärtänyt pettäjää. Minulla itselläni on ollut salasuhde ja selittelin itselleni juuri tuota "en ole robotti, minulla on tunteet, minulla on vaikeaa, toinen ei ymmärrä, hän ei käsitä" joten todellakaan en ole täydellinen.
Onneksi jossakin vaiheessa havahduin siihen, että nyt petän nimenomaan itseäni raskaasti sönkkäämällä puolustuksiani, kun ongelma on siinä, että en tiedä, mitä tahdon, olen jossakin ikäkriisissä enkä osaa kommunikoida toisen kanssa. Minä en osaa, sillä se toinen ei voi nyt mun "töissä on juu vaikeaa" läpinöistäni ymmärtää täyttymättömiä tarpeitani ja muuta höslän söslää, mitä olen nyt elämääni vaatimassa, toisen kustannuksella.
Nuo kovat sanat olen siis sanonut itselleni ja väitän, että tiedän, mistä puhun.
Niin. Eihän tuo mitenkään kumoa sitä mitä aiemmin sanoin. Olet käynyt sen ihan saman polun. Olit epätäydellinen, et osannut puhua, et tunnistanut omia tarpeitasi, käytösmallejasi, niiden yhteyksiä jne. Kuten tuolla ihan aluksi sanoin: Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. Kaksi osapuolta suhteessa, jolloin yhdessä tai molemmissa voi olla vikaa, joka johtaa lopulta parisuhteen tilan siihen pisteeseen, että toinen pettää ja/tai ettei petos selviä. Pitää olla SEKÄ puhuja ETTÄ kuuntelija, jotta siltä vältytään.
Sellaista, mitä ei kerrota, vaan päinvastoin salataan, kompensoidaan, vältellään, pelätään reaktioita kerrottaessa, ei itsekään tunnisteta, ei osata analysoida = toimitaan, kuten luettelit, ei toinen voi osata kuunnella. Tai ainakin tälläisen kuuntelemisen osaaminen on erittäin, erittäin harvinainen meediomainen kyky.
Jos se, että toinen ei meediona lue sitä, mitä toinen kaikin voimin salaat, johtaa pettämiseen ja tai/siihen, että petos ei selviä, en lähtisi syyttelemään siitä, että ei kuuntele. Meistä kun kukaan ei ole täydellinen, harva myös meedio.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei aisti puolisonsa pettämistä, ei kyllä aisti varmasti mitään muitakaan viboja.
Ei ihmekään, että mies pettää semmosta savipatsasta.
Kyllä yleensä nämä viboja aistimattomat petetyt ovat miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.
En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille.
Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on.
Oletin, että puhumme aloituksen määrittelemässä konteksissa, eli siinä, että miksi ihmiset eivät tiedä tulleensa petetyksi + siitä johdettuine ajatuksine, että vika on petetyssä, joka ei ole ymmärtänyt pettäjää. Minulla itselläni on ollut salasuhde ja selittelin itselleni juuri tuota "en ole robotti, minulla on tunteet, minulla on vaikeaa, toinen ei ymmärrä, hän ei käsitä" joten todellakaan en ole täydellinen.
Onneksi jossakin vaiheessa havahduin siihen, että nyt petän nimenomaan itseäni raskaasti sönkkäämällä puolustuksiani, kun ongelma on siinä, että en tiedä, mitä tahdon, olen jossakin ikäkriisissä enkä osaa kommunikoida toisen kanssa. Minä en osaa, sillä se toinen ei voi nyt mun "töissä on juu vaikeaa" läpinöistäni ymmärtää täyttymättömiä tarpeitani ja muuta höslän söslää, mitä olen nyt elämääni vaatimassa, toisen kustannuksella.
Nuo kovat sanat olen siis sanonut itselleni ja väitän, että tiedän, mistä puhun.
Niin. Eihän tuo mitenkään kumoa sitä mitä aiemmin sanoin. Olet käynyt sen ihan saman polun. Olit epätäydellinen, et osannut puhua, et tunnistanut omia tarpeitasi, käytösmallejasi, niiden yhteyksiä jne. Kuten tuolla ihan aluksi sanoin: Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. Kaksi osapuolta suhteessa, jolloin yhdessä tai molemmissa voi olla vikaa, joka johtaa lopulta parisuhteen tilan siihen pisteeseen, että toinen pettää ja/tai ettei petos selviä. Pitää olla SEKÄ puhuja ETTÄ kuuntelija, jotta siltä vältytään.
Sellaista, mitä ei kerrota, vaan päinvastoin salataan, kompensoidaan, vältellään, pelätään reaktioita kerrottaessa, ei itsekään tunnisteta, ei osata analysoida = toimitaan, kuten luettelit, ei toinen voi osata kuunnella. Tai ainakin tälläisen kuuntelemisen osaaminen on erittäin, erittäin harvinainen meediomainen kyky.
Jos se, että toinen ei meediona lue sitä, mitä toinen kaikin voimin salaat, johtaa pettämiseen ja tai/siihen, että petos ei selviä, en lähtisi syyttelemään siitä, että ei kuuntele. Meistä kun kukaan ei ole täydellinen, harva myös meedio.
En tiedä miksi koet tarpeelliseksi tolkuttaa tolkuttamastasi minulle sitä, mitä alkujaan sanoin jo itse.
Enkä haluakaan tietää.
Todetaan nyt vaan vielä N:nen kerran, että molempien pitää osata tonttinsa. Sen pitää osata puhua, jolla puutteita on, ja sen toisen pitää osata kuunnella ja ymmärtää. Käytännössä tietenkin molempien pitää osata sekä että. Mutta jos nyt rajataan asetelma siihen että voinen vain on potentiaalinen pettynyt ja pettäjä ja toinen olettaa asioiden olevan kunnossa shokkiuutiseen saakka.
Kumman tahansa osapuolen puutteet näissä perustaidoissa voivat johtaa polulle, joka päättyy pettämisen paljastumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys.
Pyllähdys tapahtui kyllä nyt sulle...
En väittänyt lausuntoa TÄYSIN opponoimattomaksi, vaan että se ei ole HELPOSTI opponoitavissa.
See the difference? :)
Miksi muuten näet perinteiset, uskollisuuteen perustuvat, vain kahden ihmisen väliset parisuhteet niin suurena mörkönä, että halveksut niitä noin avoimesti ja aggressiivisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.
En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille.
Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on.
Oletin, että puhumme aloituksen määrittelemässä konteksissa, eli siinä, että miksi ihmiset eivät tiedä tulleensa petetyksi + siitä johdettuine ajatuksine, että vika on petetyssä, joka ei ole ymmärtänyt pettäjää. Minulla itselläni on ollut salasuhde ja selittelin itselleni juuri tuota "en ole robotti, minulla on tunteet, minulla on vaikeaa, toinen ei ymmärrä, hän ei käsitä" joten todellakaan en ole täydellinen.
Onneksi jossakin vaiheessa havahduin siihen, että nyt petän nimenomaan itseäni raskaasti sönkkäämällä puolustuksiani, kun ongelma on siinä, että en tiedä, mitä tahdon, olen jossakin ikäkriisissä enkä osaa kommunikoida toisen kanssa. Minä en osaa, sillä se toinen ei voi nyt mun "töissä on juu vaikeaa" läpinöistäni ymmärtää täyttymättömiä tarpeitani ja muuta höslän söslää, mitä olen nyt elämääni vaatimassa, toisen kustannuksella.
Nuo kovat sanat olen siis sanonut itselleni ja väitän, että tiedän, mistä puhun.
Niin. Eihän tuo mitenkään kumoa sitä mitä aiemmin sanoin. Olet käynyt sen ihan saman polun. Olit epätäydellinen, et osannut puhua, et tunnistanut omia tarpeitasi, käytösmallejasi, niiden yhteyksiä jne. Kuten tuolla ihan aluksi sanoin: Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. Kaksi osapuolta suhteessa, jolloin yhdessä tai molemmissa voi olla vikaa, joka johtaa lopulta parisuhteen tilan siihen pisteeseen, että toinen pettää ja/tai ettei petos selviä. Pitää olla SEKÄ puhuja ETTÄ kuuntelija, jotta siltä vältytään.
Sellaista, mitä ei kerrota, vaan päinvastoin salataan, kompensoidaan, vältellään, pelätään reaktioita kerrottaessa, ei itsekään tunnisteta, ei osata analysoida = toimitaan, kuten luettelit, ei toinen voi osata kuunnella. Tai ainakin tälläisen kuuntelemisen osaaminen on erittäin, erittäin harvinainen meediomainen kyky.
Jos se, että toinen ei meediona lue sitä, mitä toinen kaikin voimin salaat, johtaa pettämiseen ja tai/siihen, että petos ei selviä, en lähtisi syyttelemään siitä, että ei kuuntele. Meistä kun kukaan ei ole täydellinen, harva myös meedio.
En tiedä miksi koet tarpeelliseksi tolkuttaa tolkuttamastasi minulle sitä, mitä alkujaan sanoin jo itse.
Enkä haluakaan tietää.
Todetaan nyt vaan vielä N:nen kerran, että molempien pitää osata tonttinsa. Sen pitää osata puhua, jolla puutteita on, ja sen toisen pitää osata kuunnella ja ymmärtää. Käytännössä tietenkin molempien pitää osata sekä että. Mutta jos nyt rajataan asetelma siihen että voinen vain on potentiaalinen pettynyt ja pettäjä ja toinen olettaa asioiden olevan kunnossa shokkiuutiseen saakka.
Kumman tahansa osapuolen puutteet näissä perustaidoissa voivat johtaa polulle, joka päättyy pettämisen paljastumiseen.
Itsestään selvyyksiä. Tietenkään hyvä kuuntelija, jolla on vastassa hyvä kommunikoija, ei joudu samalle polulle kuin muunlaisessa tilanteessa.
Mutta se, mitä sinä tässä teet, on, että yrität shokkiuutisen hetkessä vierittää ongelman osaamattoman tontilta toisen tontille. On aivan sama, miten hyvä kuuntelija on vastassa, jos häneltä järjestelmällisesti pimitään tieto, joka hänen pitäisi kuulla.
Kaunopuheisesti toki sielua riipaisevasti kerrot ihmisestä, joka ei ole robotti ja selostat hänen motiivejaan toimia, kuten toimi tunnetyhjiössään. Se ei auta shokkiuutisen kuulijaa yhtään, sillä hänellä ei ole ollut tätä tietoa, mikä pettäjällä on. Ei hänelle ole kerrottu näitä asioita.
Eli: kyllä voi olla hyvä kuuntelija ja tulla silti petetyksi. Kun toinen ei kerro. Toisin sanoen: mielestäni olet nyt vinossa näiden "eikun molempien pitää olla" jankkauksien kanssa. Kas kun sitä mitä ei tiedä, sitä ei tiedä.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys.
Pyllähdys tapahtui kyllä nyt sulle...
En väittänyt lausuntoa TÄYSIN opponoimattomaksi, vaan että se ei ole HELPOSTI opponoitavissa.See the difference? :)
Miksi muuten näet perinteiset, uskollisuuteen perustuvat, vain kahden ihmisen väliset parisuhteet niin suurena mörkönä, että halveksut niitä noin avoimesti ja aggressiivisesti?
Okei, sovitaan niin. Mutta senkin kumosin, koska HELPOSTI se jo opponoitiin.
En halveksu mitään enkä ole aggressiivinen. Miksi sinä ryhdyit tällaisiin asiattomiin ja aggressiivisiin ad hominem- ja olkinukkehyökkäyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)
- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???Puskista siis tuli.
Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella.
Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.
Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.
Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.
Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii.
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.
En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille.
Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on.
Oletin, että puhumme aloituksen määrittelemässä konteksissa, eli siinä, että miksi ihmiset eivät tiedä tulleensa petetyksi + siitä johdettuine ajatuksine, että vika on petetyssä, joka ei ole ymmärtänyt pettäjää. Minulla itselläni on ollut salasuhde ja selittelin itselleni juuri tuota "en ole robotti, minulla on tunteet, minulla on vaikeaa, toinen ei ymmärrä, hän ei käsitä" joten todellakaan en ole täydellinen.
Onneksi jossakin vaiheessa havahduin siihen, että nyt petän nimenomaan itseäni raskaasti sönkkäämällä puolustuksiani, kun ongelma on siinä, että en tiedä, mitä tahdon, olen jossakin ikäkriisissä enkä osaa kommunikoida toisen kanssa. Minä en osaa, sillä se toinen ei voi nyt mun "töissä on juu vaikeaa" läpinöistäni ymmärtää täyttymättömiä tarpeitani ja muuta höslän söslää, mitä olen nyt elämääni vaatimassa, toisen kustannuksella.
Nuo kovat sanat olen siis sanonut itselleni ja väitän, että tiedän, mistä puhun.
Niin. Eihän tuo mitenkään kumoa sitä mitä aiemmin sanoin. Olet käynyt sen ihan saman polun. Olit epätäydellinen, et osannut puhua, et tunnistanut omia tarpeitasi, käytösmallejasi, niiden yhteyksiä jne. Kuten tuolla ihan aluksi sanoin: Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. Kaksi osapuolta suhteessa, jolloin yhdessä tai molemmissa voi olla vikaa, joka johtaa lopulta parisuhteen tilan siihen pisteeseen, että toinen pettää ja/tai ettei petos selviä. Pitää olla SEKÄ puhuja ETTÄ kuuntelija, jotta siltä vältytään.
Sellaista, mitä ei kerrota, vaan päinvastoin salataan, kompensoidaan, vältellään, pelätään reaktioita kerrottaessa, ei itsekään tunnisteta, ei osata analysoida = toimitaan, kuten luettelit, ei toinen voi osata kuunnella. Tai ainakin tälläisen kuuntelemisen osaaminen on erittäin, erittäin harvinainen meediomainen kyky.
Jos se, että toinen ei meediona lue sitä, mitä toinen kaikin voimin salaat, johtaa pettämiseen ja tai/siihen, että petos ei selviä, en lähtisi syyttelemään siitä, että ei kuuntele. Meistä kun kukaan ei ole täydellinen, harva myös meedio.
En tiedä miksi koet tarpeelliseksi tolkuttaa tolkuttamastasi minulle sitä, mitä alkujaan sanoin jo itse.
Enkä haluakaan tietää.
Todetaan nyt vaan vielä N:nen kerran, että molempien pitää osata tonttinsa. Sen pitää osata puhua, jolla puutteita on, ja sen toisen pitää osata kuunnella ja ymmärtää. Käytännössä tietenkin molempien pitää osata sekä että. Mutta jos nyt rajataan asetelma siihen että voinen vain on potentiaalinen pettynyt ja pettäjä ja toinen olettaa asioiden olevan kunnossa shokkiuutiseen saakka.
Kumman tahansa osapuolen puutteet näissä perustaidoissa voivat johtaa polulle, joka päättyy pettämisen paljastumiseen.
Itsestään selvyyksiä. Tietenkään hyvä kuuntelija, jolla on vastassa hyvä kommunikoija, ei joudu samalle polulle kuin muunlaisessa tilanteessa.
Mutta se, mitä sinä tässä teet, on, että yrität shokkiuutisen hetkessä vierittää ongelman osaamattoman tontilta toisen tontille. On aivan sama, miten hyvä kuuntelija on vastassa, jos häneltä järjestelmällisesti pimitään tieto, joka hänen pitäisi kuulla.
Kaunopuheisesti toki sielua riipaisevasti kerrot ihmisestä, joka ei ole robotti ja selostat hänen motiivejaan toimia, kuten toimi tunnetyhjiössään. Se ei auta shokkiuutisen kuulijaa yhtään, sillä hänellä ei ole ollut tätä tietoa, mikä pettäjällä on. Ei hänelle ole kerrottu näitä asioita.
Eli: kyllä voi olla hyvä kuuntelija ja tulla silti petetyksi. Kun toinen ei kerro. Toisin sanoen: mielestäni olet nyt vinossa näiden "eikun molempien pitää olla" jankkauksien kanssa. Kas kun sitä mitä ei tiedä, sitä ei tiedä.
Olet täysin väärässä. En yritä vierittää mitään mihinkään. Se on omaa harhatulkintaasi jonka olen jo kolmesti tai neljästi oikaissut. Mikä pakottaa jankkaamaan vastoin totuutta? Lopeta se, olipa mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys.
Pyllähdys tapahtui kyllä nyt sulle...
En väittänyt lausuntoa TÄYSIN opponoimattomaksi, vaan että se ei ole HELPOSTI opponoitavissa.See the difference? :)
Miksi muuten näet perinteiset, uskollisuuteen perustuvat, vain kahden ihmisen väliset parisuhteet niin suurena mörkönä, että halveksut niitä noin avoimesti ja aggressiivisesti?
Okei, sovitaan niin. Mutta senkin kumosin, koska HELPOSTI se jo opponoitiin.
En halveksu mitään enkä ole aggressiivinen. Miksi sinä ryhdyit tällaisiin asiattomiin ja aggressiivisiin ad hominem- ja olkinukkehyökkäyksiin?
No totta puhuen, kaduttaa jo nyt...
Olet mielipiteissäsi niin ehdoton, että et suostu näkemään etkä kuulemaan mitään muita näkemyksiä kuin omasi, joten lopetan tähän...
Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!
Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa!
Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla.
VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.