Miten pettäminen voi tulla yllätyksenä?

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Unohdit sen tosiasian, että hyvin moni pettäminen johtuu yksilön omasta kriisistä, jolla ei olemitään tekemistä parisuhteen kanssa.

Ja koska parisuhde ei ole terapiasuhde, ei niitä omia kriisejä vatvota puolison kanssa. Ja siksi jää pimentoon.

Moni asia tässä maailmassa ihmetyttää, kuten nyt tätä aloittajaa tämmöinen asia.

Minua aina ihmetyttää miten joillain ihmisillä on niin olematon järki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)

- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???

Puskista siis tuli.

Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. 

Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.

Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.

Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.

Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii. 

Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!

Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa! 

Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla. 

VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.

En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille. 

Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on. 

Pettämisen suhteen minulla on rahkeet. Eikä se vielä tee kenestäkään lähelläkään täydellistä, ettei petä. Mutta pettäminen tekee poikkeuksetta pettäjän huonoksi kumppaniksi, ja huonoksi ihmiseksi.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)

- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???

Puskista siis tuli.

Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. 

Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.

Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.

Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.

Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii. 

Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!

Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa! 

Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla. 

VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.

En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille. 

Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on. 

Pettämisen suhteen minulla on rahkeet. Eikä se vielä tee kenestäkään lähelläkään täydellistä, ettei petä. Mutta pettäminen tekee poikkeuksetta pettäjän huonoksi kumppaniksi, ja huonoksi ihmiseksi.

-eri

Eikä sekään tee ihmistä hyväksi, jos ei petä. Asiat eivätkä ihmiset ole niin mustavalkoisia.

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.

Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.

Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.

Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.

Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…

Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.

Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.

Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.

…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.

Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat

että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen

on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…

Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea. 

Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)

Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys. 

Parisuhteelle ei voi antaa muuta yleistä määritelmää kuin että se on kahden ihmisen keskinäinen liitto, jossa he noudattavat yhdessä sopimiaan sääntöjä ja jakavat yhdessä sopimiltaan osin elämänsä eri puolia keskenään. Tuollaisen voit kehystää. Et mitään seksuaalista eksplisiittisyyttä sen enempää kuin vaikkapa avioliittoa tai lasten tekemistä tai edes yhdessä asumista. Kaikki ne ovat tavanomaisia ja ehkä useimmissa parisuhteissa mukana, mutta kaikista on aina myös poikkeuksia. Harva parisuhde tosiasiassa lienee täysin stereotypian mukainen. Ehkä jopa "normaalit" parisuhteet ovat vähemmistö. 

Maailmasta ei löydy mitään niin ehdotonta totuutta, ettei jokaiseen löytyisi jotakin poikkeusta.

Jos tälle keskustelun tasolle mennään, ei mistään asiasta voi olla muuta mielipidettä kuin: ”Suattaapi olla, tai suattaa olla olemassa”

Jos tarvitsee ehdottomia totuuksia, on väärässä paikassa väärällä asialla. 

Jos alkaa määritellä terminologiaa, se pitää kuitenkin tehdä oikein. Sinnepäin hutilointi ei riitä. Jos erikseen vaivautuu kehumaan määritelmää täydelliseksi, on parasta kyetä se osoittamaan. Määritelmissä ei voi olla poikkeuksia. Sellainen kun ei ole edes määritelmä vaan juurikin tuollainen tyhjänpäiväinen savolaissutkautus: "Parisuhde on seksuaalisesti eksklusiivinen, paitsi jos ei ole". 

Kuten jo itse osoitin, parisuhteen voi helposti määritellä tavalla, joka kattaa kaikki tapaukset ja mahdollistaa myös pettämis-käsitteen ytimellisen liittämisen, ilman että tarvitsee turvautua savolaiseen dialektiikkaan. Möläytyksesi oli siis paitsi virheellinen, myös typerä, koska tuli jälkijunassa tehtyäni sen jo tyhjäksi. 

Parisuhteen voi helposti määritellä merkityksettömäksi, kuten sinä teit. Sen voi määritellä niin, että sen alle mahtuu paljon suhteita, jotka eivät edes liity rakkauteen, tai parimuodostumiseen, kuten sinä teit.

Sinä olet pettäjä ja polyamoristi tai CNM, ja sinulla on pakonomainen tarve laajentaa vallalla olevaa käsitettä, kattamaan myös sinun tilanteesi, tai toiveesi ja haaveesi. Paitsi että silloin venytät määritelmää merkityksettömyyteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään.

Ja tässä on tehty se virhe, hairahdus, moraaliton ja etiikan vastainen teko. Pettyminen ei johda pettämiseen, paitsi pettäjän mielessä. Pettymisen voi käsitellä monella muullakin tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)

- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???

Puskista siis tuli.

Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. 

Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.

Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.

Jos on sitoutunut ja rakastaa, ei ihan hevillä luovuta. Toista sietää pitkäänkin epätäydellisenä. Siihen asti, että vähitellen kertyvä paha olo ottaa vallan kaikesta. Sen yrittää viime tippaan asti kieltää ja kätkeä, kompensoida, selitellä muuksi. Vaikkapa työstressiksi. On psykologisesti helpompaa valittaa työn raskautta kotona kuin kotiolojen raskautta kotona. Sillä välttyy kiusallisuuksilta.

Älkää pitäkö puolisojanne robotteina ja täydellisinä. He eivät välttämättä tunnista tunteitaan ja osaa analysoida niitä. Eivätkä kerro totuutta. He voivat jopa pelätä teitä ja reaktioitanne ja siksi salata asioitaan. Kun he inhimillisinä lopulta myös erehtyvät johonkin kamalaan ja loukkaavaan, älkää silloinkaan pitäkö heitä robotteina. Se ei ollut välttämättä suunnitelmallista ja laskelmoitua. Ei hyökkäys teitä vastaan. He eivät vain osanneet käsitellä ongelmaansa sen paremmin. Heillä oli täyttymätön tarve, eivätkä se sille muuta keinoa sillä hetkellä löytäneet. He tekivät tyhmästi ja pahensivat asioita, mutta sillä lailla ihminen ahdinkoon joutuessaan monesti toimii. 

Juuri tälläisiä kaunopuheisia selityksiä pettäjät selittävät itselleen. Heillä on täyttymätön tarve eivät he ole robotteja!

Kun pettäminen sitten paljastuu, odotetaan kuitenkin, että puoliso on selvännäkijä, joka tunnistaa pettäjän tunteet, lievittää hänen ilmaisemattomat pelkonsa, puskee pettäjän käsittelemään ongelmansa paremmin ja selostaa, miten tämä nyt ei ole työstressiä vaan kuule sulle nyt kiertyy kertyy ja kiertyy kamalasti pahaa oloa! 

Toisin sanoen, kyllä petetyn olisi pitänyt osata analysoida toisen loputon kieltäminen ja kompensointi, ettei raukkaparka olisi ajautunut ahdinkoon, jossa monesti ihan vaan tulee loukattua toista törkeällä tavalla. 

VMP sanon minä. Aivan kuten pettäjä ei ole robotti, ei puoliso ole meedio tai tarkkanäköinen psykoterapeutti. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy oppia ennen "kamalia tekoja" avaamaan suunsa.

En ole muuta väittänytkään. Teit täysin yliampuvia tulkintoja tekstistäni, joten VMP vaan itsellesi. Kyseessä ei ole kaunopuheinen selitys itselle vaan raaka realismi hyvin monille pettäjille ja petetyille. 

Se, että ihmiset eivät ole täydellisiä, on sitä raakaa realismia. Sinä voit täydellisyydentunnoissasi vaatia että "kyllä ihmisen on opittava", ja voin yhtyä vaatimukseesi siinä mielessä, että jos noin tapahtuisi, monilta ongelmilta vältyttäisiin, mutta kun todellisuudessa niin ei ole. Moni ei opi. Moni ei opi ennen pahoja virheitä, jotkut eivät sittenkään. Pettäjät eivät ole täydellisiä. He eivät kykene siihen, mitä sinä täydelliseltä ihmiseltä vaadit. Täydelliseltä ihmiseltä, joka pystyisi kommunikoimaan täydellisen puolisonsa kanssa kaikki asiat läpikotaisin ja sitten tehdä päätöksen parisuhteen jatkosta ennen uusiin suhteisiin ryhtymisen harkitsemistakaan. Kahden täydellisen ihmisen liitto totta vie olisi täydellinen, eikä mitään pahaa koskaan tapahtuisi. Heitä eka kivi, jos sulla rahkeet on. 

Pettämisen suhteen minulla on rahkeet. Eikä se vielä tee kenestäkään lähelläkään täydellistä, ettei petä. Mutta pettäminen tekee poikkeuksetta pettäjän huonoksi kumppaniksi, ja huonoksi ihmiseksi.

-eri

Eikä sekään tee ihmistä hyväksi, jos ei petä. Asiat eivätkä ihmiset ole niin mustavalkoisia.

Ei teekkään, mutta pettäminen tekee pahaksi. Tässä yhteydessä asia on siis musta tai harmaa. Hyvyyteen tarvitaan muutakin, tekoja tämän keskustelun ulkopuolelta. Pahaan riittää tuo yksi asia.

Tuli itsellekkin täysin puskista vaimon touhut. Niistä siis 10v aikaa kunnes paljastui. Se mikä harmittaa sen itsekkään touhuilun lisäksi on se, ettei anna puolisolle oikeutta päättää omasta elämästään vaan antaa elää epätietoisuudessa luullen ettei koskaan jää kiinni.

M40

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla , että joku on vielä noin typerä kuin AP ?

Ehkä ap on sairaalloisen mustasukkainen puolisonsa kyttääjä 24/7. Kuvittelee hallinnoivansa ihan kaikkea.

niitä merkkejä tulee silloin kun pettämistä on jo tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.

Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.

Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.

Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.

Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…

Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.

Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.

Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.

…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.

Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat

että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen

on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…

Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea. 

Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)

Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys. 

Parisuhteelle ei voi antaa muuta yleistä määritelmää kuin että se on kahden ihmisen keskinäinen liitto, jossa he noudattavat yhdessä sopimiaan sääntöjä ja jakavat yhdessä sopimiltaan osin elämänsä eri puolia keskenään. Tuollaisen voit kehystää. Et mitään seksuaalista eksplisiittisyyttä sen enempää kuin vaikkapa avioliittoa tai lasten tekemistä tai edes yhdessä asumista. Kaikki ne ovat tavanomaisia ja ehkä useimmissa parisuhteissa mukana, mutta kaikista on aina myös poikkeuksia. Harva parisuhde tosiasiassa lienee täysin stereotypian mukainen. Ehkä jopa "normaalit" parisuhteet ovat vähemmistö. 

Maailmasta ei löydy mitään niin ehdotonta totuutta, ettei jokaiseen löytyisi jotakin poikkeusta.

Jos tälle keskustelun tasolle mennään, ei mistään asiasta voi olla muuta mielipidettä kuin: ”Suattaapi olla, tai suattaa olla olemassa”

Jos tarvitsee ehdottomia totuuksia, on väärässä paikassa väärällä asialla. 

Jos alkaa määritellä terminologiaa, se pitää kuitenkin tehdä oikein. Sinnepäin hutilointi ei riitä. Jos erikseen vaivautuu kehumaan määritelmää täydelliseksi, on parasta kyetä se osoittamaan. Määritelmissä ei voi olla poikkeuksia. Sellainen kun ei ole edes määritelmä vaan juurikin tuollainen tyhjänpäiväinen savolaissutkautus: "Parisuhde on seksuaalisesti eksklusiivinen, paitsi jos ei ole". 

Kuten jo itse osoitin, parisuhteen voi helposti määritellä tavalla, joka kattaa kaikki tapaukset ja mahdollistaa myös pettämis-käsitteen ytimellisen liittämisen, ilman että tarvitsee turvautua savolaiseen dialektiikkaan. Möläytyksesi oli siis paitsi virheellinen, myös typerä, koska tuli jälkijunassa tehtyäni sen jo tyhjäksi. 

Kerrassaan upeaa verbaali-akrobatiaa!

Respect! ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska pettämiseen ei välttämättä tarvita syitä, halu pettää riittää.

Normaali ihminen ei koe sellaisia haluja ilman jotain syytä, joka liittyy omaan parisuhteeseen. Tapapettäjä on jokin pershäröinen poikkeustapaus.

Vaikka satunnaisia himoja heräsikin, kunnossa olevaan parisuhteeseen kuuluva toisen kunnioitus, arvostus ja rakkaus sulkevat tehokkaasti pois kaikenlaisen toiminnan. Pettäminen ei ole vaihtoehto.

Ihan turhaa yrität yleistää omat mielipiteesi jotenkin yleispäteviksi.

Vierailija kirjoitti:

Äidin kuuluu olla ensisijaisesti äiti jos siksi kerran alkaa, eikä silloin voi olla kokoaikainen miehen viihdyttäjä. Hyvä mies pysyy menossa mukana jos on uskollista sorttia. Jos on heikko houkutuksille niin menköön menojaan.

Ööh, sarkasmia vai ei? Vanhempien parisuhde on se tärkein ja keskiössä sittenkin kun niitä lapsia tulee. Se on perheen, myös niiden lasten, koti. Tämä ei ole pois hyvältä äitiydeltä eikä isyydeltä eikä lasten ja vanhempien keskinäisiltä suhteilta.

Valitettavan usein asia unohtuu erityisesti naisilta jotka upputuvat vain äitiyteen ja sitten tulee näitä "yllätys"pettämisiä. Parisuhteen hiipumista ei haluta nähdä jälkikäteenkään, se on näistäkin vastauksista havaittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun uskollasihan ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

En ole ap, mutta minua lähinnä naurattaa petettyjen tuska ja raivo. Toivottavasti he oppivat pettämisestä jotain.

Mikähän raivo? Tuo nyt oli vain toteamus. Mukavaa, että sinusta on huvittavaa jos joku tulee petetyksi.

Täällä palstalla on ihan perus, että jos ilmaiset toteamuksen omaisesti eriävän mielipiteesi, olet "raivoissasi".

Olen oikeasti huolissani tämän palstan perusteella ihmisten lukutaidosta. Yhden lauseen kommenteihinkin revitään piilomerkityksiä omasta mielikuvituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin kuuluu olla ensisijaisesti äiti jos siksi kerran alkaa, eikä silloin voi olla kokoaikainen miehen viihdyttäjä. Hyvä mies pysyy menossa mukana jos on uskollista sorttia. Jos on heikko houkutuksille niin menköön menojaan.

Ööh, sarkasmia vai ei? Vanhempien parisuhde on se tärkein ja keskiössä sittenkin kun niitä lapsia tulee. Se on perheen, myös niiden lasten, koti. Tämä ei ole pois hyvältä äitiydeltä eikä isyydeltä eikä lasten ja vanhempien keskinäisiltä suhteilta.

Valitettavan usein asia unohtuu erityisesti naisilta jotka upputuvat vain äitiyteen ja sitten tulee näitä "yllätys"pettämisiä. Parisuhteen hiipumista ei haluta nähdä jälkikäteenkään, se on näistäkin vastauksista havaittavissa.

Olen eri, mutta on tuossa "miehen kokoaikainen viihdyttäjä" - kommentissa ihan järkikin. Onhan se nyt ihan selvä, että lasten hankkiminen ei lisää tunteja vuorokauteen. Kaiken logiikan mukaan lasten hoitamiseen käytettävä aika on otettava muualta eli vapaa-ajasta. Jos puoliso ei ole valmis luopumaan mistään menoista, harrastuksista eikä myöskään hyväksy sitä, että kahdenkeskistä aikaa on sitten vähemmän ja ajankäyttö ja rutiinit muuttuu, ei ole kyllä miettinyt lastenhankintaa loppuun asti. Tai oikeastaan yhtään, jos ei niin yksinkertaista asiaa tajua kuin että vuorokaudessa on 24 tuntia ja ne lapset täytyy siihen mahduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.

Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.

Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.

Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.

Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…

Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.

Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.

Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.

…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.

Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat

että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen

on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…

Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea. 

Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)

Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys. 

Parisuhteelle ei voi antaa muuta yleistä määritelmää kuin että se on kahden ihmisen keskinäinen liitto, jossa he noudattavat yhdessä sopimiaan sääntöjä ja jakavat yhdessä sopimiltaan osin elämänsä eri puolia keskenään. Tuollaisen voit kehystää. Et mitään seksuaalista eksplisiittisyyttä sen enempää kuin vaikkapa avioliittoa tai lasten tekemistä tai edes yhdessä asumista. Kaikki ne ovat tavanomaisia ja ehkä useimmissa parisuhteissa mukana, mutta kaikista on aina myös poikkeuksia. Harva parisuhde tosiasiassa lienee täysin stereotypian mukainen. Ehkä jopa "normaalit" parisuhteet ovat vähemmistö. 

Maailmasta ei löydy mitään niin ehdotonta totuutta, ettei jokaiseen löytyisi jotakin poikkeusta.

Jos tälle keskustelun tasolle mennään, ei mistään asiasta voi olla muuta mielipidettä kuin: ”Suattaapi olla, tai suattaa olla olemassa”

Jos tarvitsee ehdottomia totuuksia, on väärässä paikassa väärällä asialla. 

Jos alkaa määritellä terminologiaa, se pitää kuitenkin tehdä oikein. Sinnepäin hutilointi ei riitä. Jos erikseen vaivautuu kehumaan määritelmää täydelliseksi, on parasta kyetä se osoittamaan. Määritelmissä ei voi olla poikkeuksia. Sellainen kun ei ole edes määritelmä vaan juurikin tuollainen tyhjänpäiväinen savolaissutkautus: "Parisuhde on seksuaalisesti eksklusiivinen, paitsi jos ei ole". 

Kuten jo itse osoitin, parisuhteen voi helposti määritellä tavalla, joka kattaa kaikki tapaukset ja mahdollistaa myös pettämis-käsitteen ytimellisen liittämisen, ilman että tarvitsee turvautua savolaiseen dialektiikkaan. Möläytyksesi oli siis paitsi virheellinen, myös typerä, koska tuli jälkijunassa tehtyäni sen jo tyhjäksi. 

Parisuhteen voi helposti määritellä merkityksettömäksi, kuten sinä teit. Sen voi määritellä niin, että sen alle mahtuu paljon suhteita, jotka eivät edes liity rakkauteen, tai parimuodostumiseen, kuten sinä teit.

Sinä olet pettäjä ja polyamoristi tai CNM, ja sinulla on pakonomainen tarve laajentaa vallalla olevaa käsitettä, kattamaan myös sinun tilanteesi, tai toiveesi ja haaveesi. Paitsi että silloin venytät määritelmää merkityksettömyyteen asti.

En ole määritellyt parisuhdetta merkityksettömäksi. Se on sulta valheellinen väite. En ole myöskään pettäjä tai polyamoristi. En tiedä mikä on CNM. Kokeile kommentoida jotain kirjoittamaani etkä mielikuvituksesi luomaa hahmoani.

Koska parisuhde perustuu luottanukseen.

On olemassa myös ihmisiä joilla ei ole tunteita, joten niitä ei tarvitse peitellä.

Mieheni kanssa teimme asioita yhdessä, kokkasimme, nauroimme, seksielämä toimi. Kävimme molemmat päivisin töissä, arjessa ei ollut mitään hälyttävää. En osannut epäillä. Näytti minulle työpaikkansa, mutta lopulta selvisi että hän ei ollut ollut töissä siellä missä sanoi olevansa, oli eri ikäinen ja naimisissa jo jonkun kanssa. Kävi päivisin hoitamassa etäsuhteitaan, tyttöystäviä löytyi useita..

Kun sain tietää, hän jätti minut heti, tyynesti ja silmää räpäyttämättä. Olin vain hyödyke ja tunteet teatteria.

Kuinka moni teistä on tarkastanut työpaikalta, onko puoliso oikeasti siellä listoilla?

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.

Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.

Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.

Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.

Nyt eksytään jo alkuperäisestä aiheesta ja mennään saivartelun puolelle vahvasti…

Parisuhteita on toki monenlaisia, myöskin näitä avoimia suhteita, joissa pettämisen rajat on määritelty hyvinkin väljästi enemmistöön nähden.

Äärimmäisissä tapauksissa muita kumppaneita saa olla vaikka kuinka paljon, ja parhaassa tapauksessa kaikki asuukin vielä saman katon alla.

Mutta näissä avoimissakin suhteissa tyypillistä on että rajat, oli ne millaisia hyvänsä, on yhteisesti määritelty, ja koskevat MOLEMPIA.

…ja silloin ei enää edes puhuta mistään pettämisestä, kun molemmat siis tekevät yhteisesti sovittuja asioita, jotka ovat tässä suhteessa sallittuja.

Lillukan varsista voidaan aina väitellä, mutta mikäli viitsit perehtyä tähän AP:n avaukseen, ja sitä seuranneisiin kommentteihin, huomaat

että mistään polyamorisista suhteista ei tässä ketjussa puhuta, vaan näistä perinteisistä, joissa oletetaan yksiavioisuutta, mutta joissa vain osapuolista toinen

on sovittujen pelisääntöjen mukaan elänyt…

Tuo lainatuissa viesteissä ap ei edes puhunut sanallakaan pettämisestä, vaan koetti rajata parisuhteen seksuaalisesti eksklusiiviseksi. Enemmistö rahvaan parisuhteista varmaan jakaa saman eetoksen, mutta ei se silti käy ehdottomaksi säännöksi. Tuo kirjoittaja, jota itsekin kehuit, tulee nimittäin samalla väittäneeksi että luettelemasi avoimet tai polyamoriset suhteet eivät olisi parisuhteita ja intiimejä ollenkaan vaan jotain tasoa hyvänpäivän tutut jotka sattuvat myös bylsimään ja asumaan yhdessä koko elämänsäkin ajan. Naurettava idea. 

Lainaamassani tekstissä ei puhuttu suoraan pettämisestä, mutta AP:n avauksessa kyllä hyvin suoraan puhuttiin (jä tähän avaukseen nimenomaan viittasin, niinkuin ihan selkosuomella kirjoitinkin...)

Joo ja nyt kuitenkin keskusteltiin nimenomaan tästä eksklusiivisuusmääritelmästä jota olit kehystelemässä ja väitit opponoimattomaksi, mutta kun heti löytyikin opponoitavaa, aloit syyttää saivartelusta ja vetosit eri kontekstiin. Sori, mutta taisi tulla pikku pyllähdys. 

Parisuhteelle ei voi antaa muuta yleistä määritelmää kuin että se on kahden ihmisen keskinäinen liitto, jossa he noudattavat yhdessä sopimiaan sääntöjä ja jakavat yhdessä sopimiltaan osin elämänsä eri puolia keskenään. Tuollaisen voit kehystää. Et mitään seksuaalista eksplisiittisyyttä sen enempää kuin vaikkapa avioliittoa tai lasten tekemistä tai edes yhdessä asumista. Kaikki ne ovat tavanomaisia ja ehkä useimmissa parisuhteissa mukana, mutta kaikista on aina myös poikkeuksia. Harva parisuhde tosiasiassa lienee täysin stereotypian mukainen. Ehkä jopa "normaalit" parisuhteet ovat vähemmistö. 

Maailmasta ei löydy mitään niin ehdotonta totuutta, ettei jokaiseen löytyisi jotakin poikkeusta.

Jos tälle keskustelun tasolle mennään, ei mistään asiasta voi olla muuta mielipidettä kuin: ”Suattaapi olla, tai suattaa olla olemassa”

Jos tarvitsee ehdottomia totuuksia, on väärässä paikassa väärällä asialla. 

Jos alkaa määritellä terminologiaa, se pitää kuitenkin tehdä oikein. Sinnepäin hutilointi ei riitä. Jos erikseen vaivautuu kehumaan määritelmää täydelliseksi, on parasta kyetä se osoittamaan. Määritelmissä ei voi olla poikkeuksia. Sellainen kun ei ole edes määritelmä vaan juurikin tuollainen tyhjänpäiväinen savolaissutkautus: "Parisuhde on seksuaalisesti eksklusiivinen, paitsi jos ei ole". 

Kuten jo itse osoitin, parisuhteen voi helposti määritellä tavalla, joka kattaa kaikki tapaukset ja mahdollistaa myös pettämis-käsitteen ytimellisen liittämisen, ilman että tarvitsee turvautua savolaiseen dialektiikkaan. Möläytyksesi oli siis paitsi virheellinen, myös typerä, koska tuli jälkijunassa tehtyäni sen jo tyhjäksi. 

Et ole osoittanut muuta kuin sen että olet tyhjäpäinen sivistyssanoja pudotteleva p&skanjauhaja...

Älä erehdy luulemaan itsestäsi liikoja

Vierailija kirjoitti:

Koska parisuhde perustuu luottanukseen.

On olemassa myös ihmisiä joilla ei ole tunteita, joten niitä ei tarvitse peitellä.

Mieheni kanssa teimme asioita yhdessä, kokkasimme, nauroimme, seksielämä toimi. Kävimme molemmat päivisin töissä, arjessa ei ollut mitään hälyttävää. En osannut epäillä. Näytti minulle työpaikkansa, mutta lopulta selvisi että hän ei ollut ollut töissä siellä missä sanoi olevansa, oli eri ikäinen ja naimisissa jo jonkun kanssa. Kävi päivisin hoitamassa etäsuhteitaan, tyttöystäviä löytyi useita..

Kun sain tietää, hän jätti minut heti, tyynesti ja silmää räpäyttämättä. Olin vain hyödyke ja tunteet teatteria.

Kuinka moni teistä on tarkastanut työpaikalta, onko puoliso oikeasti siellä listoilla?

Ette varmaankaan olleet yhdessä vuosikausia. Kai aika paljastaa patologisen valehtelijan?