Miten pettäminen voi tulla yllätyksenä?

Minun tarinani:

Mies on yrittäjä, joka on tehnyt aina pitkää päivää. Meillä oli tuolloin kaksi lasta, jotka harrastivat paljon. Arki oli pitkälti sellaista sumplimista, että kuka vie kenet ja mihin, kuka laittaa ruokaa jne. Kumpikin kävimme töissä, kumpikin halusi että lapset harrastavat ja kumpikin osallistui työtilanteensa mukaan kuljetuksiin. Kotona oli voimat välillä kummallakin vähissä, mutta ainakin itse ajattelin, että tilanne helpottaa kun lapset vähän kasvavat ja pääsevät itse kulkemaan. Mies ei ole koskaan ollut mikään avautujatyyppi, joten hän ei paljoa tunteistaan kertonut, vaikka yritin kysellä. Parinkymmenen vuoden yhdessäolon myötä pidin miestäni aivan umpirehellisenä ja sanoinkin usein muille, että kaikki muut miehet pettää, mutta ei mun mies. Tähän kuului se, että oikeasti kuvittelin että jos mies pitäisi meidän liittoa kestämättömänä, hän sanoisi ensin että haluaa erota. Mutta ei. Koko homma paljastui yhdestä tekstiviestistä. Se oli hetki, jolloin mun maailma sai kokonaan uuden muodon ja värin. Kuukausien suhde työkaveriin paljastui. En ollut osannut hetkeäkään epäillä niitä hetkiä, kun piti olla ilta töissä enkä edes viikonlopputöitä. Yrittäjänä mies on aina tehnyt pitkää päivää.

Että siinä teille epäilijöille. Nyt en enää koskaan luota keneenkään enkä usko mitään satavarmasti. Oletan, että asiat on niin kuin ne sanotaan, mutta en usko varmasti. Mutta tässä suhteessa en koskaan epäillyt mitään, koska olin varma että mies haluaa ennemmin erota kuin pettää.

jaa onko ne merkit ne kun puoliso tuo aamukahvit sänkyyn kukkien kanssa,( kun oli kavereiden kanssa "kalastamassa" , yötyössä)

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Jokainen on ensin vastuussa itsestään ja sitä kautta itse vastuussa parisuhteestaan. Yleensä parisuhde tuottaa pettymyksiä siinä  kuin onnenaiheitakin ja aivan riippumatta siitä, kuka tekee mitä todellisessa tai ihannemaailmassa, jokainen valitsee omat tekonsa aivan itse. Voi syytellä toista tietysti, mutta valinta on aina ihan ikioma. Sama se, miten sitä haluaa päässään narratiivia tekosistaan selostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Unohdit sen tosiasian, että hyvin moni pettäminen johtuu yksilön omasta kriisistä, jolla ei olemitään tekemistä parisuhteen kanssa.

Ja koska parisuhde ei ole terapiasuhde, ei niitä omia kriisejä vatvota puolison kanssa. Ja siksi jää pimentoon.

Voi kai niinkin olla. En kuitenkaan nyt hetimiten keksi ensimmäistäkään esimerkkiä tällaisesta. Voisitko selittää ja havainnollistaa, millaisia yksilön omia parisuhteesta irrallisia kriisejä voi olla, jotka johtavat pettämiseen? Minä en oikein käsitä, miten joku voi pettää, jos parisuhde on kaikin puolin kunnossa, ja millainen henkilökohtainen kriisi kenenkään päänupissa saa aikaan vieraissa paneskelun ratkaisuna johonkin muuhun kuin rakkauteen, läheisyyteen tai seksiin yms. parisuhteessa oleellisiin asioihin liittyvässä kriisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Sanotko samaa myös väkivaltaisista ihmisistä? He nyt ovat sellaisia, siihen on monia syitä, ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä, eivät ole ehkä saaneet mahdollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Ei se ole kehäpäätelmä, että havainnoidaan aikajanalta tapahtumien järjestys.

Syystä tai toisesta nämä ihmiset päätyivät reagoimaan pettämällä. Syitä on varmasti kovin monia erilaisia. Ihan turha siitä spekulaatiosta on jankuttaa, että olemalla toisenlainen hän olisi ollut toisenlainen eikä ehkä sitten pettänyt. Se on päivänselvää, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Nyt kuitenkin puhutaan tädistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Unohdit sen tosiasian, että hyvin moni pettäminen johtuu yksilön omasta kriisistä, jolla ei olemitään tekemistä parisuhteen kanssa.

Ja koska parisuhde ei ole terapiasuhde, ei niitä omia kriisejä vatvota puolison kanssa. Ja siksi jää pimentoon.

Voi kai niinkin olla. En kuitenkaan nyt hetimiten keksi ensimmäistäkään esimerkkiä tällaisesta. Voisitko selittää ja havainnollistaa, millaisia yksilön omia parisuhteesta irrallisia kriisejä voi olla, jotka johtavat pettämiseen? Minä en oikein käsitä, miten joku voi pettää, jos parisuhde on kaikin puolin kunnossa, ja millainen henkilökohtainen kriisi kenenkään päänupissa saa aikaan vieraissa paneskelun ratkaisuna johonkin muuhun kuin rakkauteen, läheisyyteen tai seksiin yms. parisuhteessa oleellisiin asioihin liittyvässä kriisissä.

Ikäkriisi ainakin meillä. Oli ihan sama, mitä rakkautta, läheisyyttä tai seksiä yritin vaimolle tarjota, hän kun halusi testata meneekö vielä kaupaksi niin siinä oli mun turha parisuhdetta kannattaa. Eron tullessa porasi että enkö ymmärrä miltä hänestä tuntui no ei sekään tuntunut tajuavan mitä minä ajattelin kun ne paneskelut tuli työmaalla korviin. Tietysti on sitten mun vika etten osannut tarpeeksi naiselle jotain vakuutella mutta erossa se kyllä rääkyi että eihän meidän suhteessa mitään vikaa ollut ja takaisinkin on ollut pyrkimässä. Enkä mä tosiaan ymmärtänyt että joku neljänkympin raja on semmoinen että pitää alkaa jotain vakuutella kotona enemmän kun tein mäkin luulin että meillä on kaikki ok. Ei se kotona mitään näistä puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Sanotko samaa myös väkivaltaisista ihmisistä? He nyt ovat sellaisia, siihen on monia syitä, ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä, eivät ole ehkä saaneet mahdollisuutta?

Tietenkin. On ilmiselvää, että väkivaltaisella ihmisellä on mm. sellaisia puutteita jossain, että hän turvautuu väkivaltaan ratkaisukeinona ongelmiin. Kuka sen voisi kiistää?

Rinnastus on käyttökelpoinen, mutta sitä ei pidä samaistaa yksi yhteen käytösmallina ja päätöksentekoprosessina. Väkivalta on yksilön teko, jossa objektia vahingoitetaan, kun taas pettämisessä objekti on yhteistuumin mukana toiminnassa ja oletettavasti saamapuolella. Päätös vahingoittaa uhria väkivallalla on pahantahtoinen ja välitöntä kärsimystä aiheuttava, kun taas päätös vaikkapa rakastella työkaverin kanssa on positiivisten tunteiden teko ja mielihyvää molemmille tuottava tapahtuma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Ei se ole kehäpäätelmä, että havainnoidaan aikajanalta tapahtumien järjestys.

Syystä tai toisesta nämä ihmiset päätyivät reagoimaan pettämällä. Syitä on varmasti kovin monia erilaisia. Ihan turha siitä spekulaatiosta on jankuttaa, että olemalla toisenlainen hän olisi ollut toisenlainen eikä ehkä sitten pettänyt. Se on päivänselvää, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Nyt kuitenkin puhutaan tädistä. 

Nimenomaan on kehäpäätelmä. Ota selvää, mitä sillä tarkoitetaan. 

Olemme yhtä mieltä siitä, että "nämä ihmiset" päättyvät pettämään. Mutta siitä olemme  sitten eri mieltä, etteikö näillä ihmisillä olisi muita mahdollisuuksia kuin päätyä pettämään. Näiden ihmisten itsensä vuoksi toivon, että he eivät usko, kuten sinä, että he nyt vain ovat "sellaisia" eivätkä muuhun pysty tai kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Unohdit sen tosiasian, että hyvin moni pettäminen johtuu yksilön omasta kriisistä, jolla ei olemitään tekemistä parisuhteen kanssa.

Ja koska parisuhde ei ole terapiasuhde, ei niitä omia kriisejä vatvota puolison kanssa. Ja siksi jää pimentoon.

Voi kai niinkin olla. En kuitenkaan nyt hetimiten keksi ensimmäistäkään esimerkkiä tällaisesta. Voisitko selittää ja havainnollistaa, millaisia yksilön omia parisuhteesta irrallisia kriisejä voi olla, jotka johtavat pettämiseen? Minä en oikein käsitä, miten joku voi pettää, jos parisuhde on kaikin puolin kunnossa, ja millainen henkilökohtainen kriisi kenenkään päänupissa saa aikaan vieraissa paneskelun ratkaisuna johonkin muuhun kuin rakkauteen, läheisyyteen tai seksiin yms. parisuhteessa oleellisiin asioihin liittyvässä kriisissä.

Ikäkriisi ainakin meillä. Oli ihan sama, mitä rakkautta, läheisyyttä tai seksiä yritin vaimolle tarjota, hän kun halusi testata meneekö vielä kaupaksi niin siinä oli mun turha parisuhdetta kannattaa. Eron tullessa porasi että enkö ymmärrä miltä hänestä tuntui no ei sekään tuntunut tajuavan mitä minä ajattelin kun ne paneskelut tuli työmaalla korviin. Tietysti on sitten mun vika etten osannut tarpeeksi naiselle jotain vakuutella mutta erossa se kyllä rääkyi että eihän meidän suhteessa mitään vikaa ollut ja takaisinkin on ollut pyrkimässä. Enkä mä tosiaan ymmärtänyt että joku neljänkympin raja on semmoinen että pitää alkaa jotain vakuutella kotona enemmän kun tein mäkin luulin että meillä on kaikki ok. Ei se kotona mitään näistä puhunut.

No mutta tuossahan on nyt aika klassisia elementtejä. Toinen ei puhunut ja toinen oletti. Kyllä se puutteellisilta parisuhdetaidoilta minusta kuulostaa. Ensi sijassa nimenomaan sen puhumattoman osalta. Jos hän ei suhteestanne saanut sitä mitä tarvitsi, muttei osannut sitä ilmaistakaan, niin sehän on ihan perinteinen parisuhdekriisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Ei se ole kehäpäätelmä, että havainnoidaan aikajanalta tapahtumien järjestys.

Syystä tai toisesta nämä ihmiset päätyivät reagoimaan pettämällä. Syitä on varmasti kovin monia erilaisia. Ihan turha siitä spekulaatiosta on jankuttaa, että olemalla toisenlainen hän olisi ollut toisenlainen eikä ehkä sitten pettänyt. Se on päivänselvää, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Nyt kuitenkin puhutaan tädistä. 

Nimenomaan on kehäpäätelmä. Ota selvää, mitä sillä tarkoitetaan. 

Olemme yhtä mieltä siitä, että "nämä ihmiset" päättyvät pettämään. Mutta siitä olemme  sitten eri mieltä, etteikö näillä ihmisillä olisi muita mahdollisuuksia kuin päätyä pettämään. Näiden ihmisten itsensä vuoksi toivon, että he eivät usko, kuten sinä, että he nyt vain ovat "sellaisia" eivätkä muuhun pysty tai kykene.

Kyllä minä kehäpäätelmän tunnen, enkä ole sellaista esittänyt. Minä en ole sanonut mitään niiden ihmisten kykenemisestä muuhun, sen enempää pettämättömyyteen kuin yksipyöräisellä ajamiseenkaan, vaan että kun todetaan jälkikäteen tapahtunut, niin silloin vääjäämättä nämä ihmiset ovat valinneet pettämisen. En edelleenkään puhu vaihtoehtoisesta historiasta, että "jos pettäjä ei olisikaan pettänyt", koska koko avauksen mielekkyys katoaa silloin kuin tuhka tuuleen. Kun kysytään, miksi pettäminen tulee yllätyksenä, se vääjäämättä indikoi jo tapahtuneeksi sitä tapahtumaketjua, missä pettäminen on yksi vaihe. On jonninjoutavaa ohi aiheen lässytystä kertoa, että kaikki eivät petä tai ei ole pakko pettää tai joskus joku ei pettänyt. Jokainen aivosoluja omaava kyllä ymmärtää nuo itsestäänselvyydet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Unohdit sen tosiasian, että hyvin moni pettäminen johtuu yksilön omasta kriisistä, jolla ei olemitään tekemistä parisuhteen kanssa.

Ja koska parisuhde ei ole terapiasuhde, ei niitä omia kriisejä vatvota puolison kanssa. Ja siksi jää pimentoon.

Voi kai niinkin olla. En kuitenkaan nyt hetimiten keksi ensimmäistäkään esimerkkiä tällaisesta. Voisitko selittää ja havainnollistaa, millaisia yksilön omia parisuhteesta irrallisia kriisejä voi olla, jotka johtavat pettämiseen? Minä en oikein käsitä, miten joku voi pettää, jos parisuhde on kaikin puolin kunnossa, ja millainen henkilökohtainen kriisi kenenkään päänupissa saa aikaan vieraissa paneskelun ratkaisuna johonkin muuhun kuin rakkauteen, läheisyyteen tai seksiin yms. parisuhteessa oleellisiin asioihin liittyvässä kriisissä.

Ikäkriisi ainakin meillä. Oli ihan sama, mitä rakkautta, läheisyyttä tai seksiä yritin vaimolle tarjota, hän kun halusi testata meneekö vielä kaupaksi niin siinä oli mun turha parisuhdetta kannattaa. Eron tullessa porasi että enkö ymmärrä miltä hänestä tuntui no ei sekään tuntunut tajuavan mitä minä ajattelin kun ne paneskelut tuli työmaalla korviin. Tietysti on sitten mun vika etten osannut tarpeeksi naiselle jotain vakuutella mutta erossa se kyllä rääkyi että eihän meidän suhteessa mitään vikaa ollut ja takaisinkin on ollut pyrkimässä. Enkä mä tosiaan ymmärtänyt että joku neljänkympin raja on semmoinen että pitää alkaa jotain vakuutella kotona enemmän kun tein mäkin luulin että meillä on kaikki ok. Ei se kotona mitään näistä puhunut.

No mutta tuossahan on nyt aika klassisia elementtejä. Toinen ei puhunut ja toinen oletti. Kyllä se puutteellisilta parisuhdetaidoilta minusta kuulostaa. Ensi sijassa nimenomaan sen puhumattoman osalta. Jos hän ei suhteestanne saanut sitä mitä tarvitsi, muttei osannut sitä ilmaistakaan, niin sehän on ihan perinteinen parisuhdekriisi. 

No kiitos sulle tästä.  Kyllä mä siinä itseni ihan paskaksi tunsinkin kun tuli selville mitä on selän takana tehnyt. Muija kyllä vakuutteli että mussa ei ole mitään vikaa eikä parisuhteessa itsensä tunsi vain vanhaksi ja halusi kokea vielä kaikkea. Ja kovasti tosiaan porasi kun en voinut enää niiden kokemuksien jälkeen jatkaa. Jäin vaan toivomaan että nyt sitten saisi mitä meiltä puuttui.

Mitä sä olisit sitten mun sijassa tehnyt sen haluaisin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Ei se ole kehäpäätelmä, että havainnoidaan aikajanalta tapahtumien järjestys.

Syystä tai toisesta nämä ihmiset päätyivät reagoimaan pettämällä. Syitä on varmasti kovin monia erilaisia. Ihan turha siitä spekulaatiosta on jankuttaa, että olemalla toisenlainen hän olisi ollut toisenlainen eikä ehkä sitten pettänyt. Se on päivänselvää, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Nyt kuitenkin puhutaan tädistä. 

Nimenomaan on kehäpäätelmä. Ota selvää, mitä sillä tarkoitetaan. 

Olemme yhtä mieltä siitä, että "nämä ihmiset" päättyvät pettämään. Mutta siitä olemme  sitten eri mieltä, etteikö näillä ihmisillä olisi muita mahdollisuuksia kuin päätyä pettämään. Näiden ihmisten itsensä vuoksi toivon, että he eivät usko, kuten sinä, että he nyt vain ovat "sellaisia" eivätkä muuhun pysty tai kykene.

Kyllä minä kehäpäätelmän tunnen, enkä ole sellaista esittänyt. Minä en ole sanonut mitään niiden ihmisten kykenemisestä muuhun, sen enempää pettämättömyyteen kuin yksipyöräisellä ajamiseenkaan, vaan että kun todetaan jälkikäteen tapahtunut, niin silloin vääjäämättä nämä ihmiset ovat valinneet pettämisen. En edelleenkään puhu vaihtoehtoisesta historiasta, että "jos pettäjä ei olisikaan pettänyt", koska koko avauksen mielekkyys katoaa silloin kuin tuhka tuuleen. Kun kysytään, miksi pettäminen tulee yllätyksenä, se vääjäämättä indikoi jo tapahtuneeksi sitä tapahtumaketjua, missä pettäminen on yksi vaihe. On jonninjoutavaa ohi aiheen lässytystä kertoa, että kaikki eivät petä tai ei ole pakko pettää tai joskus joku ei pettänyt. Jokainen aivosoluja omaava kyllä ymmärtää nuo itsestäänselvyydet.

No mitä merkitystä sillä sitten on, miksi on petetty? Miksi esität, että pettyminen parisuhteessa on jokin olennainen seikka, ellei millään muulla kuin pettämisellä ole merkitystä?

Oletatko siis, että vain sellainen pettäminen, mikä johtuu parisuhteen pettymyksistä, johtaa siihen, että pettäminen tulee yllätyksenä vai mikä sinun lässytyksesi ydin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Unohdit sen tosiasian, että hyvin moni pettäminen johtuu yksilön omasta kriisistä, jolla ei olemitään tekemistä parisuhteen kanssa.

Ja koska parisuhde ei ole terapiasuhde, ei niitä omia kriisejä vatvota puolison kanssa. Ja siksi jää pimentoon.

Voi kai niinkin olla. En kuitenkaan nyt hetimiten keksi ensimmäistäkään esimerkkiä tällaisesta. Voisitko selittää ja havainnollistaa, millaisia yksilön omia parisuhteesta irrallisia kriisejä voi olla, jotka johtavat pettämiseen? Minä en oikein käsitä, miten joku voi pettää, jos parisuhde on kaikin puolin kunnossa, ja millainen henkilökohtainen kriisi kenenkään päänupissa saa aikaan vieraissa paneskelun ratkaisuna johonkin muuhun kuin rakkauteen, läheisyyteen tai seksiin yms. parisuhteessa oleellisiin asioihin liittyvässä kriisissä.

Ikäkriisi ainakin meillä. Oli ihan sama, mitä rakkautta, läheisyyttä tai seksiä yritin vaimolle tarjota, hän kun halusi testata meneekö vielä kaupaksi niin siinä oli mun turha parisuhdetta kannattaa. Eron tullessa porasi että enkö ymmärrä miltä hänestä tuntui no ei sekään tuntunut tajuavan mitä minä ajattelin kun ne paneskelut tuli työmaalla korviin. Tietysti on sitten mun vika etten osannut tarpeeksi naiselle jotain vakuutella mutta erossa se kyllä rääkyi että eihän meidän suhteessa mitään vikaa ollut ja takaisinkin on ollut pyrkimässä. Enkä mä tosiaan ymmärtänyt että joku neljänkympin raja on semmoinen että pitää alkaa jotain vakuutella kotona enemmän kun tein mäkin luulin että meillä on kaikki ok. Ei se kotona mitään näistä puhunut.

No mutta tuossahan on nyt aika klassisia elementtejä. Toinen ei puhunut ja toinen oletti. Kyllä se puutteellisilta parisuhdetaidoilta minusta kuulostaa. Ensi sijassa nimenomaan sen puhumattoman osalta. Jos hän ei suhteestanne saanut sitä mitä tarvitsi, muttei osannut sitä ilmaistakaan, niin sehän on ihan perinteinen parisuhdekriisi. 

No kiitos sulle tästä.  Kyllä mä siinä itseni ihan paskaksi tunsinkin kun tuli selville mitä on selän takana tehnyt. Muija kyllä vakuutteli että mussa ei ole mitään vikaa eikä parisuhteessa itsensä tunsi vain vanhaksi ja halusi kokea vielä kaikkea. Ja kovasti tosiaan porasi kun en voinut enää niiden kokemuksien jälkeen jatkaa. Jäin vaan toivomaan että nyt sitten saisi mitä meiltä puuttui.

Mitä sä olisit sitten mun sijassa tehnyt sen haluaisin tietää.

Vaikea sitä nyt on arvioida. En välttämättä muutakaan.

"Halusi kokea kaikkea" on se juttu. Sellaisia haluja voi ihmiselle tulla, mutta parisuhteessa tietysti siitä pitäisi ensin puhua puolison kanssa ennenkuin ryhtyy kokemaan. Voi sitten tapauskohtaisesti sopia vaikka ulkopuolisten suhteiden sallimisesta tai keksiä jotain omaa kahdenkeskistä piristystä jolla tällaiset kokemukset voi hankkia/korvata. Monet kokeilevat esim. parinvaihtoa tai kimppakivaa. Jos mikään ratkaisu ei käy, niin sitten ihan vaan rehdisti ero vireille ja verkkoja kokemaan sen jälkeen. Ei tarvitsisi selän takana tehdä mitään. Mikäli myöhemmin alkaisi kaduttamaan, voisihan sitä kysellä, vieläkö seura kiinnostaisi, että tulipa nyt sitten koettua ja huonoksi todettua. Varmaan vähän eri lailla ex-puoliso suhtautuu häntä koipien välissä palaavaan katujaan, jos tämä ei ensin ole pettänyt. 

Mutta kuten sanottua, jokin häntä esti tarpeitaan ja halujaan sulle tuomasta ilmi ennalta. Se on parisuhdeongelma, jos ei pysty vapaasti kaikesta oleellisesta puhumaan kumppanilleen. Se voi johtua myös, ja usein johtuukin, henkilökohtaisista ongelmista. Jotain itsetunto-ongelmia, tai häpeää, tai traumoja käsittelemättä jne, ja ihmisellä alkaa olla hankaluuksia luontevaan kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen kaikkein läheisimpienkin ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Ei se ole kehäpäätelmä, että havainnoidaan aikajanalta tapahtumien järjestys.

Syystä tai toisesta nämä ihmiset päätyivät reagoimaan pettämällä. Syitä on varmasti kovin monia erilaisia. Ihan turha siitä spekulaatiosta on jankuttaa, että olemalla toisenlainen hän olisi ollut toisenlainen eikä ehkä sitten pettänyt. Se on päivänselvää, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Nyt kuitenkin puhutaan tädistä. 

Nimenomaan on kehäpäätelmä. Ota selvää, mitä sillä tarkoitetaan. 

Olemme yhtä mieltä siitä, että "nämä ihmiset" päättyvät pettämään. Mutta siitä olemme  sitten eri mieltä, etteikö näillä ihmisillä olisi muita mahdollisuuksia kuin päätyä pettämään. Näiden ihmisten itsensä vuoksi toivon, että he eivät usko, kuten sinä, että he nyt vain ovat "sellaisia" eivätkä muuhun pysty tai kykene.

Kyllä minä kehäpäätelmän tunnen, enkä ole sellaista esittänyt. Minä en ole sanonut mitään niiden ihmisten kykenemisestä muuhun, sen enempää pettämättömyyteen kuin yksipyöräisellä ajamiseenkaan, vaan että kun todetaan jälkikäteen tapahtunut, niin silloin vääjäämättä nämä ihmiset ovat valinneet pettämisen. En edelleenkään puhu vaihtoehtoisesta historiasta, että "jos pettäjä ei olisikaan pettänyt", koska koko avauksen mielekkyys katoaa silloin kuin tuhka tuuleen. Kun kysytään, miksi pettäminen tulee yllätyksenä, se vääjäämättä indikoi jo tapahtuneeksi sitä tapahtumaketjua, missä pettäminen on yksi vaihe. On jonninjoutavaa ohi aiheen lässytystä kertoa, että kaikki eivät petä tai ei ole pakko pettää tai joskus joku ei pettänyt. Jokainen aivosoluja omaava kyllä ymmärtää nuo itsestäänselvyydet.

No mitä merkitystä sillä sitten on, miksi on petetty? Miksi esität, että pettyminen parisuhteessa on jokin olennainen seikka, ellei millään muulla kuin pettämisellä ole merkitystä?

Oletatko siis, että vain sellainen pettäminen, mikä johtuu parisuhteen pettymyksistä, johtaa siihen, että pettäminen tulee yllätyksenä vai mikä sinun lässytyksesi ydin on?

En katso mielekkääksi keskustelua, jossa mun täytyy alkaa selittää sulle, mitä merkitystä pettämiseen johtaneilla syillä on. Mielestäni pettäminen on paha ongelma ja hyvin ei-toivottu tilanne, jota tulisi pyrkiä välttämään. Eiköhän se riitä vastaamaan hölmöön kysymykseesi. 

Lässytykseni ydin on pohtia alkuperäistä kysymystä, että miten pettäminen voi tulla yllätyksenä. Olen lähestynyt asiaa sitä kautta, että kun pettäminen johtuu ratkaisemattomasta pettymyksestä parisuhteeseen, niin silloin taustalla on aina kommunikaatio-ongelma, jossa petetty ei ole ymmärtänyt pettäjän pettymystä. Siksi pettäminen poikkeuksetta tulee myös yllätyksenä. Jos petetty olisi käsittänyt, että pettäjän mielestä parisuhde on pahasti vinksallaan, niin pettäminen tuskin olisi yllättänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Ei se ole kehäpäätelmä, että havainnoidaan aikajanalta tapahtumien järjestys.

Syystä tai toisesta nämä ihmiset päätyivät reagoimaan pettämällä. Syitä on varmasti kovin monia erilaisia. Ihan turha siitä spekulaatiosta on jankuttaa, että olemalla toisenlainen hän olisi ollut toisenlainen eikä ehkä sitten pettänyt. Se on päivänselvää, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Nyt kuitenkin puhutaan tädistä. 

Nimenomaan on kehäpäätelmä. Ota selvää, mitä sillä tarkoitetaan. 

Olemme yhtä mieltä siitä, että "nämä ihmiset" päättyvät pettämään. Mutta siitä olemme  sitten eri mieltä, etteikö näillä ihmisillä olisi muita mahdollisuuksia kuin päätyä pettämään. Näiden ihmisten itsensä vuoksi toivon, että he eivät usko, kuten sinä, että he nyt vain ovat "sellaisia" eivätkä muuhun pysty tai kykene.

Kyllä minä kehäpäätelmän tunnen, enkä ole sellaista esittänyt. Minä en ole sanonut mitään niiden ihmisten kykenemisestä muuhun, sen enempää pettämättömyyteen kuin yksipyöräisellä ajamiseenkaan, vaan että kun todetaan jälkikäteen tapahtunut, niin silloin vääjäämättä nämä ihmiset ovat valinneet pettämisen. En edelleenkään puhu vaihtoehtoisesta historiasta, että "jos pettäjä ei olisikaan pettänyt", koska koko avauksen mielekkyys katoaa silloin kuin tuhka tuuleen. Kun kysytään, miksi pettäminen tulee yllätyksenä, se vääjäämättä indikoi jo tapahtuneeksi sitä tapahtumaketjua, missä pettäminen on yksi vaihe. On jonninjoutavaa ohi aiheen lässytystä kertoa, että kaikki eivät petä tai ei ole pakko pettää tai joskus joku ei pettänyt. Jokainen aivosoluja omaava kyllä ymmärtää nuo itsestäänselvyydet.

No mitä merkitystä sillä sitten on, miksi on petetty? Miksi esität, että pettyminen parisuhteessa on jokin olennainen seikka, ellei millään muulla kuin pettämisellä ole merkitystä?

Oletatko siis, että vain sellainen pettäminen, mikä johtuu parisuhteen pettymyksistä, johtaa siihen, että pettäminen tulee yllätyksenä vai mikä sinun lässytyksesi ydin on?

En katso mielekkääksi keskustelua, jossa mun täytyy alkaa selittää sulle, mitä merkitystä pettämiseen johtaneilla syillä on. Mielestäni pettäminen on paha ongelma ja hyvin ei-toivottu tilanne, jota tulisi pyrkiä välttämään. Eiköhän se riitä vastaamaan hölmöön kysymykseesi. 

Lässytykseni ydin on pohtia alkuperäistä kysymystä, että miten pettäminen voi tulla yllätyksenä. Olen lähestynyt asiaa sitä kautta, että kun pettäminen johtuu ratkaisemattomasta pettymyksestä parisuhteeseen, niin silloin taustalla on aina kommunikaatio-ongelma, jossa petetty ei ole ymmärtänyt pettäjän pettymystä. Siksi pettäminen poikkeuksetta tulee myös yllätyksenä. Jos petetty olisi käsittänyt, että pettäjän mielestä parisuhde on pahasti vinksallaan, niin pettäminen tuskin olisi yllättänyt. 

Huomaan, että sinä olet niitä sellaisia, jotka eivät oikein kestä mielipiteidensä haastamista.

Minä en usko, että siihen, tuleeko pettäminen yllätyksenä vaikuttaa juurikaan se, minkä vuoksi petettiin. Sorrut nyt itse siihen, mistä toisia syytät, jossitteluun, teet vain sen siltä kannalta, miten pettäminen olisi voitu nähdä ennalta, jos asialla olisivat olleet ihanteellisemmat ihmiset.

Sinä katsot asiaa siltä kantilta, että yllättyminen olisi voitu välttää, jos petetty olisi ollut tarkkasilmäisempi ja huomannut, että kappas, tuohan tuosta lähtee pettämään, kun meillä on vinksallaan.

Tästähän me tosin lähdimme liikkeelle, joten tosiaankaan en usko, että keskustelumme etenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli, "miten pettäminen voi tulla yllätyksenä".

Yksinkertainen vastaus on, että "koska pettäjä salaa petoksensa". Se on totta. Ainakin usein. Toisaalta avauskysymys viittaa siihen kaikkien pettämistapausten kiinnijäämisosajoukon faktaan, että salaaminen ei koskaan onnistu loputtomiin, vaan kiinni jäädään. Näin ollen tämä vastaus tekee itsensä tyhjäksi ja sivuutetaan kelvottomana. Se ei ole todellinen vastaus varsinaiseen kysymykseen, ainoastaan esiehto; salattiin tai ei, kiinni jäätiin. 

Varsinainen kysymys on siis se, kuinka petetty puoliso ei ole huomannut asioiden olevan niin pahasti pielessä, että toinen päätyy pettämään ja jää siitä lopulta kiinni. 

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen. Hän ei saa suhteesta sitä, mitä tarvitsee. Hän ei myöskään onnistu sitä mistä tahansa syystä kumppanilleen kommunikoimaan (sisältäen itse sanoma/ajatus, sekä sen viestiminen ja oikein ymmärtäminen). Pettymyksen kasaantuessa riittämiin, hän päätyy pettämään. Pettäminen voi paljastua tai pysyä salassa, sen voi tunnustaa itse tai jäädä siitä kiinni muilla tavoin. Se ei ole oleellista. Olellisia eivät ole myöskään ne moraalisesti ja järkevästi toimivat, jotka koskaan eivät petä. Nyt puhutaan siis monen ehdon perusteella valikoituneesta ihmisjoukosta, jossa pettäminen sekä tapahtui, että siitä jäätiin kiinni. 

Tuosta nimenomaisesta osajoukosta puhuttaessa se kommunikaatio ja ymmärrys on kettingin heikko lenkki. Toisen tyytymättömyys ei mene läpi toisen tietoisuuteen TAI tämä ei ota sitä vakavasti, asiana, jolle tarvitsisi tehdä mitään. Toinen voi valittaa seksin puutteesta tai nääntymisestä kotitöihin vuosikausia. Puoliso saattaa toki kuulla tämän, mutta sivuuttaa tarpeettomana, olemalla ymmärtämättä, että toiselle ne ovat todella merkittävä asia. Toistuva valittaminen voidaan jopa sivuuttaa nalkuttamisena ja se puolestaan voi alkaa ärsyttää vastaanottavaa osapuolta. Tämä huonontaa kommunikaatiota, eikä paranna. Molemmat alkavat kokea suhteen huonompana ja kuormittavampana. Syntyy jopa kierre, joka pahentaa alkuperäistä ongelmaa, kun sitä yritetään ratkaista. 

Vielä pahempaa on, jos kommunikaatio ei alkuunkaan toimi. Toinen ei ehkä edes osaa puhua siitä, mistä kenkä hiertää, vaan tiuskii ja äksyilee taikka vaikenee ja vetäytyy. Siinä ei oikein ole edes mahdollisuuksia yrittää korjata asioita, ellei toinen ole erityisen tarkka aistimaan asioita ja osaa rakentaa siltaa ja selvittää mistä todella kenkä puristaa. 

Tullaisista asioista se useimmiten on kiinni tavallisten normaalien ihmisten kesken. Kuten aiemmissa viesteissä sanottu, persoonallisuushäiriöiset ja muut tunnevammaiset ovat asia erikseen. Tavissuhteissa toisen pettäminen tulee yllätyksenä, koska toinen ei noista moninaisista vaihtelevista syistä johtuen tajunnut, miten toinen jo kärsi jostain epäkohdasta, eikä tajunnut sellaista olevankaan. Joko itsekkyyttään, itsekeskeisyyttään, tai koska ei osannut kuunnella, tai koska toinen ei osannut puhua, tai koska kommunikaatioon syntyi haitallinen kierre. 

Unohdit sen tosiasian, että hyvin moni pettäminen johtuu yksilön omasta kriisistä, jolla ei olemitään tekemistä parisuhteen kanssa.

Ja koska parisuhde ei ole terapiasuhde, ei niitä omia kriisejä vatvota puolison kanssa. Ja siksi jää pimentoon.

Voi kai niinkin olla. En kuitenkaan nyt hetimiten keksi ensimmäistäkään esimerkkiä tällaisesta. Voisitko selittää ja havainnollistaa, millaisia yksilön omia parisuhteesta irrallisia kriisejä voi olla, jotka johtavat pettämiseen? Minä en oikein käsitä, miten joku voi pettää, jos parisuhde on kaikin puolin kunnossa, ja millainen henkilökohtainen kriisi kenenkään päänupissa saa aikaan vieraissa paneskelun ratkaisuna johonkin muuhun kuin rakkauteen, läheisyyteen tai seksiin yms. parisuhteessa oleellisiin asioihin liittyvässä kriisissä.

Ikäkriisi ainakin meillä. Oli ihan sama, mitä rakkautta, läheisyyttä tai seksiä yritin vaimolle tarjota, hän kun halusi testata meneekö vielä kaupaksi niin siinä oli mun turha parisuhdetta kannattaa. Eron tullessa porasi että enkö ymmärrä miltä hänestä tuntui no ei sekään tuntunut tajuavan mitä minä ajattelin kun ne paneskelut tuli työmaalla korviin. Tietysti on sitten mun vika etten osannut tarpeeksi naiselle jotain vakuutella mutta erossa se kyllä rääkyi että eihän meidän suhteessa mitään vikaa ollut ja takaisinkin on ollut pyrkimässä. Enkä mä tosiaan ymmärtänyt että joku neljänkympin raja on semmoinen että pitää alkaa jotain vakuutella kotona enemmän kun tein mäkin luulin että meillä on kaikki ok. Ei se kotona mitään näistä puhunut.

No mutta tuossahan on nyt aika klassisia elementtejä. Toinen ei puhunut ja toinen oletti. Kyllä se puutteellisilta parisuhdetaidoilta minusta kuulostaa. Ensi sijassa nimenomaan sen puhumattoman osalta. Jos hän ei suhteestanne saanut sitä mitä tarvitsi, muttei osannut sitä ilmaistakaan, niin sehän on ihan perinteinen parisuhdekriisi. 

No kiitos sulle tästä.  Kyllä mä siinä itseni ihan paskaksi tunsinkin kun tuli selville mitä on selän takana tehnyt. Muija kyllä vakuutteli että mussa ei ole mitään vikaa eikä parisuhteessa itsensä tunsi vain vanhaksi ja halusi kokea vielä kaikkea. Ja kovasti tosiaan porasi kun en voinut enää niiden kokemuksien jälkeen jatkaa. Jäin vaan toivomaan että nyt sitten saisi mitä meiltä puuttui.

Mitä sä olisit sitten mun sijassa tehnyt sen haluaisin tietää.

Vaikea sitä nyt on arvioida. En välttämättä muutakaan.

"Halusi kokea kaikkea" on se juttu. Sellaisia haluja voi ihmiselle tulla, mutta parisuhteessa tietysti siitä pitäisi ensin puhua puolison kanssa ennenkuin ryhtyy kokemaan. Voi sitten tapauskohtaisesti sopia vaikka ulkopuolisten suhteiden sallimisesta tai keksiä jotain omaa kahdenkeskistä piristystä jolla tällaiset kokemukset voi hankkia/korvata. Monet kokeilevat esim. parinvaihtoa tai kimppakivaa. Jos mikään ratkaisu ei käy, niin sitten ihan vaan rehdisti ero vireille ja verkkoja kokemaan sen jälkeen. Ei tarvitsisi selän takana tehdä mitään. Mikäli myöhemmin alkaisi kaduttamaan, voisihan sitä kysellä, vieläkö seura kiinnostaisi, että tulipa nyt sitten koettua ja huonoksi todettua. Varmaan vähän eri lailla ex-puoliso suhtautuu häntä koipien välissä palaavaan katujaan, jos tämä ei ensin ole pettänyt. 

Mutta kuten sanottua, jokin häntä esti tarpeitaan ja halujaan sulle tuomasta ilmi ennalta. Se on parisuhdeongelma, jos ei pysty vapaasti kaikesta oleellisesta puhumaan kumppanilleen. Se voi johtua myös, ja usein johtuukin, henkilökohtaisista ongelmista. Jotain itsetunto-ongelmia, tai häpeää, tai traumoja käsittelemättä jne, ja ihmisellä alkaa olla hankaluuksia luontevaan kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen kaikkein läheisimpienkin ihmisten kanssa. 

Olen kanssasi jankannut, mutta tämä kyllä kertoo sinun maailmankuvastasi kaiken. En tiedä, missä ihannemaailmassa sinä elät, mutta harvassa ovat ne parit, joissa voidaan avoimesti kertoa, että voihan hitsi, tekis mieli paneskella muita, että näkisi, vieläkö baarista irtoaa seuraa. Vielä  harvemmassa ovat ne, jotka toteavat, että juu ihmeessä, pane oikein montaa, mä en nyt tunne tota, mä oon täällä sit perhettä pystyssä pitämässä, jaksuhalit paneskeluun. 

Ei tässä ollut mitään parisuhdeongelmaa, vaan naisen ikäkriisi, jonka vallassa hän antoi itselleen luvan mennä itsekkäästi miehen tunteista välittämättä "toteuttamaan itseään".

Mutta alan kyllä uskoa, että trollaat vaan keskustelun vireillä pitämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, siitä riipumatta, kuka syyllistyi petokseen ja kenen olisi pitänyt ihannemaailmassa osata tehdä mitäkin, niin yhteinen nimittäjä ja tapahtumaketjun runko on aina se, että toinen osapuoli on pettynyt suhteeseen.  

Väärin. Edelleen väärin, vaikka kuinka kaunopuheista.

Yhteinen nimittäjä on se, että pettynyt osapuoli valitsee, että käsittelee pettymystään pettämisen kautta. Pyöriteltiinpä asiaa miten tahansa, pettyneellä osapuolella on montakin muuta tapaa käsitellä pettymystään kuin pettämällä.

Itselläsi meni väärin. Toki myös pettäminen on yhteinen nimittäjä, muttei se asiaa muuksi muuta. Nyt puhuttiin nimenomaan pettyneiden osajoukosta pettäjät. Pettäminen ei paljastu puolisolle niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät petä, vaan käsittelevät pettymyksensä toisin. Jos pettäjä on pettynyt, ei se tietenkään tarkoita etteikö joku muukin voi olla pettynyt. Ketjussa ei kuitenkaan puhuta niistä muista, vaan pettäjistä ja tarkemmin sanoen paljastuneista pettäjistä. 

On olemassa joukko ihmisiä, jotka syystä tai toisesta reagoivat pettymiseensä pettämällä. Koska he ovat sellaisia, niin heillä ei silloin mitä ilmeisimmin ole muita tapoja käsitellä pettymystään. Siihen taas voi olla monia syitä. Ehkä heillä ei ole taitoa/kykyä. Ehkä he eivät saa mahdollisuutta. 

Omituinen kehäpäätelmä. Koska pettymykseni jälkeen petin, se tarkoittaa, että minulla ei ollut muita tapoja käsitellä pettymystäni kuin pettäminen. Syystä tai toisesta. Ei voi mittään, koska niin kävi,niin sitähän se tarkoittaa, että muutoin ei olisi voinut käydä.

On edelleen ihmisen omalla vastuulla vähän mietiskellä, miksi hän on "sellainen" ja eikö hän voisi, todellakaan millään keinolla tai tavalla, olla vähän edes toisenlainen. Jos kuitenkin hän, oletuksella, että on täysin sielun- ja ruumiinvoimissa oleva täysikykyinen aikuinen, päätyy päätelmään, että mä nyt olen monesta eri syystä "sellainen" ja "sellaisuutensa" vuoksi valitsee pettämisen pettymyksen käsittelyyn.

Hän sitten elää "sellaisena" jokaisessa ihmissuhteessaan, eikä sille muut mitään voi. Siinä voi vain toivoa, että tämä "sellaisuus" ilmenee sitten aikaisemmassa vaiheessa kuin siinä, että "sellainen" taas kerran pettyy. Sillä mehän nyt tiedämme, että oli kyse pari- tai ystävyyssuhteessa, "sellaisen" konstit pettymystä käsitellä on rajalliset.

Ei se ole kehäpäätelmä, että havainnoidaan aikajanalta tapahtumien järjestys.

Syystä tai toisesta nämä ihmiset päätyivät reagoimaan pettämällä. Syitä on varmasti kovin monia erilaisia. Ihan turha siitä spekulaatiosta on jankuttaa, että olemalla toisenlainen hän olisi ollut toisenlainen eikä ehkä sitten pettänyt. Se on päivänselvää, että jos tädillä olisi munat, hän olisi setä. Nyt kuitenkin puhutaan tädistä. 

Nimenomaan on kehäpäätelmä. Ota selvää, mitä sillä tarkoitetaan. 

Olemme yhtä mieltä siitä, että "nämä ihmiset" päättyvät pettämään. Mutta siitä olemme  sitten eri mieltä, etteikö näillä ihmisillä olisi muita mahdollisuuksia kuin päätyä pettämään. Näiden ihmisten itsensä vuoksi toivon, että he eivät usko, kuten sinä, että he nyt vain ovat "sellaisia" eivätkä muuhun pysty tai kykene.

Kyllä minä kehäpäätelmän tunnen, enkä ole sellaista esittänyt. Minä en ole sanonut mitään niiden ihmisten kykenemisestä muuhun, sen enempää pettämättömyyteen kuin yksipyöräisellä ajamiseenkaan, vaan että kun todetaan jälkikäteen tapahtunut, niin silloin vääjäämättä nämä ihmiset ovat valinneet pettämisen. En edelleenkään puhu vaihtoehtoisesta historiasta, että "jos pettäjä ei olisikaan pettänyt", koska koko avauksen mielekkyys katoaa silloin kuin tuhka tuuleen. Kun kysytään, miksi pettäminen tulee yllätyksenä, se vääjäämättä indikoi jo tapahtuneeksi sitä tapahtumaketjua, missä pettäminen on yksi vaihe. On jonninjoutavaa ohi aiheen lässytystä kertoa, että kaikki eivät petä tai ei ole pakko pettää tai joskus joku ei pettänyt. Jokainen aivosoluja omaava kyllä ymmärtää nuo itsestäänselvyydet.

No mitä merkitystä sillä sitten on, miksi on petetty? Miksi esität, että pettyminen parisuhteessa on jokin olennainen seikka, ellei millään muulla kuin pettämisellä ole merkitystä?

Oletatko siis, että vain sellainen pettäminen, mikä johtuu parisuhteen pettymyksistä, johtaa siihen, että pettäminen tulee yllätyksenä vai mikä sinun lässytyksesi ydin on?

En katso mielekkääksi keskustelua, jossa mun täytyy alkaa selittää sulle, mitä merkitystä pettämiseen johtaneilla syillä on. Mielestäni pettäminen on paha ongelma ja hyvin ei-toivottu tilanne, jota tulisi pyrkiä välttämään. Eiköhän se riitä vastaamaan hölmöön kysymykseesi. 

Lässytykseni ydin on pohtia alkuperäistä kysymystä, että miten pettäminen voi tulla yllätyksenä. Olen lähestynyt asiaa sitä kautta, että kun pettäminen johtuu ratkaisemattomasta pettymyksestä parisuhteeseen, niin silloin taustalla on aina kommunikaatio-ongelma, jossa petetty ei ole ymmärtänyt pettäjän pettymystä. Siksi pettäminen poikkeuksetta tulee myös yllätyksenä. Jos petetty olisi käsittänyt, että pettäjän mielestä parisuhde on pahasti vinksallaan, niin pettäminen tuskin olisi yllättänyt. 

Huomaan, että sinä olet niitä sellaisia, jotka eivät oikein kestä mielipiteidensä haastamista.

Minä en usko, että siihen, tuleeko pettäminen yllätyksenä vaikuttaa juurikaan se, minkä vuoksi petettiin. Sorrut nyt itse siihen, mistä toisia syytät, jossitteluun, teet vain sen siltä kannalta, miten pettäminen olisi voitu nähdä ennalta, jos asialla olisivat olleet ihanteellisemmat ihmiset.

Sinä katsot asiaa siltä kantilta, että yllättyminen olisi voitu välttää, jos petetty olisi ollut tarkkasilmäisempi ja huomannut, että kappas, tuohan tuosta lähtee pettämään, kun meillä on vinksallaan.

Tästähän me tosin lähdimme liikkeelle, joten tosiaankaan en usko, että keskustelumme etenee.

No ei taatusti etene kun et edes lue tai ymmärrä mitä toinen sanoo. Keskustelun pitäisi olla kaksisuuntaista. Sinä vaan luennoit omaa mantraasi keksittyäsi ensin, mitä mieltä minä olen. 

Olen alusta asti täysin järjestelmällisesti, yksiselitteisesti ja ymmärrettävästi puhunut tuosta kommunikaatio-ongelmasta kahdenvälisenä, kumpaakin osapuolta koskettavana. Molempien pitää osata hoitaa tonttinsa, ei riitä että toinen osaa. Pettyneen täytyy osata puhua ja kumppanin täytyy kuunnella. Jos TÄSTÄ varsinaisesta sanomastani olet eri mieltä, ole hyvä ja perustele. Lopeta olkinukkeilu eli itsekeksimiesi väitteitteni kritisointi, kiitos.