Miten pettäminen voi tulla yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä niille tulee pettäminen yllätyksenä, jotka itse laiminlyövät puolisoaan ja pitävät seksiä jonakin kiristämisen ja vallankäytön välineenä ja pihtaavat ilkeyttään kuukausi- ja jopa vuosikaupalla.

En usko. Itse olin niitä jotka vielä kun olivat liian kipeitä synnytyksestä perusseksiin, otin suihin koska sain itsekin mielihyvää mieheni tyydytyksestä - ja etenkin koska halusin tyydyttää hänet. Jätin opiskeluni hänen takiaan jotta saatoin keskittyä olemaan kotiäiti hänen luodessaan uraansa. En todellakaan koe laiminlyöneeni puolisoani ja seksi on meillä aina ollut yhteistä, ihanaa ja hyvää.

Uhriuduit siis. Ei yksikään mies halua naista, joka on vain tahdoton hymyilevä ja miestään mielistelevä ääliö. Naista, jolla ei ole mitään omia ajatuksia ja joka taputtaa ihastuneena käsiään, vaikka mies vain pieraisee.

Mies tarvitsee hieman haastetta ja ihmisen, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin vauvan kakan väristä ja jolla on omiakin ajatuksia. Vaimon, joka pukeutuu edes joskus hieman nätimmin ja joka ei taannu lapsen tasolle.

Vaikka ehkä lisäännyttekin, niin älkää nyt mammautuko! Mammoja ei kukaan jaksa kuunnella ja katsella minuuttia enempää, ei mies eikä edes ystävät. Täällä palstalla on kirjoitettu tästäkin asiasta monta kertaa. Joillakin naisilla lapset ja koti ovat ainoa aihe josta he osaavat lörpötellä ja sitä juttuaan riittää. Ei ihme, että mies ahdistuu ja etsii aikuista seuraa. Myös mamman ystävät alkavat kattelemaan kuin ruttoa mammataudin saanutta naista.

En todellakaan kokenut uhriutuvani, enkä mammatuvani :D Rakastan miestäni ja haluan että hänellä on hyvä olo, tiedän että hänellä on hyvin korkea seksivietti eikä se ole koskaan minua haitannut. Olen koittanut pitää huolta itsestäni ja olen samanpainoinen kuin ennen raskauksia (jos sillä nyt on jotain merkitystä), en leikannut hiuksiani enkä muuttanut tyylistäni mitään.

Miehen kanssa ei ole koskaan juteltu hänen töistään tms, mutta ihan samalla lailla juttelemme edelleen ajankohtaisista asioista ja meitä kiinnostavista jutuista. En ole koskaan jutellut miehen kanssa lasten kakasta tms.. tiedän, ettei lapset häntä paljon kiinnosta niin kauan kuin voivat hyvin. Mikä ihmeen äitiydenmollaus sinulla on päällä?

Mutta silti miehesi kävi kairaamassa toista naista vaikka olit aina ah niin ihana upea ja täydellinen.

Ovatko lapset sitten vain sinun projektisi vai miksi kirjoitit, että miestä ei teidän lapset kiinnosta?

En minä varmaankaan ollut ah niin upea ja täydellinen, vaan aika samanlainen kuin ennen lapsiakin. Samat viatkin varmaan jäivät.. Mieheni seksihalut pääsivät käsistä, se on ihan totta. Mutta se ei kuitenkaan ollut minun vikani, eikä edes johtunut minusta.

Meillä oli jo suhteen alussa sovittu että koska miehen ura oli hänelle niin tärkeä, niin joustan ja hoidan kotipuolen. Parisuhteessa kun voi sopia niin kuin jokaiselle hyvältä tuntuu.

Pettämisessä ei ole mitään väärää jos siitä ei jää kiinni. Henkinen väkivaltakin on ihmisten nielestä ok, mutta se että panee jotain nuuta ihmistä on auttamattoman väärin ja anteeksiantamatonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos yrittää puhua, ehdottaa pariterapiaa ja eroa, mutta toinen ei suostu?! Erota voi tietysti yksinkin, mutta ei sekään ole helppoa jo rakastaa vielä toista. Oma puoliso pihtasi, tuhahteli, tiuski, katsoi ja kohteli halveksivasti. Ne harvat kerrat, kun seksiä oli, oli se tunteetonta omien tarpeiden tyydyttämistä jonka jälkeen käännettiin kylkeä sanomatta sanaakaan. Arjessa kaikki mistä yritti keskustella sai osakseen silmien pyörittelyä ja kyllästynyttä tuhinaa.

Lopulta sanoin, että en jaksa tätä, haluan erota. Ei käynyt. Siihen sanoin, että älä sitten ylläty, kun haen seksiä ja hellyyttä muualta. Hänelle annoin saman oikeuden tietoisena siitä, että lopulta tämä tie voi johtaa eroon. Siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä.

Niinpä sitten petin ja sain tuntea hyväksyntää sellaisena kuin olen, jota kaipasinkin. Puolison touhuista en tiedä enkä halunnutkaan tietää. En mitenkään peitellyt kuvioitani, vaikka en revitellytkään. Monien mutkien jälkeen saimme lopulta suhteemmekin kuntoon. Ainoa syy jatkaa, oli rakkaus.

Mutta se mikä yllätti, oli sellaisten ihmisten reaktiot, jotka eivät tienneet suhteemme tilasta mitään. Ei niin läheisten. Mitä moraalinvartiointia ja mököttämistä! Heille tämä oli pöyristyttävää, vaikka osa oli pettänyt suhteissaan itsekin. Ihmiset tuomitsevat herkästi toisia, vaikka eivät tiedä toisten parisuhteesta yhtään mitään.

Aikamoista puhtaaksi pesua tuo tekstisi. Olisit voinut erota tilanteessa ja lähteä, mutta valitsit pettämisen. Rakkautta tuo  ei ole. Mutta kukin tavallaan.

Jos toinenkaan ei suostu eikä halua erota ja kumpikin kokee yhä rakastavansa toista, niin miten se voi olla toisille ongelma? Ja mitenköhän muut tietävät pettämisestä, hmm? No olisiko koska kerroin siitä?! Tätä juuri tarkoitan, että pettäminen tulee usein isoimpana yllätyksenä niille, jotka eivät tunne kunnolla osapuolia tai tiedä kyseisestä parisuhteesta yhtään mitään. Sinä tai ulkopuolinen et voi määritellä, miten muut saavat ja voivat rakastaa toisiaan. Voit ainoastaan puhua siitä, mitä rakkaus on sinulle. Oletko koskaan ajatellut, että joillekin ihmisille joku satunnainen pettäminen ei ole edes se pahin teko suhteessa. Kun me ihmiset olemme erilaisia ja jokainen suhde on osapuoltensa määriteltävissä, ei muiden. Toisaalta osa ihmisistähän on besserwissereitä joka asiassa, jopa ventovieraiden ihmisten asioissa ja haluaa päättää, mikä toisille on oikein ja väärin vain oman mielipiteensä pohjalta.

Meillä pettäminen ei tullut yllätyksenä suhteen osapuolille, mutta ulkopuolisille kyllä.

Tämä on aina yhtä outoa, että osa ihmisistä kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia ja pettämisen olevan lopullinen niitti kaikille. Kun sitä se ei aina ole. Yllättävän moni saa suhteensa toimimaan pettämisen jälkeenkin. Sitä sitten vingutaan tuntemattomien kesken, kun ei ne vaan voi rakastaa, kun minä sanon niin...

Vierailija kirjoitti:

Koska pettämiseen ei välttämättä tarvita syitä, halu pettää riittää.

Normaali ihminen ei koe sellaisia haluja ilman jotain syytä, joka liittyy omaan parisuhteeseen. Tapapettäjä on jokin pershäröinen poikkeustapaus.

Vaikka satunnaisia himoja heräsikin, kunnossa olevaan parisuhteeseen kuuluva toisen kunnioitus, arvostus ja rakkaus sulkevat tehokkaasti pois kaikenlaisen toiminnan. Pettäminen ei ole vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Pettämisessä ei ole mitään väärää jos siitä ei jää kiinni. Henkinen väkivaltakin on ihmisten nielestä ok, mutta se että panee jotain nuuta ihmistä on auttamattoman väärin ja anteeksiantamatonta?

Pettäminen on tosiaan auttamattoman väärin, mitä kukin nyt siteen voikaan antaa anteeksi.

Henkinen väkivalta on liian häilyvä käsite, että voisi sanoa sen olevan joko ok tai ei ok. Toisten mielestä harmittomat väärinkäsityksetkin voivat olla henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Pettämisessä ei ole mitään väärää jos siitä ei jää kiinni. Henkinen väkivaltakin on ihmisten nielestä ok, mutta se että panee jotain nuuta ihmistä on auttamattoman väärin ja anteeksiantamatonta?

On se.

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Vierailija kirjoitti:

Ei pettämisestä mitään merkkejä jää. Minulla on ollut vakituinen rakastaja jo kohta 10 vuotta, eikä takuulla kukaan muu siitä tiedä. Tavataan harvoin, ehkä 4 kertaa vuodessa. Ollaan molemmat naimisissa.

Jos tapaamisia noin harvoin, niin silloin on helppo peittää merkit.

Tietysti myös riippuu siitä kuinka yhteydenpito väliaikoina hoidetaan.

Yksittäistä ja satunnaista pettämistä on vaikeampi havaita.

Mutta pitkäaikainen ja tiivis yhteydenpito saman henkilön kanssa vaatii taitoa, ettei se paljastu.

Riippuu myös parisuhteesta. Toisissa raportoidaan melkein joka minuutti ja kaikki menot ja poikkeavat aikataulut tiedetään. Silloin luulisi huomaavat kun on jotain outoa meneillään.

Sitten on taas parisuhteita joissa mennään ja ollaan melko itsenäisesti ja päivittäin ei asioita jutella. Silloin ei ehkä helposti huomaa.

Myös jos kumppani on pettäjä jo yhteen mennessä ja tietää, että hän ehkä tulee pettämään, niin hän (tapapettäjä) muotoilee parisuhteen jo alkujaan sellaiseksi, että toinen ei helposti huomaa mahdollista pettämistä. Ei kerro kaikkia menojaan tarkasti, ei työaikataulujaan, ei puhu asioistaan yleensäkään jne.

Eli pettäminen ei aiheuta muutosta jo vakiintuneen parisuhteen tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos yrittää puhua, ehdottaa pariterapiaa ja eroa, mutta toinen ei suostu?! Erota voi tietysti yksinkin, mutta ei sekään ole helppoa jo rakastaa vielä toista. Oma puoliso pihtasi, tuhahteli, tiuski, katsoi ja kohteli halveksivasti. Ne harvat kerrat, kun seksiä oli, oli se tunteetonta omien tarpeiden tyydyttämistä jonka jälkeen käännettiin kylkeä sanomatta sanaakaan. Arjessa kaikki mistä yritti keskustella sai osakseen silmien pyörittelyä ja kyllästynyttä tuhinaa.

Lopulta sanoin, että en jaksa tätä, haluan erota. Ei käynyt. Siihen sanoin, että älä sitten ylläty, kun haen seksiä ja hellyyttä muualta. Hänelle annoin saman oikeuden tietoisena siitä, että lopulta tämä tie voi johtaa eroon. Siinä vaiheessa sillä ei ollut merkitystä.

Niinpä sitten petin ja sain tuntea hyväksyntää sellaisena kuin olen, jota kaipasinkin. Puolison touhuista en tiedä enkä halunnutkaan tietää. En mitenkään peitellyt kuvioitani, vaikka en revitellytkään. Monien mutkien jälkeen saimme lopulta suhteemmekin kuntoon. Ainoa syy jatkaa, oli rakkaus.

Mutta se mikä yllätti, oli sellaisten ihmisten reaktiot, jotka eivät tienneet suhteemme tilasta mitään. Ei niin läheisten. Mitä moraalinvartiointia ja mököttämistä! Heille tämä oli pöyristyttävää, vaikka osa oli pettänyt suhteissaan itsekin. Ihmiset tuomitsevat herkästi toisia, vaikka eivät tiedä toisten parisuhteesta yhtään mitään.

Aikamoista puhtaaksi pesua tuo tekstisi. Olisit voinut erota tilanteessa ja lähteä, mutta valitsit pettämisen. Rakkautta tuo  ei ole. Mutta kukin tavallaan.

Eri, mutta ei ole kyllä sinun asiasi arvioida, mikä on rakkautta. Olen ollut tuossa samassa tilanteessa itsekin. En tosin katso pettäneeni, koska en valehdellut tai salaillut tekojani. 

Se, että tuollaistenkin mutkien jälkeen voidaan saada asiat kuntoon, on kyllä minun mielestäni rakkautta. Ainakin enemmän kuin se, että hampaat irvessä roikutaan vaan huonossa liitossa, kuka pettäen (salaillen ja valehdellen), kuka ilman.

Olisimme voineet valita erota, mutta kun emme halunneet val,ita erota, vaan jäädä yhteen emmekä lähteä. Kuten tuon kirjoittaja, olen myös kokenut selän takana supinat, ällistelyt ja tuomitsemiset. Huvittavaa oikein, miten meitä haukutaan kulissiliitossa eläjiksi - meitä, jotka tasan tarkkaan tiedämme toistemme teot. Sattumalta kun pienellä kylällä vielä tietää, mitkä ne toisten pussien jauhot ovat, eivät ainakaan yhtä puhtaat kuin meillä on keskenämme.

Ja kyllä, väitän, että meillä on rakkautta, vaikka sitä onkin raakasti koeteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan vähä kasvat, niin alkavat asiat näyttää erilaisilta. Itselläni on treffiprofiili ja vastaajista lähes 100% on naimisissa tai parisuhteessa olevia. Tuskin ovat kumppanilleen kertoneet satunnaista seuraa hakevansa.

Kuinka vanhaksi pitää kasvaa? Miksi en edes 45 vuotiaana ymmärrä asiaa, eli sitä miksi jotkut mammat eivät huomaa, että mies pettää. Minkälaisia parisuhteita ihmisillä on? Onko parisuhteessa tärkein vain se oma napa ja toinen raahautukoon perässä, jos ehtii. Ei ymmärrä ei...

Et sitten ole tuohon ikään mennessä ymmärtänyt, että ihmiset, jotka huijaavat, valehtelevat ja pettävät aivan tarkoituksella tekevät sen niin, ettei se huijattu ja petetty asiaa huomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisessä ei ole mitään väärää jos siitä ei jää kiinni. Henkinen väkivaltakin on ihmisten nielestä ok, mutta se että panee jotain nuuta ihmistä on auttamattoman väärin ja anteeksiantamatonta?

On se.

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Parisuhde voi olla ihan mitä vaan kahden ihmisen välillä. Joillekin se on romanttinen, toisille seksuaalinen, kolmansille juridinen, neljänsille perheen runko, viidensille sielunkumppanuutta, kuudensille syvää ystävyyttä, seitsemänsille elämänkumppanuutta, kahdeksansille rakastumisen ohimenevän huuman aalloilla ratsastamista, yhdeksänsille arvojen ja ideologian jakamista ja syvää keskusteluyhteyttä jne jne jne. Joillekin harvoille ja onnellisille se on tuota kaikkea ja enemmän. Ihminen tarvitsee toisilta ihmisiltä usein tusinaa erilaista asiaa, täyttämään eri tarpeita.

Romanttinen ihanne ja satukirjojen kertoma tarina on, että poika tapaa tytön, he rakastuvat ja elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka saaden KAIKKI nuo lukuisat tarpeet toisistaan koko elämänsä ajan muuttuvissa elämäntilanteissakin. Se on satua. Se on satua vaikka joillekin se satumainen onni käykin myötä ja tämä toteutuu. Melkein joka viikko joku voittaa lotossakin. Lottovoitosta unelmoidaan ja moni pelaa joka viikko toivonkiilto silmissään. Kukaan ei ajattele, että joka viikko miljoona pelajaa jää ilman voittoa, ja melkein jokainen koskaan lotonnut ei ikinä voita edes omiaan pois. Miljoonat menettävät vaan panoksensa unelmoidessaan jättipotista.

Sellainen parisuhde, joka kestää läpi eliniän ja tarjoaa melkein kaikki nuo perustarpeet, on jo tosi hyvä saavutus. Jos Rakkaus, läheisyys ja seksi kuolee, mutta muuten yhteinen elämä sujuu, niin järkiliitto kämppäkavereina ja perheen yhdessäpyörittäjinä voi olla ihan mielekäs ratkaisu, MIKÄLI uupuvat ja erisuhtaiset romantiikan ja seksuaalisuuden tarpeet täyttyvät parisuhteen ulkopuolisissa suhteissa. Kyseinen parisuhde on silti olemassa ja se on parisuhde, jos parin kumpikin puolisko sen haluaa säilyttää. Ei parisuhdetta tee olemattomaksi se, että jollain elämän osa-alueilla mukana on muitakin ihmiskontakteja.

Itse en näe niin merkittävää laadullista eroa pissavehkeiden yhyttämisellä esimerkiksi henkiseen yhteyteen luottoystävien kanssa. Niissä on aina intiimejä, luottamuksellisia piirteitä, jaetaan asioita ehkä puolisolta salassakin, ja saadaan tätyettyä kanssakäymisen tarpeita ja oman hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä sellaisia, silloinkin, kun suhde on muu kuin se oma parisuhteeksi nimetty yhteisasumisjärjestely. On täysin OK, että ihmisellä on läheisiä ystävyyssuhteita parisuhteen ulkopuolella. Kenenkään ei pitäisi joutua parisuhteen vangiksi millään elämän osa-alueella niin, että tuottaa jatkuvaa pahoinvointia, jos oma puoliso ei olekaan täydellinen jokaisella sektorilla vastaamaan omiin tarpeisiin, mutta on kuitenkin riittävän hyvä useimpiin, jotta elämä voi sujua yhdessä. 

Sivusta.

Kyllä voi. Jotkut ovat hyviä peittämään jälkensä hyvinkin pitkään.

Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)

- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???

Puskista siis tuli.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)

- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???

Puskista siis tuli.

Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei halunnut yhtään seksiä miehensä kanssa enää. Sitten tuli yllätyksenä kun mies petti.

No, miksei? Jos ollaan parisuhteessa, on yleensä tapana ajatella, että ollaan siinä yhdessä ja pyritään toimimaan toisen parhaaksi. Miksi täällä kauhistellaan näin vimmalla petettyjen toimintaa? Eikö pettäjillä ole pokkaa toimia rehellisesti? Kun se kuitenkin tuntuu olevan niin ymmärrettävää ja suorastaan petettävästä johtuvaa toimintaa. Mistä se salailu sitten johtuu?

Jos toista hylkii jatkuvasti, niin aika ilmeistä lähteä etsimään läheisyyttä muualta. Jos toinen kohtelee huonosti samalla lailla toinen antaa takaisin.

Tyypillistä pettäjän puhetta syyllistää muita ja olla näkemättä syytä itsessä.

Aivan yhtä hyvin syyksi voi sanoa sen, että kaipaa omaa rauhaa, kun toinen on jatkuvasti hyysäämässä ja huolehtimassa sekä päivittäin utelemassa vointia ja kuulumisia ja suunnittelemassa yhteistä ajanvietettä.

(Tämä siis kommentiksi myös hänelle, joka kokee tietävänsä kaiken, mitä miehensä päässä liikkuu, kun on niin hyvä ja huolehtiva puoliso.)

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.

Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.

Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska pettämiseen ei välttämättä tarvita syitä, halu pettää riittää.

Normaali ihminen ei koe sellaisia haluja ilman jotain syytä, joka liittyy omaan parisuhteeseen. Tapapettäjä on jokin pershäröinen poikkeustapaus.

Vaikka satunnaisia himoja heräsikin, kunnossa olevaan parisuhteeseen kuuluva toisen kunnioitus, arvostus ja rakkaus sulkevat tehokkaasti pois kaikenlaisen toiminnan. Pettäminen ei ole vaihtoehto.

Aika monelle siihen pettämiseen riittää niinkin yksinkertainen syy kuin kauniit silmät, komea vartalo tai hyvännäköinen takapuoli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lähtökohtaisesti epäile toista (luottamusta on), toinen tekee muutoksia normaalin rajoissa (ennenkin on harrastettu), läheisyyttä on (seksiä on, ilta- ja aamupusut vaihdetaan, nukutaan sylikkäin) ja selitykset on olemassa (töissä kiirettä, xxx stressaa, keski-ikä masentaa)

- niin miten ihmeessä mieleeni olisi tullut epäillä???

Puskista siis tuli.

Lähes poikkeuksetta kyse on siitä, että parisuhdetta peilaa ainoastaan omaan napaansa. Siis kiinnittää huomiota omiin tarpeisiinsa ja omiin oletuksiinsa normaalista. Kuten ylläoleva lista. Sulla oli jokin ennakkokäsitys normaalista hyvinvoivasta suhteesta, etkä itse kokenut mitään oleellista olevan pielessä. Sen sijaan puolisosi mitä ilmeisimmin koki, eivätkä hänen odotuksensa täyttyneet. Sinä et sitä vain nähnyt, koska tarkkailit lähinnä omia tarpeitasi ja ennakko-oletuksiasi. Et ollut sen toisen hyvinvinnista aidosti kiinnostunut tai kommunikaationne siitä syystä tai toisesta oli vajavaista. Voi se johtua siitäkin, että toinen ei osaa ilmaista itseään, mutta myös siitä, että et osannut kuunnella. 

Hmm... miksi hän sitten oli kanssani 20 vuotta, jos en osannut kuunnella häntä? Luulisi luovuttavan aiemmin, eikä kärsivän puolisosta, joka katsoo vain omaan napaansa.

Ja kyllä minä kysyin useastikin, mikä häntä vaivaa ja mitä voisimme tehdä toisin. Hän aina vastasi saman asian: työt ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Siis millaisia merkkejä tässä:

Mies yli kolmekymppinen suhteen alkaessa, minä parikymppinen. Mies halusi yhteen kanssani, hyvää seksiä ja usein. Mies huomioi minua aina ihanasti! Komea, hyväkuntoinen mies, toki sai huomiota muilta naisilta, mutta vastasi aina heille äärimmäisen asiallisesti. Olimme onnellisia ja vietimme kaiken ajan mitä miehen töiltä suinkin jäi yhdessä (miehen harrastuksia lukuunottamatta). Saimme yllätyslapsen, ja tilanne stressasi miestä, sortui pettämään ollessaan poissa kotoa muutaman päivän työmatkalla. Missä ne merkit olivat?? Haluaisin edelleen tietää!

Miten sä sen miehesi sitten huomioit? Ja miksi sä tuon muiden naisten huomion nostat esiin? 

Miehesi siis käyttäytyi silleen että muut naiset pääsivät huomioimaan. En tiedä mitä tämä huomiointi siis oikein tarkoittaa, mutta naisethan nyt yleisesti ottaen tykkäävät kun pääsevät vähän kilpailemaan. Ei tietoisesti, mutta jollain tasolla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämisessä ei ole mitään väärää jos siitä ei jää kiinni. Henkinen väkivaltakin on ihmisten nielestä ok, mutta se että panee jotain nuuta ihmistä on auttamattoman väärin ja anteeksiantamatonta?

On se.

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Sun pitäisi olla kirjoittamassa lakeja ja direktiivejä. Tuo näkemys on upea ja hyvin kirjoitettu! 

Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen ekslusiivisuus on se, mikä määrittää parisuhteen parisuhteeksi. Parissa ei ole kolmansia osapuolia. Ekslusiivisuus on se, mikä tekee intiimistä intiimin, jotain mitä on vain meidän välillä, mistä muut ei tiedä, joka ei kuulu muille.

Tässä oli niin hienosti kiteytettynä kaikki oleellinen, että tämän voisi kehystää ja pistää seinälle.

Ei ylimääräistä fanaattista kohkaamista, eikä sellaisia ”aukkoja” joita pystyisi helposti opponoimaan.

Yksi parhaita jollei paras kannanotto mitä aihepiirin ympäriltä olen koskaan kuullut.

Toivottavasti tähän kuuluu myös se, että ei kuvittele tietävänsä, mitä muiden välillä on, eli esimerkiksi kuvittele tietävänsä, mitä pettäminen muille on tai että seksuaalinen ekslusiivisuus olisi kaikille kaikkein tärkeintä parisuhteessa.