Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meillä joko kummittelee tai lapsi on seonnut, en tiedä kumpi on pelottavampi ajatus!
25.11.2019 |
Enpä olisi uskonut, että vietän vapaapäiväni tehden tälläisen aloituksen av:lle mutta tässä sitä ollaan .
Eli, meillä on yksi lapsi, normaalisti kehittynyt 11v poika joka on alkanut häröillä sen jälkeen kun muutimme. Ensimmäinen kerta oli kun poika teki läksyjä ja heitti toistuvasti penaalia lattialle, käskin lopettaa jolloin huusi "en mä sitä tee!" Tämä tapahtui keittiössä jossa muuten yksi taulu tuli itsekseen alas, mutta kiinnityksen pettäminenhän nyt ei tarkoita että keittiössä riehuisi poltergeist. Kuitenkin, pojan puheet jatkuivat:
- Tuli valittamaan että joku mumisee huoneessaan.
- Väitti miehen tulleen keskellä yötä karjumaan "HERÄÄ" ja lyöneen häntä selkään. Mies ei ikinä tekisi niin ja oli sitä paitsi yötöissä !
- Kävi suihkussa ja se jälkeen oli shampoopullot pitkin lattiaa, kiisti heitelleensä niitä "ne vaan lenti".
- Näki minut samaan aikaan sohvalla ja makuuhuoneessa (olin sohvalla).
- Lukitsi miehen parvekkeelle ja kiisti tehneensä sen, asunnossa ei ollut muita.
Kommentit (163)
Minua kiusattiin peruskoulussa ja kiusaaminen alkoi siinä 4-luokalla suurinpiirtein. Silloin alkoi myös karmivat unihalvaukset ja aloin myös käyttäytymään kotona oudosti. Tein asioita pelkästä päähänpistosta ja väitin, etten ollut tehnyt niitä. Esimerkiksi ihan muuten vaan heitin kaakaojauhot äidin puolelle sänkyä... Toki kiivaasti väitin, etten sitä tehnyt, mutta tietysti äiti tiesi, että kyllä se minä olin. Sain myös näitä unihalvauksia ja yöllisiä kauhukohtauksia, joita itkin hysteerisesti äidille. Ne olivat ihan karmeita.
Onneksi sitten kiusaamiseen puututtiin ja kävin hetken lastenpsykiatrillakin. Kaikki oireilut sitten vaan katosivat ajan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ps. älä nyt vaan vielä kerro että kyseessä on joku uusperhekuvio ja muutitte juuri vasta jonkun uuden ah niin ihanan miehen kanssa yhteen ja siksi uuteen asuntoon...
Tuota minäkin ajattelin. Joku sanamuoto tuossa aloituksessa, kuka tämä Mies on, joka löi selkään? Pojan isä vai joku muu uusi Mies? Poika oireilee muutosta, parasta olisi käydä lääkärissä, mahdollisesti psykologilla tai jossain, niinkuin täällä on neuvottu.
Kyllä noita tuommoisia tapahtumia oikeasti voi olla, joihin ei yksinkertaisesti ole mitään luonnollista selitystä. Molemmat ajatukset joka tapauksessa on pelottavia.
Sanoisin että ala dokumentoida näitä outoja tapahtumia ja vaikka yksin ollessasi tai pojan kanssa - ihan oikeasti - kysy ääneen merkkiä tältä oletetulta kummitukselta. Ja ota selvää, mikä talon historia on. Teini-ikäiset tunnetusti saattavat herättää uinuvan henkimaailman kun ovat itsekin herkässä ja avoimessa tilassa. Kuulostaa hullulta, mutta niin se on. Vähän samaan tyyliin pienet lapset voivat puheskella asioille joita aikuisen aivot (vai silmät?) eivät kykene näkemään.
Jos poika itse taas on liian rauhallinen tai normaali näiden kanssa, pystyt varmaan lapsestasi huomaamaan jos kyseessä on jonkinlaista huomionhakua tms. Ja jos tuo nyt tuollaisena jatkuu, niin istutte alas ja juttelette. Voi tosiaan olla merkkejä alkavasta psykoottisesta mielenterveyshäiriöstä, eikä mistään kevyen luokan jutuista jos ei itse ole tiedostanut tekemisiään. Ole kuitenkin avoin molemmille selityksille poikaa tuomitsematta.
Kävin kaupassa tässä välissä... Kyllä mies on ihan pojan oma isä, mietin että jos kirjoitan "lukitsi isän parvekkeelle" niin ihmiset luulevat minun puhuvan omasta isästäni, vaarista :D Koti josta muutimme oli kyllä "lapsuuskoti" mutta huono sellainen, taloyhtiö oli levoton ja me mieheni kanssa siirryimme olohuoneeseen pojan kasvettua niin että tarvitsi oman huoneen. Oli vuosia puhuttu ja puhuttu muutosta kunnes se viimein toteutui. Tässä uudessa kodissa on 2 makuuhuonetta ja hyvin rauhallista naapuristoa, vieressä leikkipuisto jossa poika voi parkourata (kirjoitetaanko se noin ).
Kunhan tulee kotiin pitää jutella ja katsoa sitten mitä tässä tehdään....
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta sen voin kertoa ihan 100 % varmuudella, että teillä EI kummittele.
Tämä. Johtuu ihan siitä että kummituksia ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko poika katsonut Aaveiden jäljillä -ohjelmaa? Ehkä hän on saanut ”inspiraatiota” siitä.
"Minun mummoni on käynyt sisällä talossa jossa kuulemma oli joskus kummitellut."
Wow!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta sen voin kertoa ihan 100 % varmuudella, että teillä EI kummittele.
Tämä. Johtuu ihan siitä että kummituksia ei ole olemassa.
... Sanoo lähes kaikki nykyihmiset, kunnes päätyvät paikkaan missä niitä selittämättömiä tapahtuu... Itse aloin uskoa kummituksiin muutettuani 1800-luvulla rakennettuun maataloon, jossa olen kokenut paljon kummittelua. Itseäni se ei pelota, minusta minun taloni kummitukset ei ole mitenkään pahantahtoisia vaan ne lähinnä jatkavat elämäänsä talossa ihan kuin ei tietäisi että ovat kuolleita. Mutta onpa vieraana ollut muutamakin kummituksiin uskomaton, joille en ole todellakaan kertonut kummitelusta, ja ovat olleet aamulla kohtuu järkyttyneen oloisia ja toisen yön viettäminen meillä ei olekaan ollut mukava idea vaikka alunperin oli tarkoitus. Eräältä kysyin suoraan, että vanhaemäntäkö vai vanhaisäntä se sinua on säikytellyt, vai lapset ilakoineet äänekkäästi, ja hän meni kalpeaksi kuin lakana. Totesin vaan iloisesti että joo, täällä kummittelee mutta eivät ole mitenkään ilkeitä eikä tee pahaa. Taisi olla pahempi se järkytys maailmankuvaan jossa kummituksia ei voi olla kuin itse ilmiöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta sen voin kertoa ihan 100 % varmuudella, että teillä EI kummittele.
Tämä. Johtuu ihan siitä että kummituksia ei ole olemassa.
... Sanoo lähes kaikki nykyihmiset, kunnes päätyvät paikkaan missä niitä selittämättömiä tapahtuu... Itse aloin uskoa kummituksiin muutettuani 1800-luvulla rakennettuun maataloon, jossa olen kokenut paljon kummittelua. Itseäni se ei pelota, minusta minun taloni kummitukset ei ole mitenkään pahantahtoisia vaan ne lähinnä jatkavat elämäänsä talossa ihan kuin ei tietäisi että ovat kuolleita. Mutta onpa vieraana ollut muutamakin kummituksiin uskomaton, joille en ole todellakaan kertonut kummitelusta, ja ovat olleet aamulla kohtuu järkyttyneen oloisia ja toisen yön viettäminen meillä ei olekaan ollut mukava idea vaikka alunperin oli tarkoitus. Eräältä kysyin suoraan, että vanhaemäntäkö vai vanhaisäntä se sinua on säikytellyt, vai lapset ilakoineet äänekkäästi, ja hän meni kalpeaksi kuin lakana. Totesin vaan iloisesti että joo, täällä kummittelee mutta eivät ole mitenkään ilkeitä eikä tee pahaa. Taisi olla pahempi se järkytys maailmankuvaan jossa kummituksia ei voi olla kuin itse ilmiöt.
No aivan varmasti toki näin.
Samalla nyt kirjoitit kaikki luonnontieteet uusiksi.....
Jaa ettei ole todistettu väitteitäsi oikeiksi? Üllatüs!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö mitä ap, olen normaalijärkinen nainen, enkä usko kummituksiin, vaikka kotonani kummittelee.
Oma kummituksemme ei tosin ole pahantahtoinen, mutta häiritsee puhumalla kovaan ääneen, asumme omakotitalossa kaukana naapureista, kummitus kommentoi elämäämme selkeällä suomen kielellä, ja näkyy sohvatyynyssä tai esim. patjan painumisessa kun käy istumaan. Kummitus on koko perheen havaitsema ja kuulema. Silti siihen on jotenkin vaikea uskoa.
Sinun tulee ajatella laajemmin, katsot kummitusajatusta kristittyjen-lasien läpi. Esimerkiksi Aasianmaissa on hengistä ja kummituksista ihan erilainen käsitys, ovatko kaikki aasialaiset hulluja? Japanissa monet uskovat että kaikella on henki, kasveilla, eläimillä, kuolleilla, esineillä jne.
Pitäisiköhän teidän pystyttää hengelle on rauhallisempi koti, pihalle tai parvekkeelle jos vielä häiritsee. Ja jos onkin pojasta lähtöisin, hänkin rauhoittuu näperrellessään pikkutaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kummituksenne on mur hanhimoinen ja ottaa päiviltä koko perheenne, päästään ainakin näistä helve tin huonoista provoista eroon.
Tätä minäkin toivon.
Kummitus hoi, kuuntele mua ja toteuta toive tuo!
Rimmaa niin huonosti tuo sun lause että taitaa kummitus tulla moikkaamaan sua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mitä ap, olen normaalijärkinen nainen, enkä usko kummituksiin, vaikka kotonani kummittelee.
Oma kummituksemme ei tosin ole pahantahtoinen, mutta häiritsee puhumalla kovaan ääneen, asumme omakotitalossa kaukana naapureista, kummitus kommentoi elämäämme selkeällä suomen kielellä, ja näkyy sohvatyynyssä tai esim. patjan painumisessa kun käy istumaan. Kummitus on koko perheen havaitsema ja kuulema. Silti siihen on jotenkin vaikea uskoa.Sinun tulee ajatella laajemmin, katsot kummitusajatusta kristittyjen-lasien läpi. Esimerkiksi Aasianmaissa on hengistä ja kummituksista ihan erilainen käsitys, ovatko kaikki aasialaiset hulluja? Japanissa monet uskovat että kaikella on henki, kasveilla, eläimillä, kuolleilla, esineillä jne.
Pitäisiköhän teidän pystyttää hengelle on rauhallisempi koti, pihalle tai parvekkeelle jos vielä häiritsee. Ja jos onkin pojasta lähtöisin, hänkin rauhoittuu näperrellessään pikkutaloa.
Johan on dilemma. En usko, mutta uskon kuitenkin.
Toivottavasti löydätten jonkun selityksen asioille. Jos 11-vuotiaanne on tähän saakka ollut ihan tavallinen ja tasapainoinen lapsi, ei yksi muutto voi yhtäkkiä laukaista kummallisten tapahtumien sarjaa. Toki kyseessä on muutoksia, mutta jos koulu ja kaveritkin ovat pysyneet samana. Nyt paljon positiivista huomioita lapselle ja rakentavaa yhdessäoloa, joka mahdollistaa keskustelun asioista.
Toiset eivät täällä usko kummituksiin, mutta minä uskon että sekin on mahdollista ja todellakin haluaisin selvittää millaiseen asuntoon olen tullut muuttaneeksi. Onko lapsi ollut syksyn aikana mukana jossain ouijalautailussa tai vastaavassa?
(11-vuotiaanne omaa Harry Potterin tavoin taikavoimia eikä ole vielä käsittänyt sitä?)
No joo, viimeisen kohdan voi unohtaa, mutta 11-vuotiaat ovat iässä, jolloin ollaan herkkiä asioille vähän moneen suntaan. Itse tulin 11-vuotta täytettyäni uskoon.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli edellisessä asunnossa jotain henkimaailman hommia. Mun on aika vaikea uskoa varsinaisesti kummituksiin, mutta jotain siinä oli kun erityisesti mies ja lapsi kokivat kaikkea kummaa, ja heräsivät vuorotellen kauhukohtauksiin. Itsekin vaistosin asioita, kuulin ääniä ja tavaroita katosi. Ei ollut suurempia ongelmia asunnoissa ennen tätä tai tämän jälkeen, joten jotenkin se siihen liittyi.
Tavarat jos lähtisi liikkumaan niin kutsuisin jo manaajan tai muuttaisin pois mikäli mahdollista. Toki pojan mielenterveys pitää tarkastaa, mutta ottaisin myös toisen puolen huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli edellisessä asunnossa jotain henkimaailman hommia. Mun on aika vaikea uskoa varsinaisesti kummituksiin, mutta jotain siinä oli kun erityisesti mies ja lapsi kokivat kaikkea kummaa, ja heräsivät vuorotellen kauhukohtauksiin. Itsekin vaistosin asioita, kuulin ääniä ja tavaroita katosi. Ei ollut suurempia ongelmia asunnoissa ennen tätä tai tämän jälkeen, joten jotenkin se siihen liittyi.
Tavarat jos lähtisi liikkumaan niin kutsuisin jo manaajan tai muuttaisin pois mikäli mahdollista. Toki pojan mielenterveys pitää tarkastaa, mutta ottaisin myös toisen puolen huomioon.
Yölliset kauhukohtaukset eivät liity mitenkään kummitteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli edellisessä asunnossa jotain henkimaailman hommia. Mun on aika vaikea uskoa varsinaisesti kummituksiin, mutta jotain siinä oli kun erityisesti mies ja lapsi kokivat kaikkea kummaa, ja heräsivät vuorotellen kauhukohtauksiin. Itsekin vaistosin asioita, kuulin ääniä ja tavaroita katosi. Ei ollut suurempia ongelmia asunnoissa ennen tätä tai tämän jälkeen, joten jotenkin se siihen liittyi.
Tavarat jos lähtisi liikkumaan niin kutsuisin jo manaajan tai muuttaisin pois mikäli mahdollista. Toki pojan mielenterveys pitää tarkastaa, mutta ottaisin myös toisen puolen huomioon.
Yölliset kauhukohtaukset eivät liity mitenkään kummitteluun.
Niin, se on sun näkemys, eikä varmasti aina liitykään. Oman kokemukseni mukaan voi mahdollisesti joskus liittyä. Kunhan nyt jaoin tarinani tähän ap:lle vaikka tiedän, ettei "kummituksiin" uskominen ole niin yleisesti hyväksyttyä.
Miksei poika nosta niitä shampoopurkkeja vaan jättää ne lojumaan lattialle?
0/5
Vierailija kirjoitti:
Kävin kaupassa tässä välissä... Kyllä mies on ihan pojan oma isä, mietin että jos kirjoitan "lukitsi isän parvekkeelle" niin ihmiset luulevat minun puhuvan omasta isästäni, vaarista :D Koti josta muutimme oli kyllä "lapsuuskoti" mutta huono sellainen, taloyhtiö oli levoton ja me mieheni kanssa siirryimme olohuoneeseen pojan kasvettua niin että tarvitsi oman huoneen. Oli vuosia puhuttu ja puhuttu muutosta kunnes se viimein toteutui. Tässä uudessa kodissa on 2 makuuhuonetta ja hyvin rauhallista naapuristoa, vieressä leikkipuisto jossa poika voi parkourata (kirjoitetaanko se noin ).
Kunhan tulee kotiin pitää jutella ja katsoa sitten mitä tässä tehdään....
Ap
Olisit voinu kirjoittaa "lukitsi isänsä parvekkeelle"
Alue: Aihe vapaa
Minusta on asiatonta kuitata tapahtumat vain toteamalla että kyllä siellä nyt kummittelee. Mielen sairaudet voivat oireilla jo nuorena tai kyseessä voi olla joku pakko-oireyhtymä tms. Menisin lääkärille joka tekee tarvittavat testit ja mand. neurologiset tutkimukset. Trauma jostain asiasta?
Agnostikkona en kiistä tai myönnä sitä onko kummituksia ja maailmassa on varmaan paljon selvitettävää. Menisin kuitenkin faktat edellä.