Kamalin huvipuistolaite missä olet ollut?

Kaipauksen karuselli ja rakkauden raiteet joskus hirvittää.. /

Vapaapudotus

Linnanmäellä yli 30 vuotta sitten maailmanpyörässä. Vieläkin se kauhu ylhäällä muistuu mieleen. Voi ette arvata, että tivoleissakin yritin ahtautua pikkuvekaroiden törmäysautoihin ja mitään liian liikkuvaa varoin. 

Ei missä, vaan JOSSA

Kaikki. Vasta keski-iässä tajusin, kuinka hölmöä on vatkata päätään ja mahaansa sekaisin jossain  laitteessa. Nykyään, kun laitteet on entistä hurjempia ja onnettomuuksiakin tuntuu sattuvan, sitä suuremmalla syyllä pidän sellaista täysin hölmönä. Mutta kai se sitten kuuluu ainakin nuoruuteen kokea tällaistakin.

Vierailija kirjoitti:

Linnanmäen maailmanpyörä. Silloin joskus ikuisuus sitten niissä koreissa oli tosi matalat laidat, pelotti että sieltä lentää alas.

Menin miesystävän kanssa Lintsin maailmanpyörään "siedättämään" itseäni korkeanpaikan kammostani. Otin kiinni siitä keskuspaalusta ja valahdin polvilleni lattialle, kun se lähti ylöspäin. Vastapäätä istuvat iloisesti rupattelevat naiset hiljenivät tyystin. Olin varmaan järkytys heille. 

Tivolin pyörivä painekattila, koneenkäyttäjä meni vissiin paskalle 10 minuutiksi, porukka huusi vehkeessä apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linnanmäen maailmanpyörä. Silloin joskus ikuisuus sitten niissä koreissa oli tosi matalat laidat, pelotti että sieltä lentää alas.

Menin miesystävän kanssa Lintsin maailmanpyörään "siedättämään" itseäni korkeanpaikan kammostani. Otin kiinni siitä keskuspaalusta ja valahdin polvilleni lattialle, kun se lähti ylöspäin. Vastapäätä istuvat iloisesti rupattelevat naiset hiljenivät tyystin. Olin varmaan järkytys heille. 

Täällä toinen lattialla tangossa roikkunut. Oli kauhea kokemus. 

Miettikää niitä tapauksia, joissa laite on rikkoutunut ja ihmiset on jääneet päät alaspäin jumiin pitkiksi aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Linnanmäen Rainbowssa lenteli laidasta laitaan. Ja silti siihen piti päästä jokaisella reissulla :D

Mulle riitti yksi kerta. Istuin ihan reunassa ja pelkäsin kuollakseni et tipun alas. Olin n. 12 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Särkänniemi 1986 Tagada. Huonoa: kivulias, lapaluut aristivat jälkeenpäin. Hyvää: ei jonoja, mekin saimme olla kolmestaan (ja 1 kerta riitti). Seuraavalla kerralla vuosia myöhemmin sitä ei enää ollut. YouTuben perusteella laite on vielä käytössä eri maissa.

Sehän oli aivan mahtava! 🤩 Oon ehdottanu, että saatais Parkkiin sellainen, mutta ei ainakaan vielä oo näkyny 😅 

Kaikki yhtä kamalia. En mene.

Särkänneimen possujuna voisi olla sopiva, ja olin siellä kyllä sellaisessa  missä vanhat autot ajaa  tiettyä rataa. Sekä kerrran tukkijoessa joka kyllä oli hauska.

Mihinkään vemputtimeen ja ravistimeen ja kieputtimeen en mene. En ymmärrä miksi niitä sanotaan HUVIpuistolaitteiksi, kiduruslaitteita ne ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linnanmäen Rainbowssa lenteli laidasta laitaan. Ja silti siihen piti päästä jokaisella reissulla :D

Mulle riitti yksi kerta. Istuin ihan reunassa ja pelkäsin kuollakseni et tipun alas. Olin n. 12 vuotias.

Minä tykkäsin Rainbowsta kunhan totuin. Eka kerta pienenä tyttönä, joten pääsi luistamaan paikasta toiseen, mutta myöhemmin ravasin siinä monta kertaa ja paras paikka eturivissä. Ja se tunne kun nousee ylös ja lähtee alas. Mahasta otti ihanasti. Tykkäsin myös mustekalasta, Enterprisesta ja Viikinkilaivasta. Mutta ehkä Särkänniemen Lentävä matto pahin.

Särkänniemen Sky Flyer ("Coca-Cola"); serkun kanssa oli kädet puuduksissa kun tuntui että täytyy pitää katosta kiinni ettei putoa :DD.. myös vuoristorata Torontossa Kanadassa oli aivan kauhea: pää kolisi turvakaariin koko kierroksen eikä hurjiin nousuihin ja laskuihin pystynyt edes kiinnittämään huomiota sen takia.

Viimeksi 11 vuotta sitten käynyt Särkänniemessä. Kaikki hemmetin laitteet, jotka repii, riuhtoo, kieputtaa, pyörii jne. niin että menee sisuskalut uuteen järjestykseen. 

En muista nimeä mutta Särkänniemessä sellanen "dj:n levy"-laite (liekö enää olemassa,kävin Särkänniemessä viimeksi 6 vuotta sitten).Mulle ei oo koskaan tullut fyysisesti huono olo missään huvipuistolaitteessa paitsi siinä.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli Särkkiksessä ysikytluvulla se laite, joka pyöri itsensä ympäri niin kovaa vauhtia, että keskipakoisvoima liiskasi tuolin selkämykseen kiinni ja jossain kohti alkoi tuntua, ettei enää edes liiku? Samalla taustalla soi jokin diskomusiikki kovaa. Se ei voi olla enää nykypäivänä laillinen laite. :D

Disco Round 

Kiitos! Oli nimittäin kaamea! :D

Toinen kiitos!

t:dj:n levyä muistellut

Vierailija kirjoitti:

Tällainen olisi kiva saada jonnekin tänne.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

No hyi!

Suomen Tivolissa High Energy ... tuntu, että lähtee pääirti kun repi ja nyki .... erittäin epämukava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linnanmäen maailmanpyörä. Silloin joskus ikuisuus sitten niissä koreissa oli tosi matalat laidat, pelotti että sieltä lentää alas.

Menin miesystävän kanssa Lintsin maailmanpyörään "siedättämään" itseäni korkeanpaikan kammostani. Otin kiinni siitä keskuspaalusta ja valahdin polvilleni lattialle, kun se lähti ylöspäin. Vastapäätä istuvat iloisesti rupattelevat naiset hiljenivät tyystin. Olin varmaan järkytys heille. 

Te olette tehneet tuon väärin ja liian äkkiä. Minäkin siedätin itseäni korkean paikan kammosta maalimanpyörässä, mutta tein sen vähitellen. Koska korkean paikan kammo liittyy keskeisesti näköaistiin, otin tämän huomioon. Enimmäisen reissun olin paikallani silmät sidottuna eli minulla oli sellaiset nukkuessa käytettävät silmälaput silmillä. Sitten kun olin yhdessä kierroksessa ollut noin ja huomannut, että menee hyvin, seuraavaksi tein niin, että olin noin 1/4 kierrosta ihan maisemia katsellen ja laitoin sitten taas takaisin laput silmilleni. Jatkoin tätä kunnes pystyin katsomaan koko kierroksen.

Särkänniemen Sky flyer ollut pahin. Olin ala-asteikäinen, juuri ja juuri tarpeeksi pitkä, ja menin yksin. En ylettänyt pitämään mistään kiinni, ja "puomi" reisien päällä tuntui liian löysältä kun olin pää alaspäin. Itkin koko ajan, ja isä nauroi alhaalla.

Troikassakin joskus vähän jännitti kun huomasin että kaiteen hitsaukset oli pettäneet, ja kaide oli puoliksi irti.

Oma lemppari oli Hurveli, käytiin kaverin kanssa monta kertaa viikossa Särkänniemessä, ja istuttiin aina lopuksi putkeen tunti tai pari Hurvelissa, kunnes puisto sulkeutui. Pitääkin selvittää noita Tivoleita, joissa on tuo (Super) Waltzer, jos pääsisi vielä kokemaan kunnon pyöritystä.